Karjala - vahvasti suomalainen

Aika usein kuulee väitteen, että Karjala oli osa Suomea vain 20 vuotta. Tämä on jonkin verran alle puolitotuus. 1940 Karjala oli toki kuulunut itsenäiseen Suomeen vain parikymmentä vuotta, aivan niinkuin esimerkiksi Helsinkikin. Osana Suomea Karjalan historia on toki pitempi ja mielenkiintoisempi.

Viipuri oli Suomen toiseksi tärkein kaupunki jo keskiajalla. Tähän voi jossain määrin perustellustikin vastata, että käsitettä 'Suomi' ei tuolloin vielä edes ollut olemassa. 1500-luvulla Suomi käsitteenä
jo oli selkeästi olemassa, ja Viipuri mainittiin sen kaupunkina. Käkisalmen läänin asema puolestaan on sekä monimutkaisempi että mielenkiintoisempi. Stolbovan rauhassa Ruotsiin liitetty Käkisalmen lääni ei todellakaan ollut osa Suomea, se oli voittomaata, jonka asema vastasi Viron tai Inkerinmaan asemaa valtakunnassa. Verot ja pakkokäännyttäminen luterilaisuuteen saivat suuren osan asukkaista muuttamaan
Venäjälle, ja tilalle asutettiin savolaisia. Paradoksaalisesti Käkisalmen läänistä tuli osa Suomea, kun alue liitettiin Venäjään Uudenkaupungin rauhassa Venäläiset pitivät aluetta, joka varsin tarkkaan vastaa nykyistä luovutettua Karjalaa nimenomaan Suomena. Sitä ei liitetty Inkerinmaahan, jonne perustettiin
Pietarin kaupunki eikä Aunuksen kuvernementtiin, vaan siitä muodostettiin Suomen kuvernementti.
Turun rauhassa itäraja siirtyi Kymijoelle, mutta se tuskin kenenkään mielestä tekee Haminasta tai Lappeenrannasta venäläisiä kaupunkeja. Suomen sodan jälkeen venäläiset sanoivat aluetta 'Vanhaksi Suomeksi' erotukseksi sodassa vallatusta 'Uudesta Suomesta', ja 1811 valtakunnan molemmat osat yhdistettiin keisarillisella julistuksella. Tästä alkoi lähes sadan vuoden mittainen, molempien osapuolien kannalta varsin myönteinen aika. Suomi nautti varsin laajaa autonomiaa, ja oli toisaalta ainoa valtakunnan osa, joka ei tuottanut keisarille huolia ja jossa keisari uskalsi liikkua ilman turvamiehiä. Sekä suomalaisten että venäläisten olisi syytä muistaa tämä, ja venääisten myös se, että Suomen ja Venäjän
suhteen rikkoutuminen ei ollut suomalaisten syy.

Tarton rauha säilytti suuriruhtinaskunnan rajan Karjalassa, Suomi veti sopimuksen mukaisesti joukkonsa
Repolasta ja Porajärveltä. Talvisodassa Neuvostoliitto jopa tunnusti Suomen ja Itä-Karjalan yhteenkuuluvuuden sopimuksessaan Terijoen hallituksen kanssa (Okei, kaikki tunnustanevat tässä Neuvostoliiton lupaukset puhtaaksi hölynpölyksi.). Talvisodan jälkeen luovutettu - tai vapautettu, kuten silloin sanottiin - Karjala yhdistettiin Itä-Karjalan kanssa Karjalais-Suomalaiseksi neuvostotasavallaksi. Tosin luovutettuun Karjalaan ei ollut jäänyt käytännöllisesti katsoen lainkaan suomalaisia ja Itä-Karjalan suomalaiset oli suurimmaksi osaksi tuhottu 30-luvulla. 1947 Viipuri irrotettiin Karjalais-Suomalaisesta
Neuvostotasavallasta, ja 1956 tasavallalta poistettiin neuvostotasavallan status. Nyt Karjalaa voidaan kieltämättä pitää aika venäläisenä, mutta sen suomalainen historia on pitkä, ja suurelta osin nimenomaan venäläisten itsensä määrittelemä.