Thursday, September 10, 2009

Sotasyyllisyystuomioiden purkaminen, miten ja varsinkin miksi

ProKarelia on taas jatkanut sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta jauhamista sekä omilla sivuillaan että Uudessa Suomessa. Jostain syystä se, että KKO ei todellakaan voi kumota tuomioita perustuslain vastaisina ei tunnu millään menevän perille:

N-E:lle: #62. Kuule, sinun pitäisi nyt mennä sisäluvun ja luetun ymmärtämisen kurssille. Minä olen useampaan kertaa todennut, että sotasyyllisyyslaki säädettiin muodollisesti oikealla proseduurilla.

Kyllä se voi olla perustuslain vastainen. Ei taannehtiva laki oikein tai väärin laadittuna ole perustuslain mukainen. Vaihda sinä nyt vuorostasi joku asianajaja avuksesi.

Sinä voit V.Harisen kanssa olla Suomen syyllisyyden kannalla ja varmasti tehdä Suomesta talvisodankin hyökkääjän. Kummallinen maa se Suomi, kun puolusti itseään.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytty laki tekee poikkeuksen perustuslakiin. Se ei silloin ole perustuslain vastainen eikä KKO voi sitä sellaisena purkaa. Sen purkamiseksi pitäisi säätää uusi takautuva laki perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämä olisi toki mahdollista, mutta jostain syystä sitä ei vaadita. Ehkä siksi, että tunnettu asianajaja ei silloin pääsisi kirjoittamaan laskua.

Oleellisempi kysymys on kuitenkin, miksi tuomiot sitten pitäisi yli 60 vuoden jälkeen purkaa. Ryti, Rangell, Linkomies ja Kivimäki armahdettiin jo 1949. Kaikki ovat jo vuosikymmeniä sitten kuolleet ja haudattu suunnilleen arvovaltaisimpaan paikkaan, mitä Suomesta löytyy. Kuolemanjälkeinen rehabilitointi ei välttämättä synnytä hirveän myönteisiä assosiaatioita.

Jos tuomiot purettaisiin, seuraisiko siitä käytännössä jotain hyvää? Minä tai yleensä enemmistö suomalaisista ei ole koskaan pitänyt tuomioita oikeudenmukaisina ja tuomittuja oikeina rikollisina. Tuomioiden kumoaminen ei muuttaisi mitään. Tuomioiden kannattajiakin toki löytyy, esimerkiksi hörönaurettavasta antifasistisesta komiteasta. Muuttuisiko safkalaisten kanta tuomioiden kumoamisesta? No aivan varmasti ei.

Aivan erityisesti tuomioiden kumoaminen ei vaikuttaisi kenekään kantaan Karjalan palautukseen. Jokainen, joka pitää sotasyyllisyyttä relevanttina Karjalan palautuksen kannalta on automaattisesti menetetty tapaus, jota ei kannata yrittääkään käännyttää palautuksen kannattajaksi. Miksi siis ProKarelia harrastaa tällaista henkistä masturbaatiota?

1 comment:

Anonymous said...

Näin auttamattoman myöhässä yksi kommentti. Siis sen toteamuksen lisäksi, että periaatteessa eduskunta voi perustuslainsäätämisjärjestyksessä säätää minkäsisältöisen tahansa lain ja lakia on perustuslakina noudatettava. Se siitä.

Mutta jos menneitä ruvetaan kaivelemaan, ainakin yksi tuomituista, eli Ryti pääsi livahtamaan yhdestä syytteestä kuin koira veräjästä, nimittäin valtiopetoksesta. Kuten tunnettua, Ryti allekirjoitti olosuhteiden pakosta kesällä -44 henkilökohtaisesti liittolaissopimuksen Saksan kanssa ilman perustuslain vaatimaa eduskunnan hyväksyntää, ts. kaappasi vallan tuolta osin. Suomen hallitus- ja eduskuntapiireissä toki tiedettiin sopimuksesta ja logiikka meni niin, että Hitler ei tiedä eikä piittaa siitä, että sopimus ei ole "laillisesti" voimassa, kun sopimus tehdään valtionpäämiehen toimesta ilman eduskunnan hyväksyntää, mutta että se voidaan selittää noilla muodollisjuridisilla perusteilla mitättömäksi sopivana ajankohtana ja presidentinvaihdoksen jälkeen näin puhdistautua likaisesta liittolaisuudesta Saksan kanssa, kun liittolaisuus "ei ollut laillisesti voimassa". No, tiedettiin tai ei, hyväksyttiin tai ei, olisi tuon muodollisjuridisen ajattelun johdonmukainen päätös se, että Ryti asetettaisiin syytteeseen ko. sopimuksesta. Kyseessä oli nimittäin (seuraavassa ei-juridisia termejä:) lainsäädäntövallan anastuksesta eduskunnalta ja samalla Suomen ulkopoliittisen aseman vaarantamisesta, sekä liittoutuneisiin, NL:oon että myös Saksaan, miksei myös Ruotsiin päin. Ai niin, tuosta tietoisuudesta ja hiljaisesta hyväksynnästä hallituspiirien taholta voitaisiin ajatella mahdollisia kanssasyyllisiä aika läjä, siis "sotaan syyllisten" lisäksi. Eikä v. -44 välirauhan ajan poliittinen tilanne olisi edes estänyt tuollaista prosessia, pikemminkin päin vastoin.

Tämä vain muistutukseksi siitä, että jos kikkaillaan perustuslakiväännöillä ja historiantulkinnoilla, mitä tulee valtiojohdon toimiin, ei kannattaisi välttämättä jaaritella turhan "periaatteellisella" mielellä, varsinkaan kuin ko. periaatekin on väärin tulkittu.