kannattaa katsoa vähän tarkemmin...

"On selvä asia, että Karjalan palauttaminen Suomelle olisi oikeudenmukaista, siinä missä minkä hyvänsä ryöstösaaliin palauttaminen. Kansainvälisessä politiikassa vain pätevät erilaiset säännöt kuin rikosoikeudessa. Varsinainen pääkonnahan on tietysti kaikkien maailman työtätekevien suuri johtaja, isä ja opettaja, toveri Stalin - eivätkä Venäjän nykyiset johtajat ole vastuussa hänen tekemistään rikoksista. Sen sijaan Venäjä, Neuvostoliiton seuraajavaltiona, on vähintäänkin moraalisessa vastuussa Neuvostoliiton aikana tehtyjen vääryyksien korjaamisesta. Karjalassa asuvat venäläiset taas eivät ole syyllisiä tilanteeseen eikä heidän karkottamisensa kodeistaan olisi oikein. On vain hyväksyttävä, että palautettavan Karjalan kylkiäisenä Suomeen saadaan kohtalainen venäläisvähemmistö. On aivan selvä, ettei se voi sujua täysin ilman ongelmia, mutta turha on myöskään mitään kauhuskenaarioita kehitellä. Tuo vähemmistö olisi parinsadantuhannen luokkaa, n. 4% maan väkiluvusta, mikä on todella vähän verrattuna vaikkapa Viroon tai Latviaan.
Venäläisvähemmistön asema kannattaa jo etukäteen suunnitella viisaasti ja humaanisti. Karjalan takaisin saamista ei ainakaan vaikeuttaisi, jos paikalliset venäläiset itse haluaisivat liittyä Suomeen."

Jos tämä on se sinun suuri suunnitelmasi, niin eipä kyllä tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Kehu sitten suunnitelmillasi kun sinulla sellainen on.

Kuukautta vanhemmat jutut ovat arkistossa, eli yksittäiseen juttuun ei voi linkittää. Jos olisit lukenut (okei, varmaan luitkin, mutta leikit hölmöä) sivun loppuun, olisit löytänyt luonnokset palautuksen sekä taloudellisten että väestöongelmien ratkaisuiksi. Ajateltuina siten, että ne olisivat hyväksyttävissä sekä Venäjälle että suomalaisten enemmistölle. Ei mitään hirveän omaperäistä, toki, suurin osa oli jo ProKarelian alkuperäisessä reformissa. Eikä kokonaisuutena, vaan parina erillisenä tekstinä.

KareliaForumilta on pystytty riitelemään ulos jokainen vähänkin 'väärin' ajatteleva (paria naurettavaa trollia lukuunottamatta), mutta blogille ette voi mitään.

Silmä käteen ja katso

Jos sinun mielestäsi ProKarelialla on paskat suunnitelmat, niin miksi et itse esitä parempia? Tiedä vaikka kuinka hyvä tulisi ja saisi varmasti kannatustakin. Kuitenkin tuohon jeesustelu-linjalla en minä viittis lähteä.

Luonnostelu palautuksen tärkeimpien ongelmien ratkaisusta on kyllä ollut jo puoli vuotta täällä. Se, mikä kusee ProKarelian nykyisessä suunnitelmassa ja miksi
omaisuuden palauttaminen on huono idea taas ollut vielä vähän kauemmin täällä.
Yksityiskohtaisempi suunnitelma tehdään sitten kun saadaan aikaan se non-bullshit

-palautusjärjestö. Siihen saakka täytyy yrittää vain muistuttaa Karjalan palauttajia, että konsensus, joka saadaan aikaan huutamalla kovaa ja kieltäytymällä kuuntelemasta ketään vähänkään eri mieltä olevaa, ei edistä Karjalan palautusta tippaakaan.

valitettavasti vallanpitäjien rahoja ei ole näkynyt

Vaikuttaa vallanpitäjien rahoittamalta vastaiskulta ProKarelialle ja palauttajille. Internet on rikkonut median yksituumaisuuden, joten pitää suomettuneen koneiston yrittää propagoida myös siellä. Sivusto siis näyttäisi keskittyvän prokarelian mustaamiseen ja vastustamiseen.

Ylläolevan ajatuspierun on tuottanut sama järjen jättiläinen kuin tämänkin:

Miiksi kaikki alistuvat surkeaan valehteluun, jossa kaikki käännetään päälaelleen? Suomettuneessa Suomessahan siihen on pitkät perinteet. Silti ihmetyttää, että äsken tuli taas BBC:ltä ja TV1:stälässytystä Auswitzschista. Tämä on tosi hirveää ja kuvottavaa. Onko ihme, että pari miljoonaa juutalaista tapetaan, jos siionistit alkavat sodan, jonka tarkoituksena on tuhota ja bolshevisoida Eurooppa sekä murhata kymmeniä miljoonia saksalaisia. Näin myös tehtiin.

Tämä tyyppi saa loputtomasti syytää törkyään KareliaForumiin, kun taas nimimerkki kantakirjasonnia, joka alkoholismistaan (ei tätäkään ole selvin päin kirjoitettu) huolimatta on silmiinpistävän selväjärkinen, sensuroidaan. Totisesti, nyt on tilaus non-bullshit -palautusjärjestölle!

Päin helvettiä, kuten sanottu

" Mitä taas tulee omaisuuden palautukseen, niin mielestäni ne, jotka palautusta ovat yrittäneet viedä eteenpäin ovat kyllä tehneet ihan helvetisti duunia sen eteen, että ihmiset kiinnostuisivat aiheesta. Jos he nyt alkavatkin sitten koko alueen palautuksen sijaan touhuilla sukunsa maita takaisin, niin ketä se nyt haittaa? Törmätääkö nyt siihen kuuluisaan suomalaisesen kateuteen?"

Ihmisten suurin huoli Karjalan palautuksen suhteen on palautuksen kalleus. Palautuksen kannattajien pitäisi olla ensimmäisinä vapaaehtoisina tarjoamassa rahojaan kustannuksiin, tietenkin siten, että olisivat yhtä lailla ensimmäisinä saamassa palautuksesta tulevaisuudessa seuraavaa taloudellista hyötyä. Nyt palauttajat tuntuvat hakevan välitöntä hyötyä itselleen (ei, kateudesta ei ole kysymys, koska ei ole pelkoa siitä, että kukaan saisi mitään). Muille suomalaisille tyrkytetään sitten tällaista kammottavaa soopaa:

Työnantaja siis

a) rahoittaa
b) suorittaa eli maksaa
c) ilmoittaa kuukausittain valtiolle
d) ilmoittaa vuosi-ilmoituksessa valtiolle

tuloista perittävän ns. tuloveron eli ennakonpidätyksen, jokaista palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä.

Kuten sitaatissa mainitaan, ei Karjalan palauduttua veronmaksurasitus tule edelleenkään palkansaajan rasitukseksi, vaan työnantajien, joiden budjetissa on bruttopalkan lisäksi myös pakolliset sotu-maksut ja eläkemaksut.

---

Siinä olen samaa mieltä, että suunnitelmallisuutta kaivataan ja nythän palautusporukka on aika sekalaista seurakuntaa ja mielipiteet sekä kannanotot sen mukaisia, MUTTA mielestäni sellaisten suunnitelmien tekeminen ei ole ProKarelian eikä minkään muun "järjestön" asia vaan maamme hallituksen heiniä, jota kuitenkaan teidän mielestänne ei saa kritisoida, koska "kansa ne on valinnut".

Jos minä istuisin hallituksessa, niin minulla olisi sellainen suunnitelma pöytälaatikossani. En kuitenkaan hiiskuisi sen olemassaolosta ennen otollista aikaa. Ehkä nykyiselläkin hallituksella on suunnitelma, sitä ei voi tietää. Pitäisi kuitenkin olla myös epävirallinen suunnitelma, josta voidaan keskustellä julkisesti. ProKarelialla oli ennen järkevä suunnitelma ja nyt sillä on typerä suunnitelma. Jollakin pitäisi edelleen olla se järkevä suunnitelma.

Hallituksen kritisointi on toki sallittua ja suositeltavaa, mutta silloin kun julistetaan 95% kansanedustajista maanpettureiksi ja uhotaan, ettei kansan mielipidettä tarvitse ottaa huomioon, ollaan jo kauniisti sanottuna
kyseenalaisella tiellä.

Munan vilautus

Meitä on nyt syytetty sekä munattomuudesta että kasvottomuudesta. Kasvottomuudesta ei ole tarkoitus luopua. Tätä blogia kirjoittaa useampi kuin yksi henkilö, minkä pitäisi olla alkeellisellakin tekstianalyysillä selvää. Mitä merkitysta nimillä sitä paitsi olisi, tämänhän pitäisi olla asia- eikä henkilökysymys. Myöskään kommentointia ei ainakaan toistaiseksi sallita, ei kiinnosta tilanne, jossa tämä blogi floodattaisiin törkeyksillä.

Mitä tulee syytöksiin, että olisimme oikeasti palautuksen vastustajia emmekä olisi esittäneet näkemyksiä, miten asia pitäisi oikeasti hoitaa, olemme täällä käsitelleet sekä Karjalan palautuksen käytännön kysymyksiä että yleisimpiä vastaväitteitä palautukselle esimerkiksi täällä . Lyhyesti: Sellaista tilannetta varten, jossa neuvottelut Karjalan palautuksesta tulisivat mahdollisiksi, pitäisi olla valmiina suunitelma, joka olisi kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Kaikki osapuolet tässä sisältävät sekä Venäjän yleensä, Karjalassa asuvat venäläiset ym. että suomalaisten enemmistön. ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma oli erittäin hyvä yritys sellaiseksi, ja se sai esimerkiksi minut tosissaan innostumaan Karjalan palautuksesta. Sittemmin kaikki on mennyt päin helvettiä, koska ProKarelia meni muutaman fanaatikon äänekkyyden takia vesittämään palautussuunnitelmansa. Nyt koko palautuskeskustelu näyttää keskittyvän omaisuuden palautukseen, mikä on todellakin suomalaisten enemmistölle täysin EVVK. Lisäksi se on täysin irrallaan todellisuudesta, mikä näkyy räikeimmin naurettavista yrityksistä vedota Pariisin rauhansopimuksen pykälään sodan takia takavarikoidun suomalaisen omaisuuden vapauttamisesta.

Viro ja Saksa - ontuva vertaus

Kun Saksassa ja Virossa palautettiin kiinteistöjä niiden entisille omistajille, se tapahtui vasta Saksan yhdistymisen ja Viron itsenäistymisen jälkeen, eli se oli näiden maiden sisäinen asia, sisäpoliittinen päätös. Jos Suomi saa Karjalan takaisin, voidaan Suomessa tietysti tehdä samoin ja palauttaa kiinteistöt. Se on silloin Suomen sisäinen asia, josta Suomen eduskunta tekee poliittisen päätöksen. On kokonaan toinen juttu vaatia kiinteistöjä Venäjältä oikeusteitse. Oli sellaisen prosessin onnistumismahdollisuuksista mitä mieltä tahansa, sitä ei ainakaan voi perustella vetoamalla Saksan ja Viron esimerkkeihin.

"asiantuntijoiden mukaan"

Tähän mennessä eri mieltä meidän kanssamme omaisuuskysymyksissä olevat ovat paitsi kieltäytyneet yrittämästäkään ymmärtää meidän argumentaatiotamme, myös kieltäytyneet yrittämästäkään perustella omaa kantaansa muuten kuin viittaamalla epämääräisesti "asiantuntijoihin". Helsingin Sanomat näyttää lopultakin löytäneen yhden näistä asiantuntijoista. Tutkimus, johon vedotaan, on peräti lisuri. Tosin tiedekuntaneuvoston pöytäkirjoista ei vielä löydy mainintaa lisurin hyväksymisestä ja ko henkilö itsekin esittäytyy asianajotoimistonsa sivuilla vain kandiksi. Asianajajan tehtävä toki onkin kaivaa laeista esille tarkoitushakuisia tulkintoja, mutta kannattaisi tosiaan muistaa, että jos asia menee oikeuteen, myös vastapuolelta löytyy asianajajia. Erityisen kummalliselta tuntuu viittaus Saksan yhdistymiseen ja Viron itsenäistymiseen. Kummassakin maassa tehty päätös oli poliittinen, ei juridinen. Ainakaan Virossa se ei ollut mitenkään yksimielinen eikä itsestään selvä, ja Saksassa se koski tietenkin vain entisen DDR:n aluetta, ei Itä-Preussia, joka olisi jotenkin analoginen Karjalan kanssa.

Enemmistö Karjalan palauttajista tuntuu nyt olevan lyömässä vetoa täysin häviöön tuomitun hevosen puolesta ja pystyy perustelemaan sen itselleen vain sulkemalla tajuntansa kaikilta ennakkokokäsityksistä poikkeavilta ajatuksilta ja julistamalla kaikki eri mieltä olevat vähintään kommunisteiksi.

Omistusoikeus

Eräät tahot ovat nostaneet keskeiselle sijalle Karjalan palautus- keskustelussa vaatimuksen Karjalaan jääneen maaomaisuuden ja kiinteistöjen palauttamisesta alkuperäisille omistajilleen - tai pikemminkin näiden perillisille, koska alkuperäisistä omistajista ei enää liene kovinkaan suuri osa elossa. Sanottakoon varmuuden vuoksi heti alkuun, ettei minulla ole henkilökohtaisesti mitään tuollaistakaan järjestelyä vastaan. Jos siis kävisi niin, että Venäjä jonain kauniina päivänä palauttaisi Karjalan ja Suomen eduskunta päättäisi luovuttaa evakkojen menettämät maat alkuperäisille omistajille ja näiden perillisille, en varmasti rupeaisi protestoimaan.
Valitettavasti Karjalaa ei kuitenkaan ole vielä palautettu. Tässä tilanteessa onkin kysymys siitä, onko yksityisen omistusoikeuden korostaminen alkuunkaan viisasta politiikkaa Karjalan takaisin saamiseksi.
On ehdotettu kotiseudulta karkottamisen ja omaisuuden menetyksen ottamista esille ihmisoikeuskysymyksenä, vetoamista erinäisiin kansainvälisiin organisaatioihin, Venäjän haastamista oikeuteen. Yrittäähän tietysti voi, muttei tarvitse olla kovinkaan perehtynyt kansainväliseen oikeuteen ja varsinkin ns. reaalipolitiikkaan nähdäkseen yrityksen toivottomuuden. Ensinnäkin kyse on kauan sitten tapahtuneesta asiasta, josta on jo virallisesti "sovittu" Pariisin rauhansopimuksessa. Huomattavasti tuoreempiin, laajamittaisempiin ja raaempiin ihmisoikeusrikkomuksiin hautautuvat kansainväliset tuomioistuimet tuskin rupeavat enää käsittelemään toisen maailmansodan rajanmuutosten aiheuttamia henkilökohtaisia taloudellisia menetyksiä. Sitä paitsi vastapuolena on suurvalta Venäjä, jota ei kuitenkaan voitaisi pakottaa noudattamaan minkään tuomioistuimen päätöstä.
Karjalan nykyinen venäläisväestö täytyy myös ottaa huomioon. Koska sivistysmaa Suomi ei voi käyttää Stalinin soveltamia tehokkaita väestöpoliittisia menetelmiä, jäisi ilmeisesti suurin osa nykyisistä asukkaista Karjalaan, vaikka se siirtyisikin Suomen hallintaan. Heidän inhimillinen kohtelunsa edellyttää, ettei ketään karkoteta kodistaan - ei vaikka jonkun suomalaisen vanhemmat olisivatkin omistaneet talon 60 vuotta sitten. Kun tämä periaate tehdään tarpeeksi selväksi jo etukäteen, se vähentää venäläisten epäluuloja ja vastustusta Karjalan palautusta kohtaan, mistä taas on pelkästään hyötyä asialle.
Omistusoikeuksien vaatimisessa on sekin ikävä puoli, että sillä vieroitetaan muita suomalaisia kannattamasta Karjalan palautusta. Asia saadaan näyttämään suppean sisäpiirin harjoittamalta taloudellisten etujen kähminnältä. Evakothan ovat jo saaneet hyvitystä menettämistään maista. Tietenkään korvaukset eivät olleet täysimääräisiä ja tuskin kotiseudun menetystä edes voi täysin korvata, vaikka annetaisiinkin vastaava maapala muualta, mutta joka tapauksessa ainakin jonkinlainen korvaus on saatu. Entä ovatko evakkojen perijät valmiita luopumaan tällä tavoin saaduista maistaan tai niiden myyntituloista, jotta korvattaisiin niiden suomalaisten maanomistajien menetykset, joiden tiluksista lohkottiin evakoille asutustilat? Jos tuolle linjalle lähdetään, ei riitelystä tule loppua; jos sille lähdetään ennenkuin Karjalaa on edes saatu takaisin, vain huononnetaan mahdollisuuksia saada se takaisin.
Karjalan palautus ei saa kaatua itsekkyyteen, keskinäiseen syyttelyyn ja käräjöintiin! Minä vetoan kaikkien osapuolten isänmaallisuuteen. Jätetään typerät tonttiriidat tämän asian ulkopuolelle. Sitten kun Karjala on saatu takaisin, on selkeintä että valtio ottaa sen hallintaansa. Halukkaille voidaan myöntää etuosto-oikeus sukunsa maihin, ja jos joku aivan välttämättä haluaa perätä oikeuksiaan lakituvassa, tehköön sen vasta silloin.

Karjala-keskustelu - henkistä saliromaniaa

KareliaForum on lopultakin saavuttamassa Suomi24:n tason. Palautuksen vastustajat ovat keksineet
syyttää kannattajia suomalaisen jääkiekkoyleisön örveltämisestä Riiassa. Kannattajapuoli taas julistaa
kaikki vähänkin eri mieltä olevat vähintään maanpettureiksi:

"Olen kyllä huomannut, mitä valtiota sinä kumartelet ja pyllistelet koko ajan isänmaalle ripulia ruikkien."

"Kansan ? edustaja" Katri Komikin näyttää kuuluvan samaan maanpetturiryhmään kuin 95 % muutakin "Kansan ? edustajaa"

Varsinkin jälkimmäisen perusteella alkaa vaikuttaa siltä, että kansan tahto ei manifestoidu demokratian, vaalien ja kansanedustuslaitoksen kautta, vaan jonkinlaisen tiedostavan etujoukon kautta. Tajuavatkohan nuo apinat mitä ovat apinoimassa?

Uusi tulokas

Sekä KareliaForumiin että Suomi24:ään on ilmestynyt uusi nimimerkki. Pitkästä aikaa ihan järkeviä ajatuksia. Venäjän suhteen olen kyllä pessimistisempi, minusta Venäjä nimenomaan on vajoamassa totalitarismiin. En vain usko, että se totalitarismi kestää ikuisesti, vaan pitkällä tähtäimellä ainoa Venäjällä toimiva ratkaisu on demokratia ja aito federalismi. Joka tapauksessa, jos järkevien kirjoittelu jatkuu, aion ehdottaa, että arvon sonnille tarjottaisiin mahdollisuutta astua blogin kirjoittajien joukkoon.

Ei tunnu menevän perille

Siis toivomukseni, että argumentaationi luettaisiin ajatuksella ja omatkin argumentit perusteltaisiin kunnolla.

"Kommentti blogin "argumentteihin": Yhteiskunnassa on pidetty tärkeänä ”omia juuria”, omaa synnyinseutua, omaa kulttuuriympäristöä. Oikeus omiin juuriin kuuluu ihmisoikeuksiin. Osalla meistä on muiden maailman pakolaisten tavoin jatkuvasti ikävä kenties satoja vuosia omistettuja ”omia maita” ja sen maailman kulttuuria."

Vähäiselläkin sisälukutaidolla olisi pitänyt tulla selväksi, että ajamme Karjalan palautusta ja nimenmaan suomalaisten juurien ja kulttuuriperinnön takia. Sen sijaan yli 60 vuoden takaiset taloudelliset menetykset ovat kerta kaikkiaan EVVK suomalaisten valtaenemmistölle eikä Karjalan palautus etene mihinkään jos huomio kiinnitetään niihin. Ja kyllä, on kammottavaa jeesustella niiden yhteydessä ihmisoikeuksista maailmassa, jossa ihmisiä ihan oikeasti vangitaan, kidutetaan ja tapetaan.

Päin seiniä

Kuten aikaisemmin ounastelinkin, kukaan vastustajistamme ei vaivautunut perustelemaan kantaansa. Täältä kuitenkin löytyy perusteluna vetoaminen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, eli ilmeisestikin tähän. Tarkemmin sanottuna tarkoitus lienee vedota yhteen ainoaan lauseeseen: "Every natural or legal person is entitled to the peaceful enjoyment of his possessions." Asia alkaa näyttää paljon huonommalta heti, jos erehtyy lukemaan lisää: "No one shall be deprived of his possessions except in the public interest and subject to the conditions provided for by law and by the general principles of international law." Suomen eduskunta nimittäin hyväksyi Karjalan luovutuksen rauhansopimuksissa taatusti laillisesti (tai muuten ollaan tosi erikoisessa tilanteessa). Tietenkään rauhansopimukset eivät olleet oikeudenmukaisia, mutta se on valitettavasti aivan eri asia. Rauhansopimuksissa ei myöskään ollut mitään pientä pränttiä, jossa sanottaisiin, että omistusoikeus alueisiin ei siirry, kuvitelma, että pykälä sodan takia takavarikoidun suomalaisen omaisuuden vapauttamisesta tarkoittaisi tällaista, on vain osoitus todellisuudentajun lopullisesta katoamisesta.

Jos rehellisesti haluttaisiin pohtia, Karjalaan jääneen omaisuuden juridista asemaa, oikea lähtökohta olisi Porkkalan palautus, ainoa tilanne, jossa Neuvostoliitolle luovutettua (tai tietenkin varsinaisesti 'vuokrattua') aluetta ja Toisen korvauslain mukaan korvattua omaisuutta on palautettu. Tarkempi selvitys edellyttäisi käyntiä Valtionarkistossa, jota en ole tehnyt, vaan eipä ole kukaan muukaan tähän keskusteluun osallistunut. Porkkalan palautuskomitean puheenjohtaja Veli Merikoski oli joka tapauksessa sitä mieltä, että menetetyn omaisuuden korvaaminen oli mitätöinyt omistusoikeuden siihen (korvaus ei tietenkään ollut täysimääräinen, mutta sen laittaminen lainausmerkkeihin, kuten eräillä on tapana, ei todellakaan huvita suomalaisten enemmistöä). Julkisoikeuden professorina Merikoski oletettavasti tiesi mistä puhui. Eduskunta sääti kuitenkin lain, jonka mukaan omistusoikeus oli säilynyt, ja siihen sillä oli toki oikeus. Eduskunta voisi myös säätää lain, jonka mukaan omistusoikeus Karjalassa on säilynyt, mutta sitä se ei koskaan tee. Saamme olla jo ihan mielettömän tyytyväisiä, jos Eduskunta joskus säätää lain, jolla Karjala palautetaan. Karjalalla ja Porkkalalla on nimittäin hyvin oleellinen ero, joka ei suinkaan ole se, että suomenruotsalaiset ovat rikkaita ja karjalaiset köyhiä (ikävä kyllä KareliaForumin tietokannan tuhoutuminen on riistänyt ihmsikunnalta tällaisenkin kammottavan ajatuspierun). Ero on siinä, että Porkkala oli pieni ja sekä taloudellisesti että strategisesti äärimmäisen tärkeä alue. Ei ollut olemassa realistista vaihtoehtoa "jätetään sitten Porkkala palauttamatta". Karjalan tapauksessa sellainen on; Suomi on tullut yli 60 vuotta toimeen ilman Karjalaa ja tulee kyllä toimeen jatkossakin. Siksi ei todellakaan kannata vaatia liikaa, siitä seuraa vain että kukaan ei saa mitään.

Minusta puheen Karjalan palautuksesta ei pidä päättyä siihen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin heittää valituksen siihen Ö-mappiin johon se selkeästi kuuluu. On Karjalan palautuksesta kiinnostuneita, joilla joilla on aidosti isänmaallisia motiiveja ja jotka eivät ole ihastuneita siitä inflaatiosta, jonka käsite 'ihmisoikeudet' kärsii tällaisen hölmöilyn takia. Tarttis ehkä tehrä jotain. Erilaisia Karjalan palautusjärjestöjä alkaa olla jo niin paljon, että mukaan mahtuisi myös jonkinlainen non-bullshit -palautusjärjestö.

Anti tulla perusteluja

Vanhaa postausta on iloksemme lainattu siellä sekä täällä. Olen ihan kauheasti samaa mieltä kommentaattorien kanssa siitä, että

"On uskomatonta, että oikeusvaltiossa pakkoluovutettujen alueiden omistusoikeutta koskeva asia on jätetty kaikenmaailman torikokousten ja huutoäänestysten kohteeksi."

Niinpä haastan vastapuolen vastaamaan huutonsa ja lukemaan kerrankin postaukseni läpi ajatuksella ja sen jälkeen esittämään oman, perustellun näkemyksensä. Ei liene liian vaativaa toivoa, että mukaan ei otettaisi

-suoranaisia valheita

-henkilökohtaisia hyökkäyksiä eri mieltä olevia kohtaan, etenkään sellaisia, joissa syytetään yhteyksistä FSB:hen, SKP:hen ja vastaaviin tahoihin

-täysin todellisuudesta irrallaan olevia tuntehikkaita vuodatuksia Karjalan kansan hirvittävistä kärsimyksistä

-tarkoitushakuisesti erilleen revittyjä yksittäisiä lauseita laeista ja sopimuksista

Jos näiden jälkeen on jotain jäljellä, mää ihmettele kauhiast, miksi sitä ei ole esitetty jo vuosia
sitten. Omalla nimellä kirjoittaminen ei ole edes harkinnassa, ennen kuin vastapuoli siistii käytöstään todella huomattavasti. Kirjoittelen toki nettiin myös omalla nimellä, ja viimeksi viime viikolla tuli 'tiedän missä asut' -kommentti.

Vaikka vastapuolella todennäköisesti ei olekaan vatsaa ja sukupuolielimiä vastata, tämä ei varmaankaan jää tähän. Perästä kuuluu, sanoi torvi, eikun torventekijä.

Kekkonen ja Karjala

Karjalan palautuksen vastustajat ovat niin monta kertaa turhaan lausuneet Urho Kaleva Kekkosen nimeä, että on syytä käsitellä vähän laajemminkin Kekkosen suhdetta Karjalan palautukseen. Antakaamme puheenvuoro hovihistorioitsija Juhani Suomelle:

"Edelliseen kytkeytyen Kekkonen vaali yhä ajatusta itärajan korjauksista äärimmäisenä tavoitteenaan valloitetun Karjalan palauttaminen. Se lepäsi yhä 'raskaana hänen sydämellään'. Siksi hän ei voinut hyväksyä neuvostoliittolaisten viljelemää käsitystä Viipurista 'vanhana venäläisenä kaupunkina'.

Kansainvälisen jännityksen kiristyminen ei Kekkosen optimismia horjuttanut, etenkään kun hän uskoi,
että Karjalan osalta 'voi olla, että huonot ajat ovat meille otollisemmat kuin hyvät ajat'. Eikä hän näytä liiemmälti panneen painoa sillekään, että neuvostojohto aika ajoin uhitteli 2. maailmansodan rajojen muuttamisyritysten merkitsevän sotaa. Olihan Hrushtshevin taipuminen kompromissiin Saimaan kanavasta jo osoittanut, ettei näiden puheiden osoite ollut Suomessa.

Lupaavia näkymiä avasi Hrushtshevin vuoden 1963 lopulla julkistama ehdotus aluekiistojen solmimisesta rauhanomaisin keinoin neuvotteluteitse. Samoihin aikoihin pääministeri tunnusti Zavidovossa metsästysretken jälkeen nautitun lounaan välittömän tunnelman herkistämänä:'Me olemme ryöstäneet Suomelta Karjalan, joka oli sen vilja-aitta.' Jopa konkreettisia odotuksia viritti Hrushtshevin vävyn, Izvestijan päätoimittajan Suomen-vierailu elokuussa 1963. Tervehdyskäynnillä Tamminiemessä hän kertoi avomielisesti, ettei Neuvostoliitto tarvinnut Viipuria. Kun Kekkonen välittömästi ehdotti alueen palauttamista, ei vieras sitä torjunut, vaan vihjaisi, että se saattaisi käydä päinsä sopivaa Saksan-kysymyksessä saatavaa korvausta vastaan. Kekkonen painoi tämän visusti korvansa taakse ja palasi asiaan myöhemmin uudelleen, kun Saimaan kanava -ratkaisu ei näyttänyt johtavan hänen toivomiinsa tuloksiin."

Mitä enemmän vakuutat, sen vähemmän vakuutat

KareliaForumilla on jo pitkään vaikuttanut myös eräs itäisen naapurimaamme asukas, valitettavasti lähinnä trollitasoinen vaikkakin toki mielenkiintoisempi kuin forumin suomalaiset trollit. Nyt kyseinen henkilö on julkaissut artikkelin venäläisessä Karelia-lehdessä. Valitettavasti en osaa venäjää (lupaan opetella, jos Karjalan palautus alkaa näyttää todennäköiseltä), joten on turvauduttava forumilla julkaistuun
Babelfishillä tehtyyn käännökseen, joka on suhteellisen ymmärrettävä. Suoraan sanottuna artikkeli on historioitsijan kirjoittamaksi todella tasoton, kaikki vähänkin kiusallinen on sivuutettu. Suomen ja Venäjän Karjala sekoitellaan surutta eikä Suomen Karjalan historiaa käsitellä. Sotiin viitataan vain ohimennen, niissä olisikin paljon kiusallista. Kekkosen toimintaa Suomen ja Neuvostoliiton hyvien suhteiden puolesta ylistetään mainitsematta ollenkaan sitä, että Kekkosen suurena unelmana oli kruunata valtiomiehenuransa Karjalan palautuksella. (Tästä on annettava tunnustus Kekkoselle vaikkei miestä muuten rakastaisikaan. Toisaalta on ehkä kuitenkin hyvä ettei Kekkonen onnistunut, Neuvostoliiton aikana palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla liian hirveä.)

Kiinnostavampaa kuin artikkelin kyseenalainen sisältö on se, että se on ylipäänsä kirjoitettu. Siinä suhtaudutaan Karjalan palauspyrkimyksiin paljon vakavammin kuin mihin suomalainen todellisuus antaisi aihetta. Taustalla olisi varsin helppoa nähdä huolestumista ja epävarmuutta. Tuskinpa niiden aiheuttajana voi olla sotilaallinen uhka Suomesta. Todella harva suomalainen on niin pönttö ettei tajuaisi sodan Venäjää vastaan sisältävän kestämättömiä terveysriskejä, ja kirjoittajan pitäisi olla vielä paljon pöntömpi ollakseen tajuamatta tätä. Parhaalta selitykseltä tuntuisi täällä jo ennenkin esitetty: Torjuttava uhka tulee Venäjän itsensä sisältä.

Hyvin lyhyt kommentti

Tähän kommenttiin. Suomessa on tietenkin mielipiteenvapaus ja jokaisella on vapaus pilata oma sanomansa. Meillä lienee myös oikeus käyttää esimerkiksi ilmaisuja 'fanaatikko' ja 'kauhukabinetti' ihmisistä, jotka mielestämme ovat älyttömyyksillä pilaamassa meille tärkeän asian.

Mitä tulee 'Suomen vihatuimpaan nettihäirikköön', nimitys tuntuu olevan niin itsestäänselvä, että
kommentaattori kuvitteli meidän maininneen ko henkilön nimeltä. Koko blogissa on tarkoituksella mainittu vain vähän ja ehdottoman tunnettujen julkisuuden ja historian henkilöiden nimiä, ko henkilön nimi on sitäpaitsi netissä tietynlainen tabu. Hyvän maun rajojen koetteleminen ei tällä kertaa ollut ensinkään tarkoituksena, koska siinä lajissa jopa me jäisimme auttamatta toiseksi.

Antisemitismiä

KareliaForumin lemmikkitrolli on iskenyt jälleen. Kommentoimme, koska satumme ihan oikeasti tietämään asiasta jotain. Emme toki halua kiistää sitä, että Suomessa oli sotien välisenä aikana antisemitismiä. Miksipä Suomi olisi silloin ollut erilainen paikka kuin kaikki muut maailman paikat kaikkina muina aikoina? Haluamme vain demonstroida sitä, miten kätevä on blogi, joka ei salli kommentteja. Sen avulla voimme kommentoida trollia ilman että ruokimme sitä rupeamalla oikeaan 'keskusteluun' sen kanssa.

Emme siis yritä väittää, että Suomessa ei olisi ollut lainkaan antisemitismiä. Esimerkiksi 1933 erittäin suosittu suojeluskuntakomppanian päällikkö sai juutalaisuutensa takia osan miehistöä vastaansa. Kuitenkin
1935 Suomen yleissionistien äänenkannattaja Hatikwah julisti:"Me Suomen juutalaiset olemme ja pysymme Suomen kansan, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisen synnyinmaan uskollisena osana. Olemme valmiit taistelemaan uskollisesti rinta rinnan suomalaisten veljiemme kanssa, vuodattamaan verta ja kuolemaan sen maan puolesta, jota kutsumme omaksemme." Viipurin seurakuntaan kuului noin 300 juutalaista, jotka menettivät kotiseutunsa samalla tavalla kuin kuin muutkin karjalaiset, jopa seurakunnan arkisto tuhoutui sodassa. Talvisodassa kaatui 15 juutalaista sotilasta ja Jatkosodassa 8. Jatkosodan aikana Syvärillä toimi jopa juutalaisten sotilaiden kenttäsynagoga. Jotkut juutalaiset, kuten kapteeni Salomon Klass ja eräs Tilkassa työskennellyt lotta olisivat saaneet korkeita saksalaisia kunniamerkkejä, jos olisivat suostuneet ottamaan ne vastaan.

Ilahduttavaa

Blogimme on viimein huomattu ja meitä on kommentoitu siellä sun täällä . Pikainen kommentti kommentoijille on tarpeen.

Kannatamme ehdottomasti nykyrajojen muuttamista. Toiminta nykyrajojen puitteissa tarkoittaa käytännössä:
"Venäjä pitää Karjalan ja suomalaiset maksavat." Tällainen ratkaisu ei voisi vähempää kiinnostaa. Emme kuitenkaan pidä välttämättömänä Tarton rauhan rajan palauttamista sellaisenaan. Sekä Suomelle että Venäjälle toiset alueet ovat selkeästi tärkeämpiä kuin toiset. Tämän tunnustaminen tekisi sopimukseen
pääsemisen helpommaksi. Karjalan palautus ei myöskään tarkoita vuoden 1939 Karjalan restituutiota. Sellainen ei olisi mahdollista, eihän enää ole olemassa vuoden 1939 Suomeakaan.

Aiomme jatkossakin leimata fanaatikoiksi sellaiset, jotka leimaavat eri mieltä olevat palautuksen
vastustajiksi, pahemmasta nyt puhumattakaan (todella harmi, että arkisto ei ole enää käytettävissä). Vielä estottomammin leimaamme fanaatikoiksi ihmiset, jotka edustavat kauhukabinetin näkemyksiä.

Forumin maineen menetys ei todellakaan johdu 'kunnianloukkauksen sponsoroinnista', vaan on paljon pitemmän kehityksen tulos. Arkiston tuhoutuminen on todella valitettavaa, jos se olisi vielä käytetävissä,
olisi helppoa osoittaa tällaisten kommenttien pöyristyttävä tekopyhyys:

"Kuten etenkin Suomi24:n ala-arvoinen foorumi osoittaa, on kunnianloukkausdebatti siirtynyt sinne, entisestaan mustaten KareliaForumin mainetta.

Jos KareliaForum todella noudattaisi omia saantojaan ("Alatyyliset, loukkaavat ja hyvän tavan vastaiset viestit poistetaan. Sensurointikynnys on suhteellisen matala.") voisi keskustelu pysya asiassa eika henkilojen solvaamisessa."

Itse 'kunnianloukkaus' tuntuisi liittyvän tähän. Tosiasiassa kysymys ei ole ollenkaan yhtä pahasta asiasta, kuin on kehotus äänestää kammottavaa uusnatsipuoluetta ja sen ehdokkaana olevaa Suomen vihatuinta nettihäirikköä. Kenenkäs nimi on puheenjohtajan paikalla?

Hulluja

Jos Venäjän salainen palvelu haluaisi sabotoida Karjala-keskustelua, riistää siltä uskottavuuden ja tuhota asiaa käsittelevät avoimet foorumit, olisi juuri tuollaisten yliahkerien häirikköjen käyttö tehokas menetelmä. Valitettavasti niitä tuntuu riittävän sen verran ihan omasta takaa, että venäläisten tuskin tarvitsee vaivautua. Lopputulos on joka tapauksesssa sama. Ymmärrän kyllä että kaikki ihmiset eivät voi olla sivistyneitä, järkeviä, laajakatseisia yms - mutta jos edes se natsismi maltettaisiin pitää Karjalan palautus -keskustelun ulkopuolella.

Nyt tää sikailu saa riittää?

Edellisen jutun bitit ovat tuskin ehtineet kuivua, kun KareliaForumin loppu näyttää tulleen. Myös forumin paha henki sanoo saaneensa tarpeekseen. Ikävä kyllä Suomi24:n tähänastinen keskustelukulttuuri ei todellakaan anna aihetta odottaa asiallista keskustelua sielläkään, ja trolli varmaankin seuraa perässä jatkuvan ruokinnan toivossa.