Rasitttavaa, kun ei ole muita aiheita kuin ProKarelian hölmöys

ProKarelia aiheutti aikanaan ehkä jopa kohtalokkaan vahingon Niinistön vaalikampanjalle levittelemällä yhtä älytöntä kuin perätöntäkin tarinaa Halosen vappupuheesta. Tätä menoa Halosen kiitollisuus ei kyllä kauaa kestä. Halonen oli nimittäin yrittänyt selittää, että Venäjän puutullit todellisuudessa tuottavat Venäjälläkin vahinkoa:

Jos ja kun Venäjä asettaa puunviennille korkeat 50 euron tullit, se voi lopettaa lähes kokonaan nykyisen noin 12 miljoonan kuution vuosittaisen puutuonnin Suomeen. Puun tuonnin loppuminen iskisi Venäjällä pahimmin Karjalan talouteen.

ProKarelia osoitti puutteellista lukutaitoa:

Suomeen on tuotu puuta noin 12 milj. kuutiometriä vuosittain. Puutulliasia, kuten kaikki muutkin merkittävät asiat, päätetään pääministeri Vladimir Putinin hallinnossa. On ihmetelty, eikö Venäjän johtoa kiinnosta esim. Karjalan Tasavallan tai Vologdan selviäminen ja taloudellinen kehitys lainkaan.

Niin, tätähän se Halonenkin yritti selittää. Toivottavasti venäläisillä on parempi käsityskyky.

Ja sitten se pakollinen:

Suomen presidentti olisi voinut tässä tilanteessa tuoda esille huolensa siitä, että juuri Venäjä on yli 60 vuotta hakannut täydellisesti ilman korvausta suomalaisten omistamia metsiä ja hyödyntänyt muutoinkin aluetta. Suomalaiset ovat uskollisesti maksaneet omastakin puustaan venäläiselle osapuolelle, joka ei ole ollut metsien omistaja. On aika korjata tämä epäluottamusta aiheuttava tilanne.

Halonen ei todellakaan ole idiootti, eikä menisi julkisuudessa tarjoilemaan kanonisena totuutena tulkintaa, jolla ei ole takanaan yhtään oikeustieteilijää eikä yhtään oikeuden päätöstä. En yrittänyt enää kommentoida ProKarelian sivuille, lienen vieläkin bannissa kun kehtasin vaatia oikein perusteluja väitteille.

Ei hyvää päivää

Tulin vasta nyt lukeneeksi tarkemmin sitä Karelia klubi -lehteä, jota ProKarelian toimitus kehtasi tyrkyttää vakavastiotettavana lähteenä. Ei tietenkään ollut yllätys, että sisältö oli vähemmän tasokasta, mutta pohjanoteeraus oli aika raju:

"Evakot saivat menetyksistään Suomen valtiolta korvauksia, joiden keskimääräiseksi suuruudeksi on teoreettisesti arvioitu 39% omaisuuden arvosta. Erittäin nopean inflaation vuoksi korvaussumma oli ehkä vain murto-osa reaaliarvosta.

Korvaukset olivat jatkosodan jälkeen indeksiin sidottuja, mutta koska ne maksettiin suurimmaksi osaksi obligaatioina ja evakot tarvitsivat heti rahat jälleenrakennukseen, he eivät voineet hyötyä indeksiehdosta."

Kirjoittajalla ei tunnu olevan juuri käsitystä siitä, mitä inflaatio, obligaatio ja indeksiehto tarkoittavat. Olisikohan kyseessä sama kansantaloustiedettä opiskellut järjen jättiläinen, jonka mielestä ennakonpidätys tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa verot?

ProKarelian tragedia

Edellisen tekstin jälkeen on syytä kerrata yksi oleellinen asia. ProKarelian webisivut olivat juuri se asia, joka aikanaan sai minut kiinnostumaan Karjalan palautuksesta. Oli hienoa nähdä, että asioita oli todella ajateltu ja kehitelty ideoita kompromisseista, joilla Karjala voitaisiin rauhanomaisesti palauttaa. Asialla oli selvästikin ollut äärimmäisen fiksuja ihmisiä, käsittääkseni yksi heistä oli Yrjö Pessi. Sen jälkeen valitettavasti alkoi alamäki, ja vaatimusten järjetön korottaminen kumpaankin suuntaan. Kaikkia tästä vastuullisia en tiedä, mutta yhden henkilöllisyys lienee selvä kaikille asiaa seuranneille. Muutkin ovat sitten menneet mukaan joukkopsykoosiin; esimerkiksi ProKarelian toimituksen takana olevaa henkilöä pidin vuosituhannen alussa vielä ihan järkevänä, mutta nyt hänen kirjoituksiaan ei juuri voi erottaa tuon edellä mainitsemattoman hengentuotteista.

Käsittämätöntä, miten jutut voivat aina vain pahentua

Aikaisemmassa postauksessa kauhisteltiin jo ProKarelian uusinta hölynpölykirjoitusta. Kun se keräsi muitakin ansaittuja kommentteja, minäkin kommentoin. Toimituksen vastaukset olivat yhtä suurta rimanalitusta.

Lähteeksi kelpasi ilmeisesti oma kirjoitus:

Karelia Klubi 18 –lehdessä asiaa käsitellään alla mainittujen otsikoiden alla. Lehden voit lukea eKarelian nettilehtenä ilmaiseksi sivuilta 16 – 21.
http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/

Sitten pitikin jos julistaa hankalia vastaväitteitä esittävät ihmisoikeusrikosten hyväksyjiksi:

Miksi hyväksyt vääryyden ja ihmisoikeusrikokset?

Ei se ole relevantti peruste omistusoikeuden tai muiden ihmisoikeukisen riistolle, että on kulunut aikaa, ennen kuin rikos on saatu oikaistua. Mieti sitä asiaa. Ei murhakaan vanhene koskaan. Laissa ei ole vanhenemisaikaa ihmisoikeusrikokselle.

Kaiken huippu seurasi siitä, kun vetosin ehkä hieman klubilehteä merkittävämpään lähteeseen, nimittäin Porkkalan palautuksen yhteydessä käytyyn oikeustieteellisen keskusteluun, jota on selostettu mm. täällä, täällä ja täällä. Toimituksen edustaja ilmoitti olevansa perillä asiasta. Sitten ehdotin perusteltua selvitystä siitä, miksi asianomaiset oikeustieteilijät olivat olleet väärässä. Toimituksen vastaus oli tyrmistyttävä:

Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Onko millään enää mitään väliä? ProKarelia suostuu perustelemaan tolkuttomat väitteet, jos eri mieltä olevat maksavat siitä. Tämän jälkeen taisin joutua banniin, koska kommentit eivät enää menneet ensinkään läpi.

PS Tämän jälkeen julkaistiin vielä runsaasti muita kommentteja. Ensimmäisenä bannattiin ainoa kommentoija, joka avoimesti kannattaa Karjalan palautusta. Tämä on tuttua jo ansiosta edesmenneeltä KareliaForumilta: Silmittömimmät vihanpurkaukset saivat väärinajattelevat palautuksen kannattajat, eivät palautuksen vastustajat. ProKarelia haluaa viimeiseen saakka välttää todellista keskustelua, jossa joutuisi oikeasti perustelemaan kantansa.

Anteeksi kuinka?

ProKarelia on valitettavasti palannut takaisin 'paljon sanoja mutta vähän asiaa' -linjalle. Räikeimmin tämä näkyy siinä, että EIT-oikeusjuttuja kuvitellaan jo voitetuiksi, vaikka niitä ei ole vielä edes suostuttu ottamaan käsittelyyn:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Normaalissa tilanteessa valtakunnan presidentti ja pääministeri pyrkisivät kaikin keinoin suojaamaan omia kansalaisiaan. Suomessa asia on käännetty päälaelleen. He pyrkivät kaikin keinoin suojaamaan hyökkääjävaltion oikeuksia, joita ei kuitenkaan juridisesti ole olemassakaan.

Suomen korkeimmat päättäjät eivät tiettävästi ole mitenkään sekaantuneet näihin oikeusjuttuihin, vaikka Pariisin rauhansopimuksen 29 artiklassa Suomi luopuu myös kaikista yksityisistä vaatimuksista. Totisesti, Mauno Koivisto ei ole ainoa, jota voidaan perustellusti syyttää Karjalan palautuksen ryssimisestä. Kun EIT heittää jutun Ö-mappiin, eväät ovat todella vähissä.

Ihan tosissaan

Välillä vaikuttaa siltä, että Venäjällä suhtaudutaan Karjalan palautukseen vakavammin kuin Suomessa. Tuon uuden nuorisojärjestö perustaminenkin on siitä osoitus. Ei olisi mitään järkeä vastustaa noin pontevasti jotakin, jos sitä pidettäisiin vain muutaman hassun kylähullun epärealistisena haihatteluna eikä todellisena uhkana. Kunpa noilla venäläisnuorilla olisikin aiheellista syytä protestoida!

Uhkailua

Tuskin on kovin vakava uhka tuo uusi nuorisojärjestö, en usko että pystyvät painostamaan Suomea lakkauttamaan laillisia yhdistyksiä edes siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että saisivat puukaupan estettyä. Ikävä ilmiö kuitenkin, mitkähän ovat sen taustavoimat?
Toisaalta, jos tuo järjestö tosiaan onnistuu pitämään sen verran meteliä, että Suomen viranomaiset hermostuvat, saa Karjalan asia ainakin julkisuutta; ja lakkauttaminenhan ei varmasti onnistu ilman että siitä vedottaisiin kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Onko tämä todella niin vakavastiotettavaa?

Venäjän Karjalassa toimiva nuorisojärjestö Novaja Karelija vaatii, että Suomen hallituksen on heti lakkautettava kaikki ne järjestöt, jotka ajavat Karjalan palauttamista.

Keskustelun ei mitenkään luulisi uhkaavan Venäjää, ja Suomesta katsottuna se on lähinnä umpikujassa, kun ProKarelia on pannut kaiken likoon järjettömän ja toivottoman oikeusprosessin puolesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hallituksen toimenpiteitä. Järjestöjen lakkauttamisen luulisi olevan melkoinen juridinen ongelma, joten se tuskin toteutuu. Tätä blogia ei ainakaan saada mykäksi ilman isompaa kansainvälistä prosessia.

Hieman lisää kunnianloukkaussyytteitä

Vaikka Suomen tunnetuimman ja vihatuimman nettihäirikön tuomitseminen kunnianloukkauksesta olikin ihan epistä, myös muilla tahoilla on yritetty nostaa syytteitä. Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, eräs nykyäänkin elävä oikeustieteilijä on ottanut kantaa Karjalan maiden omistuskysymyksiin blogissaan täällä ja täällä, ja etenkin eräiden häikäilemättömien juristien yrityksiin rahastaa evakoita ja heidän jälkeläisiään maita koskevilla oikeusjutuilla. Kyseinen asianajaja ei näemmä tästä pitänyt, mutta syyttäjä ei ollut aivan samaa mieltä:

”Kokonaisuutena totean, että nettikeskustelussa on N.N.:n asianajotoiminnasta esitetty kärkeviä mielipiteitä. Loppujen lopuksi mielipiteet kohdistuvat kuitenkin siihen, onko ylipäänsä järkevää käydä oikeutta luovutetun Karjalan maaomaisuuksien takaisin saamiseksi. Mielipiteistä kärkevimmät on esittänyt nimimerkki *”Äkäslompolo” – tosin Kemppinenkin on kyllä todennut, ettei hänellä ole ”Äkäslompolon” kommentteihin lisäämistä.

Koska kuitenkin esitetyt mielipiteet ovat oikeastaan N.N:n asianajotoiminnan arvostelemista yksittäisessä, julkisuudessakin olleessa tapauksessa ja perustuvat mitä ilmeisimmin voimakkaisiin erimielisyyksiin tiekyistä faktoista, katson, että siinäkin tapauksessa, että esitutkinnassa saataisiin oikeus- ja näyttökysymykset selvitettyä syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä tavalla, tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen asian vähäisyyden vuoksi. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei arvioni mukaan vaadi syytteen nostamista tässä asiassa.

Tällä päätöksellä ei oteta mitään kantaa siihen, onko joku syyllistynyt asiassa rikokseen.”

Tavallaan harmi, oikeusjutusta olisi varmasti tullut mielenkiintoinen, ja se olisi luultavasti vahingoittanut enemmän kantajaa kuin vastaajaa.

Kannattaa, ei kannata

Venäläinen eversti Utkin kirjoittaa Pro Karelian siteeraamassa artikkelissaan, että Karjalan palautus olisi Suomelle valtava taloudellinen etu. Suomalaiset Karjalan palautuksen vastustajat taas väittävät, että palautus tulisi niin kalliiksi, ettei Suomella olisi siihen varaa. Ota nyt tuosta selvää. Taitavat molemmat näkökannat olla liioiteltuja ja niiden aikaperspektiivikin kovin erilainen. On totta että palautetun Karjalan huostaanotosta aiheutuisi alkuvaiheessa kuluja, mutta ei todellakaan niin paljon, ettei Suomella olisi siihen varaa. Pitemmällä tähtäimellä Karjalasta varmasti koituisi paljon taloudellista(kin) hyötyä Suomelle. "Maata kannattaa aina hankkia, sitä ei valmisteta enää."

Kognitiivinen dissonanssi

ProKarelia julkaisi vaihteen vuoksi artikkelin, jossa oli jotain ideaa. Kommentoin sitä, ja jouduin lyhyeen kirjeenvaihtoon ProKarelian edustajan kanssa. Edustaja alkajaisiksi syytti meitä mieskuntomme korostamisesta, mikä on kauniisti sanottuna outoa, mutta ehkä myönteistä, kun meitä aikanaan KareliaForumilla syytettiin munattomuudesta.

Edustaja siirtyi sitten kritisoimaan palautussuunnitelmaa, ja tuomitsi sen mm. siitä, että siinä suhtauduttiin vakavasti mahdollisuuteen, että Tarton rauhan raja ei olisi realistisesti palautettavissa, ja siitä, että suhtautuminen palautettavalla alueella olevaan omaisuuteen ei muka olisi kansainvälisten sopimusten mukainen. Kuitenkin vain alueella nykyisin oleva yksityinen omistus on peräisin ajalta, jolloin Suomi ja Venäjä olivat allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja EN:n ihmisoikeussopimuksen. Edustaja tuntui kuvittelevan, että EIT olisi jo antanut myönteisen päätöksen asiasta tehdyistä valituksista, vaikka se todellisuudessa ei ole vielä edes hyväksynyt niitä käsittelyyn otettaviksi. Irvokasta kyllä, molemmat kohdat oli tosiasiassa kopioitu ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Ehkä ProKarelian olisi syytä tehdä avoin tili reformisuunnitelmien laatijoiden kanssa. Kun sen puolustajat aikanaan julistettiin neuvostobolshuiksi, FSB:n agenteiksi, kateellisiksi jurputtajiksi jne ad nauseam, mitä sitten olivatkaan sen laatijat?

Odotamme mielenkiinnolla EIT:n päätöksiä, mitenköhän sitten suu pannaan?

No tulihan se

Suomalaisen Karjala-keskustelun tuhoaja on astunut puolustamaan vankilaan tuomittua nettihäirikköä:

Periaatteessa yhteiskunnassa on aina oltava yksi tai useampi klovni, joka sanoo sen, mitä muut pitävät tabuna. Yhteiskunta voi olla terve vain silloin, kun muiden vaietessa ainakin yksi avaa suunsa.

Siinä mielessä on massiivinen oikeusmurha, joka klovni laitetaan vankilaan.

Itäisen naapurimaan johtajan nimittely "paviaanikoiraksi" tai You Tubeen ilmestyvä video, jossa piirretään sika, on vain terve ilmiö tekopyhässä, sairaassa yhteiskunnassa.

On tavallaan hassua, että vain komedioissa sanotaan ääneen tämä: ehkä on niin, että kaikkein sairaimmat ihmiset ovat kiinni vallassa, ja laitoksiin suljetaan näitä paljon terveempiä yksilöitä.

No, siitä tapauksessa varmaan voi turvallisesti julkaista sitaatin ja linkin, joista aikaisemmin uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä:

Ryssä-termistä jouduin viimeksi vuosi sitten kuulusteltavaksi .. ja
mikä huvittavinta "Markus Lehtipuuksi" epäiltynä Joensuun yliopiston
professori Vesa Puurosen tutkintapyynnön takia. Oli epäilty, että
tällä prokarelia-palstalla "Markus Lehtipuu" on vain yksi
nimimerkeistäni ja että olisin syyllistynyt ko. nimellä venäläisten
vastaiseen kiihotukseen ja Vesa Puurosen kunnianloukkaukseen jossain
toisessa yhteydessä Seppo Lehto - tyylisenä kirjoituksena, jossa hän
muka olisi seikkaillut päissään Viipurin puistossa juopuneen Sirpa
Pietikäisen kanssa.

Tuli tässä lokuulla 2003 ilmoitus Joensuun poliisista, että ko.
tutkinta on keskeytetty.

Tässä yliopistolla juuri meni hurmaavan ** venakko ½-blondi ohi tätä
kirjoittaessani, jonka tilanteen ollessa sopiva olisin ** **. ...
siis: Jos on sallittu näin sunnuntaina ajatella käskyä: Lisääntykää
ja täyttäkää maa.
Ja mikäpä sitä parasta suomalaisryssäläistä yhteistyötä on kuin
lisääntyminen ( .. ai ai niitä harjoitusnautintoja ) niin että ko.
jälkikasvu siirtyy kasvamaan Laatokan rannoille Suomen lipun alla,
kas kun sekin on alkuaan kovin ryssäläinen tsaarin laivastolippu.
Ko. lippu oli avoin kapinahaaste Leninille ja Stalinille ja
perinkunnilleen, sillä ko. lippu oli kielletty nationalismina NL:n
loppuun saakka.

Mm. Jukka Kuoppamäen laulu Puolan laulukilpailuissa 1970-luvun alussa
(Sininen ja valkoinen ) oli liian tsaristinen ja nationalistinen,
silloiselle NL:lle.

(Muuten se mainitsemani venakko meni taas ohi, niinkuin olisi ollut
jotain muutakin kuin omenaa saanut ohitseni jälleen ).

Tämä kenties avoimen rietas suhtautuminen venäjänkielisten
muuttaminen suomalaisia tuottavaksi palautettavilla alueillamme
aiheutti aikanaan Karjalajuhlilla Tampereen Sampolassa 1994
suurlähetystön lähetystöasiamies Tutsinille verenpurkauksen ja sai
hänet änkyttämään, ettei häntä ole ikinä näin loukattu koko n. 20-
vuotisen Suomessa olonsa aikana. ... Taisinpa siihen todeta, että jo
oli aikakin, mikä sai yleisöstä lisänaurunpurkaukset hänelle ja
edustamalleen taholle. Silloinen Karjala Liiton pj. Rauno Meriö meni
esittämään pahoittelunsa tälläisten kenties rajujenkin mielipiteiden
johdosta, mutta naamasta näki että Rauno Meriö oli täsmälleen samaa
mieltä. .. ja kyllä sitä sai taputteluja ko. tapauksen johdosta
tilaisuuden niin mies- kuin naispuolisilta yleisönä olleilta.

Ydin lausuma, millä ko. lähetystöasiamies Tutsin sai minut reagoimaan
oli se, ettemme saa syyllistyä samaan rikokseen nyt venäläisiä
kohtaan, kuin mitä Stalin syyllistyi suomalaisia kohtaan.

Kommenttini oli jotakuinkin se, että: "Ei ole mitään ongelmaa siinä
jos alueella on hampaattomia vanhoja mummoja ja muutama djevuska,
sillä miehethän makaa ojien pohjalla, joko päissään tai ovat
kuolleita. Naiset taasen soveltuvat lisääntymiseen suomalaisten
poikamiesten kanssa vaikka pystyssä puuta vasten. .... SILLOIN ALKOI
KOKO SAMPOLAN KARJALAYLEISÖ NAURAA JA TUTSIN IKÄÄNKUIN LYYHISTYI.
Mies takanani alkoi takomaan selkääni kommentein "Hyvä poika, hyvä
poika sillä lailla, jo oli aikakin laittaa ryssälle luu kurkkuun" .

Tulikohan tässä tämän ketjun epätietoisille vastattua .. edes suuntaa-
antavasti ?

Tällaistahan Karjala-keskustelu todella kaipaa, vai mitä?

Häkki heilahti

Pakko lopulta kommentoida tännekin, että sfnetin kiistaton häirikkö no 1 pääsee kiven sisään. Kuten netissä on useasti todettukin, tuomio on ankara ollakseen pelkästä verbaalista häiriköinnistä. Kyseessä on kuitenkin paatunut rikoksenuusija, ja ainoa relevantti kysymys on, miksi vankila, kun oikea paikka selvästikin olisi pöpilä. Jälkiviisauteen syyllistymättä voitanee sanoa, että me varoitimme, ja varoitimme uudestaan.

Katkeroituneiden klubi

Karjalan palautuksen pitäisi olla koko kansan asia, mutta nyt se on ajautumassa vain yhä pahemmin katkeroituneiden kääkkien monologiksi, jonka kohteena tuntuu olevan pääasiassa Mauno Koivisto. Nyt on kieltämättä aivan selvää, että Koivisto oli ylivarovainen tilanteessa, jossa rohkeudella ja näkemyksellä olisi voinut jäädä historiaan Karjalan palauttajana. Koivistolla oli varmaan myös osuutensa pankkikriisiin johtaneessa politiikassa, jossa kuitenkin Holkerin ja Ahon hallitukset vastasivat pahimmista kämmistä. ProKarelian uusimmalla vuodatuksella ei kyllä taas ole minkäänlaista oikeutusta. Pieni näyte:

Koiviston olisi aika katsoa peiliin ja korjata sekä toteuttamansa syvä evakkojen ihmisoikeusloukkauksien sarja että pankkikriisissä tekemänsä päätökset ja painostukset. Ei kestäne pitkää aikaa, kun Koiviston tekemisiä ja tekemättä jättämisiä aletaan todella selvittää.

Ilmaisua 'ihmisoikeusloukkaus' tuskin voisi käyttää holtittomammin. Tällaisilla vuodatuksilla ei laajempaa kannatusta irtoa.

Syvä hiljaisuus

Luovutettukarjala.fi:n foorumilla kysytään:

Mikä käsitys tämän palstan lukijoilla on? Ovatko EIT-valitukset vieneet koko Karjalan palautuksen umpikujaan kuten blogisti sanoo?

Kohta viikko on kulunut, eikä kukaan ole esittänyt näkemyksiä asiasta. Kuvastaa ehkä sitä, miten kiinnostus Karjalan palautusta kohtaan on hiipunut sitä mukaa kun keskustelu on surkastunut ProKarelian kanonisen totuuden toisteluksi. Jo yli vuosi sitten ProKarelia pystyi ylläpitämään tätä totuutta ainoastaan laskettelemalla selvää valhetta.

Varpaat ovat kyllä kunnossa

Meitä on näemmä taas muistettu Suoli24:ssä:

Pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehtyjä juttuja ja myös ProKareliaa vastustava, mutta käsitykseni mukaan palautusta kannattava http://karjalatakaisin.blogspot.com/ oli viime marraskuussa sitä mieltä, että ” ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille” ja viime maanantaina 5.5., että ”Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.”

Myöskään Karjalan Liitto tai ”Suomen virallinen ulkopoliittinen linja” ei hyväksy omistusoikeuden selvittämiseen pyrkimistä oikeusteitse. Ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja sanoi radio Eho Moskvyn haastattelussa Moskovassa 21.6.06, ettei omaisuuskiistojen käsittelylle oikeudessa löydy juridisia perusteita.

Kun jo tämän muutaman vuoden mittaisen ”Karjala-aktivismiajan” perusteella on syntynyt vissi mielikuva siitä, että pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehdyllä EIT-valituksella on tullut tietämättään astuneeksi kenties hyvinkin monille varpaille, niin ei välttämättä halua viedä asiaa sellaisille forumeille, joiden arvelee olevan ”pyhitettyjä” vain ”oikeaoppisille”.

Nuo oikeusjutut ovat todellakin hyvin huono idea, niillä ei todellakaan ole minkäänlaisia juridisia perusteita, ja ne ovat vieneet koko Karjalan palautuksen kohtalokkaasti umpikujaan. Tässä blogissa on esitetty aika paljon asiaperusteita tälle, eikä toisella puolella ole ollut esittää omalle kannalleen mitään muuta kuin tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja suoranaisia valheita.

Nettitilastoja

Viime kuussa tajusin lopulta, miten aunuksesta ja syväriltä käyttämämme kävijälaskuri freestats.com oli. Uusi laskuri statcounter.com on kuin eri planeetalta. Sen paljon paremmat tilastot ovat näyttäneet kävijämäärän olleen kasvussa jo jonkin aikaa. Lukijoita on ajoittain ollut myös Venäjältä, ja meihin on viitattu eräällä venäjänkielisellä foorumilla. Lisäksi ystävämme toimittaja on saavuttanut hengentuotteellaan laajaa mainetta, ja moni on googlettanut hänen nimellään ja löytänyt meidät.

Ei vain sliipparit, vaan myös Irwin

http://www.youtube.com/watch?v=AQRb6bZJk1U

Kiellettyä?

Joku valittaa, että on jo melkein kymmenen vuotta puhunut kielletystä aiheesta - Karjalasta. Itse olen puhunut siitä jo neljäkymmentä vuotta ja suurimman osan tuosta ajasta aihe on ollut ihan oikeasti tabu - joskaan ei silloinkaan suorastaan laissa kielletty. Vasta Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen Karjalaa ja sen palautusta on ollut mahdollista käsitellä julkisestikin suunnilleen normaalina asiana, vaikka se edelleenkin tuntuu hermostuttavan joitakin ihmisiä. Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.

Tekopyhyyden kukkanen

Karjala-keskustelun paha henki on nyttemmin liittynyt bloggaajien joukkoon ja ilmaissut huolensa sananvapaudesta Suomessa:

Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.

Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.

Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.

Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.

Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.

Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.

Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.

Vitsi on siinä, että tämä sananvapauden esitaistelija sensuroi itseään kritisoivat kommentit. Käykääpä tekin kommentoimassa!

Kohti paskasta loppua

Kuten muistamme, ProKarelia alunperin lähti hakemaan Karjalan palautukselle ratkaisua, jonka sekä Suomi, että Venäjä voisivat hyväksyä. Kun tämä ei kelvannut muutamille karjalaisille tai karjalaisten edustajiksi ilmoittautuneille idiooteille, alkoi vaatimusten korottaminen kumpaankin suuntaan. Karjalaisten piti saada omaisuutensa takaisin osallistumatta palautuksen kustannuksiin, ja Venäjältä taas vaadittiin sotakorvauksia takaisin. No, tämähän ei tietysti ole nostanut Karjalan palautuksen kannatusta kummassakaan maassa, joten nyt täytyy vielä korottaa vaatimuksia. Koska Puola on jostain syystä päättänyt maksaa korvauksia, vaikkakin ilmeisesti pienempiä kuin karjalaiset aikanaan saivat, omaisuuttaan sosialisoinneissa menettäneiden jälkeläisille,niin Suomenkin pitäisi vaatia vielä vähän lisää:

Suomen pitää hakea kompensaatio Venäjältä

Suomessa ei voida kuvitella tilannetta, että Suomi ryhtyisi nyt komensoimaan näitä menetyksiä. Suomen valtio on kahden ns. korvauslain perusteella korvannut osan siitä menetetyksestä, etteivät evakot voineet hyödyntää omaisuuttaan. Teoreettisesti korvaukset olivat noin 39 %. Käytännössä ne vastasivat arviolta 10 – 20 % todellisten menetysten arvosta. Osa sai teoreettisesti 100 % korvauksen, osa ei saanut mitään.

Ei mitään järkeä eikä minkäänlaista kansainvälisoikeudellista perustetta. Eikä taatusti saa Venäjää suhtautumaan myönteisemmin Karjalan palautukseen.

Saataisiinko viimein farssin viimeinen näytös?

Asianajaja Silvennoinen on siten vienyt Paulan jutun jälleen EIT:n päätettäväksi. Silvennoinnoisen listaamat valituksen pääkohdat ovat seuraavat:

1) Venäjä rikkoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavaa 6 artiklaa Viipurin tonttijutussa. Lopputulos oli, että asiaa ei voida käsitellä yleisessä tuomioistuimessa Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että EIT oli aiemmin edellyttänyt oikeudenkäynnin käymistä ensin Venäjällä.

2) Venäjä on rikkonut Kalle Paulalle 14 artiklassa taattua, kansallisen syntyperään perustuvaa syrjintäkieltoa. Kalle Paula katsoo, että Venäjän oikeuslaitos syrjii häntä sen takia, että hän on suomalainen. Venäjä ei suo suomalaisille samanlaista oikeudellista asemaa kuin venäläisille. Tämä pätee erityisesti Karjalan alueen suomalaisiin, joilta on riistetty heidän omistamansa kiinteä omaisuus, eikä asiaa suostuta edes käsittelemään oikeudessa, koska vaatimuksen esittäjänä on suomalainen.

3) Ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa on rikottu: Jokaisella on oikeus nauttia rauhassa omasta omaisuudestaan. Nyt Kalle Paulalle tässä artiklassa taattua yksityisen omaisuuden suojaa on loukattu, kun häneltä on riistetty hänen tonttinsa omistusoikeus ilman laillista perustetta. Hänelle ei suoda edes mahdollisuutta vaatia oikeudessa takaisin omaa omaisuuttaan, vaan ilmoitetaan että asia on valtioiden välinen.

Lähtökohtana omaisuuden menettämiselle oli Neuvostoliiton 30.11.1939 aloittama Suomen talvisota, jolloin valittaja joutui jättämään kotinsa. Venäjä Neuvostoliiton seuraajavaltiona jatkaa tätä valittajaan kohdistuvaa ihmisoikeusrikosta, jonka Neuvostoliitto aloitti.

4) Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) päätti 25.01.2006 julistuksessaan tuomita Euroopan kommunistihallintojen toteuttamat ihmisoikeusrikokset. Valittaja vetoaa myös tähän julkilausumaan. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä kommunistisena järjestelmänä oli rikollinen, eikä sille saa antaa mitään merkitystä, kun tämän Viipurin kiinteistön omistussuhteita arvioidaan.

Venäjän oikeuslaitos esitti, että koska Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta, ei tontin omistus ole siirtynyt Kalle Paulalle isältään Neuvostoliiton lakien mukaisesti vuonna 1941. Oikeuslaitos perusti päätöksensä myös Neuvostoliiton perustuslakiin vuodelta 1936.

5) Kansainvälisessä oikeudessa on pääsääntönä, että valtioiden väliset sopimukset (kuten rauhansopimukset) eivät ulota vaikutuksiaan yksityisiin oikeussuhteisiin, kuten yksityiseen maanomistukseen. Jos valtioiden välinen raja siirtyy, ei tällä ole vaikutusta yksityiseen maanomistukseen. Maanomistus säilyy ennallaan. Venäjä on rikkonut tätä kansainvälisen oikeuden pääsääntöä.

1) Käsitykseni Venäjän oikuslaitoksesta ei kauniisti sanottuna ole kovin korkea. Silti on tunnustettava, että molemmat päätökset olivat täysin järkevästi perusteltuja (vaikkakin päätösten välillä oli kiistaton ristiriita).

2) Hovioikeuden tulkinta, että asia on valtioiden välinen, on täysin järkevä eikä mitään syrjintää.

3) Jotta ko. lisäpöytäkirjaan voisi vedota, omistusoikeuden pitäisi olla kiistaton. Omistusoikeutta ei kuitenkaan tunnusta edes Suomi, saati sitten Venäjä, jonka lainsäädännön alle Karjala (valitettavasti) kuuluu.

4) EIT ei taastusti voi ruveta konkreettisesti mitätöimään Neuvostoliiton tekemisiä. Minustakin olisi ihan kiva, jos se voisi tehdä niin, mutta jokin realismi täytyy olla, ja jos mitätöiminen olisi mahdollista, se kyllä pitäisi aloittaa ihan muualta.

5) Kansainvälisessä oikeudessa asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Erik Castrén esimerkiksi on käsitellyt asiaa, mutta kun tulos ei ole mieleinen, niin se on kätevästi voitu julistaa 'kansainvälisen oikeuden vastaiseksi'.

Silmiinpistävää on muuten että vetoaminen Pariisin rauhansopimuksen 27 artiklaan ei ole mukana valituksessa. Sitä kannattaa todellakin tarjoilla vain täydellisille ääliöille, EIT:ssä se olisi aikaansaanut huutonaurukohtauksen ja valituksen välittömän lentämisen Ö-mappiin.

Toivottavasti EIT kieltäytyy tuhlaamasta aikaansa selvään asiaan, ja sen jälkeen edes osa Karjalan palauttajista tajuaa, että oikeussali on aivan väärä paikka Karjalan palautukselle, ja että yli 60-vuotta sitten tapahtuneet taloudelliset menetykset todellakin ovat EVVVK, ja niihin keskittyinen tekee palautukselle pelkkää hallaa.

Putki päällä

Venäjän Itämeren pohjalle suunnittelema kaasuputki on aiheuttamiensa ympäristö- ym. ongelmien lisäksi tuomassa uusia haasteita myös Karjalan palautus -skenaarioihin. Putken merenalainen osuus nimittäin alkaisi Viipurista, jonka merkitys Venäjälle täten kasvaisi - mistä tietysti seuraa, että halukkuus sen palauttamiseen vähenee. Viipurista ollaan tekemässä Koiviston öljysataman kaltaista strategista kohdetta, josta ei helposti suostuta luopumaan. Putken maanpäällisenkin osan on kaavailtu kulkevan Suomen nykyisen itärajan vierellä, joten rajanmuutoksia Laatokan-Karjalankaan suuntaan ei voisi tehdä ilman että se pahuksen putki pyörii jaloissa.
Vielä sentään lienee hiukan toivoa kaasuputkihankkeen kaatumisesta. Useimmat Itämeren ympäristön valtiot vastustavat sitä lähinnä ekologisin perustein. Kunhan vain Saksa vielä luopuisi hankkeesta, ei Venäjälle taitaisi jäädä mitään paikkaa putken toiselle päälle, jolloin se täytyisi jättää rakentamatta. Kaasu on kuitenkin Euroopassa kysyttyä, ja kun Venäjällä puolestaan on kova tarve näyttää läsnäoloaan Itämerellä, saattaa putki kuitenkin tulla, kunhan edes jokin maa sen vastaanottajaksi suostuu. Karjalan ja Viipurin kannalta tilanne on kuitenkin sama, vaikka kiskoisivat putken sieltä Kaliningradiin.
Jos kaasuputki rakennetaan, siitä varmasti aiheutuu hankaluuksia Karjalan palautuksesta neuvoteltaessa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Venäjältä muuten löytyy valmiutta palauttaa Karjalaa, homma tuskin enää kaatuu pelkkään kaasuputkeen. Sen kohtalosta voitanee sopia ja löytää monenkinlaisia ratkaisuja. Kulkeehan putkia nytkin muiden maiden alueella ja Suomi varmaan on maa, josta venäläisille olisi siinä suhteessa vähiten huolen aihetta.
Laiha lohdutus joka tapauksessa on, että kaasuputki ei ole mikään ikuisuusongelma. Se ei edusta tulevaisuuden teknologiaa, vaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua kelpaa lähinnä romuraudaksi, kun kaasukentät alkavat ehtyä.

Ei helvetti

Paremman puutteessa täytyy taas kommentoida uskomatonta yhdistelmää: Suomen idioottimaisinta keskustelupalstaa ja Suomen idioottimaisinta Karjala-keskustelijaa:

Uusikaupunki on aina kipuillut saman kysymyksen kanssa: tuleeko autotehdas vai eikö se tule. VÄlillä on tehty Saabia, välillä Porschea, sitten Ladaa ja milloin mitäkin.

Uudenkaupungin ihmisten huoli on siinä, luoko joku työpaikkoja vai ei. Jos työpaikat menee, ihmiset kärsivät. Henkisten ongelmien lisäksi köyhyys lisääntyy kun kukaan ei maksa kunnon palkkaa.

Kemijärvellä ja Summassa menetettiin kertaheitolla massiiviset määrät työpaikkoja. Ihmiset eivät voi hetkessä keksiä mitään ratkaisua yllättävän työttömyyden edessä. Se on IHMISEN HÄTÄ, johon kaikki humaanit ihmiset tietysti toivovat ratkaisun.

Bochumissa Nokia antaa kenkää yli 2000:lle työntekijälle, jotka suuttuivat tästä todella pahasti, kun tiedämme. Melkein koko Saksan kansa eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa.

He suuttuivat, koska he MENETTIVÄT TYÖPAIKKANSA.

Miksi ihmiset sitten haluavat työpaikkoja, jos he vain "maksavat veroja"? Jos työntekijät olisivat vain "veronmaksajia", ei kai kukaan haluaisi ensimmäistäkään työpaikkaa.

He ehkä voisivat kokeilla pimeitä töitä, jossa työnantaja ei maksa veroja valtiolle vaan maksaa könttäsumman työntekijälle. Tässä on se ongelma, että se on laitonta, ja ilmiantajien luvatussa maassa pimeistä töistä jää pian kiinni.

Mistä siis johtuu, että Uudessakaupungissa, Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa ihmiset osoittavat jopa mielenosoitusten kautta, että IHMISET HALUAVAT TYÖPAIKKOJA?

Ehkä se johtuukin siitä, että työpaikoista IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA.

Voisiko tämä asia olla näin yksinkertainen?

Siksi jatkan sen tosiasian toistamista, että Karjalan palautuksen jälkeen IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA, koska jos Karjala "tulee kalliiksi", se tarkoittaa automaattisesti, että siellä on työpaikkoja, ja työpaikoista MAKSETAAN IHMISILLE RAHAA.

Kannatan Karjalan palautusta, koska se ANTAA IHMISILLE TYÖTÄ, ja TYÖSTÄ MAKSETAAN PALKKAA ja PALKKA ON RAHAA.

Ei helvetti. Kukaan Karjalan palautuksen vastustaja ei pystyisi kääntämään ihmisiä palautusta vastaan yhtä tehokkaasti kuin tämä pösilö. Aikuisten oikeesti, me uskomme, että Karjalan palautus olisi saatavissa kannattavaksi, ja olemme yrittäneet luonnostella sitä, miten. Asia on kuitenkin vakava, ja sitä olisi pohdittava aivoilla eikä ruumiinosalla, joka soveltuu paremmin istumiseen.

Löytöjä litteiden kivien alta

Suoli24 ei ole parantanut tasoaan, mutta sieltä löytyi mielenkiintoinen linkki. Äärinationalistista venäläispropagandaa tuottavista suomalaisista tunnemme entuudestaan sosiologin ja ruotsinsuomalaisen kirjailijan. Nyt seuraan liittyi toimittaja. Toimittajan katkeruus tuntuu kohdistuvan ennen kaikkea Viroon, mutta Suomikin saa osansa:
skip to main | skip to sidebar

Apartheidin perusta

(Julkaistu 13.12.2004 Molodosh Estonija -lehdessä)

Suomi laillistaa Baltian
apartheid-politiikan

Suomi on näytellyt merkittävää roolia Baltian venäläisvähemmistön oikeuksia rajoittavan kansalaisuuspolitiikan synnyssä Euroopassa. Suomi on ollut varmasti läsnä silloin, kun venäläisten oikeuksia on poljettu, mutta erityisesti silloin, kun oikeuksien loukkauksille on tarvittu laillisuuden kaapu. Suomi on vienyt läpi Euroopan Neuvostossa (EN) venäläisten kansalaisuuden riiston. Viron ja Latvian EU-jäsenyyden kummisetänä Suomi lanseerasi Euroopassa ”integrointi”-sanalle positiivisen sisällön, vaikka se toimii näissä maissa juuri päinvastoin segregaation perustana. Suomen lobbaustyön tuloksena EU:ssa on nyt miljoona venäläistä vailla eurooppalaisia oikeuksia.
Pitkäaikainen
prosessi
Suomen rooli tulee korostetusti esiin Viron kohdalla. Pro Estonia-lehdessä (2004/1) suomalainen, kokoomuspuolueen entinen kansanedustaja Jouni J. Särkijärvi kertoo seikkaperäisesti, kuinka vaikean haasteen eteen suomalaiset joutuivat vuonna 1993 Euroopan Neuvostossa saadakseen läpi tulkinnan Baltian ”miehityksestä”. Sille on vaikea löytää tukea faktoista. ”Miehitys” on avainsana, jolla kansalaisuuden epääminen venäjänkieliseltä väestöltä perusteltiin. Särkijärven mukaan Venäjä antoi EN:lle yksipuolista tietoa jättäen kertomatta oleellisimman asia, ”miehityksen”.
”Neuvostovallan aika Baltiassa katsotaan nykyään miehitykseksi. Olisi outoa, jos miehitetyksi tullut maa joutuisi vielä jälkikäteen suomaan miehittäjilleen ylimääräisiä etuja. Neuvostoliiton aikana Baltiaan tulleet venäläiset olivat siis edelleen ulkomaalaisia, samoin heidän jälkeläisensä”, Särkijärvi kirjoittaa.
Venäjää
vastaan
Suomalaiset liittoutuivat Viron EN-jäsenyydestä neuvoteltaessa Venäjää vastaan ryhtyen vakuuttamaan muiden maiden delegaatioita puolustamaan Viron jäsenyyttä.
”Jotta Viron jäsenhakemus käsiteltäisiin asiallisesti, oikean tiedon pohjalta, laadin Viron delegaation avulla lyhyen selostuksen siitä, miksi Venäjän vaatimukset eivät olleet perusteltuja”, Särkijärvi toteaa.
Suomen delegaatioon kuului kymmenen kansanedustajaa, joukossa nykyinen presidentti Tarja Halonen ja Euroopan komission laajentumisasioista vastaava komissaari Olli Rehn. He veivät asian käsittelyn EN:ssa omiin poliittisiin ryhmiinsä.
”Tällä tavoin saavutimme kattavasti kaikki kollegamme”, Särkijärvi huomauttaa.
Särkijärven omassa ryhmässä, Euroopan Demokraattiryhmässä, jouduttiin tekemään vielä henkilövaihdoksia, jotta Viron jäsenyys saatiin hyväksyttyä.
”Ryhmän puheenjohtaja oli tukeutunut asiassa venäläiseen informaatioon, ja me jouduimme sitten vaihtamaan hänet toiseen brittikonservatiiviin”, Särkijärvi muistelee.
Ennakkotapaus
omaan käyttöön
Suomessa on piirejä, joille on ollut äärimmäisen tärkeää hankkia Viron ja Latvian kansalaisuuspolitiikalle kansainvälinen hyväksyntä ennakkotapauksena omia tarkoitusperiä varten. Revanssihenkinen, Karjalan palautusta ajava kansanliike Pro Karelia on yksi näistä. Järjestön suomenkielisillä nettisivuilla ohjeet palautetun Karjalan venäläisten kohteluksi ovat Latvian ja Viron mallin mukaisia. Karjalassa olevalla venäläisväestöllä ei olisi oikeutta Suomen kansalaisuuteen. Heidät katsottaisiin ulkomaalaisiksi. Järjestö määrittelee alueelle jäävälle venäläiselle vähemmistölle erikseen asumisoikeuden, rajoittaa heidän poliittisia oikeuksiaan ja liikkumisvapauttaan. Kaikenlaisen väestöpoliittisen toiminnan päämääränä on venäläisten määrän vähentäminen alueella.
Etnokratiat
takaisin EU:ssa
Edellisen kerran Euroopassa massiivinen kansalaisuuden riisto tapahtui Natsi-Saksassa vuonna 1935, kun natsit Nürnbergin lakeihin vedoten poistivat juutalaisilta oikeuden Saksan kansalaisuuteen. Yhteiskuntajärjestelmiä, joissa demokraattiset oikeudet koskevat vain tiettyä etnistä ryhmää, voidaan pitää etnokratioina. Ne harjoittavat väistämättä fasistista politiikkaa puolustaessaan valtaväestön erioikeuksia.
Suomen sitoutuminen nationalististen apartheid-valtioiden, Viron ja Latvian tukemiseen on johtanut siihen, että EU:ssa etnokratiat ovat nyt hyväksyttyjä. Fasismi tekee paluutaan Eurooppaan.
Leena Hietanen
Kainalo:
Pro Estonia ja Pro Karelia
Pro Estonia-lehti on perustettu vuonna 1989 tukemaan Viron itsenäisyyttä. Sen painos on 2500-4000 kappaletta. Lehti on pyhittäytynyt Viron kulttuurin, talouden ja politiikan esittelyyn hartaudella, jossa ei pahaa sanaa Virosta löydy. Se on niin sanottujen estofiilien lehti. Heitä yhdistää palava rakkaus virolaisiin ja russofobia.
Pro Karelia kansanliike tuli virallisesti julkisuuteen vasta 1999. Sen tavoitteena on saada Venäjä palauttamaan ennen toista maailman sotaa Suomelle kuulunet alueet Karjalasta, Petsamosta ja Sallasta. Karjala ei tarkoita tässä yhteydessä Venäjän Karjalan tasavaltaa vaan Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksissa Neuvostoliitolle luovutettavaksi määrättyä aluetta Karjalasta. Järjestön vetoomuksen Karjalan palautuksesta on allekirjoittanut hiukan yli 100 000 henkeä viisi miljoonaisesta Suomen kansasta. Kansanliikkeen kannattajia on tasaisesti eri väestöryhmistä professoreista kensaareilihin ja toimittajiin. Heitä yhdistää revanssihenki ja russofobia.
Leena Hietanen

Kommentit:
1.Artikkeli julkaistiin venäjäksi Molodesh Estonija-lehdessä 13.12.2004. Artikkelin otsikko oli muutettu muotoon ”Kansalaisuus murtaen”. Apartheid-sana oli myös sensuroitu.
2.Suomen delegaatioon kuuluivat kansanedustajat Tarja Halonen, Olli Rehn, Mirja Ryynänen, Jaakko Laakso, Sirkka-Liisa Anttila, Iris Hacklin, Martti Tiuri, Kaarina Dromberg, Gunnar Jansson ja Jouni J. Särkijärvi.

Miehitystulkinnan saaminen läpi Euroopan neuvostossa tuskin oli niin kauhean vaikeaa, koska Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon de jure tunnustaneet maat voidaan laskea sirkkelimiehen yhden käden sormilla. ProKarelian linja väestöasiassa oli alunperin täysin järkevä, mutta lienee nyttemmin joutunut yleisen todellisuudentajun katoamisen uhriksi. Me olemma käsitelleet asiaa ennenkin, niin palautussuunnitelmassa kuin muutenkin. Pieni kertaus lienee kuitenkin tarpeen.

Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti ja neuvotteluteitse voi onnistua vain ratkaisulla, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Alueella nykyisin asuva väestö on selkeästi yksi osapuolista. Ratkaisu, jossa Karjalaan jäävä väestö jäisi vaille oikeuksia ei varmaankaan olisi hyväksyttävä sen enempää heille kuin Venäjän valtiollekaan, joten se on täysin poissuljettu. Välitön Suomen kansalaisuuden antaminen kaikille halukkaille olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta luultavasti sen enempää Suomi kuin EU:kaan olisi iloinen parinsadantuhannen venäläisen äkillisestä ilmestymisestä EU:n alueelle ja työmarkkinoille. Ainoa mahdollisuus on kompromissi, jollaista olemme yrittäneet luonnostella. Väliaikainen erityisstatus, joka sisältäisi täydet oikeudet Karjalassa, mutta ainoastaan kestoviisumia vastaavan vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Täysi Suomen kansalaisuus olisi myönnettävä myöhemmin kaikille halukkaille ilman ehtoja. Kukaan ei varmaankaan yritä väittää Suomen luovuttaneen Karjalaa vapaaehtoisesti. Kun tällaisten väitteiden kiistäminen ei ole tarpeen, ei myöskään ole tarpeen käyttää Baltian venäläisiä ennakkotapauksena.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on sitten, miksi toimittaja kirjoittaa ja miksi sosiologi ja kirjailija kirjoittavat. Ovatko kaikki vain yksittäisiä maalaistaajamamielenterveysongelmaisia, vai onko toiminnalla jonkinlainen venäläinen tilaus? Jos on, mikähän mahtaa olla sen motiivi. Tuskin venäläisillä viiraa niin pahasti, että Suomea pidettäisiin sotilaallisena uhkana. Mutta hermostuttaako ajatus Karjalan rauhanomaisesta palauttamisesta jotenkin? Olisi toki hauskaa, jos hermostuttaisi.

TV:ssä

Tänään alkaa ruotsinkielisellä tv-kanavalla kolmiosainen sarja, jonka aiheena on kolme menetetyn Karjalan kaupunkia: Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Katsokaa!

No totta tosiaan

ProKarelian perinteinen kevätkaappausyritys Karjalan liitossa lähestyy jälleen, ja siihen liittyvästä Veikko Saksin kirjoituksesta kannattaa nostaa esiin joitakin katkelmia:

Ei tilanne sillä korjaannu, että työnnetään eri mieltä olevat syrjään. Se ei hyödytä mitään, että kieltäydytään asian käsittelystä.
---
Reagoidessaan palautuskritiikkiin olisi paljon hedelmällisempää, jos Laukkanen käsittelisi vastauksessaan kritiikin aihetta, eikä vain pyrkisi dementoimaan kritiikin esittäjää.
---
Palautusjärjestöissä toimivat haluavat palauttaa liiton ajamaan perinteisiä päämääriään: suomalaista karjalaista kulttuuria sekä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Palautustyö on liitossa hunningolla. Liiton poliittisen johdon lipeäminen yhteisestä tavoitteesta ei ole edistänyt asiaa. Mutta ei se voi estääkään oikeuden toteutumista.

ProKarelialla olisi tosiaan syytä yrittää vaihteeksi elää niinkuin opettaa. Sen nykyinen linja on luotu nimenomaan työntämällä väärinajattelevat palautuksen kannattajat syrjään. ProKarelian ympärillä käydyssä keskustelussa ei myöskään ole koskaan suostuttu käsittelemään kritiikin aihetta, vaan on julistettu kritiikin esittäjät esimerkiksi "kateellisiksi". Ironisesti ensimmäisinä uhreina olivat ProKarelian alkuperäisten linjausten puolustajat. Tuloksena ProKarelia on livennyt pahasti Karjalan palautuksesta ja ajautunut tukemaan oikeudenkäyntejä, joiden järjettömyyttä ja toivottomuutta täälläkin on moneen kertaan turhaan yritetty selittää. Valitettavasti asianajajien rikastuminen ei ole ainoa seuraus, joka oikeudenkäynneistä on ollut. Karjalan palautus on menettänyt suuren osan uskottavuuttaan samalla.

Hirvee ylläri II

Pietarin oikeus on nyt sitten heittänyt farssioikeudenkäynnin sinne minne se kuuluu:

Tapausta pohtinut pietarilainen tuomioistuin totesi, ettei asia kuulu lainkaan siviilioikeuden piiriin, vaan on valtioiden välinen kysymys.

---

"Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan", mustaan kaapuun pukeutunut tuomari Olga Kulikova sanoi.

---

"Perustuslaki vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi", päätöksessä todetaan.Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta.

Itsensä nurkkaan maalannut ProKarelia ei tietenkään voi tunnustaa linjansa konkurssia, vaan tiedotteessa vedotaan Tarton rauhansopimukseen, joka valitettavasti ei ole enää voimassa, ja idioottimaisuuden huippuna jälleen Pariisin rauhansopimuksen sodan johdosta takavarikoitua suomalaisomaisuutta koskevaan artiklaan:

Tekikö Pietarin oikeus Pariisin rauhansopimuksen vastaisen päätöksen, sillä sopimus vahvistaa omistusoikeuden pysyvyyden:

”27 artikla
Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”

Oli kysymys sitten mistä hyvänsä, kaikkien on syytä toivoa, että mikään tuomioistuin ei missään eikä koskaan hyväksy tällaista vääristelyä. Todennäköisesti EIT ei edes ota valituksia käsiteltäväkseen, koska niin vanhat asiat eivät kuulu sen toimivaltaan, ja todelliset asianomistajat ovat kuolleet.

Sen jälkeen sokea Mantakin näkee ProKarelian konkurssin, ja ehkä jotain järkevääkiin toimintaa Karjalan palauttamiseksi voidaan taas käynnistellä.

Valtioiden välinen asia

Viipurilaisen leikkipuiston tonttia koskevassa oikeudenkäynnissä tuli yllättävä käänne, kun pietarilainen oikeusistuin päätti, ettei kyse ole ollenkaan siviilioikeuden alaan kuuluvasta jutusta, vaan se on valtioiden välinen asia. Niin tai näin, kansainvälinen tai siviilioikeus, tontin palauttaminen tai palauttamatta jättäminen - Karjalan takaisin saantia se ei edistä metrin vertaa. Hyvä kuitenkin että tuli esiin tuo käsite 'valtioiden välinen asia', koska sellaisena on Karjalan palautus joka tapauksessa järjestettävä, nuo yksittäiset tontit ovat kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä - eikä yhdenkään tontin alue sitäpaitsi edes palaudu Suomelle, vaikka se entisen omistajan perilliselle vastoin kaikkia ennakko-odotuksia palautettaisiinkin.

Valtakunnan vessanseinä pysyy ja paranoo

Tätä hengentuotetta on pakko lainata tännekin. Se täyttää ainakin netiketin törkeän rikkomisen, mahdollisesti jopa rikoksen tunnusmerkit, joten se saattaa kadota. Kirjoittajasta ei ole ihan varmaa tietoa, mutta joku KareliaForumin vakiokasvoista on kyseessä:

Sinä olet tappolistalla ensimmäisten joukossa, patologit saavat tutkia kuolinsyytäsi viidenkymmenen vuoden päästä?
Sinut ilmeisesti tullaan ampumaan myös ensimmäisten joukossa?
Mallihan on saatu Neuvostobolshevikeiltä.

Ennen ampumista sinulta voidaan kysyä tämä kysymys, paljonko Neuvostoliitto maksoi korvauksia tekemistään vahingoista Suomen Valtiolle, suomensukuisille karjalaisille ja omaisuutensa menettäneille suomen karjalaisille?

Kohtalosi on karu sillä niskalaukaus voi sattua väärään paikkaan kun ampuja on vodkahumalassa, sitten kidut haudan pohjalla aatetovereittesi kanssa.

Kyllä Karjala-keskustelu on hyvissä käsissä. Kiitti vitusti, ProKarelia. Jos reformisuunnitelmaa ei olisi vesitetty, tämä porukka olisi lähtenyt ovet paukkuen ja tilanne voisi olla nykyään ihan järkevä.

Joulua

Karjala-keskustelua netissä

Luovutettukarjala.fi -sivustolla näyttää olevan myös keskustelua Karjalan palautuksesta. Vaikka Suomi24:ään verrattuna kaikki on parannusta, keskustelua näyttää dominoivan pari vanhaa tuttua, joista toinen vaikuttaa entistäkin mielenvikaisemmalta ja toinenkin on edelleen jotenkin pihalla. Hs.fi sen sijaan lopetti keskustelun kestoaiheista, kuten kielipolitiikasta ja Karjalan palautuksesta. Keskustelijat tuntien en usko, että maailma menetti mitään.

Älä osta Viipurista - vielä

ProKareliakin on huomannut SVR:n Viipuriin rakentamat asunnot. Kommentti on valitettavasti tuttua tuubaa. Jossain on tavallaan perääkin:

Lehti ja rakennusyhtiö näyttävät uutisoinnissaan kokonaan unohtaneen, että Viipuri on keskeinen osa Neuvostoliiton Suomelta 1944 pakkoluovuttamaa aluetta. Viipuri on suomalainen kaupunki, joka nyt on venäläisten hallussa. Viipuri oli Suomen helmi, maan toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin kaupunki ennen talvisotaa. Se oli Suomen portti Venäjälle ja Neuvostoliittoon.

Tosin rakennusyhtiö tuskin on tätä unohtanut. Sen sijaan se on muistanut, että asian toitottaminen lopettaisi bisnekset nyky-Venäjällä lyhyeen. Sen jälkeen ProKarelia hyppääkin reaalitodellisuudesta omaan kanonisoituun todellisuuteensa, jota yksikään oikeusoppnut ja yksikään oikeusistuin ei tunnusta:

Rakentamiseen liittyvä ongelma on ihmisoikeudellinen, tarkemmin sanoen esineoikeudellinen. Se on myös moraalinen. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä uuteen paikkaan. Mutta vain raja ja hallinto siirtyivät.

Jos Karjala halutaan takaisin, tällainen haihattelu pitäisi haudata lopullisesti, ja pyrkiä kaikin keinoin lisäämään suomalaista läsnäoloa Karjalassa yleensä ja Viipurissa erityisesti. Ei kuitenkaan olisi vältämättä hyvä idea maksaa öljytulojen pöhöttämän Venäjän talouden nostamia hintoja. Sen enempää hillitön noususuhdanne kuin kauniisti sanottuna kyseenalaisilla keinoilla saavutettu poliittinen stabiilisuuskaan eivät ole ikuisia. Jos ja kun talous romahtaa, omaisuuden hinta putoaa ja rajusti. Koska poliittinen vakaus luultavasti romahtaa samalla, pahimmassa tapauksessa kaikki menee taas kerran. Jos kuitenkin hyvin käy, sen jälkeen voi ostaa paljon halvemmalla, parhaassa tapauksessa euroilla...

Uusi gallup

MC infon tekemän mielipidetiedustelun mukaan on Karjalan palautusta haluavien prosenttiosuus hieman kasvanut edelliseen, vuonna 2005 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Palautuksen kannattajia oli nyt 38%, kun kaksi vuotta sitten oli ollut 36%. Palautuksen vastustajien määrä oli sen sijaaan laskenut reilummin, 51%: sta 43%:iin. Peräti 47%:in mielestä Suomen pitäisi ottaa asia puheeksi Venäjän johdon kanssa - mikä viittaa siihen että aktiivisten kannattajien lisäksi olisi paljonkin asiaan periaatteessa myötämielisesti suhtautuvia, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua julistautua varsinaisiksi palautuksen kannattajiksi. Olisikohan tähän ilmiöön yhtenä syynä eräiden näkyvien kannattajapiirien retoriikka ja toimintatavat, joihin ei haluta samaistua? Takavuosien ulkopoliittisesta arkailusta on kyselyn mukaan pitkälti päästy eroon: 72% katsoo että Suomessa voi puhua vapaasti Karjalan palutuksesta, 13% vaatii varovaisuutta ja vain 11% haluaa kieltää koko keskustelun.
Muutama prosenttiyksikkö sinne tai tänne ei kuitenkaan ole olennaisinta. Tilanne on joka tapauksessa se, että kun niinkin suuri osa kansasta joko kannattaa Karjalan palautusta tai suhtautuu siihen vähintäänkin neutraalisti ja valtaenemmistö vielä uskoo että asiasta voi ja saa vapaasti puhua, on käsittämätöntä että Karjala-keskustelun yleinen taso on sellainen kuin on. Eiväthän kaikki palautuksen kannattajat ole idiootteja, tuskin edes suurempi osa kuin väestöstä keskimäärin, mutta idiootiksi leimautumista varmaan pelätään. Siispä te kaikki suunnilleen järjissänne olevat Karjalan palautusta kannattavat kansalaiset, tulkaa joukolla ulos komerosta ja osallistukaa keskusteluun, ei jätetä Karjalaa sekopäiden temmellyskentäksi!

Pientä kohtuullistamista

Hesarin pikku-uutisen mukaan ainakin ruhtinas Emanuele Filiberto on hieman kohtuullistanut korvausvaatimuksiaan, tarkemmin sanottuna yhteen euroon. Korvausvaatimukset eivät ilmeisesti ole saavuttaneet erityistä suosiota Italiassa:

"It's truly nonsense," said lawmaker Renzo Lusetti of the family's request, adding he believed the statute of limitations on that grievance had surely run out.

Communist lawmaker Pino Sgobio called it a "a sign of moral, civil and social decadence".

Giulio Andreotti, an 88-year-old former prime minister who has been serving in parliament since 1946, seemed to quote from memory that Italy only seized the Savoy assets belonging to the former king. That was a fifth of the assets of Umberto II's father, he told Italian media.

Jos ProKareliassa olisi jäljellä vähänkin arvostelukykyä, asiaa ei olisi uudisoitu.

Korkeimman siunausta ja rauhallista elämän iltaa

Blogi täyttää tänään kaksi vuotta, ja on todettava, että Karjala-keskustelulla ei mene hyvin. Lukijamäärä on laskenut, eikä järjellisen keskustelun katalysoiminen ole onnistunut. KareliaForum on kokenut ansaitun kohtalon, ja keskustelun taso valtakunnan vessanseinässä ei ole ainakaan noussut, kyseenalaista on, voisiko se enää laskeakaan. ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille. Todellista keskustelua se kanoninen totuus ei kestäisikään. Blogi voi korkeintaan ylpeillä yhdellä näkyvämmällä kontribuutiolla keskusteluun: ProKarelia ei luultavasti olisi keksinyt valehdella Porkkalan palautuksesta, jollei blogissa olisi vähän aikaisemmin kerrottu, mitä mieltä Porkkala-komitean asiantuntijat todellisuudessa olivat olleet. Ikävää vain, että ProKarelia näytti luottavan siihen, että kukaan ei ota itse selvää asioista tai lue tätä blogia, eikä todellakaan joutunut pettymään. Blogi yrittää olla elossa vielä silloin, kun viimeinenkin omaisuudenpalautusoikeudenkäynti on naurettu ulos jokaisesta oikeusasteesta asianajajat ovat itkeneet koko matkan pankkiin. Ehkä silloin on vielä mahdollisuuksia heittää palautuksen ryssijät syrjään ja yrittää jälleen käynnistää järkevä toimita Karjalan palautuksen puolesta.

Pienet sammakot, pienet sammakot

Totisesti on ikävää olla aina oikeassa. Kuten tuli vuosi sitten kirjoitettua, KareliaForumilla keksityt typeryydet päätyvät lopulta ProKarelian virallisiksi kannoiksi. Taas oltiin oikeassa. Vuosi sitten KareliaForumin paha henki kirjoitti (alkuperäistä tekstiä ei ole enää verkossa):

"Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista."

Nytpä ProKarelia on omaksunut tämän hienon idean:

Italiassa maanpakolaiset osaavat arvostaa ihmisoikeuksiaan myös taloudellisesti. MTV3/Reuters uutisoi 21.11.07, että Italian viimeinen kuningas ja hänen miespuoliset jälkeläisensä vaativat ihmisoikeusrikkomuksesta Italialta 260 milj. euron korvauksia. He eivät saaneet astua Italian kamaralle vuosina 1946-2002.

Suomen Karjalan pakolaisetkaan eivät saaneet astua kotiensa maankamaralle vuosikymmeniin. He eivät vieläkään saa palata omille juurilleen tai hallita omia kiinteistöjään Karjalassa tai muilla pakkoluovutetuilla alueilla.

Suomalaisten pakolaisten tulisi hakea Venäjältä korvauksia tästä ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että Karjalan laulumailla oli 40 000 kotitaloutta ja jokainen niistä vaatii saman, minkä Italian Umberto II:n poika, prinssi Vittorio Emanuele ja pojanpoika Emanuele Filiberto, on lasku jokseenkin suuri, 5 200 mrd. euroa. Se on 3.5-kertainen verrattuna Yhdysvaltain ja lähes 30-kertainen verrattuna Suomen vuotuiseen kansantuloon.

Karjalaiset olisivat varmasti tyytyväisiä vähempäänkin. Tosin yli 60 vuoden maankäytön vuokra, metsien myynti ja omaisuuden turmeleminen eivät aivan pieniä summia ole. Ehkä Suomen valtiojohtokin osallistuisi laskun maksamiseen, koska se ei ole toiminut omien maitten takaisinsaannin turvaamiseksi. Veronmaksajille sitä rasitetta ei kuitenkaan tule asettaa. Ajattelemisen arvoinen asia.

Vittorio Emmanuele ei välttämättä ole ihan suositeltava roolimalli, vaikka onkin aikaisemmin menestynyt oikeusjutuissa. Oikeudessa esitetyistä vaatimuksistakaan ei kannattaisi puhua totuutena ennen oikeuden päätöstä, aivan kuin ei kannattaisi puhua totuutena sellaisista laintulkinnoista, joita ei ole hyväksynyt sen enempää yksikään oikeusistuin kuin yksikään oikeustieteilijäkään.

Vittorio Emmanuele, luultavasti yrittää vedota YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 13 artiklaan. Karjalaisten ei ehkä kannata vedota siihen...

Muuten Suomen valtion haastaminen oikeuteen on toki perusteltua. Se nimittäin todella luovutti Karjalan ehdoitta rauhansopimuksessa, ja vielä sitoutui luopumaan yksityisistäkin oikeudellisista vaatimuksista. Suomen valtio ei siten voi toimia Karjalan asiassa muuta kuin poliittisten neuvottelujen kautta. Järjissään ollessaan ProKareliakin vielä halusi ratkaista asiat neuvotteluteitse. ProKarelian olisi todella aika tehdä lopullinen itsemurha haastamalla Suomen valtio oikeuteen.

PS ProKarelian idioottimainen mielikuvituskorvaus on todellakin noin 30-kertainen verrattuna Suomen kansatuloon. Sen sijaan se ei ole USA:n kansantuloon verrattuna 3,5-kertainen vaan noin puolet siitä. ProKarelian lukujen perusteella USA;n kansantuote olisi noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Noin numerotaidottomien ei pitäisi sekaantua Karjalan palautukseen.

Blogia pukkaa

KareliaForumilla häiriköinyt trolli, joka kunnostautui mm. Vladimir Putinia ihannoivan uusnatsikaman kääntäjänä ja levittäjänä, on nyt perustanut blogin Venäjän ylistämistä varten. Kyllähän maailmaan blogeja mahtuu, siitä vaan. Jos käytte katsomassa, älkää viitsikö ruokkia trollia kommentoimalla. Keskimääräinen lyhtypylväs on mielenkiintoisempi keskustelukumppani.

Hirvee ylläri

Viipurin oikeudenkäyntifarssi sai sitten odotettavissa olleen lopun. Prokarelian tiedote asiasta ansaitsee kommentteja

---
Perusteluiksi venäläinen oikeusistuin katsoi kolme asiaa:

- Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta 30.04.1941, jolloin Kalle Paulan isä, Kaarle Paula, kuoli
- Tontin omistusoikeus oli siirtynyt Neuvostoliitolle jatkosodan päättyessä
- Kanne oli nostettu liian myöhään

Suvereenia demokratiaa toteuttava Venäjä lähti siten päätöksessään siitä, ettei länsimaisella perimysjärjestyksellä ole mitään merkitystä. Kaarle Paula ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton kansalainen, vaan suomalainen.

Oikeuden päätös on rankka isku kaikille ulkolaisille tahoille, jotka omistavat suoraan tai välillisesti jotain Venäjällä. Venäjän oikeuslaitos ei tunnusta ulkomaista perimystä. Siihen verrattavaa on omistusoikeuden siirtyminn kaupan tai lahjoituksen muodossa. Oikeuden päätöksestä voi tulla Venäjän tulevia investointeja arvioiden todella vakavia seurauksia.

Toisena perusteena todettu omistusoikeuden siirtyminen Neuvostoliitolle on sellaista uutta oikeutta, josta ei ole ollut tietoa. Neuvostoliitto oli YK:n jäsen ja se, samoin kuin Venäjä, on ratifioinut mm. YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Sen 17. artiklassa vahvistetaan omistusoikeuden pysyvyys.

---

On hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto laatinut minkäänlaista lakia, jolla kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt sille. Ei myöskään Venäjä ole sellaista lakia laatinut.

Moskovan sopimuksessa 1940 tai Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ei ole sanaakaan mainintaa siitä, että kiinteistöjen omistusoikeus jotenkin siirtyisi Neuvostoliitolle. Suomen valtio ei omistusoikeutta olisi voinut siirtääkään, koska Suomi demokraattisena maana ei harjoita omaisuuden sosialisointia.

Oikeuden perusteluissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä. Kun on tutustunut Porkkala-komitealle annettuihin asiantuntijalausuntoihin, tietää, että sama tulos olisi suomalaisenkin oikeuden perusteella odotetttavissa. Tietenkään kysymys ei ole siitä, että Venäjä ei tunnustaisi ulkomaista perimystä. Kysymys on siitä, että Neuvostoliitto ei sitä tunnustanut, eikä yksityistä omistusta yleensäkään. Tietenkin Suomi saattoi luovuttaa yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle. Kysymys ei ollut mistään sosialisoinnista, vaan demokraattisesti valitun eduskunnan hyväksymistä laieista ja sopimuksista.

Toivottavasti oikeudenkäynti ylemmissäkin oikeusasteissa loppuu yhtä lyhyeen. EIT:lläkin on onneksi peruste olla tuhlaamatta aikaansa asiaan. Sääntöjen mukaan EIT:lle voi valittaa vain vahingon kärsinyt itse, ja hän kuoli jo 1941.

Tyrmistyttävää tyrmistystä

Viipurin järjettömän oikeudenkäynnin tuomari on yllättäen vaihdettu. ProKarelian tiedote asiasta onnistuu taas alleviivaamaan tilanteen järjettömyyttä:

Toinen tyrmistyttävä asia oli EIT:n 09.02.2007 antaman venäjänkielisen päätöksen sanamuoto: ”että Karjalan suomalaiset kiinteistönomistajat eivät ole käytäneet kaikkia sisäisiä oikeusturvakeinoja loppuun”. Hakijan olisi pitänyt ensin käydä läpi kaikki oikeusasteet Venäjällä.

Mistä lähtien Venäjän oikeusasteet ovat olleet Suomen valtion sisäisiä oikeusturvakeinoja? Päätöksen sanamuoto osoittaa joko perusteellista tiedon puutetta EIT:ssä suomalaisesta oikeusjärjestelmästä tai kuvitelmasta, että Suomen oikeusjärjestelmä on jotenkin alisteinen Venäjän oikeusjärjestelmälle. Ehkä EIT:ssä oleville suomalaisille juristeille on jäänyt autonomian tai syvä suomettumisen aika jotenkin vaikuttamaan päätöksentekoon?

Eikö suomettumiskortin käytöllä ole mitään rajoja? Kiinteistöt valitettavasti sijaitsevat Venäjällä, jos niitä yrittää vaatia takaisin, se on tietenkin tehtävä venäläisessä oikeudessa. Varmaan Suomen valtiokin vielä haastetaan, ennen kuin tämä farssi loppuu?

Mitä sitten on jäljellä? ProKarelia on mennyt halpaan ja lyönyt kaikki rahansa vetoa kuolleen hevosen puolesta. Koko Karjalan palautus saattaa saada lopullisen kuoliniskun. Me voimme ainakin sanoa, että yritimme kaikin voimin puhua järkeä.

Suomi24 ja eräs keskustelija lähes ylittävät itsensä

Suomi24:ssä on vaihteeksi ajauduttu kiistaan omistuskysymyksestä. Muuan keskustelija (ei tarvita Sherlock Holmesia arvaamaan oikea nimi) vaati lähdetiedolla varustettua sitaattia, ja jopa sai sen:

Kansainvälisen oikeuden dosentti Tauno Suontausta
Lakimies-lehdessä 1955:

"Mutta voidaan huomauttaa, ja on huomautettukin, että omistusoikeuden menetyksestä ei voi olla kysymys senkään vuoksi, että missään laissa ei ole nimenomaista säännöstä omistusoikeuden menetyksestä. Tätä huomautusta tarkasteltaessa on ensinnäkin otettava huomioon, että Suomen oikeuden mukaan, joka tässä suhteessa on samalla kannalla kuin muiden maiden oikeusjärjestykset yleensä, pakkolunastus tai muu puuttuminen yksityisiin oikeussuhteisiin voi tapahtua, paitsi lain nojalla, myös välittömästi itse lailla. Tällaisena lakina tulee kysymykseen 23.9.1944 välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta annettu laki (AsK n:o 645/1944), joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, ja jonka mukaan välirauhansopimuksen määräykset, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, ovat voimassa niin kuin niistä on sovittu. Jos lähdetään siitä edellä esitetystä kannasta, että välirauhasopimuksen määräyksiin välttämättömäsi sisältyi puuttuminen yksityisiin omistussuhteisiin Porkkalan alueella, on sinä lakina, jolla tuo pakko-oton luontoinen puuttuminen omistussuhteisiin on tapahtunut, pidettävä juuri välirauhansopimksen voimaansaattamislakia. Jos yksityisten omistussuhteiden säilyminen johdetaan siitä, ettei ole annettu mitään lakia, jossa omistussuhteiden raukeamisesta olisi nimenomaan säädetty, niin on pakko tulla siihen omituiseen tulokseen, että koko Porkkalan vuokra-alueen luovutus on oikeudellista perustaa vailla, koska myöskään ei ole annettu erityistä lakia, jolla alueen omistajat olisi velvoitettu alistumaan edes omaisuuden käyttöoikeuden rajoituksiin, jotka ovat mahdollisia vain lain nojalla tai lailla. On siis pakko todeta, että muodollisoikeudellisilla perusteilla ei voida sitovasti osoittaa, että Porkkalan alueen omistussuhteet olisivat säilyneet. Päinvastoin voidaan todeta, että välirauhansopimuksen voimaansaattamislain lisäksi ei erityinen Porkkalan alueen kiinteistöjä koskeva pakkoluovutuslaki ollut tarpeen."

Suontaustan kanssa on eri mieltä Kansainvälisen oikeuden professori Erik Castrén, joka vastineessaan toteaa:

"Sen johdosta, että tohtori Suontausta edellä olevan kirjoituksen alaviitassa 10 vetoaa käsityksensä tueksi eräisiin allekirjoittaneen teoksiin, haluan huomauttaa seuraavaa. Hänen mainitsemissaan kohdissa on kysymys ainakin ensi sijassa omaisuuden kohtalosta niillä alueilla, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle lopullisin vaikutuksin, ja joilla Neuvostoliiton oikeusjärjestys tuli rajoituksitta voimaan."

No eihän luupäihin mikään pysty eikä nurinkurisintakaan argumenttia hävetä:

Niin? Kyse on tuossa Porkkalan VUOKRA-alueesta, ei LUOVUTETUSTA Karjalasta.

Käsitykseni Venäjän oikeuslaitoksesta ei ole kovin korkea, mutta ei edes sitä saisi kiusata täysin järjetöntä argumentaatiota vaativilla hölynpölyjutuilla.

Sleepy Sleepers

Bändin taiteellisesta tasosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta Karjalan palautuksesta laulaminen silloin kun aihe oli mahdollisimman epämuodikas ja poliittisesti arka, on kunnioitusta ansaitseva provokaatio. Anarkiaa Karjalassa-biisin ohella muistettakoon vielä kappaleet IC:llä Karjalaan ja Kaapataan lentokone Moskovaan.

Edelleen pihalla kuin lintulauta

ProKarelia näyttää jatkavan järkähtämättä todellisuudesta vieraantumista: kun ei Suomi eikä Venäjä innostu Karjalan palautuksesta, nostetaan aina vain vaatimuksia. Nyt ei sotakorvauksien palautus enää riitä, nyt vaaditaan jo Venäjää korvaamaan sotavahinkoja:

Neuvoksen puhe on ymmärrettävissä monella tavalla, myös siten, että Venäjä kokee ahdistavana sen, että se Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vuoksi joutuu suhtautumaan maahan eri lailla kuin aikaisemmin. Koska positiiviset haasteet nyt ovat muodissa, voidaan asiaa katsella positiivisena siten, että Venäjä sen jälkeen ryhtyy korjaamaan Stalinin aikaisia aggressioita, palauttaa Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet ja sopii Suomen kanssa sodan kustannusten ja sotakorvausten hoitamisesta.

Ei minulla toki periaatteessa olisi mitään moista vastaan. En kuitenkaan jaksa uskoa Venäjän hyvyyteen, ei se suostuisi ilman pakkoa. Yrityksiin pakottaa Venäjää taas liittyy kiistattomia terveysriskejä. Ehkä kuitenkin pitäisi tyytyä realistisempiin tavoitteisiin ja jatkuvan vaatimusten korottamisen sijasta yrittää löytää sellaisia kompromisseja, että ne kelpaisivat sekä Suomelle että Venäjälle. Yksi asia on näyttää valitettavasti varmalta. Jos Karjala joskus palautuu, ProKarelia huutaa: "Väärin palautettu!"

Tervetuloa todellisuuteen

ProKarelialla on edelleen vaikeuksia elää samassa maailmassa kuin me muut:

Sotakorvausten palauttaminen on vielä sopimatta. 45 000 km2 palauttaminen ja 60 vuoden käyttö on sopimatta. Luottamus rakennetaan vain luottamusta herättävistä teoista.

Totta kai olisi oikein, jos Venäjä palauttaisi Karjalan, maksaisi takaisin sotakorvaukset, ja vielä maksaisi Karjalan käytöstäkin. Ikävä kyllä maailma ei ole oikeudenmukainen eikä joulupukkia ole olemasssa. Jos Karjala oikeasti halutaan takaisin, on valitettavasti tehtävävä ennennäkemättömiä kompromisseja. Niiden, joille moinen ei kelpaa, jää vaihtoehdoiksi Karjalasta luopuminen tai lopullinen irtautuminen todellisuudesta.

Keventävä historiapläjäys

Youtubestä löytyy rohkea ja omaperäinen Karjala-keskustelun avaus syvimmän suomettumisen ajalta. SNS veti tästä herneet nenään.

Häivähdys haircutia

Kun tänään olin kotimatkalla, bussikuskilla oli radio auki. Yhtäkkiä tajusin, että siellä ensin luettiin päiväkäsky n:o 4, ja sitten soitettoiin Karjalan jääkärien marssi. Tuntui vähän, että olen harrastanut näitä juttuja liikaa. Spooky.

Asiallista?

ProKarelia julkaisee oman ilmaisunsa mukaan asiallisia lukija-artikkeleita. Nyt se julkaisi Karjala-lehdessäkin ilmestyneen kirjoituksen. Kirjoitus sinänsä ei ole kirjoittajansa kauheimpia, mutta yksi kohta tökkää todella rajusti silmään:

Koivisto haikaili Suur-Venäjää ja väheksyi suomalaisten omia ihmisoikeuksia.

Koivistoa voi ihan perustellusti syyttää ylivarovaisuudesta ja näkemyksen puutteesta. Ylläolevalla sen sijaan ei ole minkäänlaista oikeutusta, ja sen julkaiseminen on jälleen yksi osoitus siitä, miten ProKarelia irrottautuu todellisuudesta ja rikkoo välinsä kaikkiin todellisiin päättäjiin.

Laki ja oikeus

Kuten yleensäkin ihmisten välisessä kommunikoinnissa, myös Karjala-keskustelua sotkevat monenlaiset käsitesekaannukset. Yksi tärkeimmistä liittyy oikeudenmukaisuuteen; monilla keskustelijoilla menevät sekaisin moraalinen oikeus, juridinen päätöksenteko ja poliittinen realismi. Jos joku sanoo, ettei Karjalaa todennäköisesti saada takaisin vetoamalla kansainvälisiin tuomioistuimiin, hänet leimataan palautuksen vastustajaksi. Jos joku mainitsee Pariisin rauhansopimuksen olemassaolon, hänen väitetään hyväksyvän Karjalan miehityksen. Jos joku muistuttaa Karjalan nykyisten asukkaiden normaaleista ihmisoikeuksista, häntä pidetään venäläistämisen kannattajana. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Moraaliselta kannalta Karjalan ryöstäminen Suomelta oli ehdottomasti ja yksiselitteisesti väärin. Sen vahvistanut rauhansopimus oli tehty pistooli ohimolla, eikä se siksi olisi pätevä normaalissa siviilioikeudessa, mutta valitettavasti tämä ei päde valtioiden välisiin sopimuksiin - eikä varsinkaan rauhansopimuksiin, joista suurin osa on tehty pakon edessä. Sitä paitsi, vaikka tällainen sopimus olisikin kansainvälisen oikeuden silmissä juridisesti pätemätön, ei ole olemassa sellaista mahtia, joka oikeasti voisi pakottaa suurvallan noudattamaan lakia. Siksi ei oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen vetoaminen ole järkevä tapa yrittää saada Karjalaa takaisin - ei ainakaan ennen kuin Venäjän yksinvaltiaana on joku erityisen herkkäomatuntoinen Suomen ystävä. Sitä ennen on vain yritettävä käydä asiasta kauppaa, oli se moraaliselta ja juridiselta kannalta kuinka väärin tahansa.

Keskiarvo tiedetään, mutta mikähän mahtaa olla mediaani?

Suomi24:n mutapaini on taas laskeutunut ennennäkemättömiin sfääreihin. Esimerkiksi suomalainen oikeustiede pannaan järjestykseen suorastaan ainutlaatuisella asiattomuudella:

Moskovan YYA-totuuden suodattamat oikeustieteilijät ovat varmasti samalla kannalla kuin Moskovan saneleman totuuden sisäistäneet vallankäyttäjät ja historioitsijatkin: Suomi oli yksin syyllinen kaikkeen siihen, josta karjalaiset joutuivat maksamaan korkeimman hinnan, eikä kenelläkään suomalaisilla ole ikinä mitään oikeuksia, joita puolustaa ja joiden perään kysellä.

Keskustelu nosti kuitenkin esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Koska Toisella korvauslailla korvattiin myös suurten yritysten menetyksiä, korvauksien jakauma on varmasti perin omituinen, ja keskiarvo kuvaa huonosti sitä, missä määrin tavallisen karjalaisen menetyksiä korvattiin. Mediaani sopisi tarkoitukseen paremmin, mutta tilastoja on yllättävän vaikea löytää.

Korvausasteikkohan meni näin:

Omaisuuden arvo	Korvaus alarajalla	Korvaus % ylimenevästä osasta
500,000-1,000,000	500,000	50
1,000,000-2,000,000	750,000	45
2,000,000-4,000,000	1,200,000	30
4,000,000-8,000,000	1,800,000	15
8,000,000-16,000,000	2,400,000	6
16,000,000-32,000,000	2,880,000	2
32,000,000-	3,200,000	10

Virallisella rahanarvokertoimella noista saisi euroja suunnilleen kymmenellä jakamalla, mutta se ei kerro hirveän paljon mitä omaisuus todella merkitsi tuohon aikaan.

Törmäys todellisuuteen odotettavissa?

Sunnuntainen toivomuksemme saattaa käydä toteen hyvinkin pian. Jotkut ovat eksyneet todellisuudesta niin kauas, että siitä on pakko seurata jotain:

Uudistan ostotarjoukseni, mutta muutetussa muodossa. Kaikki te pakkoluovutetulla alueella kiinteisöjä omistavien sukujen edustajat, jos sukunne maa on arvotonta, tarjotkaa sitä minulle ”arvottomaan” hintaan. Ostan sen pois suvultanne. Ei kai se mitenkään sitten haittaa, että palautuksen toteutuessa olen Suomen rikkain mies? Silloin minulla on varaa vaikka lahjoittaa maat takaisin niiden oikeille omistajasuvuille. Uskon vankasti siihen, että pakkoluovutetut alueet vielä palautuvat suomalaisille.

Tämän nyt luulisi olevan tarjous, josta moni ei voi kieltäytyä. Toisaalta olemattoman omaisuuden myyminen pätemättömällä kauppakirjalla menee sangen kyseenalaiseksi, vaikka ostaja olisikin niin pihalla, että mikään varsinainen harhauttaminen ei olisi tarpeen. Pikainen joutuminen leivättömän pöydän ääreen kuulostaa aika todennäköiseltä, ja silloin varmaan huudetaan apuun sitä asianajaa, jonka peukalosta kaikki on imetty. Sitten on vain kaksi mahdollisuutta: tuhota uransa ajamalla täysin järjetöntä ja tuhoontuomittua juttua tai tuhota uransa perääntymällä julkisesti huijauksestaan.

Kokeilu

Kun KareliaForumista on päästy, yritämme edistää keskustelua sallimalla kommentoinnin blogissa. Katsotaan onnistuuko vähänkään asiallinen keskustelu.

Selvän teki

KareliaForum pistetään ilmeisesti lopullisesti tukkoon. Se pösilö, joka tuhosi sekä Forumin että koko suomalaisen Karjala-keskustelun, häipyi Forumilta jo aikoja sitten, mutta käänne parempaan ei ollut enää mahdollinen. Paras toivo on nyt siinä, että erään tunnetun asianajajan huijausbisnes lopultakin ammuttaisiin näkyvästi alas. Se saattaisi palauttaa vähän järkeä keskusteluun. Retorinen kysymys: Missä on kyseisen asianajanan lisuri, jonka piti valmistua jo vuosi sitten? Ei tainnut oikein sopia yhteen bisneksien kanssa.

Järjen ääni

Yrjö Pessi on puuhannut Karjalan palautusta ennen useimpia muita, ja on oikeasti perehtynyt esimerkiksi Porkkalan palautukseen. Pessi lieneekin suurelta osin vastuussa ProKarelian suunnitelmissa alunperin olleesta järjestä ja realismista. Nyt Pessillä oli siviilirohkeutta sanoa Suomen Kuivalehdessä, että jos Karjala olisi ollut ostettavissa takaisin 15 miljardilla se olisi pitänyt ostaa. Ei kirkua "epistä, epistä", ja vaatia sitä ilmaiseksi. Pessi sanoi, että ne 15 miljardia olisi helppo saada kokoon. Niin olisikin, ajatellaanpa, että saataisiin vain 100 000 suomalaista innostumaan asiasta. Summa tekisi vain 150 000 per kärsä. Minä ainakin julkisesti lupaan, että minulta liikenisi se.

EU ja Karjala

Lauantain hesari toisti jälleen väitteen, että EU:n jäsenillä ei saisi olla rajasotkuja. Tätä väitettä on syytä tarkastella historian valossa.

1952 yksi perustajajäsenistä oli Saksan liittotasavalta, jonka itäraja oli koko maailmanrauhaa uhkaava sotku.

1973 sekä Yhdistynyt Kuningaskunta, että Irlannin tasavalta liittyivät, se, että Pohjois-Irlannin asema oli uuisen jäsenten välillä kiistanalainen, ei vaikuttanut asiaan.
aja
1981 Kreikka liittyi, vaikka Turkin vastaisella rajalla oli pientä sotkua.

2004 liittyi Kypros, jonka alueesta puolet on Turkin miehittämä, ja Viro ja Latvia, joiden itäraja ei vieläkään perustu mihinkään sopimukseen.

Niinpä

Alkaa näyttää selvältä, että 90-luvun alussa on todellakin ollut jotakin tekeillä Karjalan palautuksen suhteen. Ainakin Venäjällä asia on ollut esillä, enkä pitäisi täysin mahdottomana sitäkään, että Suomessakin jotkut olisivat olleet siitä tietoisia. Ilmeisesti Venäjä kuitenkin alkoi epäröidä eikä Suomessakaan innostuttu asiasta, meni hyvä tilaisuus hukkaan. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä miten Suomessa olisi reagoitu, jos Venäjä olisi aivan avoimesti tarjoutunut myymään Karjalan. Sen nyt ainakin tästä opimme, ettei Karjalan palautus ole Venäjälläkään mikään ikuinen tabu-aihe, vaan sopivissa tilanteissa siitä voidaan oikeasti keskustella. Täytyy vain toivoa, että niitä tilanteita tulee jatkossakin ja että Suomella on halua ja rohkeutta niihin tarttua.

Curiouser and curiouser

Ensin Kainuun Sanomat väitti, että Venäjä tarjosi Karjalaa, Koivisto lasketutti hinnan ja sitten kieltäytyi. Sitten Burbulis ja Koivisto kielsivät kaiken. Nyt Fjodorov väittää, että venäläiset laskivat hinnan, mutta luopuivat ideasta kertomatta suomalaisille. Lievää törkeämmin ristiriitaista, mutta alkaa olla selvä, että jotain totuutta tässä on takana. Merkittävää, että venäläiset ovat kerran menneet sörkkimään suurta tabua, voi olla että siihen kosketaan toistekin. Muutenkin asian liepeillä liikkuu levottomia juttuja. Fjodorov ilmaisi huolensa Suur-Suomi -yhdistyksestä. Eikö kukaan ole kertonut hänelle, että kyseessä on käytännössä yksi kylähullu? ProKarelia puolestaan on edelleen täysin pihalla:

Puheet kauppahinnasta kuulostavat groteskilta pilalta. Jeltsin toi presidentti Martti Ahtisaarelle vahvasti esille, että hän Ahtisaaren kanssa tuomitsee Stalinin aggressiot. Kuitenkin Venäjä olisi halunnut näiden aggressioiden uhrilta uuden korvauksen ryöstösaaliin palauttamisesta. Sanoma on erittäin ristiriitainen ja kuvastanee Venäjän johdossa vallinnutta ahdinkoa.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjan mukaan omistusoikeus on yksi ehdottomista ihmisoikeukista. Rajan siirto ei muuta omistusoikeutta. Pariisin rauhansopimuksessa siten vain raja siirtyi, omistusoikeus jäi ennalleen. Miksi suomalaiset ostaisivat omia alueitaan takaisin? Ne tulee palauttaa ja yleisen oikeustajun ja läntisen oikeusjärjestelmän mukaan ryöstösaaliin ottajan velvollisuus on maksaa korvaukset aiheutuneista menetyksistä ja tappioista.

Tietenkin olisi oikein, jos Venäjä palauttaisi Karjalan ja maksaisi vielä korvauksia. Olisi myös tietenkin kivaa, jos kaikki ihmiset olisivat kilttejä jne. Jos Karjala halutaan takaisin tuollaisilla ehdoilla, sitä saadaan odottaa kunnes helvetti jäätyy umpeen. Jos Karjala halutaan oikeasti takaisin, siitä täytyy olla valmis maksamaan. Jatkosota, tähän asti vakavin yritys Karjalan palauttamiseksi, maksoi monessakin mielessä paljon ja lisäksi epäonnistui. Jos Karjala saataisiin oikeasti takaisin, ja hinta olisi pelkkää rahaa, se olisi maailmanhistorian paras kauppa.

YK:n ihmisoikeuksien julistus muuten löytyy esimerkiksi täältä, ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus lisäpöytäkirjoineen löytyy täältä. Alkeellinenkin lukutaito riittää sen huomaamiseen, että omistusoikeus ei ole yksi ehdottomista ihmisoikeuksista. Lisäksi ko. sopimukset ovat vuosilta 1948 ja 1950 (puhumattakaan siitä, milloin Suomi ja Venäjä allekirjoittivat ne), joten niihin ei millään voi vedota vuosilta 1940-47 olevien sopimusten kumoamiseksi. ProKarelia on tässä luonut oman kanonisoidun totuutensa, josta ei voi keskustella avoimesti, koska se ei todellakaan kestä minkäänlaista päivänvaloa.

On täysin mahdollista, että tilaisuus Karjalan palauttamiseen vielä tulee. Silloin Suomella pitäisi olla kovan tason valtiomies, joka pystyisi neuvottelemaan sekä Suomelle että Venäjälle hyväksyttävän sopimuksen. Jos ja kun ProKarelia ei sellaista sopimusta voisi hyväksyä, niin voi voi. Sen sijaan non-bullshit palautusjärjestöä todella tarvittaisiin. Esimerkiksi yksityinen rahoitus voisi kummasti edistää Karjalan palautusta. Se vain edellyttäisi lähtökohdaksi, että hyöty Karjalan palautuksesta ohjautuisi ensisijaisesti niille, jotka ovat tehneet jotain sen eteen, ei niille, joiden esi-isät ovat joskus omistaneet Karjalassa jotain.

Mistä on kysymys?

Nyt sitten jo presidentti Koivistokin vakuuttaa, ettei Venäjä yhdeksänkymmenluvun alussa tarjoutunut palauttamaan Karjalaa eikä mitään salaista kustannustenlaskentatoimikuntaa ollut - tai ettei ainakaan hän ollut sellaisesta tietoinen. Tuskin onkaan uskottavaa, että tuollaisia hankkeita kovin pitkälle kehiteltäisiin maan silloisen presidentin ja ulkoministerin tietämättä mitään koko asiasta, mutta tuskin Kainuun Sanomatkaan on juttunsa aivan täysin hatusta tempaissut. Mahdollistahan on ettei kumpikaan osapuoli - toisaalta Koivisto ja muut poliitikot, toisaalta Kainuun Sanomien tietolähde - välttämättä suoranaisesti valehtele. Ehkä Venäjän ehdotukset ovat olleet vain varovaista epävirallista tunnustelua tai vihjailua diplomaatti- ja virkamiestasolla eikä mitään virallisia prosesseja koskaan aloitettu, kustannuslaskelmia saatettiin laatia yksityisesti. Silti jää avoimeksi kysymyksiä: Mistä lehti on tietonsa saanut? Löytyykö ketään, joka on ollut mukana tekemässä noita laskelmia? Vai valehteleeko sittenkin joku? Tuossa historian vaiheessa, kun Neuvostoliittoa innolla purettiin, olisi hyvinkin voitu esittää joitain tuollaisia ehdotuksia. Poliitikot jotka siinäkin tilanteessa torjuivat Karjalan palautuksen, eivät varmasti enää halua kaivaa sitä esiin nykyisessä Venäjän imperialistisen uhittelun ilmapiirissä.

Ei savua ilman tulta?

MUsta alkaa nyt TUntua, että väitteillä Karjalan palautusmahdollisuudesta 90-luvun alussa on jonkinlainen todellisuuspohja. Koivistolla tuntuisi olevan jotain salattavaa. Se, että Burbulis kieltää kaiken, ei tietenkään ole yllätys. Kuinka vakava mahdollisuus sitten oli, on ihan toinen asia. Syytä muistaa, että myöskään Kuriilit eivät palautuneet siihen aikaan. Täysin mahdollista, että vaikka Suomella olisi silloin ollut presidentti, jolla olisi ollut rohkeutta ja näkemystä, palautus ei olisi sittenkään toteutunut.

Nyt kun Venäjän taloutta paisuttaa öljyraha, ja politiikka koostuu vallankeskityksestä ja neuvostonostalgisesta pullistelusta, Karjalan palautus tuntuu kaukaiselta. Venäjä ei kuitenkaan välttämättä ole sen enempää poliittisesti kuin taloudellisesti kovin vahva ja stabiili (vilkaiskaa vaikka Menon & Motyl: Venäjän elpyminen on harhaa, Ulkopolitiikka 2/07). Tilanne voi vielä muuttua rajusti, ja silloin meiltä kysytään rohkeutta ja näkemystä.

Ikävä kyllä ProKarelian näkemys on vain entistä enemmän hukassa:

Ajatuskin siitä, että Neuvostoliitto ensin hyökkäsi Suomeen, tuhosi ihmisiä ja omaisuutta, vaati valtavat sotakorvaukset (nykyrasitteena noin 60 mrd. euroa) ja vei 12 % maa-alueesta, ja sen jälkeen vaatisi palauttamisesta korvauksen, olisi täysin käsittämätön.

Kyllä ajatus on täysin käsitettävä, se että Karjala palautettaisiin noin vain sydämen hyvyydestä ja synnintunnosta olisi käsittämätöntä. Ylläoleva näyttäisi poliitikon ovelalta tavalta tyrmätä palautus asettamalla sille mahdottomia ehtoja, mutta ProKarelian julkilausumassa sitä on kai pidettävä puhtaana hölmöytenä. Samassa julkilausumassa pitää valitettavasti vielä vähentää uskottavuutta entisestään toistamalla tämäkin hölynpöly:

Hän myöskin unohti, että kansainvälisten sopimusten mukaan suomalaiset edelleen omistavat rajan taakse jääneet maat.

Jos tilaisuus palautukseen joskus tulee, palautus on hyväksytävä demokraattisesti ja sen hinta täytyy ottaa vakavasti. Vaikka pitkän aikavälin tuotot varmasti lopulta vetäisivät palautuksen voiton puolelle, ei olisi hyväksyttävää, jos lyhyen aikavälin kustannukset raunioittaisivat julkisen talouden. Palautus pitäisi organisoida fiksummin kuin vain liittämällä Karjala suoraan muuhun Suomeen, jotenkin siihen tyyliin kuin palautussuunnitelmassamme on luonnosteltu, ja omaisuuden palautus evakoiden jälkeläisille ei ikinä menisi läpi. Karjalaisten pitäisi olla ensimmäisinä sijoittamassa rahojaan palautukseen, ei kärttämässä peruteetonta etua vedoten isovanhempiensa menetyksiin.

Menetetty tilaisuus

Viime päivien lehdissä on näkynyt uutisia, joiden mukaan Venäjä olisi tosiaan v.1991-1992 ollut valmis - suorastaan itse tarjoutunut - palauttamaan Karjalan, mutta Suomi ei halunnut tarttua tilaisuuteen. Salainen työryhmä oli kuitenkin laskenut kuinka kalliiksi prosessi olisi tullut ja päätynyt 64 miljardiin silloiseen markkaan, mikä presidentti Koiviston mielestä olisi ollut liian kallis hinta. En nyt puutu sen tarkemmin raha-asioihin, tässä blogissa on kirjoittajia, jotka ymmärtävät niitä paljon paremmin. Sen vain sanon, että mielestäni raha ei voi eikä saa olla Karjalan palauttamisen tai palauttamatta jättämisen keskeinen kriteeri. Mitä merkitystä niillä miljardeilla on viidenkymmenen vuoden kuluttua? Jos köyhä, sotaa käyvä Suomi pystyi vuonna 1941 ottamaan Karjalan takaisin, miksei rauhan tilassa elävä Suomi, joka on vauraampi kuin koskaan historiassaan, siihen pystyisi - jos haluaisi?
Koiviston kantaan vaikutti epäilemättä aito varsinaissuomalainen nuukuus, mutta luulen kuitenkin, että yliviritetty varovaisuus ja Venäjän pelko olivat pääasialliset vaikuttimet. Siitä asenteestahan saatiin selvää näyttöä Baltian maiden itsenäistymispyrkimysten yhteydessä. Olisi ollut kiintoisaa nähdä miten Kekkonen olisi toiminut vastaavissa tilanteissa.