Korkeimman siunausta ja rauhallista elämän iltaa

Blogi täyttää tänään kaksi vuotta, ja on todettava, että Karjala-keskustelulla ei mene hyvin. Lukijamäärä on laskenut, eikä järjellisen keskustelun katalysoiminen ole onnistunut. KareliaForum on kokenut ansaitun kohtalon, ja keskustelun taso valtakunnan vessanseinässä ei ole ainakaan noussut, kyseenalaista on, voisiko se enää laskeakaan. ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille. Todellista keskustelua se kanoninen totuus ei kestäisikään. Blogi voi korkeintaan ylpeillä yhdellä näkyvämmällä kontribuutiolla keskusteluun: ProKarelia ei luultavasti olisi keksinyt valehdella Porkkalan palautuksesta, jollei blogissa olisi vähän aikaisemmin kerrottu, mitä mieltä Porkkala-komitean asiantuntijat todellisuudessa olivat olleet. Ikävää vain, että ProKarelia näytti luottavan siihen, että kukaan ei ota itse selvää asioista tai lue tätä blogia, eikä todellakaan joutunut pettymään. Blogi yrittää olla elossa vielä silloin, kun viimeinenkin omaisuudenpalautusoikeudenkäynti on naurettu ulos jokaisesta oikeusasteesta asianajajat ovat itkeneet koko matkan pankkiin. Ehkä silloin on vielä mahdollisuuksia heittää palautuksen ryssijät syrjään ja yrittää jälleen käynnistää järkevä toimita Karjalan palautuksen puolesta.