Tulipa taas tyhjennettyä tällaisia Viipurin nimellä ja Viipurin linnan kuvalla varustettuja lakritsipusseja. Tuossa tummemmassa liehuu Suomen lippukin tornissa. Vaikkei Karjalaa saataisikaan takaisin lakupala kerrallaan, on ilahduttavaa, että tälläkin pienimuotoisella tavalla pidetään yllä tietoisuutta siitä, että Viipuri on osa Suomen kansallista perintöä - kiusa se on pienikin kiusa. Samalla asialla ovat liikeyritykset, jotka ovat itsepäisesti säilyttäneet Viipurin nimessään, mieleeni tulee ainakin Viipurin kukka ja Viipurin hautaustoimisto. Sitten ovat vielä seurat ja yhdistykset kuten Viipurilainen osakunta, Viipurin lauluveikot, Viipurin urheilijat ja Viipurin nyrkkeilijät (jonka riveissä itsekin olen varhaisnuoruudessani ehtinyt huitoa). Viipurin linnan 700-vuotisjuhlan kunniaksi 90-luvun alussa julkaistu postimerkki oli myös hieno ele. Ajankohta julkaisuun olikin otollinen: muutamaa vuotta aikaisemmin ei olisi uskallettu - ja tiedä häntä uskallettaisiinko enää...
1 comment:
Karjala Asia!
Hyvät Karjalan Ystävät!
Eräs ystäväni kuoli äskettäin
sairauden runtelemana, 72-vuoden ikäisenä. Hän oli tarmokas, ja sisukas ihminen syntynyt Käkisalmessa vuonna 1937. Perheessä oli isä, äiti ja 4-5 lasta. He kaikki joutuivat jättämään Laatokan-Karjalan ja
lähtemään evakoksi teille tuntemattomille.
Karjalan vastustajat eivät ymmärrä sitä tuskaa, ja hätää minkä muutto aiheutti lasten ja myöskin vanhempien sisimmässä noina kovina päivinä. Asianomainen kertoi asiasta tultuaan Ruotsiin sotalapsena. Hän joutui vieraaseen perheeseen, kasvoi aikuiseksi, oppi
ruotsinkielen, ja tapasi miesystävän. Olivat yhdessä vuosia kunnes vastoinkäymiset alkoivat.
Kukaan ihminen ei valitse siirtolaisuutta vapaaehtoisesti.
Kukaan lapsi ei halua pois omasta perheestään, taikka omasta maastaan muutoin kuin sodan jaloista ja kammottavan hyökkääjän kynsistä.
Karjalaisetkin ja heidän kulttuurinsa lyötiin sirpaleiksi hetkessä, ilman mitään syytä.
Nykypäivän panettelevat keskustelijat eivät ymmärrä todellisuudesta paljoakaan.
Eräs pappi puhui lisääntyvästä
Venäläisvihamielisuudesta Suomessa
mikä on silkkaa valhetta. Pro-Karelia yhdistystä ja Veikko Saksiakin mollattiin toden teolla,
monilla valheellisilla argumenteilla. Tämä kyseessä oleva pappi puhui kolmen muun miehen tavoin fasismista, mikä on täyttä
valhetta. Karjalaiset kokivat Neuvosto-Venäjän miehityksen kuten
Unkari, vuonna 1956, ja Tsekkoslovakia, vuonna 1968!
Ovatko papitkin pahan asialla?
Eivätkö he halua oikeutta valheen sijaan? Koska totuus on kovaa kuultavaa.
Ystäväni josta mainitsin ei koskaan ylpeillyt Karjalaistaustallaan. Mutta totta toki hän puolusti totuutta, ja rehellisyyttä. Karjalaisten tarmokkuuttakin mitataan eri tavoin milloin yhdistyskokouksissa,
- milloin politiikassa, milloin kahvi pöydässä, ja milloin missäkin. Karjalaiset siirtolaiset tietävät mitä totuus on. He ovat joutuneet elämään siinä koko elämänsä ajan, niin arjessa kuin pyhäpäivinäkin, ja vapaa-aikoina.
On todella hämmästyttävää ja jopa säälittävää katsoa ja kokea panettelijoiden lausuntoja ja analyysejä Karjalasiasta. Jopa nk.
akateemikot ja papit ovat alittaneet riman.
Haluan lähettää terveiset kaikille asiallisille keskustelijoille kuten
Veikko Saksi, Juha, Juhani, Helena, Canuck, Seppo, El Bimbo,
res cordis, Tuula, ja muille uusille Karjalan ystäville.
Jos Suomalaiset eivät olisi taistelleet urhoollisesti miehittäjää vastaan olisi käynyt kuten Tiibetissä, ja Palestiinassa on tänäpäivänä. Marxismi ja Sionismi olisi tehnyt selvää työtä
pohjolassakin, kuten tapahtui Venäjällä vuosina 1917-1918, ja Kiinassa vuonna 1949.
Ystävällisin Terveisin
Johannes S. (Tukholma)
19.10.2009
Post a Comment