Thursday, May 19, 2016

Kappas, nyt Venäjän oma propagandakin sanoo sen

Jo blogin alkuaikoina kirjoitin siitä, miten väite rajan läheisyyden muodostamasta uhasta Leningradille tai Pietarille, tai miksi sitä nyt milloinkin kutsutaan, on soopaa. Nyt Venäjän oma propagandistikin myöntää epäsuorasti tämän myöntäessään, että väitteet NATO:n laajenemisen uhasta Venäjälle ovat soopaa:

Cliché No 6: forward deployment gives a major advantage 

Day after day we hear the Russians complaining that NATO has moved to their borders, that thousands of US troops are now deployed in the Baltics or Poland, that the US has deployed anti-ballistic missiles in Romania and that USN ships are constantly hugging the Russian coast in the Black and Baltic Sea.  And it’s all true and very deplorable.  But where the Russians are being a tad disingenuous is when they try to present all this as a military threat to Russia.

The truth is that from a purely military point of view, deploying US forces in the Baltic states of sending USN ships into the Black Sea are very bad ideas, in the first case because the three Baltics states are indefensible anyway, and it the second case because the Black Sea is, for all practical purposes, a Russian lake where the Russian military can detect and destroy any ship within 30 minutes or less. The American are quite aware of that and if they decided to strike at Russia they would not do if from forward deployed ship but with long-range standoff weapons such as ballistic or cruise missiles.

[Sidebar: the notion that Russia would ever want to attack any of the Baltic states or sink a USN ship is ridiculous and I am in no way suggesting that this might happen.  But when looking at purely military issues you look at capabilities, not intentions.]

Toivottavasti viimeinenkin kohta pitää paikkansa.

Monday, May 16, 2016


Tänä vuonna sata vuotta täyttävä painiseura Viipurin Voimailijat järjestää juhlavuotensa kunniaksi SM-painit Helsingin Kisahallissa 21.-22. toukokuuta. Seura on itsepintaisesti säilyttänyt nimensä, vaikka presidentti Kekkonen lähetti 60-luvulla Viipurin Voimailijoille ja sen sisarseuroille - nyrkkeilyseura Viipurin Tarmolle ja yleisurheiluseura Viipurin Urheilijoille -  "myllykirjeen", jossa niitä vaadittiin poistamaan Viipuri nimestään. Kolmen seuran yhteisessä kokouksessa kuitenkin päätettiin, ettei nimiä muuteta. Myöskin 1929 perustettu Viipurin Nyrkkeilijät on pitänyt nimensä toisin kuin esim. Viipurin Reipas, joka 1962 muutti nimensä Lahden Reippaaksi ja vaihtoi seuratunnuksessaan olevan Viipurin linnan Lahden kaupungintaloksi. Tuo muutos koski kuitenkin vain palloilulajeja, voimistelun parissa seura jatkaa toimintaa alkuperäisellä nimellään. Jääpalloseura Wiipurin Sudet pudotti Viipurin nimestään 1950 ja siitä tuli pelkkä Sudet, joka myöhemmin siirtyi Helsingistä Kouvolaan ja pelasi viimeisen kautensa 1968. Vuonna 2013 Sudet aloitti uudelleen jääpallotoiminnan Lappeenrannassa - nyt taas vanhalla nimellä Wiipurin Sudet.

Tuesday, May 03, 2016

Käsittämätöntä historiantuntemattomuutta

Tökkäsi aamun hesarista silmään nekrologi, joka muun pahan lisäksi oli peräti vainajan tyttären kirjoittama, joten jotain tietoa asioista pitäisi olla, mutta ei:

Lampisen lapsuuteen vaikutti suuresti talvisodan syttyminen ja kodin jättäminen Viipurissa. Vaikka välirauha toikin paluun kotiin, oli uusi lähtö edessä sotalapseksi Ruotsin Skåneen, missä hän vietti vuodet 1944–1946.

Ei. Välirauha (riippumatta siitä, tarkoitetaanko sillä aikaa talvi- ja jatkosodan välissä vai vuoden 1944 väliaikaista rauhansopimusta) ei tuonut paluuta kotiin kenellekään, vaan nimenomaan kodin menetyksen. Paluun kotiin toi jatkosota ja Viipurin takaisinvaltaus 1941. 

Tuesday, April 12, 2016

Entäpä Stalin, toverit?

Yksi netin näkyvimmistä propagandisteista on antanut tyylinäytteen siitä, miten Stalin nykyään selitetään.

Ensin pakollinen kääntymiskertomus, joka kuuluu jokaiseen todistuspuheenvuoroon. En uskoisi sanaakaan, kirjoittaja tuskin on todellinen henkilö:

I was born in a family of Russian refugees who left Russia at the end of the civil war.  In Soviet parlance we were what was called ‘недобитые белобандиты” a term I would roughly translated as “escaped White-bandits” or “not executed White-bandits”.  Whatever the preferred translation, this was hardy a term of endearment, to say the least.  And the feeling was very mutual.  Not only was my family full of “White Guards”, my own grandfather joined the Russian Schutzkorps in Serbia.  After the war, my family emigrated to Argentina where, I would argue, probably the most virulently anti-Communist part of the Russian emigration typically re-settled.  While I myself was born in Switzerland where my parents had moved (Swissair was hiring pilots in the early 19060s), I was raised a a rabid anti-Communist and I was involved in so many anti-Soviet activities that one day a KGB officer in Spain even made a death threat against me (he did not have the authority to do so and was, in fact, severely punished by his own people for that – but that I only learned later).  To make a long story short, for most of my life my feelings about Stalin were very much similar to what many Jews today feel about Hitler: absolute total hatred, disgust and rejection.
Followers of this blog know that, to put it mildly, I have had to reconsider most of what I have been believing for years and, to some degree, this also affects my current views (however tentative and unformed) about Stalin.  I am basically torn between two mutually exclusive “thought currents”

Esimerkiksi tämmösiä lieventäviä asianhaaroja löytyy:

 There is a general consensus amongst pro and anti Soviet historians that some of the most vicious and horrible political repressions in the Soviet Union took place between 1934 and 1937 when the secret (political) police was headed by two truly demonic figures, Genrikh Yagoda and Nikolai Ezhov.  And yet, the so-called “Great Purges” (1936-1938) also cover the time when the famous Lavrentii Beria became the head of secret (political) police.  But ask yourself, if these are “purges” then was exactly was “purged”?  The peasants?  The clergy?  The petty bourgeois or maybe the nobility?  Not at all, it was the Party and, first and foremost, the secret (political) police, i.e. exactly the people who were guilty of the atrocities committed between 1934 and 1937.  In fact – a lot of them were specifically executed for treason, abuse of power, illegal executions, etc.  So how can the figures of those who were executed by the Soviet state be during the 1934-1937 years be lumped together with the figures of those who were, in turn, executed precisely for having committed these atrocities?!  This would be as illogical as counting the hangings of the Nuremberg trials as “Nazi atrocities”!

 Juutalaisia voi onneksi aina syyttää:

Furthermore, we need to at least mention one crucial factor here: Trotskyists.  I have already written about this in the past (see here) and I shall not repeat it all here again, but let’s just summarize it all by saying that there were at least two main factions struggling against each other inside the Bolshevik regime: the Trotskyists, which were mostly Jewish, which had a rabid and even racist hatred for the Russian people and Orthodox Christianity, who had the full support of the West, especially western financial circles (Jewish bankers) and who basically ran Soviet Russian from 1917 to 1938 when Stalin and Beria directed a terror campaign aimed at finally ridding the Party from the many Trotskyists it still contained (even if Trotsky himself had lost power in 1927 and left the USSR in 1929).  In order to purge the Party, Stalin brought his own, trusted, Georgians (like Beria himself) and together they unleashed a brutal campaign to crack down on those who had themselves been in charge of terror just a few months before.

Ja viisaastihan Stalin toimi:

 So what Stalin did is this: he unleashed the Bolshevik “old guard” (i.e. Trotskyists) against the military and once the military was purged, he then unleashed his own “new guard” (“Stalinists”) against the Trotskyists and purged the Party from most of them.  Very very ruthless indeed but, in all honesty, also very smart.  Think of it this way: Stalin had inherited a Party which was full of rabid, treasonous and simply crazy elements and a party which was still full of Trotskyists (which makes sense, as more than anybody else Leon Trotsky should be “credited” with creating the Soviet military, winning the Civil War and crushing all internal opposition in a huge campaign of russophobic terror).  Stalin turned this Party into a Party run by one man, himself, one which had purged itself from Trotskyists foreign agents and one which had the ideological flexibility to actually appeal to the Russian people to fight off and, eventually, defeat the Nazi invaders during WWII.  I think that you don’t have to “like” Stalin to see that while his methods were, no doubt, ruthless, his results were rather impressive: not only did he win WWII, but in spite of the terrible cost in human lives and destruction he turned a bloodied and severely battered Soviet Union into a world power with a powerful economy, absolutely world-class scientific community and a remarkable high standard of living during the years of recovery.

Venäjän uljaassa fasisimin vastaisessa taistelussa holokaustin kieltäminenkin on sallittua:

 At this point in time I don’t think it makes sense for us to dwell on these figures too much.  Personally, I have come to the conclusion that I don’t want to fall into the same trap as so many Jews have with their ridiculous insistence that “6 million Jews” were killed by the Nazis or that gas chambers were used to kill them.  There is a real risk for those Russians like myself who were raised in families who hated Stalin with all their heart and souls to sacralize the “66 million” figure and that is a trap I want to avoid.  However, there is another danger here, the one of minimizing the number of people murdered by Stalin (or Hitler, for that matter).  It would be wrong or, at least, premature, to conclude that because there is very strong evidence that 66 million figure (or the 6 million one) are incorrect that Stalin (or Hitler) did not murder an immense number of people.  Since I have personally known people who have endured the atrocities of Stalin’s (and Hitler’s) camps there is no doubt in my mind at all that a huge number of people have suffered terribly under the rule of these two dictators.

 Ja kyllähän ne muutkin:

So we are left if unpalatable questions like “how much is too much?”, “was the result worth the costs?”, “should the man be blamed or the system he inherited?” and, most importantly – “what about all the others?“.  And I don’t mean Hitler here, but genocidal war criminals like Winston Churchill or Harry Truman or, more accurately, the United States and Great Britain whose genocidal record of atrocities makes the Bolsheviks look almost reasonable.  Just as Ivan IV “The Terrible” ought to be compared with such “gentle” folks as Henry VIII of England (not called “The Terrible” for some reason) or Catherine de’ Medici (who instigated the Saint Bartholomew Massacre).  The horrible truth is that at the Nuremberg Trials the accused had much less blood on their hands than the accusers (in all fairness, they also had much less time to commit their own genocidal atrocities).  None of that is meant as a way to excuse or exculpate Stalin, of course, but only to remind us all of the abominable context in which Stalin’s life and rule took place.


 So while I remain extremely critical of Stalin and of the whole Soviet period, I think that the current de-demonization of Stalin is a very good thing and I very much hope that it will give historians the intellectual and ideological freedom they need to do their work. For the time being, I rather step aside and wait to read more of their books.

Wednesday, April 06, 2016

Onks tietoo?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli maaliskuun lopulla kuolleen Venäjän-tutkija Ilmari Susiluodon muistokirjoitus. Siinä mainittiin, että Susiluoto oli kiinnostunut Suomessa käytävästä Karjala-keskustelusta. Minua puolestani kiinnostaisi tietää onko hän jossain kirjoituksissaan kommentoinut tuota keskustelua - ja jos on niin miten. Olen vuosien varrella lukenut monia Susiluodon tekstejä, mutta Karjala-keskusteluun en muista törmänneeni.

Friday, April 01, 2016

Karma tavoitti ProKarelian

Nolkytluvulla ProKarelian edustaja kieltäytyi reagoimasta mitenkään siihen, että Karjalan palautusta kannattavia, itse asiassa alkuun vielä ProKarelian omia linjanvetoja puolustavia, keskustelijoita nimiteltiin neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi. Ei edes suostunut pyytäessä suostunut vahvistamaan sitä, että venäläiseksi syytetty kirjoitti suomalaisesta IP:stä. No, Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, mutta nyt ilmeisesti yksi tuolloisista KareliaForumin häiriköistä (ei kai tällaisia hulluja kovin montaa voi olla) on kääntynyt ProKareliaa vastaan. Näytteeksi:

Olen hieman ajatellut tätä Veikko Saksin tapausta ja Pro Kareliaa taas. Eräs keskeisiä teemoja ProKarelian sivuilla on ollut syyttää Neuvostoliittoa Toisen maailmansodan syylliseksi Saksan rinnalla. Koko palautustarve perustellaan usein Molotov – Ribbentrop -sopimuksella ja em. syytöksillä. Englanti, Ranska, USA ja Puola esitetään syyttöminä. Koko yhdistys on siis rakennettu suuren valheen varaan. Tämä valhe salaa täysin Lännen sotasyyllisyyden, jos nyt ei puhuta siitä, että NL ja kommunistinen Kiina olivat  ilmeisesti Lännen tai oikeammin globaalin talmudistieliitin nukkevaltioita. Kaikki osoittaa Länsivaltojen olleen koko sodan takana. Miksi ProKarelia valehtelee typerällä tavalla?

Tihkun empatiaa.

Wednesday, March 16, 2016

ProKarelia kertaa hölynpölyä, kai sitä on taas pakko kommentoida

Hölynpöly ei muutu totuudeksi, vaikka sitä toistaisi kuinka monta kertaa. On pakko kommentoida sitä, jotta kukaan ei kuvittelisi muuta. ProKarelia jauhaa taas samaa evakoiden omistusoikeuden säilymisestä. Yksi tämän blogin lähtökohdista ja perustamisen syistä on ollut tämän lähestymistavan täydellinen virheellisyys.  Käsitelläänpä vielä tarkemmin joitain kohtia uusimmasta tekeleestä:

Yhä uudelleen kuulee väitteitä siitä, että suomalaiset evakot menettivät omistusoikeutensa. Milloin omistusoikeus on sen mukaan menetetty Suomen valtiolle, joka sitten olisi siirtänyt sen Neuvostoliitolle. Milloin omistusoikeus taas olisi suoraan menetetty Neuvostoliitolle.Todellisuudessa omistusoikeus on latentti. Latentti tila tarkoittaa, ettei omistusoikeutta voi siirtää eteenpäin, eikä oikea omistaja hallitse ja vallitse kiinteistöään. Latentti tarkoittaa lähinnä piilevää. Sellainen tila ei ole näkyvä ja vallitseva.

Jos leikitään, että tämä olisi totta, mitähän siitä seuraisi? Käytännöllisesti katsoen kukaan, joka on joskus omistanut kiinteistöjä Karjalassa ei ole enää elossa. Itse asiassa, kun omaisuuskysymystä käsiteltiin Porkkalan palautuksen yhteydessä, Erik Castrén katsoi omistusoikeuden säilyneen, mutta että se olisi lakannut, jos Porkkala olisi ollut vuokralla sukupolvien yli.

Suomi teki kaksi korvauslakia, joista ensimmäinen oli vuodelta 1940. Sitä ei kovinkaan paljon ehditty toteuttaa, kun alkoi ns. jatkosota.

Tämä pitää paikkansa. Sen sijaan pika-asutuslain perusteella jaettiin jonkin verran asutustiloja. 1941 säädettiin laki omistusoikeuden palauttamisesta takaisinvallatulla alueella. Omistusoikeutta ei suinkaan palautettu ehdoitta, vaan ehtona oli mahdollisen pika-asutuslain nojalla saadun tilan palauttaminen.

Toinen on ns. maanhankintalaki vuodelta 1945, josta mm. Mauno Laisaari on tehnyt täsmällisen kirjan selityksineen. Laisaaren kirja on vuodelta 1945. Kirjaan voi tutustua internet-sivuilla ja siellä välilehdellä Asiakirjat.

Tämä taas on puhdasta soopaa, kirjoittajan pitäisi todellakin tietää paremmin. Maanhankintalaki käsitteli nimensä mukaisesti maan hankintaa asutustiloille.

Toisen lain nimi on Laki alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta. Ns. korvaukset olivat käytännössä osittaisia, teoriassa keskimäärin 39 prosenttia niiden todellisesta arvosta. Korvaus riitti noin 10 prosenttiin uuden, kylmän tilan hankkimisesta. Lisäksi esimerkiksi käteistä ja vastaavaa varallisuutta ei korvattu mitenkään.

Tässä on vaihteeksi kysymys ihan oikeasta laista. Sen, että korvaukset olivat täysimääräisiä vain kaikkein pienimpien omaisuuksien kohdalla,  ei tietenkään ole uutinen kenellekään. Käteisellä ei liene asiassa mitään seksuaalista merkitystä.

Kumpikaan laki tai niiden vaatima lainvalmistelu eduskunnassa, ei puhunut sanaakaan omistusoikeuden siirtymisestä. Omistusoikeuden siirtyminen on Suomessa tarkoin määritelty prosessi, joka edellyttää esimerkiksi kauppakirjaa, testamenttia tai pakkoluovutusta.

Ei tietenkään puhunut. Korvauksia maksettiin menetetystä omaisuudesta, sekä sellaisesta, joka oli jäänyt luovutetuille  alueille, että sellaisesta, joka oli esimerkiksi tuhoutunut pommituksissa. Korvauksien merkitys on siinä, että jos omaisuus ei olekaan menetettyä, syntyy perusteeton etu, jos korvauksia ei palauteta. Tästä vallitsi esimerkiksi Porkkalan palautuksen yhteydessä täydellinen yksimielisyys, riippumatta siitä katsoiko omistusoikeuden säilyneen vai tulleen palautetuksi lailla.

Korvauslait olivat neuvostopropagandasta huolimatta eräänlaisia sosiaalisia ja yritystukia. Evakot saivat tuista noin puolet, toisen puolen saivat laissa määritetyt muut tahot, esimerkiksi rintamasotilaat.

Mitenköhän neuvostopropaganda tähän liittyy? Olen sen verran wanha, että tiedän aika hyvin miltä neuvostopropaganda näyttää. Korvaukset olivat nimenomaan korvauksia sodan takia menetetystä omaisuudesta. Esimerkiksi pommituksissa tuhoutui taloja ympäri maata, mutta evakoille meni taatusti valtaosa korvauksista.  Rintamamiehille oli sitten muita tukimuotoja jotka perustuivat muihin lakeihin.

Neuvostoliitto ei ole koskaan tehnyt minkäänlaista dokumenttia tai maksanut latiakaan evakkojen varallisuudesta. Se ei aikanaan tehnyt edes muodollista lakia, jolla se olisi siirtänyt suomalaisvarallisuuden omakseen.

Onko joku joskus muka väittänyt Neuvostoliiton maksaneen jotain? Miksi se olisi tehnyt muodollisen lain, kun se oli rauhansopimuksessa saanut alueet nahkoineen karvoineen ja ilman asukkaita. 

Vasemmistolaisesti ajattelevat suomalaiset ja asiasta tietämättömät ovat pitäneet huolta siitä, että Suomen korvauslakien on väitetty siirtäneen evakkojen kiinteistöjen omistusoikeuden Neuvostoliitolle. Tällainen väite on väärä, eikä perustu mihinkään tosiasiaan.

Kirjoittaja itse on asiasta tietämätön, ja vihjailu vasemmistolaisesta ajattelusta on yksinkertaisesti törkeää. Mitä muuta voi odottaa mieheltä, joka KareliaForumin moderaattorina johdonmukaisesti kieltäytyi puolustamasta Karjalan palautuksen kannattajia, joita syytettiin neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi?