ProKarelia kiinnittää huomiota ihan todelliseen epäkohtaan: maanostomahdollisuuksien epäsuhtaan Suomenn ja Venäjän välillä. Tässä tapahtui selkeä kämmä ulkomaalaisomistuksen vapautuksen yhteydessä: Vapaus olisi pitänyt alusta alkaen säätää koskemaan ETA-maiden kansalaisia ja niiden maiden kansalaisia, joiden kanssa Suomella on asiasta kahdenvälinen sopimus.
Allekirjoittaneella ei ole intressiä ostaa maata Venäjältä eikä toistaiseksi ylittää nykyistä itärajaa edes turistina, mutta niiden, joilla on kiinnostusta, olisi hyvä yrittää palauttaa suomalaista läsnäoloa Karjalaan. Pitkällä tähtäimellä siten voisi edistää Karjalan palautusta. Siksi ProKarelian sekoilu omaisuuskysymyksissä on paitsi älytöntä, myös suorastaan päämäärän vastaista.
Suomalaisten omistusoikeus on pysyvä
Se, että Neuvostoliitossa ei ollut yksityisomistusta tai Venäjän nykyinen perustuslaki on nihkeä erityisesti ulkomaisten omistusoikeudelle ja täysin kielteinen ns. rajaseudulta ostamiselle, ei muuta suomalaisten omistusoikeutta.
Kuten muistamme, edes omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut asianajaja ei lisurissaan väitä mitään näin yksikäsitteistä, vaikka syöttääkin moista uh^H^Hasiakkailleen. Sittemmin myös EIT on kieltäytynyt ottamasta moisia juttuja hylättäviksi, ne ovat Wolfgang Paulin sanoin "ei edes väärin".
Tämän jälkeen jutut vain pahenevat:
Omistusoikeuden pysyvyys tulee harvinaisen selväksi siinä omistusjatkumossa, minkä jo historialliset säädökset osoittivat. On täysin selvää, että esim. Hammurabin laki noin vuodelta 1870 eKr. selkeästi vahvistaa omistuksen pysyvyyden:
”Jos joku tekee aukon talon seinään (murtautuu sisään varastakseen), hänet tapettakoon murtoaukkonsa kohdalla ja haudattakoon (murto-aukkoon)”. Ja 22 kohta toteaa: ”Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänet tapettakoon”.
Ei hyvää päivää.
Venäjän ainoa maarekisteri on Mikkelissä
Olen sanaton.
Koomisella tavalla ProKarelia vajoaa näillä voodoo-oikeustieteellisillä jutuillaan aivan antifasistien tasolle, jotka viimeisimmässä hengentuotteessaan pohtivat Rytin hirttämistä:
Vaikka tuomioistuin soveltaisikin vuoden 1946 oikeuskäytäntöä ja päätyisi kuolemantuomioon, on kyseenalaista miten hirttotuomio voidaan näin jälkeenpäin panna toimeen. Tuomioistuin voi kuitenkin suositella, että Rytin hautajärjestelyt muutetaan muiden Nürnbergissä kuolemaan tuomittujen mukaisiksi. Tämä onkin ainoa asia, johon tuomioistuin voi konkreettisesti vaikutta.
Allekirjoittaneella ei ole intressiä ostaa maata Venäjältä eikä toistaiseksi ylittää nykyistä itärajaa edes turistina, mutta niiden, joilla on kiinnostusta, olisi hyvä yrittää palauttaa suomalaista läsnäoloa Karjalaan. Pitkällä tähtäimellä siten voisi edistää Karjalan palautusta. Siksi ProKarelian sekoilu omaisuuskysymyksissä on paitsi älytöntä, myös suorastaan päämäärän vastaista.
Suomalaisten omistusoikeus on pysyvä
Se, että Neuvostoliitossa ei ollut yksityisomistusta tai Venäjän nykyinen perustuslaki on nihkeä erityisesti ulkomaisten omistusoikeudelle ja täysin kielteinen ns. rajaseudulta ostamiselle, ei muuta suomalaisten omistusoikeutta.
Kuten muistamme, edes omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut asianajaja ei lisurissaan väitä mitään näin yksikäsitteistä, vaikka syöttääkin moista uh^H^Hasiakkailleen. Sittemmin myös EIT on kieltäytynyt ottamasta moisia juttuja hylättäviksi, ne ovat Wolfgang Paulin sanoin "ei edes väärin".
Tämän jälkeen jutut vain pahenevat:
Omistusoikeuden pysyvyys tulee harvinaisen selväksi siinä omistusjatkumossa, minkä jo historialliset säädökset osoittivat. On täysin selvää, että esim. Hammurabin laki noin vuodelta 1870 eKr. selkeästi vahvistaa omistuksen pysyvyyden:
”Jos joku tekee aukon talon seinään (murtautuu sisään varastakseen), hänet tapettakoon murtoaukkonsa kohdalla ja haudattakoon (murto-aukkoon)”. Ja 22 kohta toteaa: ”Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänet tapettakoon”.
Ei hyvää päivää.
Venäjän ainoa maarekisteri on Mikkelissä
Olen sanaton.
Koomisella tavalla ProKarelia vajoaa näillä voodoo-oikeustieteellisillä jutuillaan aivan antifasistien tasolle, jotka viimeisimmässä hengentuotteessaan pohtivat Rytin hirttämistä:
Vaikka tuomioistuin soveltaisikin vuoden 1946 oikeuskäytäntöä ja päätyisi kuolemantuomioon, on kyseenalaista miten hirttotuomio voidaan näin jälkeenpäin panna toimeen. Tuomioistuin voi kuitenkin suositella, että Rytin hautajärjestelyt muutetaan muiden Nürnbergissä kuolemaan tuomittujen mukaisiksi. Tämä onkin ainoa asia, johon tuomioistuin voi konkreettisesti vaikutta.
No comments:
Post a Comment