Sarjassamme kommarien Venäjä-apologioita

 

Entäpä jos YK:n ihmisoikeusajattelu onkin voittajien väline pitää yllä Yhdysvaltain määrittelemää ja muillekin pakottamaa yksinapaista liberaalia maailmajärjestystä, siis USA vetoista kaupallista globalisaatiota? Eihän meillä ole olemassa taivaallista eikä luontoperäistä oikeutta vaan kaikki oikeus on ihmisten itsensä määrittelemää. Onko siis liberaali universalismi, ”historian loppu”, samalla kaiken muun, ellei kaiken loppu?

Jospa Kiina ja Venäjä liittolaisineen, jotka uskovat edustavansa enemmistöä maailman väestöstä ja jotka hallinnoivat keskeistä osaa vielä käyttämättömistä luonnonvaroista, haluavatkin tulkita uudelleen ihmisen vapaudet, tasa-arvon ja ihmisoikeudet – ei vain luonnonvaroiltaan köyhemmän vähemmistön, siis voittajien, vaan koko ihmiskunnan enemmistön ja ekosfäärin kannalta? Olisiko moninapainen järjestys, jonka tavoitteena on ”yhteisö koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle” (Xi Jinping) oikeudenmukaisempi vaikka se paikoittaisi meidät määrittämään uudelleen liberalistiset vapautemme, tasa-arvomme ja ihmisoikeutemme ekorealismin, siis koko ihmiskunnan ja ekosfäärin, kannalta?

 

Tuohon on nyt vaikea keksiä kommenttia.

Kiinnostavia kommentteja

 Ukrainan sotaa on monissa kommenteissa verrattu Suomen talvisotaan, jossa maan valtaamiseen pyrkineelle ylivoimaiselle viholliselle tuotettiin suuria tappioita ja sen eteneminen saatiin pysäytettyä. Tuossa analogiassa on myös toinen puoli, itsenäisyyden säilyttäminen suurten aluemenetysten hinnalla, mikä voi vielä tulla Ukrainankin kohtaloksi. Venäläiset eivät lähde vapaaehtoisesti pois valtaamiltaan alueilta, ellei Venäjällä tapahdu suurta poliittista muutosta. Tietysti on mahdollista ja toivottavaa, että talouspakotteiden ja sotatappioiden heikentämä Venäjä joutuisi perääntymään ja ukrainalaiset saisivat läntisen aseavun ja oman sitkeytensä voimin vallattua takaisin mahdollisimman paljon alueitaan, mieluiten myös aiemmin miehitetyn Krimin ja Donbasin. Ukrainalaisilla itsellään vaikuttaa olevan paljonkin uskoa sodan suotuisaan lopputulokseen, jopa selkeään voittoon. Parissa lukemassani haastattelussa oli vieläkin pitemmälle meneviä visioita. Ukrainalainen maanviljelijä totesi suomalaiselle toimittajalle, että sodan jälkeen tapaamme sitten vapautetussa Viipurissa. Ukrainan puolella sotiva valkovenäläinen vapaaehtoinen taas ennakoi sodan lopputulosta näin: "Ukraina voittaa tietenkin, Venäjä kukistuu ja Karjala palautetaan Suomelle".