Oikeastaan vähän hävettää. Keskustelussa omaisuuskysymyksestä olen keskittynyt Porkkalan palautukseen, koska "Karjalan palautus" 1941-44 ei muka ollut kelvollinen ennakkotapaus kun vuoden 1940 korvauslakia ei ehditty toimeenpanna ennen uuden sodan alkua ja Karjalan palautusta muun Suomen yhteyteen. Koko ajan nessuni edessä netissä on kuitenkin ollut tieto siitä, että pika-asutuslaki ehdittiin toimeenpanna, ja siksi omaisuuskysymys ei ollut triviaali. Vilkaisu asetuskokoelmaan paljastikin sitten mielenkiintoisia asioita.
Ensiksikin, omistusoikeuden palautuminen ei silloinkaan perustunut mihinkään taivaasta tippuneeseen iankaikkiseen lakiin, vaan siitä nimenoman säädettiin laki 6.12.1941. Toiseksi, vielä mielenkiintoisempi laki säädettiin 24.2.1942:
Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelemisestä eräissä tapauksissa.
1§.
Jos se taikka sen oikeudenomistaja, jolla 12 päivänä maaliskuuta 1940 on ollut omistusoikeus valtakunnasta luovutetulla tai vuokratulla alueella olevaan kiinteistöön tai sen osaan kohdistuva erottamisoikeus tahi oikeus hallita siellä olevaa kruununtilaa, on saanut omakseen maata siirtoväen pika-asutuslain perusteella tahi tehnyt sanotun lain 31a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on 21 päivänä toukokuuta 1941 lain 31a §:n 1 momentissa sellaisen kuin se on on 21 päivänä toukokuuta 1941 annetussa laissa, mainitun viljelysopimuksen tai tällainen sopimus on hänelle laillisessa järjestyksessä siirtynyt ja hän kirjallisesti maatalousministeriölle ilmoittaa luopuvansa omakseen saamastaan pika-asutustilasta tai viljelysopimuksesta, katsottakoon luovutetulla tai vuokratulla olevaan kiinteistöön kohdistunut omistus-, erottamis- tai hallintaoikeus hänelle edelleen kuuluvaksi, ja olkoon omistus- ja erottamisoikeuden nähden muuten voimassa, mitä eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien
ennalleen palauttamisesta 6 päivänä joulukuuta 1941 säädetyssä laissa on säädetty.
---
3§
Omistus-, erottamis ja hallintaoikeudesta, joka tämän lain mukaan tulee kuulumaan valtiolle, suoritetaan oikeuden entiselle haltijalle korvausta valtion varoista soveltamalla samoja perusteita, joiden mukaan hänen velvollisuutensa maksaa korvausta sijaan saamasta omaisuudesta määräytyy.
Ihan hirveetä morkkista tästä kiistattomasta kämmästä en suostu ottamaan. Vastapuoli nimittäin noudattaa täsmälleen sitä mikä oivallisesti ilmaistaan Raamatussa kohdassa Luuk. 16:31. Jo Toisen korvauslain ja Porkkalan palautuslain olisi pitänyt ratkaista lopullisesti tämä kiista, mutta eipä vain käynyt niin.
Ensiksikin, omistusoikeuden palautuminen ei silloinkaan perustunut mihinkään taivaasta tippuneeseen iankaikkiseen lakiin, vaan siitä nimenoman säädettiin laki 6.12.1941. Toiseksi, vielä mielenkiintoisempi laki säädettiin 24.2.1942:
Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelemisestä eräissä tapauksissa.
1§.
Jos se taikka sen oikeudenomistaja, jolla 12 päivänä maaliskuuta 1940 on ollut omistusoikeus valtakunnasta luovutetulla tai vuokratulla alueella olevaan kiinteistöön tai sen osaan kohdistuva erottamisoikeus tahi oikeus hallita siellä olevaa kruununtilaa, on saanut omakseen maata siirtoväen pika-asutuslain perusteella tahi tehnyt sanotun lain 31a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on 21 päivänä toukokuuta 1941 lain 31a §:n 1 momentissa sellaisen kuin se on on 21 päivänä toukokuuta 1941 annetussa laissa, mainitun viljelysopimuksen tai tällainen sopimus on hänelle laillisessa järjestyksessä siirtynyt ja hän kirjallisesti maatalousministeriölle ilmoittaa luopuvansa omakseen saamastaan pika-asutustilasta tai viljelysopimuksesta, katsottakoon luovutetulla tai vuokratulla olevaan kiinteistöön kohdistunut omistus-, erottamis- tai hallintaoikeus hänelle edelleen kuuluvaksi, ja olkoon omistus- ja erottamisoikeuden nähden muuten voimassa, mitä eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien
ennalleen palauttamisesta 6 päivänä joulukuuta 1941 säädetyssä laissa on säädetty.
---
3§
Omistus-, erottamis ja hallintaoikeudesta, joka tämän lain mukaan tulee kuulumaan valtiolle, suoritetaan oikeuden entiselle haltijalle korvausta valtion varoista soveltamalla samoja perusteita, joiden mukaan hänen velvollisuutensa maksaa korvausta sijaan saamasta omaisuudesta määräytyy.
Ihan hirveetä morkkista tästä kiistattomasta kämmästä en suostu ottamaan. Vastapuoli nimittäin noudattaa täsmälleen sitä mikä oivallisesti ilmaistaan Raamatussa kohdassa Luuk. 16:31. Jo Toisen korvauslain ja Porkkalan palautuslain olisi pitänyt ratkaista lopullisesti tämä kiista, mutta eipä vain käynyt niin.
No comments:
Post a Comment