Miten Prokarelia ampui itseään jalkaan

Karjalaan jäi korvaamaton osa suomalaista historiaa ja identiteettiä. Minusta tämä on hyvä syy
kannattaa Karjalan palautusta. Karjalaan jäi myös miljardien arvosta yksityisten ihmisten omaisuutta. Se ei ole enää syy Karjalan palautukseen. Sodan loppumisesta on yli 60 vuotta ja Suomi korvasi menettyä omaisuutta miljardien edestä. Vaikka korvaukset eivät olleet läheskään täysimääräiset, Suomen korvauspolitiikka oli ainutlaatuista ja maaseudulla maiden pakkolunastus asutustiloille muistetaan edelleen. Enemmistö suomalsisista ei ikinä voisi pitää yksityisen omaisuuden palauttamista oleellisena perusteena Karjalan palautukselle. Enemmistö suomalaisista sen sijaan pelkää, että palautetusta Karjalasta muodostuisi julkisen talouden musta aukko, ja tämä pelko on syytä ottaa vakavasti.

Alunperin Prokareliassakin tajuttiin tämä, ja reformisuunnitelmassa edellytettiin
Karjalan maaomaisuuden siirtyvän valtiolle, ja annettiin alkuperäisten omistajien
jälkeläisille etuosto-oikeus. Valitettavasti Prokarelia meni antamaan periksi kiihkoilijoiden painostukselle ja muuttamaan politiikkaansa. Uudessa palautuskirjassa annetut perusteet muutokselle ovat kauniisti sanottuna huterat. Ne sisältävät vain kiihkoilijoiden argumentaation vähäisen painokelpoisen osan, muutos ei perustu mihinkään oikeustieteelliseen selvitykseen vaan periaatteeseen 'se joka huutaa kovimmin on oikeassa'.
Tämän hölmöyden vastapainoksi Prokarelia keksi sitten vaatia takaisin sotakorvauksia. Sotakorvausten palauttaminen olisi epäilemättä oikein, ja taatusti kelpaisi lähes kaikille suomalaisille. Ikävä vaan, että Venäjä ei ikinä suostusi siihen. Venäjä ei palauta Karjalaakaan, koska se olisi oikein. Jos Venäjä palauttaa joskus Karjalan, se tekee sen koska se ei tarvitse Karjalaa ja pikemminkin hyötyy sen palauttamisesta. Sellaista hetkeä, jolloin Venäjä ei tarvitsisi rahaa, ja tulisi tarjoamaan sitä Suomelle, ei taatusti tule koskaan.

Jos pidetään kiinni harhaisesta kuvitelmasta, että suomalaisten omistusoikeus on edelleen voimassa, vaikeutetaan Karjalan palautusta vielä muutenkin. Venäjällä on lopultakin maanomistuslaki, ja Karjalan kolhooseja ollaan mahdollisesti yksityistämässä viljelijöille. Laajempi yksityinen maanomistus Karjalassa tekee mahdottomaksi Venäjän hallitukselle sellaisen palautussopimuksen solmimisen, joka purkaisi omistuksen. Suomenkin kannalta demokratia ja markkinatalous Venäjällä ovat tärkeämpiä kuin Karjalan palautus. Lisäksi mahdollisuus ostaa maata Karjalasta ja lisätä suomalaista läsnäoloa siellä edistäisi pitkällä tähtäimellä Karjalan palautusta. Karjalan liitto oli aivan oikeassa kannattaessaan maan ostamista Karjalasta ja Prokarelia väärässä tuomitessaan idean.