Monday, November 30, 2009

Ei kai tätä päivää voi sivuuttaa vaikenemalla

Jokseenkin jokainen tiedotusväline on noteerannut Talvisodan syttymispäivän, kai meidänkin on jotain yritettävä sanoa. Äskeinen uutislähetys venäläisten haastatteluineen oli kuvaava: Yksi professorismies puhui suunnilleen asiallisia, mutta useampi haastateltava julisti hyökkäyksen olleen oikeutettu, koska Suomi oli muka liittoutunut Saksan kanssa. Vähän niinkuin kouluikäiset sanovat: joka toisia haukkuu se itse se on.

Varmuuden vuoksi vääryystieteen desantti on vielä käynyt valistamassa venäläisiä Baltian maiden ja Suomen hirveästä fasistisuudesta, miten Suomessa Hitlerin kritisoiminen oli rikos, Erkko (oikeasti anglofiili, jolla oli juutalainen vaimoa) aiheutti talvisodan ja nykyäänki tasavallan presidentin lipussa on hakaristi:

В Финляндии, Эстонии или Латвии возможно использование какой угодно нацистской символики, поскольку по закону это не является преступлением. Интересно отметить, что свастика считается в Финляндии важным государственным символом. В Финляндии свастику можно встретить, например, на государственном президентском флаге, на флаге и погонах финских военно-воздушных сил, на многих военных знаках отличия (в том числе и на высшей военной награде – Кресте Маннергейма, на высшем финском знаке отличия – Кресте Свободы), а также на символике военизированной женской организации «Лотта Свярд» (запрещенной после войны как профашистская).


В 1945–1946 гг. специальным судом Финляндии по обвинению в заключении военного альянса с нацистской Германией были осуждены и как военные преступники приговорены к тюремному заключению восемь финнов: семь министров и один бывший президент страны. За последние годы родственники осужденных вместе с реваншистскими организациями настойчиво добивались пересмотра и изменения приговора. В октябре прошлого года финский верховный суд отклонил прошение о пересмотре приговоров, вынесенных военным преступникам, однако в этом году министерством юстиции Финляндии было начато изучение возможностей пересмотра приговоров за военные преступления. Способ должен быть найден к концу года.

В Финляндии существует тенденция отрицать сам факт военных преступлений на основании утверждений о том, что Финляндия будто бы никогда и не была военным союзником нацистской Германии, а вела свою собственную «отдельную» войну против Советского Союза. В Финляндии наблюдается также четкая тенденция фальсифицировать историю, выставляя в качестве первопричины войны исключительно нападение Советского Союза и совершенно не принимая во внимание предшествовавшие этому финские провокации. В большинстве исследований, посвященных «Зимней войне» 1939–1940 гг., целиком и полностью забыты те ошибки и провокационные выходки финской дипломатии, которые стали решающими факторами, определившими финско-советские отношения, и в итоге привели к войне. Недаром в финском языке осталось выражение «Erkon sota» – «война Эркко»: так, по имени тогдашнего министра иностранных дел Эльяса Эркко, в народе называлась война, которая сейчас превратилась в «Зимнюю».

Стоит напомнить, что «честь фюрера» в национал-социалистской идеологии была одним из важных правовых понятий. Именно поэтому критические высказывания в адрес Гитлера в 1920-30-х годах в Финляндии являлись уголовным преступлением, так что за публичной критикой Германии следовали наказания и карательные санкции. Честь Гитлера в Финляндии охранялась немецким посольством; финский президент также обладал правом предъявить обвинение любому гражданину своей страны. Так, по решению президента Финляндии П. Е. Свинхуфвуда, в 1935 году было начато судебное преследование ученого Феликса Иверсена, принимавшего активное участие в борьбе за мир. Помимо этого, в Финляндии также считалась преступлением критика совместной финско-немецкой подготовки к нападению на Советский Союз. В 1938 году главный редактор демократической газеты «Факел» («Soihtu») был осужден на четыре месяца тюремного заключения за неодобрительную оценку военного сотрудничества Финляндии и Германии.

Самым известным оскорбителем чести Гитлера в Финляндии стал министр иностранных дел Рудольф Хольсти, который под давлением Германии был вынужден в ноябре 1938 года уйти в отставку, после того как на одном из дипломатических фуршетов позволил себе покритиковать фюрера. Финская пресса тут же опубликовала множество компрометирующих Хольсти материалов. В итоге новым министром иностранных дел стал куда более приятный немцам русофоб Эльяс Эркко, который через год довел Финляндию до Зимней войны. Таким образом, стоит обратить особое внимание на то, что выбор Эркко министром иностранных дел стал последствием оскорбления чести Гитлера.

Koomisuuden huipun herra desantti saavuttaa paljastaessaan, että Arne Somersalo oli tuomittu vankilaan Konstantin Pätsin loukkaamisesta 1935:

Следует также напомнить, что Гитлер и Муссолини были не единственными диктаторами, оскорбление чести которых считалось в Финляндии преступлением. Бывший главнокомандующий финских военно-воздушных войск Арне Сормелсало был в 1935 году приговорен к четырем месяцам тюремного заключения за оскорбление чести главы Эстонии Константина Пятса.

Ei satu olemaan käsillä sopivia lähteitä, joista asian voisi tarkistaa, juttu sinänsä saattaa olla paikkansapitävä. Tietämättömille itäisen naapurimaamme asukkaille syntyi kuitenkin todennäköisesti aika virheellisiä käsityksiä, epäilemättä tarkoituksella. Tuskin on sattumaa, että herra desantti ei tullut maininneeksi, että Somersalo oli IKL:n kansanedustaja ja myöhemmin SS-joukkojen yhdysupseeri. Herra desantin esitelmä koski historian vääristelyä. Joka toisia haukkuu...

PS Oli ilo tavata herra desantti silmästä silmään Isossa Omenassa lauantaina. Onkos kivaa kun sinut tunnetaan, mutta sinä et tunne?

Sunday, November 29, 2009

Vieläkin Mainilasta?!

Käsittämätöntä että vieläkin jaksetaan yrittää selitellä Mainilan laukauksia joksikin muuksi kuin mitä ne olivat. Tuon välikohtauksen luonne on ollut selvä alusta asti eli jo seitsemänkymmentä vuotta. Talvisodan taustat olivat aivan muualla kuin Mainilassa: Neuvostoliiton ja Saksan aggressiivisessa politiikassa, joka johti Ribbentrop-sopimukseen, Baltian maiden miehitykseen ja Puolan jakoon - ja johon olisi pitänyt kuulua myös Suomen valtaaminen, minkä Suomen armeija kuitenkin esti. Näytelmän käsikirjoitus oli ollut valmiina jo kauan ennen kuin Neuvostoliitto esitti ensimmäisiäkään aluevaihdosvaatimuksiaan.
Suomalaisilla ei todellakaan ollut mitään syytä järjestää moista provokaatiota siinä tilanteessa eikä edes tykistöä ollut sellaisissa asemissa, joista olisi ollut mahdollista ampua Mainilan kylään. Suomi halusi antaa asian kansainvälisen komission tutkittavaksi, mutta Neuvostoliitto kieltäytyi tästä, koska ei halunnut, että tapahtumien kulku selvitettäisiin. Vaikka Neuvostoliitto piti koko olemassaolonsa ajan kiinni virallisesta valheestaan, saattoi siellä täällä neuvostokirjoittajien teksteissä törmätä kohtiin, joissa talvisodan aloittaminen ja Suomen valloituksen yrittäminen vähintäänkin implisiittisesti myönnettiin. Neuvostoliiton kaaduttua tunnustivat venäläisetkin lopulta virallisesti ampuneensa itse Mainilan laukaukset.

Thursday, November 26, 2009

Blogi 4v, Mainilan laukaukset 70v


Blogin aloitus juuri tällä päivämäärällä neljä vuotta sitten oli sattuma, mutta onnistunut sellainen. Karjalaa ei neljässä vuodessa ole vielä saatu takaisin, mutta saatu näkyvyys on ollut jatkuvasti pienessä kasvussa, ja sen enempää ProKarelia kuin näkyvät palautuksen vastustajatkaan eivät ole enää täysin pystyneet sivuuttamaan meitä. Aika monessa asiassa on myös oltu melko näkyvästi oikeassa.

Päivän toinen syntymäpäiväsankari on ollut tapetilla jo alkuvuodesta lähtien. Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea julkisti helmikuussa oheisen 'todisteen' siitä, että suomalaiset ampuivat Mainilan laukaukset. Suomen tyhmin pastori sen sijaan tyytyi vain vihjailemaan:

Suomen rajalta oli vain 32 kilometriä Leningradiin, jonka porteilla oli nyt vihollinen. Suomen hallitus kieltäytyi mistä tahansa sopimuksesta ja provosoi vihamielisellä käyttäytymisellään sodan puhkeamisen. Suomen armeija liikkui rajantuntumassa ja paukutteli keskenään harjoituksia. Mainilan laukauksia ei ole voitu näyttää todeksi, vaikka tunnetusti siitäkin on väittelyä puoleen ja toiseen.

Eikä hörönaurettava Kim Il-Sungin ihailijakaan sentään aivan varma ole:


Ohjelmassa väitetään "uutena venäläisenä tietona", että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ns. Mainilan laukausten tekosyyllä vuonna 1939.

Saattaahan asia näin ollakin. Kuitenkaan sen enempää muissa yhteyksissä kyseenalaista mainetta niittänyt "asiantuntija" Timo Vihavainen kuin uusi Venäjällä aiheesta ilmestynyt kirjakaan eivät anna asiasta täyttä selvitystä.

Talvisota pitänee nähdä osana tuon ajan tuhoisaa poliittista prosessia, jonka tältä osin voidaan katsoa käynnistyneeksi jo paljon aikaisemmin. Heinäkuussa 1935 Berliinissä allekirjoitettiin Neuvostoliittoa vastaan tähdätty Suomen ja Saksan välinen sotilaallinen sopimus "antikommunistisen internationaalin" perustamisesta. Suomalainen media suorastaan hykerteli tällä uutisella. Näitä mikrofilmattuja uutisartikkelita on luettavissa Kansalliskirjastossa.

Se, että jonkin suomalaisen tykistöpatterin ammuksia "ei puuttunut", ei todellakaan todista mitään. Mikäli laukaukset olisi ammuttu Suomen puolelta, todisteita ei taatusti olisi jätetty. Muistettakoon, että Suojeluskunnillakin oli tuolloin myös omaa aseistusta. Suomessa riitti tuohon aikaan sotahulluja, joilta tuommoinenkin mielettömyys olisi periaatteessa hyvinkin voinut onnistua.




"Venäläistieto" ei ole uusi. Vastaavia näkemyksiä on sillä taholla esitetty ennenkin, jos kohta myös päinvastaisia arvioita. Varmuutta tähän ehkä jokseenkin toisarvoiseen yksityiskohtaan tuskin koskaan saadaan. Aikalaisten kertomukset asiasta kummallakin puolella rintamaa ovat edelleenkin ristiriitaisia.


Tämäntasoista juttua on viimeksi julkaistu 80-luvulla Taudinkantajassa. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että Venäjän ja sen äänitorvien asenteet kovenevat koko ajan. Vielä kolme vuotta sitten Venäjä olisi ollut valmis palauttamaan Japanille Shikotanin ja Habomain rauhansopimusta vastaan, mutta nyt on täysin ehdoton ääni kellossa:

Moskova, 25.11. (Venäjän Ääni) -- Kysymys Etelä-Kuriilien saarten omistuksesta on ratkaistu lopullisesti eikä kuulu enää keskustelujen piiriin, on ilmoittanut Venäjän parlamentin ylähuoneen puhemies Sergei Mironov vastaamalla Japanin hallituksen väitteeseen siitä, että Venäjä on laittomasti miehittänyt Etelä-Kurillien saaret.

Japani on Venäjälle tärkeämpi kuin Suomi, joten Karjalan palautus on vielä kauempana. Katsotaan kuitenkin, kauanko Venäjän uho kestää.

Monday, November 23, 2009

Kypros ja Karjala

ProKarelia on usein vedonnut Kyproksen jakoon ja Pohjois-Kyproksen puolelle jääneeseen omaisuuteen jonkinlaisena ennakkotapauksena Karjalalle. Karjalan ja Kyproksen välillä on kuitenkin hyvin oleellinen ero. Kyproksen jakolinja on pelkkä aselepolinja, joka ei perustu mihinkään kansainväliseen sopimukseen, Pohjois-Kyproksen tasavallan on tunnustanut vain Turkki. Suomen nykyinen itäraja sen sijaan perustuu ihan kansainvälisesti tunnustettuihin ja laillisesti hyväksyttyihin sopimuksiin. Sopimuksia voi ihan perustellusti pitää epäoikeudenmukaisina, mutta se ei valitettavasti tee niistä pätemättömiä. Siksi karjalaisten omaisuudenpalautusjutuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes käsittelyyn EIT:ssä, vaikka kyproksenkreikkalaiset ovat siellä jopa voittaneet.

Jotain yhteistäkin kieltämättä on. Nimittäin kyproksenkreikkalaisten yksityishenkilöiden innokas pohjoiseen jääneen omaisuuden tavoittelu haittaa vakavasti pyrkimyksiä päättää saaren jako kompromisseihin perustuvalla poliittisella sopimuksella, johon kummalllakin osapuolella olisi haluja. Karjalan palautuksen suhteen halut ovat Suomessakin, Venäjästä nyt puhumattakaan, paljon heikompia. Siksi omaisuudenpalautushölmöily on todella tuhoisaa Karjalan palautukselle.

Tuesday, November 17, 2009

Eikö SAFKA enää maita?

Äskettäin uudisoimamme vääryystieteen desantin äkkikäännös on saanut jatkoa. Suomen tyhmin pastori on perääntymässä epäjärjestyksessä. Joko äskettäisellä Moskovan reissulla on tullut ohje rajoittaa vähän, tai sitten Tuomiokapitulin paperit ovatkin alkaneet kirvellä peräpäätä. Vaikka hörönaurettava antifasistinen komitea näyttääkin jatkavan toimintaansa, se vaikuttaa olevan väsähtämässä. Ei tällä vielä Karjala palaudu, mutta vilpittömään vahingoniloon on aihetta.

Monday, November 09, 2009

Nurinkurista oikeustiedettä

Ennenkin tapaamamme itseoppinut kansainvälisen oikeuden ekspertti on tiettävästi ymmärtänyt ottaa hatkat aivokuolleena syntyneestä Suomen Karjalan pakolaiset -järjestöstä, mutta jaksaa edelleen julistaa todella kummallista oikeustiedettään kommentissaan erään SAFKAa lähellä olevan järjen jättiläisen blogissa:

Tuohon pienenä lisähuomatuksena, että Neuvostoliitto ainakin omien tietojeni mukaan kylläkin kansallisti Kuriilien saaret kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla toisin kuin Suomen pakkoluovutetut alueet. Samoin oli kansallistettu kansainvälisen oikeuden mukaisesti mm. saksalaisten omistamat alueet. Ainoa, joka jäi kansainvälisen oikeuden mukaisesta menettelystä ”väliin”, olimme me…

Asia on valitettavasti täysin päinvastoin. Japanin ja Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän välillä ei ole rauhansopimusta. Neuvostoliitto liitti Kuriilit itseensä ihan yksipuolisella päätöksellä kansainvälisen oikeuden vastaisesti, ja Japani ei ole luopunut suvereniteetistaan neljän eteläisen saaren osalta. Tämän takia näiden neljän saaren palauttamisesta on venäläistenkin mielestä helpompaa neuvotella kuin Karjalasta, joka on luovuettu ihan pätevällä rauhansopimuksella.

Monday, November 02, 2009

Mahdollista laskua ei kyllä makseta

Kuten muistamme, ProKarelia suhtautui perustelujen kysymiseen perin nuivasti:

Tilaustyöstä yleensä laskutetaanJos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Nyt kuitenkin sekä omilla sivuilla että Uudessa Suomessa on yritetty esittää perusteluja. Jälki on kuitenkin kauniisti sanottuna huonoa, mahdollinen lasku jää kyllä maksamatta. Sanoja on paljon, mutta asiaa vähän. Muutamaa kohtaa on syytä kommentoida, vaikka kommentit ovatkin vain vanhan kertausta.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, Neuvostoliiton perustuslaki tunsi yksityisomaisuuden. Voidaan perustellusti sanoa, että suomalaiset evakot yhä omistavat pakkoluovutetuilla alueilla olevan omaisuutensa, vaikka tämä omistus onkin ollut latenttia yli 60 vuotta. Omistus ei siten ole ollut aktiivista ja toimivaa, eikä omistaja ole päässyt hallinnoimaan omaisuuttaan tai käyttämään omistajan oikeuksiaan.

Seuraavassa on otettu eräitä esimerkkejä, jotka vahvistavat omistusoikeuden pysyvyyteen liittyviä näkemyksiä. Artikkelissa ei tarkastella yksityiskohtaisesti Tarton rauhansopimusta tai Pariisin rauhansopimusta tai niitä varhaisempia kansainvälisiä sopimuksia. Myöskään Porkkalan tai Hangon alueiden palautusta alkuperäisille omistajille ei tarkastella.


Syytä olisi aloittaa siitä, mitä asiasta on aikaisemmin kirjoitettu. Jos sitten haluaa poiketa siitä, pitää perustella, miksi. Tarton rauhasopimuksella ei asiassa ole juuri relevanssia, se koskee tyystin erilaista tilannetta ja on valitettavasti ollut mitätön jo vuodesta 1940. Hangon, ja yleisemmin Karjalan, tilanne takaisinvaltauksen jälkeen on sen sijaan kovinkin oleellinen.
Omistusoikeuden palauttamisesta takaisinvaltauksen jälkeen säädettiin laki, silloinkaan ei katsottu, että omistusoikeus olisi automaattisesti säilynyt. Omistusoikeuden palautus ei myöskään ollut ehdoton, jos oli saanut pika-asutuslain perusteella tilan, siitä oli luovuttava. Sittemmin Erik Castrén käsitteli omistusoikeuden kohtaloa luovutetuilla alueilla 1950 kirjassaan Kansainvälinen oikeusseuraanto ja oli selkeästi sitä mieltä, että omistusoikeus oli lakannut. Porkkalan palautus onkin sitten asia, jota pitäisi ehdottomasti käsitellä, tosin houkutus sivuuttaa se on toki hyvin ymmärrettävä. Kun omistusoikeuden kohtalosta silloin käytiin oikeustieteellistä keskustelua, Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden lakanneen Porkkalassakin. Erik Castrén ja Paavo Kastari puolestaan katsoivat omistusoikeuden säilyneen Porkkalassa, koska Porkkala oli ollut ainoastaan vuokrattu, ei kokonaan luovutettu, ja vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli. Omistusoikeus palautettiin silloinkin säätämällä erityinen laki, ja palautus ei silloinkaan ollut ehdoton vaan edellytti saatujen korvausten palauttamista.

Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi yksipuolisesti voinut siirtää, koska se ei demokraattisena maana sosialisoinut evakkojen omaisuutta, eikä mitään omistusoikeuteen liittyvää oikeustoimea tehty.

Suomen valtio nimenomaan luovutti evakkojen omaisuuden ehdoitta Neuvostoliitolle. Demokraattisena valtiona se teki sen selkeästi pakkotilanteessa ja perustuen perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyihin lakeihin. Valtio myös korvasi omaisuutta siinä määrin kuin senhetkisessä vaikeassa tilanteessa pystyi.

Thursday, October 22, 2009

Nyytisiä-oheter

Vääryystieteen desantin tutkintapyyntö ProKareliasta on heitetty sinne minne se kuuluukin. Poliisilla on varmaan desantin tuotoksille jo oma roskis. ProKarelian tutkintapyynnöt saanevat pian ihan yhtä ansaitusti vastaavan kohtelun.

Isompi uutinen on, että desantti on hyvin äkillisesti kääntänyt kelkkansa. Vain päivää aikaisemmin desantti uhosi jo tietävänsä päivän, jolloin Venäjän erikoisjoukot vapauttavat Anton Salosen. Mielenmuutos on sen verran raju, että sille täytyy olla jokin raskaan sarjan syy. Minä en keksi kuin yhden. Desantin mielipiteenmuokkaus Venäjällä oli sen verran taitavaa ja tehokasta, että Putin alkoi pelätä ikävää valintatilannetta: näyttää heikolta ja menettää kasvonsa, tai tehdä jotain dramaattista ja sössiä bisnekset pitkäksi aikaa. No, parempi vaihtoehto, että desantti menettää kasvonsa. Jotenkin en jaksa uskoa, että desantti uhrautuu herransa puolesta iloisin mielin.

Suomen tyhmin pastori sen sijaan ei ole korjannut näkemyksiään vaan kirmaa hidastamatta kohden marttyyrinkruunua.

Monday, October 19, 2009

Go raibh míle maith agat

Panu Höglund, tuo yhtä taitava kuin provokatorinenkin, ja siten myös erittäin luettu blogisti, on maininnut meidät myönteiseen sävyyn uusimmassa kirjoituksessaan. Kävijälaskuri saattaa vielä tänään ehtiä kaikkien aikojen ennätykseen, hopeasijalla ollaan jo. Kiitokset ovat totisesti paikallaan.

PS 20.10. Kävijälaskuri on paukkunut uuteen ennätykseen jo kahtena peräkkäisenä päivänä. Kiitokset ovat vielä enemmän paikallaan.

Friday, October 16, 2009

Varmuuden vuoksi julkaisen kommenttini täälläkin

Kommentoin jälleen Uudessa Suomessa ProKarelian puuhamiehen blogia, kyselin hieman perusteluja tälle:

Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi, mutta kiinteistöjen omistusoikeus ei siirtynyt. Omistuksesta tuli latentti, koska suomalaiset omistajat eivät voi hyödyntää ja halutessaan siirtää kiinteistöomistustaan.

Kirjoittaja laittoi nopeasti kommenttien moderoinnin päälle, joten kommenttini, jossa oli joukko linkkejä tähän blogiin, ei välttämättä ilmesty koskaan. Varmuuden vuoksi julkaisen sen täällä. Lukijat voivat itse arvioida, onko se mahdollinen julkaisematta jättäminen perusteltua:

Minäkin olen esittänyt erinäisiä perusteluja omien kantojeni tueksi. En nyt rupea niitä tässä toistamaan, vaan annan linkit:

http://karjalatakaisin.blogspo…uksia.html
http://karjalatakaisin.blogspo…viite.html
http://karjalatakaisin.blogspo…erran.html
http://karjalatakaisin.blogspo…upuhe.html
http://karjalatakaisin.blogspo…ouser.html

Ihan ilmaiseksi.



PS 17.10. Kommenttia ei todellakaan julkaistu. Että tämmöistä avoimmuutta.

Wednesday, October 07, 2009

Ikävä kyllä en jaksa uskoa

Aluepalautus ry:n edustaja uskoo läpimurtoon kolmessa vuodessa:

- Pidän sitä täysin varmana, asia on tosin edennyt hitaasti. Virossa kampanjoitiin parikymmentä vuotta ennen läpimurtoa. Meillä on kampanjoitu pitkään. Veikkaan, että jonkinlainen läpimurto tapahtuu kolmen vuoden sisällä.

Kivaahan se olisi, jos olisi totta. Ikävä kyllä Venäjä näyttää jatkuvasti siirtyvän suuntaan, joka tuo ahdistavasti mieleen 70-luvun Neuvostoliiton, ja Aluepalautus ry:n todellisuudentajua kuvaa parhaiten yhdistyksen kotisivuilla oleva kysely, jossa enemmistö lukijoista näyttää kuvittelevan, että Pariisin rauhansopimus edellyttää Karjalan palautusta.

Muuallakin sekoilu valitettavasti jatkuu:

Karjalan palautusta toivova liikemiesjoukko aikoo valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, koska maan hallitus epäsi heiltä luvan perustaa malmikaivos Suomenlahden pohjaan. Miehet hakivat valtauslupaa Itämereen kaavaillun kaasuputken kulkureitille.

Käsittelystä tulee tosi lyhyt, koska ennakkopäätös on jo olemassa.

Thursday, September 24, 2009

Merivaltaushölmöilyn odotettu loppu

Hallitus ei myönnä lupaa Nord Streamin kaasuputkihankkeen kapulointiin tarkoitetulle kaivosvaltaukselle.
---
Kaivosviranomaisen mukaan lupaa ei pidä myöntää, koska valtaushakemusta ei ole tehty kaivostoimintaa varten vaan muissa tarkoituksissa.


Päätös on täysin linjassa KHO:n ennakkopäätöksen kanssa, jonka ProKarelian puuhamies itse antoi:

Kaivosvaltaushakemus oli tehty ajankohtana, jolloin valtaushakemuksen tekijän julkisesti vastustama kierrätyskeskushanke oli jo ollut suunnitteilla. Valtaus kohdistui kierrätyskeskusta koskevan asemakaavaehdotuksen ydinalueelle, pääosin jätteenkäsittelyn korttelialueelle. Vaikka hakija oli kertomansa mukaan valinnut valtauksen kohteen geologin avustuksella, hän ei ollut esittänyt selvitystä mainitsemistaan, asiassa merkityksellisiksi katsomistaan 1960-luvulta lähtien suoritetuista geologisista tutkimuksista, havainnoista ja löydöksistä. Hakijan esittämät seikat kaivoskivennäisten olemassaolon otaksunnan tueksi olivat näin jääneet puutteellisiksi ja yleisluonteisiksi.

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen oli ilmeistä, että valtausta ei ollut tehty kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden käyttämistä varten, vaan muussa tarkoituksessa kuin mihin valtaus kaivoslain mukaan on käytettävissä.

On oikeasti hyvä, ettei kaivoslakia anneta väärinkäyttää sen enempää kiristykseen kuin nimbyilemiseenkään. Hölmöily ei taatusti parantanut Karjalan palautuksen uskottavuutta. Ainoa voittaja oli mukana huseerannut asianajaja, joka sai palkkionsa eikä poikkeuksellisesti tällä kertaa (ainakaan vielä) varoitusta asianajajaliitolta. Yritetäänköhän seuraavaksi tavalliseen tapaan häiriköidä EIT:tä?


Friday, September 18, 2009

Viipuri mielessäin...


Tulipa taas tyhjennettyä tällaisia Viipurin nimellä ja Viipurin linnan kuvalla varustettuja lakritsipusseja. Tuossa tummemmassa liehuu Suomen lippukin tornissa. Vaikkei Karjalaa saataisikaan takaisin lakupala kerrallaan, on ilahduttavaa, että tälläkin pienimuotoisella tavalla pidetään yllä tietoisuutta siitä, että Viipuri on osa Suomen kansallista perintöä - kiusa se on pienikin kiusa. Samalla asialla ovat liikeyritykset, jotka ovat itsepäisesti säilyttäneet Viipurin nimessään, mieleeni tulee ainakin Viipurin kukka ja Viipurin hautaustoimisto. Sitten ovat vielä seurat ja yhdistykset kuten Viipurilainen osakunta, Viipurin lauluveikot, Viipurin urheilijat ja Viipurin nyrkkeilijät (jonka riveissä itsekin olen varhaisnuoruudessani ehtinyt huitoa). Viipurin linnan 700-vuotisjuhlan kunniaksi 90-luvun alussa julkaistu postimerkki oli myös hieno ele. Ajankohta julkaisuun olikin otollinen: muutamaa vuotta aikaisemmin ei olisi uskallettu - ja tiedä häntä uskallettaisiinko enää...

Thursday, September 17, 2009

Tasapuolisuuden vuoksi lyötäköön toistakin osapuolta

Haetaan kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjala

Aikoja sitten ja ansiosta edesmennyttä KareliaForumia lukeneet muistavat varmaan sen vallanneen häirikkölauman. Kyllä, palautusta vastustavia häiriköitä oli, ja olen heidät aikaisemmissa postauksissa noteerannut. Nyt kuitenkin palasivat jälleen mieleen palautusta kannattaneet häiriköt, etunenässä tunnettu matkakirjailija, eräs sekopää, joka kuvitteli omistavansa maatilan Käsnäselässä ja nyttemmin oikealla nimellään Uudessa Suomessa häiriköivä uusnatsi. Kaikille oli yhteistä se, että asia-argumentteja ei kuunneltu eikä esitetty, vaan eri mieltä olevat leimattiin sosialisteiksi tms. Forumin moderaattori vaikutti silloin suhteellisen järkevältä ihmiseltä, jolta vain puuttui sisua ja selkärankaa puuttua asiattomuuksiin. Ikävä kyllä kyseinen henkilö on nyttemmin surullisen selvästi omaksunut KareliaForumin häiriköiden elkeet, mikä nähtiin jälleen räikeästi Uudessa Suomessa. Keskustelu ei koskenut suoraan Karjalan palautusta, vaan sotasyyllisyyttä. Eräs kommentaattori, jonka näkemyksiä en suinkaan jaa kirjoitti:

”Jatkosodan syyt voisi ehkä tiivistää seuraavaan tapaan:
1. Tärkeimpänä talvisodan, johon olimme syyttömät, aiheuttama trauma ja menetykset.
2. Myöhemmät hermopaineet (Baltian bolsevisointi kesällä 1940, elokuun sotahuhut, Moltovin Berliinin käynti marraskuussa, tammi-helmikuun nikkelikriisi) ja niistä johtuva epäluottamus maiden kesken.
3. Neuvostoliiton liennytyskäänteen myöhästyminen.
4. Pelko ehdottoman puolueettomuuden tuomasta kahden rintaman sodasta ainakin Lapissa ja Suomenlahdella. Ulkopoliittisten vaihtoehtojen puute.
5. Saksalaisten pienet pyynnöt (sitominen) ja suuret lupaukset (Karjala). Ainutkertaiseksi käsitetty tilaisuus korvauksen saamiseen.
6. Pika-asutuksen vaikeudet, joista sotarakaisu vapauttaisi.
7. Suomen varautumisista huolimatta Neuvostoliiton aloite, ilmaoffensiivi 25.6.1941, jota käytettiin ulkopoliitttisesti hyväksi. Tämän vuoksi esim. Englanti ei julistanut tässä vaiheessa Suomelle sotaa.
8. Suomen aktiivisuutta on ehkä vaikea ymmärtää lyhyellä aikavälillä, mutta helppo pitemmällä.”

(Jokipii, Jatkosodan synty, s.624-625)

Minusta tuohon ei ole juuri mitään huomautettavaa. Mutta blogisti antaa leimakirveen heilua täysin holtittomasti:


Ei helvetti, ei tuollaiselle ole mitään oikeutusta. ProKarelia on valitettavasti henkisessä konkurssissa, ja jostain pitäisi nyt saada uudet miehet tilalle.

Thursday, September 10, 2009

Sotasyyllisyystuomioiden purkaminen, miten ja varsinkin miksi

ProKarelia on taas jatkanut sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta jauhamista sekä omilla sivuillaan että Uudessa Suomessa. Jostain syystä se, että KKO ei todellakaan voi kumota tuomioita perustuslain vastaisina ei tunnu millään menevän perille:

N-E:lle: #62. Kuule, sinun pitäisi nyt mennä sisäluvun ja luetun ymmärtämisen kurssille. Minä olen useampaan kertaa todennut, että sotasyyllisyyslaki säädettiin muodollisesti oikealla proseduurilla.

Kyllä se voi olla perustuslain vastainen. Ei taannehtiva laki oikein tai väärin laadittuna ole perustuslain mukainen. Vaihda sinä nyt vuorostasi joku asianajaja avuksesi.

Sinä voit V.Harisen kanssa olla Suomen syyllisyyden kannalla ja varmasti tehdä Suomesta talvisodankin hyökkääjän. Kummallinen maa se Suomi, kun puolusti itseään.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytty laki tekee poikkeuksen perustuslakiin. Se ei silloin ole perustuslain vastainen eikä KKO voi sitä sellaisena purkaa. Sen purkamiseksi pitäisi säätää uusi takautuva laki perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämä olisi toki mahdollista, mutta jostain syystä sitä ei vaadita. Ehkä siksi, että tunnettu asianajaja ei silloin pääsisi kirjoittamaan laskua.

Oleellisempi kysymys on kuitenkin, miksi tuomiot sitten pitäisi yli 60 vuoden jälkeen purkaa. Ryti, Rangell, Linkomies ja Kivimäki armahdettiin jo 1949. Kaikki ovat jo vuosikymmeniä sitten kuolleet ja haudattu suunnilleen arvovaltaisimpaan paikkaan, mitä Suomesta löytyy. Kuolemanjälkeinen rehabilitointi ei välttämättä synnytä hirveän myönteisiä assosiaatioita.

Jos tuomiot purettaisiin, seuraisiko siitä käytännössä jotain hyvää? Minä tai yleensä enemmistö suomalaisista ei ole koskaan pitänyt tuomioita oikeudenmukaisina ja tuomittuja oikeina rikollisina. Tuomioiden kumoaminen ei muuttaisi mitään. Tuomioiden kannattajiakin toki löytyy, esimerkiksi hörönaurettavasta antifasistisesta komiteasta. Muuttuisiko safkalaisten kanta tuomioiden kumoamisesta? No aivan varmasti ei.

Aivan erityisesti tuomioiden kumoaminen ei vaikuttaisi kenekään kantaan Karjalan palautukseen. Jokainen, joka pitää sotasyyllisyyttä relevanttina Karjalan palautuksen kannalta on automaattisesti menetetty tapaus, jota ei kannata yrittääkään käännyttää palautuksen kannattajaksi. Miksi siis ProKarelia harrastaa tällaista henkistä masturbaatiota?

Thursday, August 27, 2009

Karjala takaisin kiristämällä?

Remeksensä lukeneet muistanevat kirjat Karjalan lunnaat, Itäveri ja Pääkallokehrääjä (ne, jotka ette ole vielä lukeneet, lukekaa, mutta jättäkää tuo keskimmäinen väliin ja lukekaa sen sijaan Pedon syleily). Kahdessa ensimmäisessä hankitaan Karjala takaisin. Kolmannessa ei tarvitse, se tapahtuu vaihtoehtomaailmassa, jossa suurhyökkäystä ei pysäytetty 1944: Karjala on tallella, mutta Suomi on Neuvostoliiton satelliitti. Siksi tarvitsee häätää neuvostojoukot koko Suomesta. Kaikissa kolmessa kirjassa menetelmä on kiristys, välineenä myrkky, Venäjän presidentin salaisuudet tai ydinpommi.

Merivaltaushölmöilyn keksineet liikemiehet ja heidän asianajanansa ovat nyt avoimesti paljastaneet lukeneensa liikaa Remestä, he yrittävät avoimesti kiristää 'valtauksellaan' Karjalaa takaisin. ProKarelian valittama hiljaisuus merivaltaushölmöilyn ympärillä on nyt tipotiessään, asia on esillä jokseenkin joka tiedotusvälineessä. Eihän tällaiseen kukaan täysijärkinen usko. Kiristäjien neuvottelijaksi kuuluttama Martti Ahtisaari ei tietenkään halua sekaantua moiseen:


Ehkä tästä farssista seuraa lopulta hyvääkin. Parhaassa tapauksessa asiassa huseeraavan asianajajan touhu joutuu julkisuuden valokeilaan, ja joku muukin kuin me kiinnittää huomiota asianajajan mystiseen lisuriin ja käsittämättömään sekoiluun Wikipediassa. Lopulta jopa ProKarelia saattaa tulla järkiinsä tai vaihtoehtoisesti kuolla pois haittaamasta järjellistä toimintaa Karjalan palauttamiseksi. Ainakin Venäjällä on syntynyt mielenkiintoista keskustelua:


Niin, ja tämä blogi on tänään tehnyt kaikkien aikojen lukijaennätyksen.

Monday, August 24, 2009

Molotov-Ribbentrop -sopimus, rikos vai jotain pahempaa?

Lähes jokainen poliittinen bloggeri on kokenut tarpeelliseksi muistaa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 70-vuotispäivää. Ajattelin nostaa esiin jostain syystä harvemmin käsitellyn näkökulman. Lähtökohdaksi voi ottaa vaikka Suomen tyhmimmän pastorin näkemyksen, saakoon pastori vaikka lisää aineistoa tieteelliseen analyysiinsä. Pastori varustaa varmuuden vuoksi salaisen lisäpöytäkirjan kysymysmerkillä, ja siteeraa itseään Gennadi Zhuganovia:


Ajatellaanpa hetkinen. Kun Saksan hyökkäys sitten alkoi, Saksan ja Neuvostoliiton joukot olivat vastakkain yhteisymmärryksessä sovitulla Euroopan jakolinjalla. Yllätyshyökkäys upposi Neuvostoliittoon kuin veitsi voihin. Etulinjan joukot jäivät joukoittain saarroksiin ja tuhoutuivat. Baltiassa odotettiin vuoden neuvostokomennon jälkeen vuosisataista perivihollista, Saksaa, vapauttajana. Suomi oli katkeroitunut Karjalan menetyksestä, aseistautunut voimakkaasti, ja päästänyt Saksan joukot maahan. Neuvostoliitto oli varjellut suhteitaan Saksaan eikä puuttunut Saksan läsnäoloon Suomessa. Vaikka rajat olivat kauempana Leningradista, vihollinen oli paljon lähempänä rajoja. Jos Neuvostoliitto olisi laajentumishalun sijasta keskittynyt pitämään reunavaltiot puolueettomina, yllätys olisi ollut mahdoton. Tavalla tai toisella Saksa olisi joutunut paljastamaan korttinsa, ja Neuvostoliitolla olisi ollut aikaa reagoida ennen kuin kranaatit olisivat tosissaan alkaneet putoilla. Siksi voidaan sanoa, että sopimus lisäpöytäkirjoineen ja Neuvostoliiton aggressiivinen laajentumis- ja sortopolitiikka oli todellakin jotain pahempaa kuin rikos. Se oli virhe.

Thursday, August 13, 2009

Mene pois paha tietäjä, shamaani!

Jokin aika sitten jouduin kommenteissa Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Tulin esittäneeksi seuraavan profetian:

Tulevaisuudessa pastori yllytetään tekemään jotain niin tyhmää, että kenkää tulee (peppupanoesitelmä Pohjan kirkossa olisi hoitanut asian, mutta seurakuntaneuvosto torppasi sen). Sen jälkeen Venäjällä voidaan esitellä fasististen tshuhna-svinjojen russofobian poloista uhria.

Mitäs onkaan tapahtumassa:

Minua vastaan tehdyt tutkimukset ovat edenneet. Kerron tässä äkäisiä ja huvittuneita tunnelmiani. Revanssihenkisen ProKarelian ja Espoon tuomiokapitulin yhteisyritys erottaa minut pappisvirasta ilman että olisin tehnyt mitään rikosta tai virkarikkomusta kulkee seuraavaa epärehellistä tietä. Tämä prosessi on kuin juna, joka on kulkenut kevään ja kesän aikana kovaa vauhtia eteenpäin: (1) Tuomiokapituli aloitti tutkimuksen; (2) Kapitulista soitettiin jokaiselle luottamushenkilölle ja päätöksentekijälle sekä kerrottiin, mitä heidän pitää sanoa kirkkoherrasta; (3) Tämän jälkeen noin koottu instanssi antaa ”tuomion” kirkkoherralle; (4) Tuomiokapituli toteaa ”arvostelulautakuntaan” vedoten, että kirkkoherran toimintaedellytykset ovat päättyneet seurakunnassa. (5) Tuomiokapituli oli viaton ja pesi kätensä, kun pappi "mestattiin".

Nyt olemme kohdassa 3.


Ja toinenkin osa profetiaa on jo alkanut toteutua:

Финские националисты вынуждают известного священни...

читать дальше:

Комсомольская правда: Финские националисты вынуждают известного священника покинуть родину. Юха Молари намерен переехать жить и работать в Россию.
и
Interfax
и
BaltInfo.Ru — информационный веб-сервер «Балтийской Медиа Группы».
и
Инфопортал Baltija
и
"НОВАЯ ПОЛИТИКА"
и
Яндекс
и
Культурная эволюция

Pohjimmiltaan surullinen tapaus. Sanotaan, että kaikki maailman ihmiset tuntevat toisensa korkeintaan kuuden ihmisen välityksellä. Minun ja pastorin välillä on vain kaksi. Ilmeisesti pastori on ihan hyvä pappi. Ikävää, että hän on tuhonnut uransa antamalla Venäjän viedä kuin litran mittaa.

Tuesday, July 28, 2009

ProKarelia ja merivaltaushölmöily

Ehdin jo toivoa, että ProKarelia olisi tajunnut haudata NordStream-kaasuputken häiritsemiseksi keksityn "kaivosvaltauksen". Valitettavasti erehdyin, sitä on taas tyrkytetty sekä ProKarelian omilla sivuilla 1,2 että Usarin blogeissa 1,2. Uutta on vain se, että kirjoittaja itse antaa linkin KHO:n ennakkopäätökseen, jonka perusteella valtaus voidaan heittää suoraan Ö-mappiin:

Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen oli ilmeistä, että valtausta ei ollut tehty kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden käyttämistä varten, vaan muussa tarkoituksessa kuin mihin valtaus kaivoslain mukaan on käytettävissä.

Jollain kummalla tavalla kyseessä on muka ihan eri asia.

Toinen uutinen löytyy Taloussanomista, valtauksen tehneen liikemiehen nimi kerrotaan viimeinkin. Googletus paljastaa, että kyseisellä liikemiehellä on firma Etu-Töölössä, mutta firmalla ei näytä olevan muuta toimintaa kuin pönöttää yrityshakemistoissa. Varsinkaan kaivostoimintaan ei ole mitään yhteyttä, mutta oikeasti kaivokseen nyt ei usko erkkikään. NordStreamissa on toki pelissä niin isot rahat, että optimistisesti voi kuvitella kuittaavansa isotkin rahat, kun luopuu valtauksesta. Yläoleva KHO:n päätös vain ei lupaa hyvää, ja minulla on sen verta huono käsitys nyky-Venäjästä, että pelkäisin tällaisen bisnesidean sisältävän suorastaan terveysriskejä.

ProKarelian ja Karjalan palautuksen uskottavuutta suomalaisten silmissä tällainen hölmöily ei taatusti nosta, ja tuskin Venäjälle joskus toivon mukaan tuleva liberaalimpi hallintokaan sitä hyvällä muistelee. Miksi, voi miksi

Thursday, July 23, 2009

Keventävä kulttuuripläjäys

Huomasin nyt vasta, että tämäkin klassikko löytyy youtubesta. Siinä syy, miksi Putinin ympärileikkauslausunto nauratti niin hillittömästi.

Monday, July 20, 2009

Aasinajaja löi kirveensä kiveen

Kuten kesäkuussa kerroimme, omaisuudenpalautushölypölyn tuotteistaja on nyt ruvennut omalla nimellään parantelemaan itsestään tehtyä Wikipedia-artikkelia. Ennenhän sitä oli paranneltu vain anonyymisti, mutta homma oli keväällä mennyt sen verran törkeäksi, että anonyymi editointi oli kielletty. Heinäkuussa sitten artikkelista oli kadonnut kaikki aiheensa kannalta ikävä, kuten maininnat lisurista. Artikkeli alkoi näyttää pikemminkin mainokselta. Keskusteluahan asiasta tietysti syntyi:

Minun asiakkaani ovat huomauttaneet, että täällä Wikipediassa kirjoitetaan ikäviä asioita minun persoonastani. Huomasin sen olevan totta, mistä syystä kirjauduin tänne käyttäjäksi, koska en voi sallia, että täällä pidetään jatkuvasti esillä työtäni ja ammattiani haittaavaa virheellistä (tai muuten asiatonta) tietoa. Minulla on oman persoonani omistusoikeus ja monopoli sitä koskien. Suomen Asianajajaliiton ja minun väliset selvittelyt eivät kuulu tänne, eihän kenenkään liikennesakkojakaan julkisteta jatkuvasti esillä olevaksi. Myös kärsittyjen rangaistusten levittely saattaa täyttää kunnian loukkaamisen tunnusmerkistön. Minä en salli, että täällä julkaistaan mitään, mitä minä en hyväksy. Olen valmis sijoittamaan minua halveeraavan aineiston julkaisemisen estämiseen määrättömästi rahaa ja voimavaroja. Olen jo valmistellut oikeudellsia toimia halveksivan kirjoittelun estämiseksi. En voi sallia, että nimerkkien suojasta minun monopoliani omaan persoonaani loukataan. Tästä syystä korvaan liiton valvontamenettelyyn viittaavat kohdat omasta toiminnastani kertovaksi osaksi.

---

Joku vandalisoin tätä sivua. Pyydän ylläpitoa ryhtymään toimiin, että perustelemattomia lisäyksiä ja minua solvaavia kohtia ei lisätä sivulle. Olen ilmoittanut, että liiton ja minun välisiä erimielisyyksiä ei uutisoida, katson niiden lissämisen olevan kunniani loukkaamista ja solvaamista. Jos loukkaaminen ei lopu, joudun ryhtymään oikeustoimiin syyllisten saamiseksi vastuuseen. Yksi vaihtoehto on myös, että minua käsittelevä aineisto poistetaan kokonaan täältä. Jos olen pakotettu ryhtymään siihen, en enää kirjoittele tämän enempää, vaan lähetän ratsuväen paikalle.

No, tällaisestahan ei hyvää seuraa:

Sinut on estetty toistaiseksi oikeustoimilla uhkailun vuoksi. Esto ei ota kantaa siihen, kuka on oikeassa, vaan ainoastaan pyrkii minimoimaan mahdolliset uudet oikeustoimet, joita muokkauksen salliminen saattaisi mahdollistaa. Jos/kun tilanne oikeuslaitoksen osalta on selvitetty, ota yhteyttä sinut estäneeseen ylläpitäjään saadaksesi muokkauseston kumottua. Kun esto päättyy, toivomme sinun tekevän hyödyllisiä, Wikipediaa parantavia muokkauksia. Jos jatkat häiriköintiä, sinut estetään uudestaan.


Jos oma toiminta oikeasti kestäisi päivänvalon, tarvetta oikeustoimilla uhkailuun (tämähän ei ole ensimmäinen kerta) ei olisi. Voittoisien oikeusjuttujen ja tieteellisesti merkittävän lisensiaatintyön esittely mykistäisi kriitikot.

Milloin ProKarelia tulee järkiinsä ja yrittää pelastaa uskottavuutensa sanoutumalla irti järjettömyyksistä?

Tuesday, July 14, 2009

Kiitos, ja terveisiä Karjalaan

Tänään blogia oli luettu ahkerasti venäläiseltä IP:ltä, ja lukija lähetti meille myös sähköpostia. Kyseessä oli luovutetulla alueella asuva tverinkarjalainen, joka ilmaisi tukensa Karjalan palautukselle, mutta halusi kiinnittää huomiota tverinkarjalaisten oikeuksiin.

Venäjän suomensukuisten vähemmistöjen pitäisi olla lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Myös Karjalan palautuksessa asia pitäisi yrittää ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon. Aivan erityisesti tämä koskee tverinkarjalaisia, joiden esi-isät pakenivat 1600-luvulla luovutetun Karjalan alueelta (osin varmaan jopa nyky-Suomen alueelta) Ruotsin verotusta ja luterilaistamista. Karjala on selkeästi heidänkin historiallinen kotiseutunsa, ja Suomella on moraalinen velvollisuus ottaa asia huomioon.

Thursday, July 09, 2009

Desantti kirjoittaa taas lisää roskaa

Vääryystieteen desantti on nyt vallan innostunut todistelemaan Karjalan venäläisyyttä:

Valitettavasti Sortavala tuli Suomen osaksi vasta vuonna 1917 erittäin kyseenalaisen, todennäköisesti laittoman prosessin tuloksena. Suomalaiset saivat nimittäin ”itsenäisyytensä” bolševikeilta, itseltään Leniniltä ja Stalinilta, jotka allekirjoittivat Suomen itsenäisyysjulistuksen.

Nyttemmin sekä Euroopan parlamentti ett ETYJ ynnä muut järjestöt ovat julkistaneet bolševikit natseihin rinnastettaviksi rikollisiksi. Tämä tarkoittaa, että myös Suomen itsenäisyyden saanti oli melko varmasti laiton tai ainakin hyvin kyseenalainen. Sitä paitsi Suomelle annettiin aivan väärä maa-alue, jonka raja kulki huolestuttavan lähellä Pietaria.


Tietysti turha yrittääkään selittää mitään herra desantille, mutta Sortavala tuli Suomen, siis Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan, osaksi 1811. Sitä ennen se oli kuulunut sata vuotta Suomen kuvernementtiin Venäjällä. Ja ei, Lenin ja Stalin eivät todellakaan allekirjoittaneet Suomen itsenäisyysjulistusta, sen allekirjoittivat seuraavat henkilöt:

P. E. SVINHUFVUD. E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO. JALMAR CASTRÉN.
ONNI TALAS. ARTHUR CASTRÉN.
HEIKKI RENVALL. JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY. E. Y. PEHKONEN.
O. W. LOUHIVUORI.

Kyseenlainen Suomen itsenäisyys toki oli, se nähtiin valitettavasti heti seuraavana vuonna: Samat bolshevikit ensin järjestivät Suomeen kapinan ja sitten antoivat Suomen Saksalle.

Pakko vain ihmetellä, eikö Venäjä todellakaan enää löydä avukseen ketään, jolla olisi kaikki inkkarit kanootissa. Venäläisille tuollaista tuubaa ilmeisesti voi syöttää, mutta suomalaisten suhtautumista kuvannee eurovaalien tulos aika hyvin.








Tuesday, July 07, 2009

Ooh, herra desantti on tainnut noteerata meidät


Vääryystieteen desantti on pulauttanut jatkoa Viipuri-postaukselleen, ja päästö näyttää kovin vahvasti vastineelta meidän edelliselle postauksellemme:

Suomalainen historiantutkimus on syvässä rappiotilassa. Tästä on hyvänä osoituksena se tietämättömyys, joka vallitsee Karjalankannaksen historiasta. Siitä ei tiedetä meillä juuri mitään. Itse asiassa tuntuu siltä, että Suomessa Karjalankannaksen historian tutkiminen on suorastaan kielletty. Siitä ei siis halutakaan tietää.

Karjalankannas on vanhaa venäläistä aluetta, jolle suomalaiset on asutettu vain Ruotsin hyökkäyssotien jälkeisten miehitysten tuloksena. Karjalankannaksen alkuperäiset asukkaat ovat itäslaavilaisia heimoja, joista nykyinen venäläinen kansa on muodostunut. Venäläisten aikakirjojen mukaan suomalaiset heimot, kuten ”sumit” ja ”jemit” (tarkoittaa hämettä) yrittivät aika ajoin tunkeutua Karjalankannakselle, työnsivät karjalaiset pois Saimaan seudulta ja pakottivat saamelaiset vetäytymään Lappiin


Herra desantti näyttää tuottaneen varsinaisen "miehitysmyytin". Paljoa kommentointia tuotos ei ansaitse, mutta pariin juttuun ei voi olla tarttumatta:

Venäjän vanhin kaupunki Laatokka, muinainen ensimmäinen Venäjän valtion pääkaupunki ja Novgorodin myöhempi esikaupunki, joutui lukuisia kertoja suomalaisheimojen ryöstöretkien kohteeksi.

Herra desantin kartanlukutaito ei taida olla kaksinen. Novgororodista Staraja Ladogaan parisataa kilometria. Novgorod tuskin on ollut koskaan sentään niin suuri ja mahtava, että Staraja Ladoga olisi ollut sen esikaupunki.

Pietari Suuri palautti Ruotsin miehittämät alueet Venäjälle Suuressa Pohjan sodassa. Uudenkaupungin rauhassa raja vedettiin turvalliselle etäisyydelle niin, että nykyinen Hamina, Lappeenranta ja Savonlinnakin jäivät Venäjän puolelle. (Uudenkaupungin rauhan raja taitaisi olla nykyisinkin turvallisin vaihtoehto, ehdotankin perustettavaksi yhdistystä ”Uudenkaupungin rauha ry”). Pietari Suuri onnistui palauttamaan Venäjälle 1710 myös Viipurin, josta hän käytti nimitystä ”Pietarin kaupungin tyyny”. Siis turvallinen tyyny, jolle Pietari voi laskea päänsä.

Historiantutkimus on totisesti rappiotilassa, kun kolminkertainen dosentti sotkee täydellisesti Uudenkaupungin ja Turun rauhat. No, sama dosentti ei pystynyt tekemään kelvollista rikosilmoitusta eikä tiennyt ajokortin ja henkilöllisyystodistuksen eroa.

Kuvitukseksi lainattakoon herra desantin lainaama venäläisen historian oppikirjan kansikuva. Se kertoo todella ikävää nyky-Venäjästä: oppikirjat ovat propagandan kyllästämiä. Tuntuu, että todellakin tarvitaan vähintään Karjalan palautus, että Venäjään voisi suhtautua edes neutraalisti.

PS Kyllä herra desantti todellakin noteeraa meidät: Uudenkaupungin rauha on 8.7.
käyty korjaamassa Turun rauhaksi.

PPS Vunet.orgin versiossa näemmä puhutaan Uudenkaupungin rauhasta vielä ainakin 9.7.

Monday, July 06, 2009

Ikivanha venäläinen valhe

Vääryystieteen desantti yrittää herätellä henkiin vanhaa typerää neuvostopropagandan väitettä Viipurin historiallisesta venäläisyydestä. Siis nimenomaan neuvostopropagandan, sillä juttu 'vanhasta venäläisestä kaupungista' on peräisin vasta vuodelta 1944. Perinteisesti venäläiset ovat pitäneet Viipuria suomalaisena kaupunkina siinä missä vaikkapa Porvoota. Kaikki Suomen kaupungithan ovat kuuluneet ennen vuotta 1918 välillä Ruotsin, välillä Venäjän alaisuuteen, mutta sillä ei mitään tekemistä asukkaiden kansallisuuden kanssa. Väite Viipurin perustamisesta Novgorodin ruhtinaskunnan maille on harhaanjohtava. Alueella sijaitsi ennen linnan ja kaupungin perustamista karjalaisten - siis itämerensuomalaisten eikä venäläisten - kauppapaikka. Tuohon aikaan Novgorodin ruhtinaat ja Ruotsin kuninkaat tekivät kilvan ristiretkiä itämerensuomalaisten kansojen asuttamille alueille pyrkien liittämään niitä omaan valtapiiriinsä ja oman kirkkokuntansa helmaan, mutta ainakin Kannaksella oli tilanne tuolloin vielä auki eikä mitään valtakuntien rajoja ollut vedetty. Kun valtapiirit sittemmin vakiintuivat, jäivät itäiset karjalaiset ortodoksisen kirkon ja Venäjän alaisuuteen, mutta Karjalan läntiset osat, Viipuri mukaanluettuna, Ruotsin puolelle. Kaikkina niinä satoina vuosina, jotka Viipuri kuului Ruotsille, ei kaupungissa juuri venäläisiä asunut. 1561 Viipuri mainitaan nimenomaan suomalaisena kaupunkina. Ison- ja pikkuvihan jälkeen Viipuri liitettiin Venäjään ja sinne muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia, mutta kun kaupunki ns. Vanhan Suomen yhteydessä liitettiin takaisin muuhun Suomeen (sic!), muodostivat suomalaiset edelleen ylivoimaisesti suurimman väestöryhmän. Autonomian aikana venäläisten osuus vain pieneni - automian ajan lopussa koko maassakin asui vain noin 5000 venäläistä. Venäläisen Viipurin historia siis alkaa vuodesta 1940, kun suomalaiset evakoituivat talvisodassa menetetyiltä alueilta ja tilalle asutettiin siirtolaisia lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta. Tällöinkin Viipuri ympäristöineen liitettiin Karjalais-suomalaiseen autonomiseen neuvostotasavaltaan ja vasta jatkosodan jälkeen Venäjän neuvostotasavallan Leningradin alueeseen.

P.S. Viipurin nimen etymologian johtaminen ruhtinas Gostomyslinin Vybor-pojasta ei ole sen enempää kielitieteellisesti kuin historiallisestikaan uskottava. Mistä hyvänsä nimestä voi kehitellä haluamiaan johtopäätöksiä etsimällä sopivista yhteyksistä joitakin suunnilleen samalta kuulostavia sanoja. Vanhimmissa dokumenteissa esintyvät muodot Vyborg ja Viborg ovat selvästi skandinaavista alkuperää. Tanskassakin on kaupunki nimeltään Viborg. Sitä paitsi ruhtinas Gostomyslinin historiallisuus on vähintäänkin kyseenalaista.

P.P.S. Riitta Uosukainen esiintyy karjalaisena varmaankin siksi, että on syntynyt Jääskessä. Kun herra desanttikin tietää, että 'Karjalalla' tarkoitetaan Suomessa ja Venäjällä eri asioita, herra desantti olisi voinut selittää asian ystävälleen.

Saturday, June 27, 2009

Jälleen mielenkiintoista Wikipediassa

Omaisuudenpalautushölynpölyn tuotteistanutta asianajajaa käsittelevä Wikipedia-artikkeli on jälleen päässyt parantelun kohteeksi. Jälleen kerran on poistettu tieto siitä, että asianajaja ei lisurissaan ole sentään kehdannut syöttää aivan samaa paskaa kuin asiakkailleen. Tällä kertaa parantelija ei enää ole anonyymi. Wikipedian säännöissä on käsittääkseni tällaisen varalta ihan pykäliä...

Friday, June 19, 2009

Vastustajan tarina

Jouduin kommenttiosastolla Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Perustelen tässä näkemystäni, tai pikemminkin annan pastorin kertoa, ja jätän johtopäätökset lukijalle:

Arvi Peltoniemeksi esittäytynyt mies, Pietarin konsulaatin poliisivirkamieheksi – siis alansa kakkosmies tehtävässään – soitti minulle useaan kertaan Pietarista kevään ja kesän 1998 aikana sekä uudestaan vuotta myöhemmin, koska suomalainen poliisi pelkäsi intiimiä suhdetta venäläiseen. Hän varotti siitä, että olisi vaarallista matkustaa jopa Venäjälle. Siellä tapahtuu hotellimurhia. Ihmisiä pilkotaan palasiksi ja myydään osina elinten kauppaa varten. Pietarissa oli 90-luvulla pitkä musta lista ihmisistä, jotka voisivat olla vaarallisia Suomelle. Eräs tyypillisimmistä venäläisistä nimistä oli tuolla listalla: vaimoni nimi. Hän keskusteli kovasti minun kanssani puhelimessa, millaista viisumia tahtoisin vastavihitylle vaimolleni. Minun olisi pitänyt penkoa vaimoni papereita, etsiä nimiä ja puhelinnumeroita sekä toimittaa ne Suomessa poliisille. Hän pelotteli herkkää sinisilmäistä suomalaista miestä. Kaikesta huolimatta menin uhkarohkeasti omalla tuliterällä Fiat Brava -autollani Pietariin, en asunut hotelleissa, vaan yksityiskodissa. Minua ei paloiteltu. Suomalaisen sydän joutui venäläisen hellittelevän okkupaation alle. Intiimisuhde pelasti minut suomalaiselta poliittiselta paranoialta, intiimisuhde teki minusta sinivalkoisen antifasistin.


Keväällä 2001 ulkomaalaispoliisi tunkeutui kotiini, autooni, yksityiskirjeisiini ja puhelimeeni venäläiseen vaimooni kohdistuvan rasistisen viranomaisvainon tähden. Vaimoni tallelokero avattiin. Yksityiskirjeet luettiin. Tekstiviestit ja puhelinnumerot selvitettiin. Minä olin niin pelottava pappi. Venäläisen liberaalipopulistin Vladimir Zhirinovskin hyvän ystävän George Pailen mukaan minä olin pappina suomalaisvainon varsinainen kohde. Professori Jouko Talonen
Ulkomaalaisvirasto avasi vaimoani vastaan karkotusprosessin. Useita ihmisoikeuksiin liittyviä toimeksiantoja aina Strasbourgissa saakka hoitanut Markku Fredman ( otaksui ystäviensä kanssa, että vanhat kaunat SETA:n kanssa olisivat ehkä provosoineet vainon. Minulta riistettiin maine kunnon suomalaisena, vapaus, pappiskutsumus, elämän tehtävä, virka-asunto ja kuukausipalkka sekä lapsieni huoltajuus. Lisäksi vanhempani ja sukulaiset saivat kantaa häpeää. Menetin Suomen teologisen instituutin hallituspaikan. Kymmenet ihmiset kirjoittivat häpäisykirjeitä kotiini ja kännykkääni. Nettiyhteys katkesi tietokoneestani eikä Elisa muka löytänyt mitään ratkaisua ongelmaan. Molemmat iltapäivälehdet, valtaosa sanomalehdistä, eräät paikallistelevisiokanavat ja muutamat aikakauslehdet kertoivat, miten häpeällinen pappi olin. Tuomiokapituli lähetti juridisen kirjeen, jossa Suomen lakiin ja ankariin tuomioihin viitaten minulta kiellettiin oikeus käyttää pappispukua tai pappisnimeä. http://www.fredman-mansson.fi/) avusti nyt vaimoani: kaikki meni hyvin menestyksellisesti karkotuskuulusteluissa ja Ulkomaalaisvirasto pisti oleskelulupaleiman passiin.


Oikeusprosessin jälkeen asianajajani Kari Silvennoinen alkoi tehdä bisnestä Karjalan kiinteistöjen avulla ja vaimoni asianajaja George Paile pakeni Venäjälle rahaepäselvyyksiään. Vähän aiemmin hän houkutteli minua töihin asianajotoimistoonsa, jotta töitten ohessa aloittaisin oikeustieteen opiskelut. Minä nostin prosessin valtiota ja asianajajaani vastaan oikeudenkäyntikulujeni saamiseksi, mutta en saanut korvauksia ajallisista kärsimyksistäni pappina. Joka tapauksesta minusta tuli pappi, joka ei katso läpi sormien, vaan uskaltaa käräjöidäkin.

Koin suurta ”pahoinvointia” syksyllä 2003 pietarilaisessa saunassa. Minun hovioikeudenkäyntini
rikosasiassa, jossa minua syytettiin venäläisten (useamman ihmisen, jopa mielikuvituksellisen
ihmisjoukon) parittamisesta ja jonkinlaisen rikollisorganisaation johtamisesta, odotti jonkin ajan
kuluttua vuoden 2004 puolella. Menin yliopiston opiskelijatovereiden kanssa venäläiseen yleiseen
saunaan Pietarin keskustassa. Saunassa valtavan iso mies saapui luokseni ja kertoi, että hän tuntee
minut näöltä. Hän olisi keskustellut minusta jo tuomarini kanssa ja lukenut lehtijutun minusta!
Ihmettelin, miten tarkasti hän on katsonut kuvaani, jos tunnisti lehtijutun perusteella minut, kun
olin sauna-asussa (en toki alasti, koska yleisessä saunassa kävi myös naisia). Tämä mies esitteli,
että häntahtoisi haastatella minut.

Loppu onkin niinsanotusti historiaa.

Friday, June 12, 2009

Kiitokset Ruotuväki-lehdelle + taukit laskettu

Eilen blogissa vierailleiden määrä oli suorastaan räjähtänyt. Kävijät näyttivät tulleen Ruotuväki-lehden sivujen kautta. En kuitenkaan onnistunut pääsemään selville siitä, miten, mitään linkkiä tms. ei löytynyt. Kiitos joka tapauksessa.

Suomen taukit on sitten laskettu: STP ja SKP saivat eurovaaleissa yhteensä 11258 ääntä, niistä hörönaurettavan Suomen Antifasistisen Komitean jäsenille meni kokonaista 1000. Nukumme edelleenkin yömme hyvin.

Thursday, June 04, 2009

Kirkkoherran aivopieru

Suomen tyhmin pastori on lopultakin pulauttanut ihailtavaksemme yli 400 sivua pdf:ää, joka sisältää sekavaa tajunnanvirtaa, Venäjän kehumista, ja kovin tutunnäköistä neuvostoliittolaista, venäläistä ja kotikommunistien propagandaa. Tunnetun vääryystieteen desantin vaikutus näkyy hyvin vahvana. Mielenkiintoiseksi tuotoksen tekee, ei kirjallinen taso, vaan jälleen se, miten selkeästi kirja on suunnattu Karjalan palautusta vastaan: Esipuheenomaisen luvun 'Ленин, Партия, Комсомол' jälkeen seuraa heti 'Karjala kuuluu nyt Venäjälle'. Verrattuna joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla nähtyihin venäläisiin TV-dokumentteihin teksti on harppausta kauas synkkään menneisyyteen. Suomea syytetään suoraan Talvisodan aiheuttamisesta, ja vihjataan Suomen jopa mahdollisesti ampuneen Mainilan laukaukset. Terijoen hallitus mainitaan, mutta pikemminkin myönteisessä mielessa. Karjalan selitetään kuuluneen oikeastaan aina Venäjään, ja se kumma seikka, että Karjala Uudenkaupungin rauhasta huolimatta kuuluikin Suomeen, sivuutetaan vaitiololla.

Ensi sunnuntaina voidaan aika tarkkaan laskea, kuinka paljon Suomessa on niin taukkeja, että mahdollisesti nielevät tällaista: summataan vain STP:n ja SKP:n äänet. Lopputulos on tuskin kovin vaikuttava luku. Todellinen kohderyhmä on tietenkin Venäjällä. Jo Neuvostoliitto kierrätti propagandaansa ulkomaisten lähteiden kautta lisätäkseen sen uskottavuutta, ja sama näyttää vain jatkuvan. Jälleen kerran on mielenkiinnolla pantava merkille, että Venäjällä on tarve Karjalan palautuksen vastaiseen propagandaan.

Thursday, May 28, 2009

Pitikö nuokin typeryydet taas kaivaa esiin?

Itämeren kaasuputki on kiistattomasti monessa suhteessa kyseenalainen idea. Silti olisi parasta tyytyä kritisoimaan sitä vain järjellisin perustein. ProKarelia on valitettavasti taas mennyt julkaisemaan tuubaa. Ei, putki ei kulje suomalaisten omistamien maiden halki. Mikään tuomioistuin ei hyväksy moista tulkintaa, ja edes idealla rahastava asianajaja ei moista väitä lisurissaan, koska muuten tiedekunta olisi nauranut lisurin pihalle. Ja ei, "kaivosvaltaus" ei estä putkea, se vain ärsyttää Venäjää ja oikeasti vastuunalaisia tahoja. Hölmöilysta ei hyödy kuin se samainen asianajaja.

Kaikkein vähiten tällaiset typeryydet edistävät Karjalan palautusta, ne vain tuhoavat uskottavuutta.

Tuesday, May 26, 2009

Jälleen muokkaussota Wikipediassa

Wikipediassa poistellaan jälleen kerran omaisuudenpalautusoikeudenkäynnit tuotteistaneelle asianajajalle kiusallisia tietoja artikkelista. Asialla edelleen Eduskunnalle kuuluva kone (217.71.151.201) ja pari kotikonetta (a91-153-241-13.elisa-laajakaista.fi ja cs81020213.pp.htv.fi). Näyttää täysin idioottimaiselta toiminnalta, mutta vaikka näiden tuholaisten tekemät muutokset yleensä kumotaankin, esimerkiksi kiusallinen tarina kunnianloukkaussyytteestä on saatu kokonaan pois.

Tuesday, April 28, 2009

Flaidis, flaidis!

Hörönaurettava antifasistinen komitea teki ProKareliasta tutkintapyynnön. Kostoksi ProKarelia teki kaksi tutkintapyyntöä antifasisteista ja kaksi Suomen tyhmintä pastoria koskevaa valitusta Tuomiokapituliin. Virallisesti asialla olivat 'ulkopuoliset tahot', mikä lienee suorastaan välttämätöntä, konsa AFAIK ProKarelia ei ole oikeushenkilö. Tiettävästi toinen taho oli hyvin tuntemamme asianajaja, joka on vanhastaan Suomen tyhmimmän pastorin verivihollinen. Joskus muuten tuntuu, että tässä piilee jotain enemmän kuin päällepäin näyttää, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Poliisi ja syyttäjä lienevät jo kurkkua myöten täynnä näiden tyyppien tutkintapyyntöjä eivätkä toivon mukaan anna niiden häiritä oikeasti tärkeiden asioiden hoitoa.

Antifasisteilla on muutenkin ollut huolia. Etelänaapuri sai lopultakin tarpeekseen sosiologista ja antoi maahantulokiellon. Eikä siinä vielä kaikki:

Simputus jatkui. Tyttö kirjoitti minulle sakon, koska matkustusasiakirjani oli kuulemma väärä. Minä kun luulin, että kuvallinen henkilötodistus kelpaa, mutta piti kuulemma olla passi. Sakko ei ollut pieni.

Ikävä kyllä toimittaja erehtyi livauttamaan asian todellisen laidan:

Olimme Johanin kanssa useasti yhteydessä puhelimitse päivällä. Hän sai lisäksi sakon, koska hänellä oli ainoana matkustusdokumenttina ajokortti.

Oikeussosiologian dosentti ei tiedä ajokortin ja henkilöllisyystodistuksen eroa. No, eipä hän ole aina osannut rikosilmoitustakaan tehdä (jostain syystä tieto tästä on kadonnut hänen blogistaan). Onkohan nyt onnistunut paremmin? Miesparka on jo joutunut kaapimaan tukea hyvin syvältä historian roskatynnyristä.

En tarkoituksella kirjoittanut otsikkoon 'julkaisuvapaa heti'. Tuntuu, että se on varma merkki siitä, että kirjoittajalla ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

Saturday, April 25, 2009

ProKarelia ja SAFKA jälleen yhdessä pihalla

ProKarelia kiinnittää huomiota ihan todelliseen epäkohtaan: maanostomahdollisuuksien epäsuhtaan Suomenn ja Venäjän välillä. Tässä tapahtui selkeä kämmä ulkomaalaisomistuksen vapautuksen yhteydessä: Vapaus olisi pitänyt alusta alkaen säätää koskemaan ETA-maiden kansalaisia ja niiden maiden kansalaisia, joiden kanssa Suomella on asiasta kahdenvälinen sopimus.

Allekirjoittaneella ei ole intressiä ostaa maata Venäjältä eikä toistaiseksi ylittää nykyistä itärajaa edes turistina, mutta niiden, joilla on kiinnostusta, olisi hyvä yrittää palauttaa suomalaista läsnäoloa Karjalaan. Pitkällä tähtäimellä siten voisi edistää Karjalan palautusta. Siksi ProKarelian sekoilu omaisuuskysymyksissä on paitsi älytöntä, myös suorastaan päämäärän vastaista.

Suomalaisten omistusoikeus on pysyvä

Se, että Neuvostoliitossa ei ollut yksityisomistusta tai Venäjän nykyinen perustuslaki on nihkeä erityisesti ulkomaisten omistusoikeudelle ja täysin kielteinen ns. rajaseudulta ostamiselle, ei muuta suomalaisten omistusoikeutta.

Kuten muistamme, edes omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut asianajaja ei lisurissaan väitä mitään näin yksikäsitteistä, vaikka syöttääkin moista uh^H^Hasiakkailleen. Sittemmin myös EIT on kieltäytynyt ottamasta moisia juttuja hylättäviksi, ne ovat Wolfgang Paulin sanoin "ei edes väärin".

Tämän jälkeen jutut vain pahenevat:

Omistusoikeuden pysyvyys tulee harvinaisen selväksi siinä omistusjatkumossa, minkä jo historialliset säädökset osoittivat. On täysin selvää, että esim. Hammurabin laki noin vuodelta 1870 eKr. selkeästi vahvistaa omistuksen pysyvyyden:

”Jos joku tekee aukon talon seinään (murtautuu sisään varastakseen), hänet tapettakoon murtoaukkonsa kohdalla ja haudattakoon (murto-aukkoon)”. Ja 22 kohta toteaa: ”Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänet tapettakoon”.

Ei hyvää päivää.

Venäjän ainoa maarekisteri on Mikkelissä

Olen sanaton.

Koomisella tavalla ProKarelia vajoaa näillä voodoo-oikeustieteellisillä jutuillaan aivan antifasistien tasolle, jotka viimeisimmässä hengentuotteessaan pohtivat Rytin hirttämistä:

Vaikka tuomioistuin soveltaisikin vuoden 1946 oikeuskäytäntöä ja päätyisi kuolemantuomioon, on kyseenalaista miten hirttotuomio voidaan näin jälkeenpäin panna toimeen. Tuomioistuin voi kuitenkin suositella, että Rytin hautajärjestelyt muutetaan muiden Nürnbergissä kuolemaan tuomittujen mukaisiksi. Tämä onkin ainoa asia, johon tuomioistuin voi konkreettisesti vaikutta.

Tuesday, April 21, 2009

Ria Novosti mainitsee Karjalan palautuksen

Helsingin sanomat uudisoi Ria Novostin kirjoituksesta Venäjän ja Suomen suhteista, myös Karjala mainitaan:

Jutun mukaan Suomen eduskunta yrittää säännöllisesti suostutella hallitusta aloittamaan neuvottelut Karjalan palauttamisesta. Asia jää kuitenkin keskustelun asteelle.

Palautusta on itänaapurin johtajille usein ehdotettukin. Nikita Hruštšov sanoi Urho Kekkoselle suoraan ei, ja Boris Jeltsin taas joutui suurempien kriisien pyörteisiin. Kolmannen kerran asiaa pohdittiin 1999, mutta silloinen ulkoministeri Tarja Halonen totesi eduskunnalle, ettei Venäjä ole halukas neuvotteluihin, uutistoimisto kertoo.

Karjalan palauttamisen esteiksi Ria Novosti luettelee Karjalan venäläisväestön asuttamisen, hankkeen valtavat kustannukset, ulkopoliittiset ristiriidat sekä lisäksi sen, että alueella on nykyään Venäjälle tärkeät Uuraan ja Koiviston öljysatamat.


Mielenkiintoista, että sävy on oikeastaan tavallaan myönteinen. Nuo ylläkuvatut ongelmathan ovat toki olemassa, mutta niille on löydettävissä hyvällä tahdolla ratkaisu. Sellaistahan olemme yrittäneet hahmotella palautussuunnitelmassa.

Joka tapauksessa Venäjältä näyttää löytyvän täysipäisempää porukkaa kuin nämä kotimaiset antifasistit; outoa ja hirveää olisikin jos ei löytyisi. Miksiköhän muuten mainitut antifasistit ovat olleet eilisen jälkeen niin hiljaa?

Sunday, April 19, 2009

Turhien tilaisuuksien tarpeeton taistelu

Hörönaurettava Antifasistinen komitea ja ProKarelia järjestävät huomenna kilpailevat tilaisuudet Tampereella. Tapaus on jo poikinut niin tilojen peruutuksia kuin rikosilmoituksiakin. Varsinaista ideaa kummassakaan tilaisuudessa ei ole, mutta antifasistien tilaisuus on kyllä tietyllä tavalla mielenkiintoinen. Tähän mennessä julkisuuteen tullut materiaali on poikkeuksellisen karkeaa propagandaa. Tässä näytteeksi ote "karjalaisevakon puheenvuorosta:

Tämän yhteishyökkäysrintaman muodostamiseen Suomi osaltaan ryhtyi rakentamalla pitkälle itärajalleen mm. Leningradin porteille hyökkäyslinnoitukset sekä tehostaen muutenkin hyökkäysvalmisteluja. Vain viisi kuukautta ennen talvisotaa kävi linnoitustyöt ja muut sotavalmistelut hallituksen kutsumana tarkistamassa natsi-Saksan maavoimien komentaja natsikenraali Franz Halder itse. Kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen fil.tri C. O. Frietsch kävi Kannaksella katsomassa kehutut linnoitukset, hän totesi: "Suomi on valmis sotaan."

Tuttua tuubaa jokaiselle Taudinkantajansa lukeneelle (sitä muuten jaksaa aina ihmetellä, miten panssariesteillä oli tarkoitus hyökätä).

Suomen tyhmin pastori puolestaan näyttää menettäneen viimeisetkin järkensä rippeet:

ProKarelian suunnitelmaan kuuluu anastaa Venäjältä Karjalan tasavalta
ja Karjalan kannas, Viipurin kaupunki ja Leningradin alue sekä Petsamo ja Murmansk Suomelle.

Suomessa vain hyvin suppea subnormaalien neuvostonostalgikkojen joukko pystyy kuuntelemaan tällaista vakavalla naamalla. Todellinen kohdeyleisö tilaisuudelle löytyykin epäilemättä Venäjältä: tarkoitus on kehittää "ulkoista uhkaa", jolla kootaan rivejä nykyhallinnon tueksi. Mielenkiintoiseksi asian tekee jälleen se, että Venäjän sisällä Karjalan palautus todellakin tunnutaan kokevan jossain määrin realistiseksi uhaksi.

ProKarelian tilaisuudessa ei ole paljoa kommentoitavaa. "Soviet Story" ei tietenkään ole mikään uusnatsien tekemä elokuva, kuten antifasistit väittävät. Netistä löytyvien arvioiden perusteella se ei liioin tuntuisi olevan kovin hyvä, vaan kärsisi liian propagandistisesta otteesta. Ennen kaikkea se kuitenkin on Karjalan palautuksen kannalta täydellisen hyödytön. Jos joku ei jo tiedä, että Neuvostoliitto oli Persiasta ja Syväriltä, niin häntä tuskin kannattaa edes yrittää taivutella Karjalan palautuksen kannalle.

Friday, March 20, 2009

Aina ne valehtelee

Venäjä on jälleen ottanut askelen kohti Neuvostoliitosta periytyvää tunkkaista historianväärennöslinjaa. Koulujen uusissa historian oppikirjoissa olevat kartat Neuvostoliiton länsirajoista on piirretty siten, että näyttää kuin Karjala ja Baltian maat olisivat jo ennen sotia kuuluneet Neuvostoliittoon. Tekstissäkin kierrellään samassa hengessä 20-30 -luvun historiallisia ja maantieteellisiä tosiasioita. Kuitenkin Venäjällä hyvin tiedetään Karjalan PALAUTUSvaatimuksista ja kiihkeimmät vastustajatkin tuomitsevat nuo vaatimukset revansistisena eivätkä esim. imperialistisena politiikkana, siten myöntäen, että kyse on nimenomaan menetettyjen alueiden takaisin saamisesta.
Kummallista tuo ainainen vimma valehdella vastoin parempaa tietoaan ja ilmiselvistä tosiasioista piittaamatta. Jos Venäjä haluaa arvostusta ja uskottavuutta muun maailman silmissä, tuollaiset temput eivät sitä ainakaan edistä. Parempi olisi tehdä sellainen rehellinen tilinteko historiastaan kuin tehtiin Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.

Thursday, March 12, 2009

Kohta on aika juhlia Karjalan palautusta

Tarkoitin tietysti Karjalan palautusta vuodenvaihteessa 1811-1812, kun Aleksanteri I yhdisti Suomen kuvernementin Suomen suuriruhtinaskuntaan. 28.3. juhlitaankin jo Porvoon valtiopäiviä, joilla Aleksanteri I korotti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Tämä on niin merkittävä tapaus, että jopa hörönaurettava "Suomen antifasistinen komitea" noteeraa sen.

Monday, March 09, 2009

ProKarelia julkaisee edelleen ensin ja ajattelee vasta sitten

ProKarelian uusin päästö "Pelastiko Operaatio Barbarossa Euroopan?" säilyi netissä niin vähän aikaa, että en onnistunut pelastamaan sen sisältöä Googlen välimuistista. Selvästikään surullisenkuuluisa "Halosen vappupuhe" ei riittänyt opettamaan ProKarelialle, että kannattaisi ajatella ensin ja julkaista vasta sitten. Nyt ehkä kannattaisi ruveta enemmänkin ajattelemaan, esimerkiksi sitä, olisiko hyvä idea yrittää pelastaa Karjalan palautuksen uskottavuus luopumalla kanonisoidusta totuudesta ja antautumalla avoimeen keskusteluun.

Saturday, March 07, 2009

Venäjä on hermostunut, mutta miksi?



Eilisessä hesarissa Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija kertoo, että Karjalan palautuspuheet ovat hermostuttaneet venäläisiä. Mielenkiintoista, mikähän siinä niin hermostuttaa? Kukaan venäläinen, jolla on kaikki inkkarit kanootissa, ei voi kuvitella, että Suomi tekisi itsemurhan aloittamalla sodan Karjalan takia. Ei, NATOon liittynyt Suomi ei sitä liioin tekisi, NATO ei taatusti antaisi Suomen istua NATOn housuilla tuleen. Warkauden Maanpuolustajat ja Hervannan Herrasmieshistorijoitsija ovat nekin vaarattomia marginaali-ilmiöitä, ja omaisuudenpalautushölmöily on tyrmätty ennakkopäätöksillä EIT:ssäkin.

Kuten jo kauan sitten kerroimme, Venäjällä on vuosia tuotettu omalle kansalle suunnattua propagandaa aiheesta. Nyt nämä propagandistit ovat aktivoituneet Suomessakin, "antifasisteina". Propaganda on kuitenkin niin umpihölmöä, että voi vain ihmetellä, kenen etuja se palvelee. Esimerkeiksi sopivat nuo pari täällä julkaistua karttaa. Suomella olisi ehkä sittenkin enemmän aihetta pelätä Venäjää kuin Venäjällä Suomea? Eivät Venäjän valtaapitävät varmaankaan Suomea pelkääkään, vaan he pelkäävät liberaalia oppositiota. Oppositiota, joka voisi tehdä lopullisen pesäeron Neuvostoliittoon, ja siinä yhteydessä ties mitä muita hirveyksiä. Ikävä kyllä, siinäkään ei ole toistaiseksi paljoa pelkäämistä. Talouskriisi voi kuitenkin nopeasti murentaa nykyhallinnon suosiota, ja Kaukasiassa tikittää epälukuinen määrä aikapommeja. Jos tilaisuus tulee, on yritettävä rakentaa sellainen sopimus Karjalan palautuksesta, että se aidosti hyödyttää Venäjää, vain sellaista Venäjän tarvitsee "pelätä", sillä vain sellainen voisi oikeasti toteutua.


Thursday, February 26, 2009

Jossakin näyttää olevan paniikki

Nyt tuntuu, että blogimme on aikaansaanut ainakin myrskyn vesilasissa. Julkaisemamme tieto asianajajan lisurista näyttää aikaansaaneen muokkaussodan Wikipediassa. Artikkelissa ollutta mainintaa lisurin jättämisestä on urakalla poisteltu anonyymisti. Asialla on ollut sekä vanha tuttu kone Eduskunnasta (217.71.151.201) että ilmeisesti kotikoneet dsl-hkibrasgw2-ff7ac300-149.dhcp.inet.fi, cs78128207.pp.htv.fi, a91-153-241-13.elisa-laajakaista.fi ja cs181020213.pp.htv.fi. Muokkaussota on kuitenkin nyt päättymässä vandaalien tappioon, artikkeli on lukittu anonyymia muokkausta vastaan. Aika epätoivoista. Liekö kysymyksessä pelko siitä, että joku asianajajan asiakkaista vertaa lisurin sisältöä siihen, mitä asianajajan omilla webisivuilla sanotaan:

Tutkimustulosteni mukaan (Pariisin rauhansopimuksen 1947 mukaisen) rajantakaisen kiinteistöjen omistajien omistusoikeudet eivät ole sammuneet.

Tämän jälkeen tuleekin helposti mieleen vaatia rahojaan takaisin, kuten prof. Kemppinen ehdotti.

Wednesday, February 25, 2009

Ilo nähdä epätoivoa välillä muuallakin


Hörönaurettava Suomen Antifasistinen Komitea on saanut käsiinsä Mauri Ryömän kirjeen, joka "todistaa" Mainilan laukaukset Suomen ampumiksi. Siltä varalta, että safkalaisten lääkitys paranee, ja selväjärkisyyden puuskassa "dokumentti" katoaa netistä, kopioidaan se tännekin. Välillä tuntuu ihan oikeasti siltä, kuin tietyissä piireissä pidettäisiin Karjalan palautusta oikeasti vakavastiotettavana uhkana, ja yritettäisiin sitten vastustaa sitä melkein miten ääliömäisellä tavalla hyvänsä.

Monday, February 23, 2009

Jälleen ylläri - mutta ProKarelialla on silti selittämistä

Ainoa reaktio kolmen viikon takaiseen juttuun on ollut, että Eduskunnan koneelta käsin on yritetty poistaa Wikipedian artikkelin mainintaa lisurin jättämisestä. Niinpä koinkin Oikiksen kirjastossa pienoisen yllärin: lisuri oli kuin olikin siellä. Yllättävästi siinä oli esimerkiksi Porkkalan palautusta käsitelty suhteellisen asiallisesti. Joitain sitaatteja kommenttien kera lienee syytä esittää:

11. OSA Yhteenveto ja johtopäätökset

11.1. Kuka omistaa Karjalan maat?

Kysymykseen ei saatu tässä tutkimuksessa lopullista vastausta.
----
Näin ollen kysymykseen 'kuka omistaa Karjalan maat' saadaan mahdollisesti vastaus Euroopan ihmisoikeustuomistuimesta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt vastaus on saatu, kelpaako?

Luvussa 11.7. käsitellään sitten käytännön toimenpiteitä Karjalan palautuksen yhteydessä:

Yleinen oikeudenmukaisuus kylläkin vaatisi jollain tavalla huomioitavaksi maksetut korvaukset, siinä tapauksessa että omaisuus, josta korvausta on maksettu, palautetaan. Porkkalan palautuksen yhteydessä Porkkalan maat palautettiin entisille omistajilleen, porkkalalaiset joutuivta maksamaan saamansa korvaukset erityisen taulukon mukaan takaisin. Korvaukset piti maksaa 2-4 kertaisina takaisin valtiolle. Voitaisiin hyvin menetellä samalla tavalla kuin Porkkalassa, mikä tarkoittaisi, että palautettavan maan saisi vain, jos maksaisi siitä aikanaan saadun korvauksen takaisin.
---
Perimys tulisi luonnollisesti ottaa huomioon samalla tavalla kuin minkä tahansa kiinteän esineen perimys. Vielä jonkin aikaa se on mahdollista, ajan mittaan tullaan kuitenkin tilanteeseen, jossa ei ole enää järkevää toteuttaa restituutiota aivan sellaisenaan (siis vanhoille omistajille), koska perikunnat tulisivat liian laajoiksi. Tällöin voitaisiin ajatella omaisuuden yksityistämistä valtion toteuttamalla maan myynnillä Viron malliin. Halukkaat voisivat tällä tavoin ostaa valtiolta sukunsa maita, valtio saisi tällä tavoin rahaa.

Liusriin ei todellakaan voi laittaa ihan mitä lööperiä hyvänsä. Korvaukset ovat ilman lainausmerkkejä, eivätkä lopulliset johtopäätökset ihan hirveästi poikkea ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Kadehtiiko asianajaja karjalaisten omaisuutta? Onko asianajaja neuvostobolshu ja FSB:n agentti? Näinhän reformisuunnitelman puolustajia nimiteltiin KareliaForumilla.

Nyt ProKarelialla on toden totta syytä vähän ajatella ja selittää: Kannattiko kanonisoida totuudeksi sellaista, jota ei edes lisurissa voida vakuuttavasti väittää ja ennen kuin oli yhtään oikeuden päätöstä? Eikö ihmisiä olisi pikemminkin pitänyt aktiivisesti varoittaa rahojensa tuhlaamisesta noin epävarmoihin oikeusjuttuihin? Kun nyt oikeuden päätöskin on olemassa, eikö kanonisesta totuudesta kannattaisi luopua? Eikö myös koko ajatus restituutiosta kannattaisi haudata, koska suomalaisten enemmistöä ei kiinnosta, saako joku isovanhempiensa omaisuuden takaisin, vaan enemmänkin, kestääkö Suomen talous Karjalan palautuksen?

Sunday, February 08, 2009

Sellane ol Viipuri

Viipurin linnan ja kaupungin perustivat ruotsalaiset suomalaisten asuttamalle maalle. Neljäsataa vuotta se oli Suomen toiseksi tärkein kaupunki. Vasta v. 1710 venäläiset sen valloittivat ja seuraavat sata vuotta kaupunki kuului Venäjään, mutta ei silloinkaan täysin venäläistynyt. Viipuriin toki muutti venäläisiä ja baltiansaksalaisia porvareita ja virkamiehiä, mutta kaupunkiin oli jäänyt myös suomalaisia ja ruotsalaisia. Venäläisten vallattua koko Suomen v. 1809 päätettiin Viipurinlääni liittää takaisin muun Suomen yhteyteen. Kun tämä liitos v. 1812 toteutui, oli Viipurin asukkaista suomalaisia 1273, venäläisiä 846, ruotsalaisia 412 ja saksalaisia 362. Tämän jälkeen venäläisten suhteellinen osuus koko ajan pieneni kaupungin kasvaessa, ja autonomian ajan lopulla suomen kieli oli syrjäyttänyt myös ruotsin ja siitä tuli kaupungin virallinen kieli. Itsenäisessä Suomessa Viipuri yhä kasvoi ja suomalaistui. V. 1937 oli kaupungissa kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan 84428 asukasta, joista venäjänkielisiä 4554, ruotsinkielisiä 2626 ja saksankielisiä 980.
Viipuria on pidetty Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina ja epäilemättä se sitä aikoinaan olikin, varsinkin Venäjän vallan aikana 1700-luvulla, ja vielä 1930-luvullakin verrattaessa Suomen muihin kaupunkeihin, joissa vieraita kieliä ei juuri kuullut - ruotsihan on toinen kotimainen. Tämän päivän perspektiivistä tuo kansainvälisyys tosin oli melko vaatimatonta; Helsingissä on nykyään suurempi osuus väkiluvusta ulkomaalaisia.
Vaikka neuvostopropagandan fraaseja "vanhasta venäläisestä kaupungista" tai nykyisten ns. antifasistien älyttömyyksiä ei kai kukaan vähänkään historiaa tunteva ota vakavasti, saattaa Viipurin maine kansainvälisenä kaupunkina kuitenkin ruokkia epämääräistä mielikuvaa jostain puolivenäläisyydestä. Viipuri ei kuitenkaan koskaan ollut venäläinen kaupunki ennenkuin siitä tehtiin neuvostoliittolainen kaupunki v. 1940. Vuosina 1941-1944 Viipuri oli jälleen suomalainen, mutta 1944 siitä jouduttiin luopumaan. Kaupungin uudet asukkaat olivat venäläisiä ja ukrainalaisia pakkosiirtolaisia, joilla ei ollut mitään juuria Viipurissa.

Kirjoituksessa esiintyvät numerotiedot ovat peräisin "Isosta tietosanakirjasta". Tuota 15-osaista kirjaa julkaistiin osa kerrallaan koko 1930-luvun ajan, ja viimeinen osa ehdittiin saada valmiiksi v. 1939, parahiksi juuri ennen sotaa. Kirja on erittäin hyvin tehty ja se on mainio lähdeteos haettaessa tietoja Karjalasta ja muista menetetyistä alueista.