Monday, February 08, 2016

Petsamosta ja naiivista poliittisesta jälkiviisaudesta

Helsingin Sanomissa spekuloitiin tänään siitä kuinka Petsamon säilyminen Suomella olisi antanut meille Jäämerelle pääsyn lisäksi myös kelpo siivun Fedinskin matalikolla sijaitsevasta öljykentästä. Artikkelin lopussa toimittaja kuitenkin otti pakkia - ikään kuin haluten sanoutua irti moisista visioista - kauhistellen kuinka hirveä rasite Murmanskin liepeille ulottuva Petsamon kaistale olisi ollut kylmän sodan aikana ja kuinka paljon se olisi lisännyt presidentti Kekkosen muutenkin suuria vaikeuksia - eikä se öljykään sitä paitsi tekisi onnelliseksi. Tietysti on täysin mahdollista, että Neuvostoliitto olisi voinut kehittää joitain ongelmia tuollakin suunnalla, mutta sanottakoon vielä kerran sama asia, joka tässä blogissa on aiemminkin mainittu: Jos Neuvostoliitto/Venäjä päättää heittäytyä hankalaksi, se tekee sen riippumatta siitä, missä raja sillä hetkellä sattuu kulkemaan. Aina voidaan esittää vaatimuksia ja keksiä niille perusteluja, ja aina voidaan väittää, että rajan läheisyys on uhka mille tahansa sen takana olevalle kohteelle.
Tuo Hesarin artikkelin loppulatistus tuo mieleeni monia vastaavia kommentteja ja kirjoituksia, joihin olen vuosien varrella eri yhteyksissä törmännyt. Niille on yhteisenä nimittäjänä pyrkimys esittää nykyinen tilanne ainoana mahdollisena, luonnollisena ja suorastaan itsestään selvänä, ja vaikka myönnettäisiinkin, että se on saatu aikaan väkivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti, on se sittenkin pitemmän päälle parempi kuin mikään muu vaihtoehto. Tietoisen poliittisen manipuloinnin lisäksi tuollaiselle asenteelle tuntuu olevan syynä ihmisten yleinen psykologinen taipumus tehdä välttämättömyydestä hyve sekä yleissivistyksen ja historiantajun puutteesta johtuva sortuminen anakronismeihin.
Tyylipuhtaana esimerkkinä anakronistisesta harhasta voisi pitää vaikka sitä, kun olen kuullut joidenkin luovutetulla alueella käyneiden ihmisten selittäneen kuinka nykyinen raja on osunut ihan oikealle paikalleen, koska sen takana vallitsee niin kovasti erilainen tunnelma. Tuosta erilaisesta tunnelmasta on minullakin kokemusta, mutta ei varmasti ollut vielä syksyllä 1939 tohmajärveläisellä talonpojalla, jonka pihamaan läpi raja muutaman kuukauden kuluttua kiskaistiin. Suomen nykyinen kaakkoisraja ei todellakaan ole asettunut luonnostaan kahden erillisen maailman välille, vaan vihamielinen valloittaja veti sen väkisin läpi umpisuomalaisen maaseudun, halki pitäjien ja kylien, pihojen ja peltojen, katkaisten tiet, radat ja Saimaan kanavan.
Tarkoituksellisen poliittisen manipuloinnin ja naiivin jälkiviisauden - vai pitäisikö sanoa jälkityhmyyden -  erottaminen ei aina ole helppoa, ja monesti ne kietoutuvatkin toisiinsa monimutkaisena vyyhtenä. Poliittisten suhdanteiden aiheuttama ylivarovaisuus, mielikuva nykyisen tilanteen iänkaikkisesta itsestäänselvyydestä ja aikakauden yleinen asenneilmasto voivat saada suunnilleen järkevätkin ihmiset esittämään kummallisesti painottuneita käsityksiä ja luoda tabu-aiheita, suuria sokeita pisteitä. Vieläkin enemmän kuin Petsamo tai Karjala, olivat Viro ja muut Baltian maat Suomessa koko neuvostovallan ajan tuollainen sokea piste, josta ei juuri mitään tiedetty eikä ainakaan julkisuudessa kuullut puhuttavan kovinkaan monta tolkullista sanaa. Kommunistipropaganda oli tietysti ihan oma tragikoominen lukunsa, mutta muistan kuinka asiallisissakin kirjoissa Baltian maiden historiaa käsiteltiin suorastaan johdonmukaisena alkusoittona väistämättömälle neuvostotasavalloiksi muuttumiselle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeistä itsenäistymistä luonnehdittiin mielellään jotenkin väkinäiseksi ja vahingossa tapahtuneeksi, valtioita keinotekoisiksi ja liian pieniksi, 30-luvun äärioikeistolaiset autoritääriset hallitukset toki aina muistettiin mainita, mutta  huomioimatta melkoisia aste-eroja verrattuna varsinaisiin fasisteihin ja natseihin. Tietenkään ei muistettu kertoa, että Viron diktaattori Konstantin Päts ei edes ollut mikään äärioikeistolainen, vaan edusti keskustalaista talonpoikaispuoluetta ja oli ottanut erityisvaltuuksia nimenomaan estääkseen äärioikeistolaisten vapsien vallankaappauksen ja että Viro oli 30-luvun loppua kohti jo hyvää vauhtia palaamassa parlamentaariseen järjestelmään. Poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ja naiivin jälkityhmyyden yhdistelmällä saatiin Baltian maat näyttämään elinkelvottomilta fasistidiktatuureilta, ja annettiin vähintäänkin implisiittisesti ymmärtää, että niille oli ihan oikein ja lopulta parastakin, että suuri ja mahtava Neuvostoliitto korjasi mokomat surkeat rääpäleet isälliseen huomaansa.

Kuriilit vaihteeksi puheenaiheena

Japani on jälleen ilmaissut halunsa neuvotella eteläisistä Kuriileista ja rauhansopimuksesta. Venäjän uudisointi asiasta hieman on erikoista:

Pohjoisiksi alueiksi Japanissa kutsutaan Kuriilien saarten eteläosan saaria. Pohjoisten alueiden päivää vietetään Japanissa helmikuun 7. päivänä vuoden 1855 Shimodan sopimuksen allekirjoittamisen kunniaksi. Sopimuksen pohjalta Japani vetäytyi Iturupin, Kunashirin, Shikotanin ja Habomain saarilta. Myöhemmin saaret siirtyivät Neuvostoliitolle toisen maailmansodan tulosten pohjalta. Vuonna 1856 Neuvostoliitto ja Japani allekirjoittivat yhteisen julistuksen, jossa Moskova suostui harkitsemaan kahden saaren palauttamisen mahdollisuutta Japanille siinä tapauksessa, jos rauhansopimus solmitaan.


 Väärä vuosisata lienee pelkkä pianovirse. Sen sijaan Shimodan sopimuksen sisältö on epäilemättä ihan tarkoituksella käännetty ylösalaisin. Mielenkiintoista joka tapauksessa, Japani saattaa laskea talousongelmien voivan lisätä Venäjän neuvotteluhalua.

Tuesday, January 26, 2016

Kuka tappoikaan Litvinenkon, eli uusin kokoelma ristiriitaisia selityksiä

Uudelleen otskoihin noussut Litvinenkon myrkyttäminen on saanut Venäjän propagandan turvautumaan vanhaan hyväksi koettuun keinoon, kokoelmaan keskenään ristiriitaisia selityksiä. Niitä löytyy ainakin seuraavat:

Venäjän mafia murhasi Litvinenkon

Indeed, Litvinenko, in the months before his death, had targeted several well-known members of the Russian Mafia with his blackmail scheme. That they would take umbrage at this is hardly shocking.

Litvinenko myrkytti itsensä vahingossa

 Probably, Litvinenko’s death was due to the fact that he was engaged in the smuggling of nuclear materials and accidently poisoned himself.

 Ehkä asialla kuitenkin oli Venäjä, mutta mitä siitä, kun länsimaat tekevät vielä pahempia asioita.

It is curious that The Post draws a contrast between Putin and Obama, whose government is supposedly above such criminality. The newspaper does not mention the U.S. government’s drone assassination program, which as of last year had killed nearly 2,500 people in at least three countries outside of declared military battlefields. Estimates have shown that at least 90 percent of those killed were not intended targets. None of those killed have been charged with any crimes. And at least two – Anwar al-Awlaki and his 16-year-old son Abdul Rahman – were Americans.


Ja ihan uusimpana, Litvinenko ei ollut edes Venäjän vihollinen, ja brittien tiedustelu murhasi hänet.

 
Maksim Litvinenko, Aleksandr's younger brother who lives in Rimini, Italy, responded to the Thursday report by saying it was “ridiculous” to blame the Kremlin for the murder of his brother, stating that he believes British security services had more of a motive to carry out the assassination.
"My father and I are sure that the Russian authorities are not involved. It's all a set-up to put pressure on the Russian government,” Litvinenko told the Mirror, adding that such reasoning is the only explanation as to why the inquiry was launched 10 years after his brother's death.
He called the British report a “smear” on Putin, and stressed that rumors claiming his brother was an enemy of the state are false. He added that Aleksandr had planned to return to Russia, and had even told friends about the move.

Eikä myrkkykään ollut oikeesti poloniumia.


Litvinenko was murdered in London in 2006, when assassins allegedly slipped radioactive polonium 21 into his cup of tea at a hotel. But his brother Maksim cast doubt on whether that was actually the poison used, saying he believes it could have been planted to frame the Russians.
"I believe he could have been killed by another poison, maybe thallium, which killed him slowly, and the polonium was planted afterwards,” he said. He added that requests to have his brother's body exhumed, in order to verify the presence of polonium, have been ignored by Britain.

Sunday, January 24, 2016

Pitkien puukkojen yö odotettavissa Venäjällä?

Venäjän propagandassa näkyy jälleen merkkejä valtataistelusta:

I call the group behind Medvedev the “Atlantic Integrationists” and the people behind Putin the “Eurasian Sovereignists”. The former wants Russia to be accepted by the West as an equal partner and fully integration Russia into the AngloZionist Empire, while the latter want to fully “sovereignize” Russia and then create a multi-polar international system with the help of China and the other BRICS countries.
What the Atlantic Integrationists did not expect is that Putin would slowly but surely begin to squeeze them out of power: first he cracked down on the most notorious oligarchs such as Berezovskii and Khodorkovskii, then he began cracking down on the local oligarchs, gubernatorial mafias, ethnic mobsters, corrupt industry officials, etc. Putin restored the “vertical [axis]of power” and crushed the Wahabi insurgents in Chechnia. Putin even carefully set up the circumstances needed to get rid of some of the worst ministers such as Serdiukov and Kudrin. But what Putin has so far failed to do is to
The current Russian Constitution and system of government is a pure product of the US ‘advisors’ which, after the bloody crackdown against the opposition in 1993, allowed Boris Eltsin to run the country until 1999. It is paradoxical that the West now speaks of a despotic presidency about Putin when all he did is inherit a western-designed political system. The problem for Putin today is that it makes no sense to replace some of the worst people in power as long as the system remains unchanged. But the main obstacle to a reform of the political system is the resistance of the pro-Western 5th columnists in and around the Kremlin. They also the ones who are still forcing a set of “Washington consensus” kind of policies upon Russia even though it is obvious that the consequences for Russia are extremely bad, even disastrous. There is no doubt that Putin understands that, but he has been unable, at least so far, to break out of this dynamic.
So who are these 5th columnists?
I have selected nine of the names most often mentioned by Russian analysts. These are (in no particular order):
Former First Deputy Prime Minister Anatolii Chubais, First Deputy Governor of the Russian Central Bank Ksenia Iudaeva, Deputy Prime Minister Arkadii Dvorkovich, First Deputy Prime Minister Igor Shuvalov, Governor of the Russian Central Bank Elvira Nabiullina, former Minister of Finance Alexei Kudrin, Minister of Economic Development, Alexei Uliukaev, Minister of Finance Anton Siluanov and Prime Minister Dmitri Medvedev.

Mielenkiintoista, että Medvedjev, joka enimmäkseen on näyttänyt käsinukelta, jonka merkittävin ansio on olla vielä Putiniakin vertikaalirajoitteisempi, on nyt korotettu pääkonnaksi.

Wednesday, January 13, 2016

Köln vielä kerran, eli miten räikeästi Venäjän propaganda pelaa kaksilla korteilla

Turvikset, naisten ahdistelu jne. eivät kuulu tämän blogin reviiriin.  Venäjä sen sijaan kuuluu, ja saimme jälleen hyvän esimerkin siitä kuinka Venäjä yrittää yhtä aikaa vedota sekä äärivasemmistoon että äärioikeistoon.

Sputnik:


Maahanmuuttajat hyökkäsivät naisten kimppuun Kölnissä


Kölnin poliisi kertoi saaneensa noin 90 ilmoitusta naisilta, jotka ovat joutuneet sukupuolihäirinnän kohteeksi Uudenvuoden yönä. Tekijöiksi ilmoitetaan "afrikkalaisilta ja arabeilta näyttävät miehet".

Spiegel kertoi poliisipäällikkö Wolfgang Albersiin viitaten, että noin tuhat 15-35 —vuotiasta miestä kerääntyi Uudenvuoden aattona kaupungin keskustaan. Silminnäkijöiden mukaan humalassa olleet miehet hyökkäsivät naisten kimppuun, ryöstivät heiltä lompakoita ja kännyköitä. Niitä, jotka yrittivät puuttua tilanteeseen, uhattiin fyysisellä väkivallalla.


Global Research:

Using the pretext of alleged incidents of sexual harassment in Köln (Cologne), the German media has launched a hysterical, racist campaign against millions of immigrants and Muslims.
On New Year’s Eve, thousands of people gathered in Köln and in other major cities throughout Germany to celebrate the holiday. The next day, police issued a press release stating that there was a “festive mood” at the celebrations and that the atmosphere that evening was “overall peaceful.”

Wednesday, December 02, 2015

Mitenköhän tämä liittyy Karjalaan?

ProKarelia on julkaissut käsittämättömän vuodatuksen 90-luvun alun pankkikriisistä. Näytteeksi ingressi:

Koiviston aikana vallan kolmijako heitettiin romukoppaan
Velkakirjoissa oli 100 % epäselvää
Pankeille piilotukea
Valtion vakuusrahasto oli rikollinen toimenpide
Myös punapääoma oli pelastettava
Vahingonkorvausvaateen pitäisi perustua vahinkoon
Lainsäädännöllä paikattiin virheitä
"Oikeudenkäynneissä" tehtiin syyllisiä ihmisiä
Maksatetaanko uhreilla edelleen rikollinen toiminta?

Itse artikkelia lukemalla ei tule yhtään sen parempaa käsitystä  siitä, mitä oikeasti yritetään sanoa. Jos syyttää ihmisiä rikoksista, pitäisi kyllä ilmaista itseään selkeämmin. Ja ennen kaikkea: Miten ihmeessä tämä liittyy Karjalan palautukseen?

Saturday, November 28, 2015

Separatismia Karjalassa

Suojärven kaupunginvaltuutettu Vladimir Zavarkin sai sakkotuomion ehdotettuaan viime keväänä valtuustossa pitämässään puheessa kansanäänestystä Karjalan irrottamiseksi Venäjästä. Karjalassa näyttää ilmenevän laajalti tyytymättömyyttä alueen päämiestä Aleksandr Hudilaista kohtaan, Zavarkinkin piti puheensa Hudilaista vastustavassa mielenosoituksessa. Aleksandr Hudilainen on Venäjän valtapuoleen jäsen ja hän oli itsensä Putinin asettama ehdokas Karjalan johtoon. Hudilaisen valtakauden aikana onkin suomen ja karjalan kielten asemaa johdonmukaisesti heikennetty ja Hudilaisen vastustajia asetettu - tyypilliseen venäläiseen tapaan - valikoivasti syytteeseen talousrikoksista. Venäjän keskusvalta näyttää olevan ihan oikeasti huolissaan separatismista Karjalassa - ja jotain pientä aihettakin siihen taitaa olla.