Saturday, August 31, 2013

Kappas Uuden Suomen blogeja

Uuden Suomen blogeissa vaihteeksi joku muukin kuin ProKarelian mies kirjoitti Karjalan palautuksesta. Mielenkiintoisempi kuin itse kirjoitus oli yksi kommentti:

Kommentoin kahteen kirjoituksesi osaan
Palautuksen hinta
Palautuksen hinta on mahdoton arvioida, sillä sen voi tehdä kalliisti tai halvalla. Yksi hintalapun osa on mahdollinen Venäjälle maksettava korvaus alueista (oli se sitten millä nimikkeellä tahansa, jotain korvausta rauhanomaisessa luovutuksessa Venäjä varmasti vaatisi). Nimikkeitä tälle voisivat olla "väestön siirtokompensaatio" tai "infrastruktuurikompensaatio". Toinen on paljonko Suomen valtion pitäisi sijoittaa rahaa Karjalaan, Salla-Kuusamoon ja Petsamoon.

Venäjän mahdollisesti vaatiman korvauksen jätän käsittelemättä, koska se nyt voi olla mitä tahansa symbolisesta ruplasta miljardeihin euroihin.
Halvimmalla Suomen valtio selviäisi, jos luovutettuja alueita ei integroitaisi Suomeen välittömästi kuin tietyin osin (rajavalvonta, poliisitoimi ja kevyt paikallis- tai aluehallinto osin omine, Suomesta poikkeavine säädöksineen). Mitään Suomen kuntien kaltaista velvoitteiden ja oikeuksien sumaa ei olisi. Myös verotuksellisesti kyseessä olisi erityisalue ainakin 20:n vuoden siirtymäajan verran. Olisiko tämä osa Suomea osa EU:ta vai ei, on jo sitten toinen juttu. Se voisi olla joko Grönlannin, Andorran tai Gibraltarin tapaan joko erillään unionista tai erityissäännösten piirissä osa unionia. Joka tapauksessa idea olisi, että muutamaa välttämätöntä Suomen valtion kuluerää lukuun ottamatta alueet tulisivat toimeen omillaan. Miten se sitten tapahtuisi?
Maanomistus
Kaikki Venäjän lain mukaan suoritettu yksityisten luonnollisten ja juridisten henkilöiden maanomistus pääsääntöisesti tunnustetaan - johonkin tiettyyn päivään asti ennen luovutusneuvottelujen alkua. Toisaalta samaan aikaan myös vuoden 1939/1944 maan- ja kiinteistönomistusolot tunnustetaan ja missä mahdollista, annetaan entisille omistajille ja/tai heidän jälkeläisilleen edullinen etulunastusoikeus omaan kiinteään omaisuuteensa luovutetuilla alueilla. Missä nämä kaksi joutuvat konfliktiin (vanha asuntokanta Viipurissa ja uudisrakennukset vanhalla yksityismaalla) yritetään löytää korvaavia malleja (niiden selittäminen veisi liian pitkän tilan). Entisillä omistajilla ja jälkeläisillä olisi 12 kk aikaa saattaa lunastusvaatimuksensa käsiteltäväksi JA siitä oselliseksi eivät tule perintökaaren mukaiset jälkeläiset vain ainoastaan ne pesän osakkaat/jälkeläiset, jotka lunastusvaateen esittävät.
Em. tilannetta lukuun ottamatta määritellään pikaisesti maat ja mannut, jotka luonnonsu0ojelusyistä jäävät valtion hallintaan. Ainakin Viipurinlahden kansallispuisto ja Laatokan saariston kansallispuistot olisivat tarpeen, varmaan myös Soanlahden/Suistamon/Suolahden alueelle olisi hyvä perustaa yksi luonnonpuisto tai vastaava ja pienempiä suojelualueita Jaakkiman ja Kalastajasaarennon luo. Oulangan-Paanajärven kansallispuisto jäisi entiselleen, vain valtionraja siirtyisi. Tuntsajoen varteen Kelloselän ja Alakurtin väliin myös luonnonsuojelualue.

Verotus
Koko alue (eli kolme erillistä aluetta) olisivat kokonaan oman vero-oikeutensa piirissä. Ne eivät suorittaisi Suomen valtiolle mitään maksuja ja Suomen valtio maksaisi vain alueilla rajavalvonnan ja muiden valtion infraan perustuvien asioiden kustannukset (päätieverkko, Vainikkala-Terijoki rautatielinja, luonnonpuistot, kansallisesti tärkeiden muistomerkkien ja museoiden ylläpito jne).

Alueesta pitäisi tehdä veroparatiisi Venäjän ja Suomen suuntaan. Ainoa vero, minkä tuloista maksettaisiin, olisi 15% aluevero. Se pätisi sekä palkkatuloihin että yritys- ja pääomatuloihin. Sen tulo menisi lyhentämättömänä alueen kassaan. Eläke- ja työttömyysvakuutukset ja sosiaaliturva luotaisiin nollaperiaatteella. Eli yksityisellä ja yksilöllisellä eläkevakuutuksella, jota voisi maksaa tarpeensa ja kykynsä mukaan ja nostaa kun haluaa eläköityä. Työttömyysvakuutus samalla tavalla. Sairaanhoito perustuisi pieniin yksityispraktiikoihin, joiden oheen suurimmissa keskuksissa osa nykyisistä poliklinikoista ja sairaaloista remontoitaisiin ja toimisi vaativamman sairaanhoidon pisteinä. Sairausvakuutustili olisi pakollinen, mutta tulottomille maksut sille maksaisi aluehallinto, malli muistuttaisi Singaporen mallia. Alue takaisi jonkin perusrahan jos ei ole tuloja, mutta sen päälle oman vakuutuksen perusteella maksetaan sen mukaan miten sinne kertynyt tuloja tai millaisen vakuutuksen ottanut. ALV olisi yhtenäinen 15%, ilman poikkeuksia. Valmisteveroja perittäisiin säästeliäästi. Alkoholivero olisi matala niin, että alue olisi houkutteleva shoppailukohde sekä Venäjältä että Suomesta. Viinillä voisi olla EU:nkin mahdollistama nollavero ja oluella hyvin pieni vero. Polttoaineverotus olisi matala. Jos alue EU:n osa, niin EU:n minimivero ja jos ei EU:n osa, voisi olla matalampikin. Tupakkavero olisi matalahko, muttei välttämättä Venäjää matalampi, ei tosin myöskään liikaa Venäjän tasoa korkeampi. Ainakin kannabiksen kasvatus ja käyttö olisivat sallittuja. Muiden huumeiden osalta ei välttämättä, sillä Suomen ja Venäjän tiukat lait toisivat asiaan liittyviä lieveilmiöitä. Alue olisi vapaakauppa-alue, siellä ei perittäisi mitään tuontitulleja. Aluehallinto saisi 2/3 ei-yksityisen maan myyntituloista, 1/3 menisi Suomen valtiolle. Tulliraja Karjalan ja Suomen sekä Petsamon ja Suomen välillä säilyisi, samoin kuin tulli- ja henkilökontrolliraja Venäjälle. Venäläiset pääsisivät kuitenkin viisumitta Karjalaan ja Petsamoon mikäli Venäjä päästää Karjalan ja Petsamon asukkaat viisumitta Venäjälle. Kivennavan Joutselkään olisi rakennettava jättimäinen raja-asema, Terijoen ja Kellomäen välin rantatielle pyöräilijöiden/kävelijöiden ja autoasema olisi maantien puolella, Rautuun, Käsnäselkään, Salmiin ja Suolahdelle pienempiä, Petsamoonkin kaksi. Viipurin satamassa olisi tehtävä suuri remontti.
Nykyinen väestö
Kaikkein mielekkäin ja reiluin ratkaisu olisi, että Venäjä sijoittaisi valtion sekä valtion firmojen työntekijänsä perheineen kuten myös em. puljujen eläkeläiset Venäjälle. Suomella ei olisi mitään velvollisuutta ottaa vieraan valtion palkkalistoilla olevia ihmisiä Suomeen. Ottaen huomioon, kuinka suuri osa luovutettujen alueiden tämän hetken asukkaista on armeijan, rajavartioston, tullin, KGB:n, miliisin, Gazpromin, Rosneftin ja vastaavien palveluksessa tai em. firmojen eläkeläisiä perheenjäsenineen, luovutettujen alueiden väestö olisi nykyisen vajaan 400.000 sijaan korkeintaan puolet siitä.

Muut saisivat asumisoikeiden samalla tapaa kuin Baltiassa ja venäjä jäisi alueella myös yhdeksi asiointikieleksi. Muita asiointikieliä olisivat suomi ja paikallisesti myös saame (koltta) sekä karjala. Viipurissa mahdollisesti myös ruotsi.
Suomen kansalaisuutta alueelle jäävä venäläisväestö ei saisi, mutta heillä olisi "luovutetun alueen kansalaisen" status, joka oikeuttaisi heidät matkustamaan esteettä, muttei ensi vaiheessa omaamaan automaattista oleskeluoikeutta muualla Suomessa, EU:ssa tai Schengen-alueella. He voisivat myös pitää Venäjän kansalaisuuden niin halutessaan. Suomen kansalaisuuden voisi saada kun suomen/ruotsin kielikoe ja yhteiskuntatiedon koe suoritettu eikä tehtyjä rikoksia.
Pääsääntöisesti myös Venäjällä pysyvästi asuvien kesäasunnot ja huvilat oikeuttaisivat oleskelemaan ainakin puolet vuodesta alueella, sikäli mikäli nämä huvilat/tontit omistettu ennen kuin neuvottelut alueluovutuksista aloitettu. Muussa tapauksessa ne pakkolunastetaan tai olisi myytävä tietyn ajan kuluessa.
Suurin käytännön ongelma olisi Kuokkalan mutka, joka nykyisin paitsi osa Pietarin kaupunkia, myös sen integraalinen osa. Siksi rajatarkistus olisi järkevä siirtää hiukan länteen, Terijoen kirkonkylään vähän ortodoksisesta kirkosta itään koska vanhojen Kellomäen, Kuokkalan, Ollilan ja Perä-Kuokkalan kylien väestö on runsas ja osa Pietarin kaupunkia. Pietarin kaupungin rajaa (joka menee Vammelsuun ja Inon välissä) tietysti siirrettäisiin myös itään eli Rajajoen vanhalle uomalle. Kuokkalan mutkan asukkaista tulisi väliinputoajia, he olisivat juridisesti Suomessa asuvia, mutta käytännössä Venäjän oikeuspiiriin kuuluvia.
Muut käytännön ongelmat olisivat tuoreet investoinnit eli Uuraan satama, Koiviston öljysatama sekä NordStream -kaasuputken väliterminaalit Kannaksella sekä itse kaasu- ja öljyputket. Pohjoisessa Petsamon alueella Nikelin ja Zapoljarnyjn kaivoskaupungit. Asia voitaisiin ratkaista antamalla ne edullisesti vuokralle niitä operoiville venäläisille yrityksille ja tätä tarkoitusta varten ne saisivat jättää TARPEELLISEN määrän henkilökuntaa myös operoimaan em. fasiliteetteja.
Poliittinen integraatio Suomeen
Alueet olisivat autonominen osa Suomea erilaisella autonomiajärjestelyllä kuin Ahvenanmaa. Kaikki asukkaat olisivat äänioikeutettuja vaaleissa, joita alettaisiin pitää 5:n vuoden siirtymävaiheen jälkeen. Siihen asti hallinto olisi eksekutiivikomission käsissä, eli nimitetyn hallituksen, jonka tehtävä hoitaa hallinto 5 vuotta ensimmäisiin vaaleihin asti. Konsultatiivisia paikallisvaltuustoja voisi valita jo ennen sitä. Karjalalle tulisi oma alueparlamentti. Sallan ja Kuusamon itäosat voitaisiin integroida Sallaan ja Kuusamoon ilman erityisjärjestelyjä (paitsi tietysti Alakurtin evakuointi kun siellä vain sotilashenkilöstöä). Petsamossa aluevaltuusto. Näin siis Karjala ja Petsamo jäisivät erityishallinnon piiriin kun taas normaaliasukkaista tyhjä Salla ja Kuusamo korpimaineen liitettäisiin vain oheisiin kuntiin.

Karjalassa asuvat Suomen valtion kansalaiset äänestäisivät Suomen valtiollisissa vaaleissa omassa vanhassa vaalipiirissään ensimmäiset 5 vuotta. Sen jälkeen muodostettaisiin Karjalan vaalipiiri. Petsamolaiset äänestäisivät osana Lappia tai saisivat yhden kiintiöpaikan Ahvenanmaan tapaan.
Tässä nyt muutamia linjauksia. Paljon enemmänkin voisi tehdä, mutta tuollaisilla toimilla Suomen valtion ei suoraan tarvitsisi maksaa "Karjalan jälleenrakennusta" vaan investointiporkkanoilla, veroeduilla ja kevyellä byrokratialla sinne nopeasti hakeutuisi liiketoimintaa ja yritteliäisyyttä. Suomen palkkasäännöksetkään ei tietysti voimassa ja koska kustannustaso Suomea matalampi, myös suomalaiset työskentelisivät siellä matalammalla palkalla.

Tässä on aika paljon samoja ideoita kuin meidän palautussuunnitelmassamme. Välttämättä tai edes todennäköisesti kirjoittaja ei ole lukenut sitä. Pikemminkin kysymys on siitä, että jos asiaa tosissaan pohtii, ei juuri muunlaisiin tuloksiin voi päätyä.

Thursday, August 08, 2013

Täytettä kesään: Verkkomedia

Verkkomedia on julkaissut petroskoilaisen muusikon Santtu Karhun haastattelun. Ilmeisesti tässä tapauksessa Verkomedia vastustaa EU:ta vielä enemmän kuin rakastaa Venäjää. Haastateltavakaan ei vaikuta ihan penaalin terävimmältä kynältä. Mukaan mahtui kuitenkin myös tämä:


Kysymys on tietysti alusta alkaen huonosti muotoiltu, koska muualla haastattelussa Karjalalla tarkoitetaan Karjalan tasavaltaa, joka jokseenkin eri asia kuin luovutettu Karjala.Vastaus ei kuitenkaan ole täysin mielenkiinnoton.