Saturday, June 27, 2009

Jälleen mielenkiintoista Wikipediassa

Omaisuudenpalautushölynpölyn tuotteistanutta asianajajaa käsittelevä Wikipedia-artikkeli on jälleen päässyt parantelun kohteeksi. Jälleen kerran on poistettu tieto siitä, että asianajaja ei lisurissaan ole sentään kehdannut syöttää aivan samaa paskaa kuin asiakkailleen. Tällä kertaa parantelija ei enää ole anonyymi. Wikipedian säännöissä on käsittääkseni tällaisen varalta ihan pykäliä...

Friday, June 19, 2009

Vastustajan tarina

Jouduin kommenttiosastolla Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Perustelen tässä näkemystäni, tai pikemminkin annan pastorin kertoa, ja jätän johtopäätökset lukijalle:

Arvi Peltoniemeksi esittäytynyt mies, Pietarin konsulaatin poliisivirkamieheksi – siis alansa kakkosmies tehtävässään – soitti minulle useaan kertaan Pietarista kevään ja kesän 1998 aikana sekä uudestaan vuotta myöhemmin, koska suomalainen poliisi pelkäsi intiimiä suhdetta venäläiseen. Hän varotti siitä, että olisi vaarallista matkustaa jopa Venäjälle. Siellä tapahtuu hotellimurhia. Ihmisiä pilkotaan palasiksi ja myydään osina elinten kauppaa varten. Pietarissa oli 90-luvulla pitkä musta lista ihmisistä, jotka voisivat olla vaarallisia Suomelle. Eräs tyypillisimmistä venäläisistä nimistä oli tuolla listalla: vaimoni nimi. Hän keskusteli kovasti minun kanssani puhelimessa, millaista viisumia tahtoisin vastavihitylle vaimolleni. Minun olisi pitänyt penkoa vaimoni papereita, etsiä nimiä ja puhelinnumeroita sekä toimittaa ne Suomessa poliisille. Hän pelotteli herkkää sinisilmäistä suomalaista miestä. Kaikesta huolimatta menin uhkarohkeasti omalla tuliterällä Fiat Brava -autollani Pietariin, en asunut hotelleissa, vaan yksityiskodissa. Minua ei paloiteltu. Suomalaisen sydän joutui venäläisen hellittelevän okkupaation alle. Intiimisuhde pelasti minut suomalaiselta poliittiselta paranoialta, intiimisuhde teki minusta sinivalkoisen antifasistin.


Keväällä 2001 ulkomaalaispoliisi tunkeutui kotiini, autooni, yksityiskirjeisiini ja puhelimeeni venäläiseen vaimooni kohdistuvan rasistisen viranomaisvainon tähden. Vaimoni tallelokero avattiin. Yksityiskirjeet luettiin. Tekstiviestit ja puhelinnumerot selvitettiin. Minä olin niin pelottava pappi. Venäläisen liberaalipopulistin Vladimir Zhirinovskin hyvän ystävän George Pailen mukaan minä olin pappina suomalaisvainon varsinainen kohde. Professori Jouko Talonen
Ulkomaalaisvirasto avasi vaimoani vastaan karkotusprosessin. Useita ihmisoikeuksiin liittyviä toimeksiantoja aina Strasbourgissa saakka hoitanut Markku Fredman ( otaksui ystäviensä kanssa, että vanhat kaunat SETA:n kanssa olisivat ehkä provosoineet vainon. Minulta riistettiin maine kunnon suomalaisena, vapaus, pappiskutsumus, elämän tehtävä, virka-asunto ja kuukausipalkka sekä lapsieni huoltajuus. Lisäksi vanhempani ja sukulaiset saivat kantaa häpeää. Menetin Suomen teologisen instituutin hallituspaikan. Kymmenet ihmiset kirjoittivat häpäisykirjeitä kotiini ja kännykkääni. Nettiyhteys katkesi tietokoneestani eikä Elisa muka löytänyt mitään ratkaisua ongelmaan. Molemmat iltapäivälehdet, valtaosa sanomalehdistä, eräät paikallistelevisiokanavat ja muutamat aikakauslehdet kertoivat, miten häpeällinen pappi olin. Tuomiokapituli lähetti juridisen kirjeen, jossa Suomen lakiin ja ankariin tuomioihin viitaten minulta kiellettiin oikeus käyttää pappispukua tai pappisnimeä. http://www.fredman-mansson.fi/) avusti nyt vaimoani: kaikki meni hyvin menestyksellisesti karkotuskuulusteluissa ja Ulkomaalaisvirasto pisti oleskelulupaleiman passiin.


Oikeusprosessin jälkeen asianajajani Kari Silvennoinen alkoi tehdä bisnestä Karjalan kiinteistöjen avulla ja vaimoni asianajaja George Paile pakeni Venäjälle rahaepäselvyyksiään. Vähän aiemmin hän houkutteli minua töihin asianajotoimistoonsa, jotta töitten ohessa aloittaisin oikeustieteen opiskelut. Minä nostin prosessin valtiota ja asianajajaani vastaan oikeudenkäyntikulujeni saamiseksi, mutta en saanut korvauksia ajallisista kärsimyksistäni pappina. Joka tapauksesta minusta tuli pappi, joka ei katso läpi sormien, vaan uskaltaa käräjöidäkin.

Koin suurta ”pahoinvointia” syksyllä 2003 pietarilaisessa saunassa. Minun hovioikeudenkäyntini
rikosasiassa, jossa minua syytettiin venäläisten (useamman ihmisen, jopa mielikuvituksellisen
ihmisjoukon) parittamisesta ja jonkinlaisen rikollisorganisaation johtamisesta, odotti jonkin ajan
kuluttua vuoden 2004 puolella. Menin yliopiston opiskelijatovereiden kanssa venäläiseen yleiseen
saunaan Pietarin keskustassa. Saunassa valtavan iso mies saapui luokseni ja kertoi, että hän tuntee
minut näöltä. Hän olisi keskustellut minusta jo tuomarini kanssa ja lukenut lehtijutun minusta!
Ihmettelin, miten tarkasti hän on katsonut kuvaani, jos tunnisti lehtijutun perusteella minut, kun
olin sauna-asussa (en toki alasti, koska yleisessä saunassa kävi myös naisia). Tämä mies esitteli,
että häntahtoisi haastatella minut.

Loppu onkin niinsanotusti historiaa.

Friday, June 12, 2009

Kiitokset Ruotuväki-lehdelle + taukit laskettu

Eilen blogissa vierailleiden määrä oli suorastaan räjähtänyt. Kävijät näyttivät tulleen Ruotuväki-lehden sivujen kautta. En kuitenkaan onnistunut pääsemään selville siitä, miten, mitään linkkiä tms. ei löytynyt. Kiitos joka tapauksessa.

Suomen taukit on sitten laskettu: STP ja SKP saivat eurovaaleissa yhteensä 11258 ääntä, niistä hörönaurettavan Suomen Antifasistisen Komitean jäsenille meni kokonaista 1000. Nukumme edelleenkin yömme hyvin.

Thursday, June 04, 2009

Kirkkoherran aivopieru

Suomen tyhmin pastori on lopultakin pulauttanut ihailtavaksemme yli 400 sivua pdf:ää, joka sisältää sekavaa tajunnanvirtaa, Venäjän kehumista, ja kovin tutunnäköistä neuvostoliittolaista, venäläistä ja kotikommunistien propagandaa. Tunnetun vääryystieteen desantin vaikutus näkyy hyvin vahvana. Mielenkiintoiseksi tuotoksen tekee, ei kirjallinen taso, vaan jälleen se, miten selkeästi kirja on suunnattu Karjalan palautusta vastaan: Esipuheenomaisen luvun 'Ленин, Партия, Комсомол' jälkeen seuraa heti 'Karjala kuuluu nyt Venäjälle'. Verrattuna joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla nähtyihin venäläisiin TV-dokumentteihin teksti on harppausta kauas synkkään menneisyyteen. Suomea syytetään suoraan Talvisodan aiheuttamisesta, ja vihjataan Suomen jopa mahdollisesti ampuneen Mainilan laukaukset. Terijoen hallitus mainitaan, mutta pikemminkin myönteisessä mielessa. Karjalan selitetään kuuluneen oikeastaan aina Venäjään, ja se kumma seikka, että Karjala Uudenkaupungin rauhasta huolimatta kuuluikin Suomeen, sivuutetaan vaitiololla.

Ensi sunnuntaina voidaan aika tarkkaan laskea, kuinka paljon Suomessa on niin taukkeja, että mahdollisesti nielevät tällaista: summataan vain STP:n ja SKP:n äänet. Lopputulos on tuskin kovin vaikuttava luku. Todellinen kohderyhmä on tietenkin Venäjällä. Jo Neuvostoliitto kierrätti propagandaansa ulkomaisten lähteiden kautta lisätäkseen sen uskottavuutta, ja sama näyttää vain jatkuvan. Jälleen kerran on mielenkiinnolla pantava merkille, että Venäjällä on tarve Karjalan palautuksen vastaiseen propagandaan.