Monday, November 26, 2007

Korkeimman siunausta ja rauhallista elämän iltaa

Blogi täyttää tänään kaksi vuotta, ja on todettava, että Karjala-keskustelulla ei mene hyvin. Lukijamäärä on laskenut, eikä järjellisen keskustelun katalysoiminen ole onnistunut. KareliaForum on kokenut ansaitun kohtalon, ja keskustelun taso valtakunnan vessanseinässä ei ole ainakaan noussut, kyseenalaista on, voisiko se enää laskeakaan. ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille. Todellista keskustelua se kanoninen totuus ei kestäisikään. Blogi voi korkeintaan ylpeillä yhdellä näkyvämmällä kontribuutiolla keskusteluun: ProKarelia ei luultavasti olisi keksinyt valehdella Porkkalan palautuksesta, jollei blogissa olisi vähän aikaisemmin kerrottu, mitä mieltä Porkkala-komitean asiantuntijat todellisuudessa olivat olleet. Ikävää vain, että ProKarelia näytti luottavan siihen, että kukaan ei ota itse selvää asioista tai lue tätä blogia, eikä todellakaan joutunut pettymään. Blogi yrittää olla elossa vielä silloin, kun viimeinenkin omaisuudenpalautusoikeudenkäynti on naurettu ulos jokaisesta oikeusasteesta asianajajat ovat itkeneet koko matkan pankkiin. Ehkä silloin on vielä mahdollisuuksia heittää palautuksen ryssijät syrjään ja yrittää jälleen käynnistää järkevä toimita Karjalan palautuksen puolesta.

Thursday, November 22, 2007

Pienet sammakot, pienet sammakot

Totisesti on ikävää olla aina oikeassa. Kuten tuli vuosi sitten kirjoitettua, KareliaForumilla keksityt typeryydet päätyvät lopulta ProKarelian virallisiksi kannoiksi. Taas oltiin oikeassa. Vuosi sitten KareliaForumin paha henki kirjoitti (alkuperäistä tekstiä ei ole enää verkossa):

"Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista."


Nytpä ProKarelia on omaksunut tämän hienon idean:

Italiassa maanpakolaiset osaavat arvostaa ihmisoikeuksiaan myös taloudellisesti. MTV3/Reuters uutisoi 21.11.07, että Italian viimeinen kuningas ja hänen miespuoliset jälkeläisensä vaativat ihmisoikeusrikkomuksesta Italialta 260 milj. euron korvauksia. He eivät saaneet astua Italian kamaralle vuosina 1946-2002.

Suomen Karjalan pakolaisetkaan eivät saaneet astua kotiensa maankamaralle vuosikymmeniin. He eivät vieläkään saa palata omille juurilleen tai hallita omia kiinteistöjään Karjalassa tai muilla pakkoluovutetuilla alueilla.

Suomalaisten pakolaisten tulisi hakea Venäjältä korvauksia tästä ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että Karjalan laulumailla oli 40 000 kotitaloutta ja jokainen niistä vaatii saman, minkä Italian Umberto II:n poika, prinssi Vittorio Emanuele ja pojanpoika Emanuele Filiberto, on lasku jokseenkin suuri, 5 200 mrd. euroa. Se on 3.5-kertainen verrattuna Yhdysvaltain ja lähes 30-kertainen verrattuna Suomen vuotuiseen kansantuloon.

Karjalaiset olisivat varmasti tyytyväisiä vähempäänkin. Tosin yli 60 vuoden maankäytön vuokra, metsien myynti ja omaisuuden turmeleminen eivät aivan pieniä summia ole. Ehkä Suomen valtiojohtokin osallistuisi laskun maksamiseen, koska se ei ole toiminut omien maitten takaisinsaannin turvaamiseksi. Veronmaksajille sitä rasitetta ei kuitenkaan tule asettaa. Ajattelemisen arvoinen asia.

Vittorio Emmanuele ei välttämättä ole ihan suositeltava roolimalli, vaikka onkin aikaisemmin menestynyt oikeusjutuissa. Oikeudessa esitetyistä vaatimuksistakaan ei kannattaisi puhua totuutena ennen oikeuden päätöstä, aivan kuin ei kannattaisi puhua totuutena sellaisista laintulkinnoista, joita ei ole hyväksynyt sen enempää yksikään oikeusistuin kuin yksikään oikeustieteilijäkään.

Vittorio Emmanuele, luultavasti yrittää vedota YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 13 artiklaan. Karjalaisten ei ehkä kannata vedota siihen...

Muuten Suomen valtion haastaminen oikeuteen on toki perusteltua. Se nimittäin todella luovutti Karjalan ehdoitta rauhansopimuksessa, ja vielä sitoutui luopumaan yksityisistäkin oikeudellisista vaatimuksista. Suomen valtio ei siten voi toimia Karjalan asiassa muuta kuin poliittisten neuvottelujen kautta. Järjissään ollessaan ProKareliakin vielä halusi ratkaista asiat neuvotteluteitse. ProKarelian olisi todella aika tehdä lopullinen itsemurha haastamalla Suomen valtio oikeuteen.

PS ProKarelian idioottimainen mielikuvituskorvaus on todellakin noin 30-kertainen verrattuna Suomen kansatuloon. Sen sijaan se ei ole USA:n kansantuloon verrattuna 3,5-kertainen vaan noin puolet siitä. ProKarelian lukujen perusteella USA;n kansantuote olisi noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Noin numerotaidottomien ei pitäisi sekaantua Karjalan palautukseen.



Wednesday, November 14, 2007

Blogia pukkaa

KareliaForumilla häiriköinyt trolli, joka kunnostautui mm. Vladimir Putinia ihannoivan uusnatsikaman kääntäjänä ja levittäjänä, on nyt perustanut blogin Venäjän ylistämistä varten. Kyllähän maailmaan blogeja mahtuu, siitä vaan. Jos käytte katsomassa, älkää viitsikö ruokkia trollia kommentoimalla. Keskimääräinen lyhtypylväs on mielenkiintoisempi keskustelukumppani.

Thursday, November 01, 2007

Hirvee ylläri

Viipurin oikeudenkäyntifarssi sai sitten odotettavissa olleen lopun. Prokarelian tiedote asiasta ansaitsee kommentteja

---
Perusteluiksi venäläinen oikeusistuin katsoi kolme asiaa:

- Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta 30.04.1941, jolloin Kalle Paulan isä, Kaarle Paula, kuoli
- Tontin omistusoikeus oli siirtynyt Neuvostoliitolle jatkosodan päättyessä
- Kanne oli nostettu liian myöhään

Suvereenia demokratiaa toteuttava Venäjä lähti siten päätöksessään siitä, ettei länsimaisella perimysjärjestyksellä ole mitään merkitystä. Kaarle Paula ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton kansalainen, vaan suomalainen.

Oikeuden päätös on rankka isku kaikille ulkolaisille tahoille, jotka omistavat suoraan tai välillisesti jotain Venäjällä. Venäjän oikeuslaitos ei tunnusta ulkomaista perimystä. Siihen verrattavaa on omistusoikeuden siirtyminn kaupan tai lahjoituksen muodossa. Oikeuden päätöksestä voi tulla Venäjän tulevia investointeja arvioiden todella vakavia seurauksia.

Toisena perusteena todettu omistusoikeuden siirtyminen Neuvostoliitolle on sellaista uutta oikeutta, josta ei ole ollut tietoa. Neuvostoliitto oli YK:n jäsen ja se, samoin kuin Venäjä, on ratifioinut mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Sen 17. artiklassa vahvistetaan omistusoikeuden pysyvyys.

---

On hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto laatinut minkäänlaista lakia, jolla kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt sille. Ei myöskään Venäjä ole sellaista lakia laatinut.

Moskovan sopimuksessa 1940 tai Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ei ole sanaakaan mainintaa siitä, että kiinteistöjen omistusoikeus jotenkin siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi voinut siirtääkään, koska Suomi demokraattisena maana ei harjoita omaisuuden sosialisointia.

Oikeuden perusteluissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä. Kun on tutustunut Porkkala-komitealle annettuihin asiantuntijalausuntoihin, tietää, että sama tulos olisi suomalaisenkin oikeuden perusteella odotetttavissa. Tietenkään kysymys ei ole siitä, että Venäjä ei tunnustaisi ulkomaista perimystä. Kysymys on siitä, että Neuvostoliitto ei sitä tunnustanut, eikä yksityistä omistusta yleensäkään. Tietenkin Suomi saattoi luovuttaa yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle. Kysymys ei ollut mistään sosialisoinnista, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan hyväksymistä laieista ja sopimuksista.

Toivottavasti oikeudenkäynti ylemmissäkin oikeusasteissa loppuu yhtä lyhyeen. EIT:lläkin on onneksi peruste olla tuhlaamatta aikaansa asiaan. Sääntöjen mukaan EIT:lle voi valittaa vain vahingon kärsinyt itse, ja hän kuoli jo 1941.