Karjala-keskustelua Uudessa Suomessa

Panu Höglund nimitti kerran Uuden Suomen blogaajia hiuksianostattavaksi pimahtaneistoksi. Ainakin he ovat osoitus, että omalla nimellä kirjoittaminen ei ole tae tasosta. Nyt herra Karl Haushofer (nimi vaikuttaa kyllä vahvasti tekaistulta) kirjoitti Karjalan palautusta vastaan, ja vanha tuttavamme KareliaForumilta vastasi. Koska tuttavamme uskottavuus on syystäkin aika alhaalla, lienee syytä esittää omatkin kommenttinsa keskusteluun:

1. Petsamon luovutus Suomelle toisi yhden ylimääräisen valtion mukaan kilpailemaan Barentsinmeren luonnonvaroista. Venäjä ja Norja solmivat juuri sopimuksen jolla Barentsin alueen öljy- ja kaasuvarat jaetaan, eivätkä nämä kaksi maata todellakaan halua yhtä ylimääräistä valtiota mukaan jakamaan kakkua.

- Mitä sitten? Petsamo on Suomen alue, ja sellaiseksi sovittu "ikuisiksi ajoiksi". Ei ne Barentsinmeren luonnonvarat niin helppoja hyödynnettäviä ole, että pieni siivua Suomea näiden luonnonvaroilta rikkaiden maiden etua merkittävästi heikentäisi. Kun Suomi saa Petsamon, tehdään uudet sopimukset.

2. Petsamon luovutus toisi Suomen ja EUn mukaan myös kilpailemaan vähitellen avautuvan koillisen merireitin satamapalveluista. Ilman alueluovutuksia EU:n mahdolliset kuljetukset tulevat olemaan Venäjän ja Norjan satamien varassa - asetelma mistä Venäjän olisi järjetöntä luopua. Miksi se haluaisi päästää EU:n ilmaiseksi kilpailemaan Murmanskin kanssa?

- Murmanskin satamalla nyt ei ole juuri tekemistä EU:n kanssa. Murmanskin satama on kaukainen, viisumien, vainoharhojen ja viivytysten takana. Koillinen merireitti ei sitä paitsi avaudu koskaan, jos maapallo pyörii radallaan: pohjoisessa on kylmä, etenkin yli kuuden kuukauden talven aikana.

Petsamo olisi toki kiva, mutta pitää muistaa, että sillä ei ole Suomelle sellaista kansallista ja historiallista merkitystä kuin Karjalalla. Taloudellistakaan merkitystä sillä ei ole, nikkeliä ja mannerjalustan luonnonvaroja Venäjä ei luovuttaisi, satamasta ei olisi iloa ilman miljardien hintaisia teitä ja ratoja. Petsamosta pitää heti tinkiä, jos siten voidaan edistää Karjalan palautusta.

3. Tarton rauhan raja kulkee nykyisin Pietarin esikaupunkien läpi. On absurdi ajatus, että Venäjä luovuttaisi osan toiseksi suurimmasta kaupungistaan vieraalle valtiolle!

- Tämä on silkka valhe. Pietarin esikaupunkiin on Rajajoelta edelleen se 30 km. Siellä, Pietarin esikaupunkien ulkopuolella on Lahta-niminen paikka (siis Lahti, vanhaa inkerinsuomalaista perua). Lahtan ja Rajajoen välissä on metsää, suota, joutomaata sekä erillisiä KAUPUNKEJA, mm. Lisii Nos, Aleksandrovka ja Siestarjoen kaupunki. Tosiasiassa Pietarin hallinnollista aluetta on vedetty kauas kauas länteen, ja Terijoen alueen nimeksi on keksitty "Kylpylöiden piiri". Ne eivät ole Pietarin esikaupunkeja, eikä itse kaupunki ole siirtynyt mihinkään. Etäisyys on sama kuin aina ennenkin.

Joka tapauksessa myös Terijoesta pitää tarvittaessa voida tinkiä. Samalla olisi mahdollista vähentää oleellisesti palautettavan alueen väkimäärää. ProKarelia, vielä järjissään ollessaan, jätti Terijoen reformisuunnitelman ulkopuolelle. Pois se on jäänyt myös nykyajan kaunokirjallisissa palautuksissa, eli Remeksen kirjoissa.

4. Pääosa Venäjän öljynviennistä kulkee Koiviston ja Uuraan satamien kautta. Molemmat sijaitsevat luovutetulla alueella. Lienee sanomattakin selvää, ettei Venäjä luovuta sen taloudelle elintärkeää infrastruktuuria vieraan valtion hallintaan.

- Eihän yksityisessä omistuksessa oleva satama KOSKAAN ole vieraan VALTION hallinnassa. Sehän on AINA yksityisessä hallinnassa. Tälläkin hetkellä Suomen valtion alueella on runsaasti yksityistä, ulkomaalaista omistusta, alkaen tietysti suurlähetystöistä mutta myös laajoja maa-alueita on ulkomaalaisessa omistuksessa. Eihän Venäjän Transneft-yhtiö mihinkään luovu omasta yksityisestä omaisuudestaan, vaikka sille edullinen pääsy EU:n sisämarkkinoille saamalla oman omaisuutensa nopeasti kohentuvan infrastuktuurin piiriin. Heidän omaisuutensa ARVO nousisi: käyttöarvo ja myyntiarvo.

Tähän pätee sama kuin Petsamoonkin. Jos Koivisto ja Uuras ovat tärkeitä Venäjälle ja Viipuri on tärkeä Suomelle, raja pitää tarvittaessa vetää siihen väliin.

5. Itämeren kaasuputki lähtee Viipurista ja päätyy Saksaan. Itämeren kaasuputki on strateginen hanke, jonka ainoa tarkoitus on rakentaa kolmansista maista riippumaton energialinkki Venäjän ja Saksan välille. Luovuttamalla Viipurin Suomelle Venäjä samalla luovuttaisi myös miljardeja euroja maksavan Itämeren kaasuputken Suomelle, joutuen tulevaisuudessa maksamaan siitä vuokraa ja luovuttamaan sen hallintaoikeuden Suomelle. Mitä järkeä?

- EI TIETENKÄÄN Venäjä mitään putkea Suomelle luovuta. Venäjän Gazprom-yritys omistaa AINA oman putkensa, kuten KAIKKI yksityiset yritykset omistavat OMANSA. Suomi ei ole kommunistinen diktatuuri, vaan yksityistä omaisuutta kunnioittava markkinatalous-monipuoluedemokratia. Millä perusteella Gazprom joutuisi maksamaan "vuokraa" omistamastaan putkesta? Millä perusteella yksityinen putki tulisi "Suomen hallintaoikeuteen"? Ei tietenkään. Se on yksityistä omaisuutta, ja Suomi KUNNIOITTAA yksityistä omaisuutta. Päinvastoin - Venäjä saisi putken lähtökohdankin EU:n sisämarkkinoille, ja siitä voisi olla vain etua kaupankäynnille.

Putki on nykyisellään suorastaan vainoharhaisen ajattelun tulos. Sen pitäisi olla Venäjän ja koko EU:n välinen. Olisi koko EU:n etu, että kaasu kulkisi.

6. Vaikka Laatokan pohjoispuolinen Karjala on pääosin kehittymätöntä aluetta, on Karjalan kannakselle rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana varsin kallista infrastruktuuria, erityisesti rikkaiden loma-asuntoja eli datshoja. Esimerkiksi Terijoella on valehtelematta ainakin useiden satojen miljoonien eurojen arvosta huviloita, joista monet omistavat Venäjällä vaikutusvaltaa omaavat ihmiset. Näillä ihmisillä tuskin on halua luovuttaa omaisuuttaan vieraalle valtiolle.

- Mitä sitten? Eihän yksityinen omaisuus ole millään tavalla riippuvainen valtioista! Suomen kansalaiset omistavat Viron Saaremaalla isoja tontteja, eikä yksikään heistä ole joutunut "luovuttamaan omaisuuttaan" vieraalle valtiolle. Yksityinen omaisuus on yksityistä omaisuutta. Suomi EI OLE kommunistinen diktatuuri, jossa takavarikoidaan yksityistä omaisuutta. Sen sijaan venäläiset hyötyisivät pääsemällä EU:n sisämarkkinoille, saamalla oman omaisuutensa nopeasti kohentuvan infrastuktuurin piiriin. Heidän omaisuutensa ARVO nousisi: käyttöarvo ja myyntiarvo.

Tässä kohtaa matkakirjailija osuu toki naulakon kantaan. Karjalan palautus ei saisi vaikuttaa nykyisiin omistussuhteisiin alueella, muuten se ei olisi hyväksyttävissä Venäjällä. Juuri tästä syystä ajatus omaisuuden restituutiosta on vaarallinen houre.

7. Turvallisuuspolitiikka. Neuvostoliitto sai työnnettyä II maailmansodan päätteeksi rajan kauemmaksi Pietarista. Venäjä tuskin haluaa luovuttaa tätä saavuttamaansa etua ilmaiseksi pois. Vaikka juuri tällä hetkellä Pietarin turvallisuutta ei akuutisti uhkaa kukaan, niin mistä voimme tietää ettei näin ole kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä?

- Suomi EI UHKAA ketään tai mitään, koskaan. Tuo turvallisuusnäkökulma edustaa vainoharhaisuutta. Se on mielisairautta. Sen varaan ei kukaan asioita tutkinut laita mitään painoarvoa. Sen sijaan Venäjä itse muodostaa uhkan kaikille naapureilleen, joten Venäjän on itse palautettava varastamansa, etnisen puhdistuksen alueen, jotta sen oma imago uhkaavana laajentumishaluisena etnisenä puhdistajana hälvenisi.

Rajan sijainnilla ei nykyaikana ole mitään merkitystä. Kukaan ei hyökkäisi Venäjälle hyökkäämällä maitse Pietariin, eikä Kannakselle voisi keskittää salassa joukkoja yllätyshyökkäystä varten. Leningradin turvallisuus oli alun perinkin pelkkä veruke.

Nyytisiä - oheter

Suomen tyhmin pastori on päässyt Iltalehden lööppiin tämän nerokkaan videon ansiosta. Tuomiokapitulikin on jo ehtinyt ilahtua. SAFKA, venäläiset ja tshetsheenit ovat onnistumassa johdattamaan tyhmän pastorin marttyyriuteen. Tshetsheenien kunniaksi on todettava, että he eivät sentään yritä esiintyä pastorin ystävinä.

Toisella puolen rintamaa vanha tuttu aasinajaja on joutunut myöntämään tappionsa:

Lopputuloksena jutulla oli (jonka lopputuloksen vielä vahvisti Venäjän korkein oikeus vuonna 2008), että juttua ei lainkaan saatu käsitellä Venäjän oikeusistuimissa. Omituinen lopputulos. Olimme varmoja, että EIT tulee tämän takia langettamaan sanktion Venäjälle. EIT:hen pantiin vireille juttu Paula v. Russian federation. Toisin kuitenkin kävi. Äärimmäisen huonon onnen takia (vai oliko kyseessä ohjattu toiminta – olihan kyse Venäjän osastosta) asian ratkaisi 17.10.2008 neuvostoliittolainen (syntynyt Azerbaizanissa, saanut koulutuksensa neuvostoliitossa ja toiminut neuvostoliittolaisena tuomarina) tuomari, K Hajieyv.

EIT:n tie on loppuun kuljettu tämän tontin osalta. EIT:ssä on tosin vireillä vielä muita valituksia, joita ei ole käsitelty. Täytyy varmaan toimia, kuten Venäjän korkein oikeus määräsi: Asia on saatettava kansainvälisen julkisen oikeuden piiriin ja ratkaistavaksi valtioiden välisin neuvotteluin. Mutta mikä valtio ottaa Paulan tonttiasian ajaakseen?

Toivottavasti se on Suomi.


Jos aasinajaja olisi vaivautunut lukemaan edes oman lisurinsa, lopputulos ei olisi ollut aivan yhtä yllättävä eikä tarvitsisi syytellä tuomaria puolueellisuudesta.

Ei, mikään valtio ei taatusti rupea ajamaan tonttiasiaa missään oikeudessa. Suomi korvasi jo 60 vuotta sitten tontin osittain. Jos Suomea alkaisivat sukupolvien takaiset taloudelliset menetykset tosissaan ahistaa, Suomi voisi koska tahansa maksaa lisää korvauksia. Jokainen tajunnee, että moisen esittäjä naurettaisiin pellolle. Aika lopettaa omaisuudenpalautushölmöily, ja keskittyä Karjalan palautukseen.

Uutta vanhaa musiikkia

Liljan loisto -orkesteri on julkaissut levyn "Takaisin Karjalan maille". Äänite sisältää perinteisiä Karjala-aiheisia lauluja uusina reggae-sovituksina. Jamaikalaisessa reggae-musiikissahan on toistuvana aiheena mustien orjien jälkeläisten kaipuu takaisin Afrikkaan. Kun suomalainen reggae-artisti Puppa J löysi viime jouluna appivanhempiensa vanhoilta vinyylilevyiltä Veikko Lavin "Evakon laulun", hän oivalsi, että kaipuuta menetettyyn kotimaahan ja siitä kertovia lauluja löytyy lähempääkin kuin Jamaikalta.

Tyhmän pastorin yritys olla hauska?

Suomen tyhmin pastori on nyt päästänyt pitkän ajatuspierun, jossa ehdotetaan Suomen palauttamista Venäjän suuriruhtinaskunnaksi, toki ilman turhaa autonomiaa. Kyseessä on varmaankin parodian yritys, mutta parodia vaatii kertalukuja enemmän älyä kuin pastorilta löytyy. Jos pastori ymmärtäisi vähänkään oman etunsa päälle, profiili olisi hieman matalampi. Kiinnostaisi vain tietää, milloin pastori tekee tyhmiä oma-aloitteisesti ja milloin suomalaisten ja venäläisten 'ystävien' yllyttämänä.

Isot sakot venäläiskollegalle

Sortavalassa lentolehtisiä levitellyt kollega on saanut vain sakkoja, vaikka 3-5 vuottakin olisi ollut mahdollinen, ehkä tämä johtui Suomen tyhmimmän pastorin esirukouksesta:

Petroskoin alioikeus on tuominnut 47-vuotiaalle Vjatšeslav Dreznerin 100 000 ruplan eli 2560 euron sakkoihin ekstremistisen aineiston levittämisestä. Sakkosumma on poikkeuksellisen suuri Karjalan tasavallassa, jossa keskikuukausitulo on 300-400 euroa.

Valitettavasti arvon kollegan tiedot asioista eivät ole kovin tarkkoja:

Oikeus toteaa päätöksessään Dreznerin levittäneen kuluvan vuoden alussa Sortavalan alueella lehtisiä, joissa esitetään vetoomus Karjalan tasavallan, Leningradin oblastin (Karjalan kannas) ja Murmanskin oblastin liittämisestä Suomeen. Drezner lähetti lehtisiään myös sähköpostitse suomalaisille, ruotsalaisille ja yhdysvaltalaisille tiedotusvälineille.

Korkeatasoisissa monivärilehtisissä väitettiin hieman virheellisesti, että kyseiset alueet kuuluivat ennen vuotta 1939 kokonaisuudessaan Suomelle.

Joka tapauksessa Venäjä on huolissaan, ja se on mielenkiintoista.

Myönteinen yllätys Petroskoista

Tässä blogissa on parikin kertaa viitattu Petroskoissa ilmestyvän Carelia-lehden kirjoitteluun, eikä kovinkaan myönteisessä mielessä. Uusimmassa numerossa (7/2010) oli kuitenkin jotain aivan muuta: Viktor Paason kirjoitus Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan syntytausta. Suomalaiselle ei jää sen historiantulkinnoista juuri huomauttamista. "Monien kansojen ja maiden kohtalo olisi voinut olla toinen, jos Stalin olisi ollut kaukonäköisempi ja harkitsevaisempi peluri", sitä mekin olemme sanoneet parikin kertaa. Paaso pääsee suorastaan yllättämään: "Näin Kuusinen teki sen, mistä hän haaveili jo vuonna 1900 tunnetussa runossaan, että vielä se päivä koittaa, jolloin Karjalan heimo on vapaa ja liittynyt kantaheimoonsa Suomen kansaan. Suur-Suomen luominen olikin hänen vanha unelmansa."

Saakohan Paaso ensi kesänä päänsä seipään nenään Seligerin leirillä vaiko peräti sen kolmesta viiteen vuotta häkkiä?

Pääsimmekö eroon Suomen tyhmimmästä pastorista?

Suomen tyhmin pastori on jälleen kerran (postausta on nähtävästi editoitu jälkeenpäin, mutta kommentit ovat tallella ja niistä näkyy mistä alunperin oli kysymys) lopettamassa:


Enimmillään yli 3000 lukijaa on lukenut blogiani päivässä. Merkittävien valtiovierailujen aikana blogini lukijoiden määrä on ollut aina noin 2000 lukijaa päivässä. Kun on tavallinen hiljainen aika, niin lukijoita on ollut keskimäärin 600-800 päivässä. En tietenkään luule, että kaikki lukijat olisivat yhtä vainoharhaisia Venäjää vastaan kuin anonyymit kommentaattorit ovat olleet. Olen tehnyt myös seikkaperäisiä havaintoja, miten blogiani on lukenut satunnaisesti ammattimaisesti myös Viron Kapo. Ehkä he ovat monta kertaa kätkeytyneet minulta, mutta olen minä löytänyt heidät myös riittävän monta kertaa. Suomen valtioneuvostosta on tiettyjen ministereiden nettiliittymistä käyty blogissani. Myös eduskunnan tietokoneilta on saavuttu blogiini. Suomen puolustusvoimista on seurattu ulkopolitiikkaan ja terrorismiin liittyviä kirjoituksiani. Afganistanista Naton joukoista on saavuttu blogini lukijoiksi, kun aihe on ollut sopiva. Euroopan parlamentista on saavuttu yhä uudestaan blogini lukijoiksi. Venäjän ulkoministeriöstä Kremlistä on seurattu satunnaisesti blogiani. Monet toimittajat ovat keränneet omaan käyttöönsä tietoa blogistani. Se on ollut halpaa tietoa. Tästä alkaen en kirjoita enää blogissani mitään poliittisiin aiheisiin liittyviä kirjoituksia. En tee myöskään aiheeseen liittyviä videoita. Lopetan kaiken julkisen ilmaisen kirjoittamisen mainituista aihepiireistä ja muistakin aihepiireistä; olen saanut osakseni liian paljon asiatonta leimaamista ja uhkailuja toimeentuloani vastaan. Olisihan se hullua vain kärsiä, kun kärsimyksellä ei edes voita mitään euroa tai ruplaa oman elämän hyväksi. Luulin sinisilmäisesti, että rakentava ja kriittinen keskustelu voisi korjata suomalaista Venäjä-ajattelua, mutta en usko enää edes sellaiseen korjausliikkeeseen.

Koska pastori edelleen kuvittelee harjoittaneensa rakentavaa ja kriittistä keskustelua ja uskoo toimittajien saaneen häneltä arvokasta tietoa, mistään varsinaisesta järkiintymisestä ei ole kyse. Kyllä pastori taas yllytetään vauhtiin, siihen menee luultavammin viikkoja kuin kuukausia. Karjala-kirjaa taisimme kuitenkin jäädä paitsi.

Minne jäi kirkkoherran kirja?

Heinäkuu oli ja meni, mutta Suomen tyhmimmän pastorin lupaamaa Karjala-kirjaa ei ole näkynyt. Taitaa olla taas muita huolia, mm. pastorin törkykirjoitukset ovat taas poikineen postia tuomiokapituliin. Antakaa nyt kirkkoherralle kenkää, kun se kerjäämistään kerjää.

Desantilla on kollega

Kuuluisa venäläinen historioitsija Nikolai Starikov puhui Seliger-2010-nuorisofoorumissa mm. Suomen ja Venäjän välisestä talvisodasta 1939-1940. Starikovin mielestä britit uhkasivat Pietaria jo kansalaissodan aikana ja tämä oli vaarassa toistua. Neuvostoliitolla oli oikeudelliset perusteet tarjota Suomelle reilua aluevaihtoa. Stalin loppujen lopuksi vain palautti imperiumille ne alueet, jotka Aleksanteri I oli liittänyt Suomeen. Ranskalaiset ja britit antoivat Suomelle valtavasti katteettomia vaatimuksia, jotka saivat Suomen ehdottomasti kieltäytymään neuvotteluista Neuvostoliiton kanssa. Suomen järjetön käyttäytyminen viittasi ulkomaiden antamiin suuriin lupauksiin.

Starikov tuntuu tuntevan historiaa sentään vähän paremmin kuin herra desantti, esimerkiksi Vanhan Suomen liittäminen muuhun Suomeen on tiedossa. Mielenkiintoista myös, että antifasisti syyttääkin kaikesta Ranskaa ja Britanniaa, Saksaa ei yhtäkkiä mainitakaan.

Jaa että kuuluisa historijoitsija? Kauppatieteistä valmistunut mielipidejournalisti.

Desantin tekniikat

Vääryystieteen desantti on iloksemme julkaissut blogissaan hesariinkin päässeen luentonsa historian väärentämisestä. Siinä sivutaan vähän Karjalaakin.

Возьмем, к примеру, финских реваншистов: они ведут информационную войну против России, утверждая, что будто бы следует вернуть Финляндии Карелию, хотя можно предельно легко установить, что Карелия до войны не принадлежала Финляндии, а была советской республикой, в 1941–1944 гг. оккупированной финнами, которые покрыли ее сетью концлагерей. Однако, ссылаясь на факт того, что на Карельском перешейке найдены бывшие финские поселения (в частности, кладбища), финские реваншисты получают возможность контакта с местными жителями и стремятся развить в них чувство вины за пресловутые сталинские преступления, пытаясь создать иллюзию того, что они якобы живут на финской земле.

Наглядным примером искажения истории стал располагающийся в Ленинградской области город Выборг – основанное шведами в XII веке поселение, тем не менее, подчинявшееся власти Великого Новгорода. Таким образом, это было объединение древнего русского городища со шведским замком. Однако финские реваншисты сейчас опираются только на время так называемой Зимней воны 1939–1940 гг., утверждая, что город около двадцати лет входил в состав Финляндии, и значит, теперь якобы следует вернуть его Финляндии, несмотря на то, что в действительности эта область веками принадлежала России. Для достижения своей цели финские реваншистские организации рапространяют в газетах, книгах и Интернете свою пропаганду (в том числе и на русском языке), с помощью которой стремятся сформировать в жителях Ленинградской области ложное чувство неловкости за то, что в их праве проживания на данной территории якобы имеются какие-то неразъясненные правовые вопросы. Основная цель в данном случае заключается в том, чтобы непосредственно внедрить в проживающих в этой области русских людей чувство вины. Именно поэтому финский реваншизм представляет собой серьезную угрозу для безопасности российского государства.

Soopa on jatkokehittelyä sille, mitä käsitelty täällä ja täällä, mutta väite Viipurista Novgorodin alaisena ruotsalaisena linnana on kieltämättä uutta. Kaikki tarpeelliset kommentit on oikeastaan kirjattu jo tänne.

Varsinaisesti ainoa mielenkiintoinen kysymys on edelleen miksi. Miksi Venäjä tarvitsee tällaista soopaa? Tuntuu edelleen siltä, että vallanpitäjät pelkäisivät sitä, että jos Venäjä muuttuisi - God forbid - joskus oikeasti demokraattiseksi, siitä voisi seurata mitä kauheaa tahansa, jopa Karjalan palautus.

Lopun alku Suomen tyhmimmälle pastorille - toivottavasti

Tuomiokapituli katsoo, ettei Molari ole esittänyt eikä asiassa muutoinkaan ole tullut ilmi mitään seikkaa, joka puoltaisi Molarin esittämiä näkemyksiä hänen edellä kerrottujen ilmaisujensa tyylillisestä luonteesta, merkityksestä tai raamatullisen tradition taikka kirkon eetoksen mukaisuudesta. Molari on kerrotulla tavalla 21.4.2009 ja 22.9.2009 julkaisemissaan bogeissa kirjoittaessaan käyttänyt loukkaavaa ja epäasiallista, väkivaltaisen menettelyn puoltamiseksikin tulkittavaa kieltä. Tällä menettelyllään hän on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan sekä käyttäytynyt virka-asemaansa sopimattomalla tavalla. Sen vuoksi tuomiokapituli harkitsee oikeaksi antaa Molarille hänen menettelystään tällä päätöksellä kirkkolain 23 luvun 8 §:n 2 momentin mukaisen kirjallisen varoituksen.

Ei kelvannut

Edellä esitettyä haastetta ei otettu vastaan. Vilahdus tietystä avoimuudesta kuitenkin näkyi:

karjala takaisin #49. Kiitos kommenteistasi. En ryhdy kirjaustoimiin, minulla on meneillä suurempi projekti, joka vaatii ajan.

Koska huomautuksesi ovat asiallisia ja perustelet niitä, perehdyn uudelleen asiaan nykyistä tarkemmin ja palaan siihen, en kuitenkaan lähiaikoina.

Ei sinun tarvitse tuhota blogiasi olit oikeassa tai väärässä. Sinulla on yhtä suuri oikeus blogiisi kuin minullakin ja päinvastoin.

Karjalan palautus -kirja korvasi Reformisuunnitelman. Mikä tahansa suunnitelma ja selvitys elää. Uuden tiedon valossa asiat voivat muuttua. Perusasia ei koskaan muutu. Karjala on osa Suomea ja tulee palauttaa.

Pro Karelia ei ole haukkunut ketään neuvostobolshuiksi tai FSB-agenteiksi. Sinä sekoitat jotkut itsenäiset kommentoijat tai kirjoittajat Pro Karelian linjaksi. Luulenpa, että tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun kirjoitan sanan ”neuvostobolshu”. Se ei kuulu Pro Karelian sanavarastoon.

Kiitos tarjouksesta, siitä voi hyvin kieltäytyä. Keskityn mainitsemaani suurempaan projektiin, mutta otan sanoistasi vaarin ja perehdyn ajan kanssa uudelleen Porkkalan kysymykseen.

Julkinen haaste ProKarelian edustajalle

Pienen kiemurtelun jälkeen ProKarelian mies suostui vastaamaan kysymykseen, joten jatkoin:

#45 ”Olen lukenut Porkkalan palautukseen liittyvien oikeustieteilijöiden lausunnot ja Porklan palautuslain. Lukemisesta on useita vuosia.”

Minä luin ne vähän yli kolme vuotta sitten ja muistan tämmöisiä (olen kertonut jo lukemattomia kertoja mutta antaa mennä kerta vielä):

1) Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden loppuneen Porkkalassa. Erik Castrén ja Paavo Kastari olivat sitä mieltä, että se oli säilynyt, koska Porkkala oli ollut vain vuokralla ja vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli.

2) Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että omaisuuden palautuksen ehtona tuli olla korvauksien palautus, muuten syntyisi perusteeton etu.

3) Palutuslain sanamuotoon pantiin tulkinta, jonka mukaan omistusoikeus ei ollut säilynyt, mistä Sven Högström jätti eriävän mielipiteen.

Sinä selvästikin muistat jotain ihan muuta. Sitten asiaan:

Ehdotan, että kirjaat tänne suunnilleen samalla tarkkuudella kuin yllä, mitä siellä sinun mielestäsi sanotaan.

Sitten yksi tai useampi kolmas osapuoli piipahtaa Kansallisarkistossa ja suorien sitaattien kera ratkaisee, kumman muistikuvat ovat oikeampia.

Jos minä olin väärässä, tuhoan blogin ja lopetan sekaantumisen Karjala-keskusteluun.

Jos minä olin oikeassa, ProKarelia rehabilitoi Reformisuunnitelman, pyytää julkisesti anteeksi kaikilta neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi haukutuilta ja lisää blogimme linkkilistaansa.

Eikö tämä ole tarjous, josta ei voi kieltäytyä?

Julkinen kysymys ProKarelian edustajalle

Pohdittuani jonkin aikaa, mitä ProKarelian täällä osoittamalle uskomattomalle luupäisyydelle pitäisi tehdä, päätin aloittaa yksinkertaisella kysymyksellä, jonka kopioin tänne talteen:

Nyt ihan yksinkertainen kysymys johon voi (ja pitää) vastata kyllä tai ei:

Oletko itse lukenut Porkkala-komitean arkistossa olevat oikeustieteilijöiden lausunnot ja Porkkalan palautuslain (minä olen)?

Epäilen, että mitään vastausta ei tipu, koska on helppo arvata, että vastauksesta riippumatta odotettavissa olisi hankalia jatkokysymyksiä. Jotenkin sitä peräänkuulutettua avoimuutta puuttuu.

Kirkkoherraa aivopierettää jälleen

Jonkin aikaa puituun ProKarelian sietämättömään todellisuudentajuttomuuteen on langennut kirkas toivonsäde. Suomen tyhmin pastori aikoo sekaantua jälleen asioihin, ja se ei voi olla kuin palautuksen eduksi:

Kirkkoherra (TT, BBA) Juha Molari on kirjoittanut teoksen: "Antifasistinen Karjala-kirja". Tämä kirja valmistuu heinäkuussa 2010. Kirjassa käsitellään suomalaisten (ja Virossa asuvien) "Karjalan palauttajien" toimintaa, Aluepalautusta, Pro Kareliaa ja Karjalan Liittoa unohtamatta. Suomalaisten akateemisten uudempien tutkimusten tulokset näyttävät, että Karjala-mytologiaa ja rotuoppia hyväksikäytettiin 1920-1940- lukujen Suur-Suomi -ajattelussa. Mielenkiintoista on selvittää, missä määrin oman aikamme myyttistä Karjala-kirjoittelua leimaa vastaavat tekijät. Myös kirkollinen puuhastelu Karjala-kaipuun siirtämisessä polvelta toisella tulee kirjassa ilmi. Venäläinen kritiikki "Karjala-palauttajia" tuodaan nyt kirjassa suomenkielellä julki

Tiedossa ei ole vielä, onko tulossa taas yksi PDF-tiedosto vai ihan oikea kustanne WC:n lattialle.

PS Täältä löytyi tieto, että tuomiokapitulin päätös varoituksesta on tullut. Pastorilla ei ole kuitenkaan ollut vatsaa ja sukuelimiä kertoa siitä.

Kenellä on perusteet ja kuka pistää omiaan

Puheenaolevassa keskustelussa pistin lopulta suoraa sitaattia siteerauskelpoisista (tuntuu ProKareliassa olevan tuntematon käsite, ilmeisesti kukaan siellä ei ole edes lukenut, saati sitten kirjoittanut tieteellistä tekstiä) lähteistä. Ei kelvannut:

"karjala takaisin #146. Kovasti on Suontausta ollut pakko-pakko pinnalla. Hän on rinnastanut välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta annetun lain pakkoluovutukseen ja lisäksi hän on viitannut välirauhansopimuksen määräyksiin.

Ei niissä kummassakaan kohdassa ole yksityisten kiinteistöjen luovutukseen liittyvää lausumaa tai pakkoluovutukseen viittaavaa lausumaa. Kaukaa on vedetty johtopäätökset.

Ja palataan vielä siihen, että enemmistö katsoi omistuksen säilyneen, joten sekin on selvä juttu."

Selvästikään mikään asia-argumentti ei pysty horjuttamaan ProKarelian harhoja. Jos oikeasti kuuntelisi asiaperusteluja olisi varmaan heti kateellinen jurputtaja, neuvostobolshu ja FSB:n agentti, ja sehän ei toki käy.

Yhdeltä innokkaalta palautuksen vastustajalta pyydettiin haastatteluakin, koska vastustajan mielipiteet voi aina helposti dissata. Väärin ajattelevat palautuksen kannattajat ovat paljon vihatumpia.

ProKarelian d-d-d-d- no se jokin d:llä alkava

Aikaisemmissakin entryissä kuvatussa keskustelussa ProKarelian miehen muisti tuntuu todella pätkivän:

"Sinähän voit vaatia perusteluja ja kun kerran sinulle pyhää sanaa ovat aikaisemmat kirjoitukset, niin lue Karjalan palautus -kirja ja lue uudelleen Pro Karelian sivuilla ja Karelia Klubi -lehdessä sekä Karjalan Kuvalehdessä olevat artikkelit.

Niidenhän pitäisi olla sinulle faktoja. Jos eivät ole, niin sinun tulee perustella huolellisesti oma eriävä kantasi. Et ole sitä missään vaiheessa tehnyt."

Annoin oleelliset kirjallisuusviitteet ProKarelian kommenttiosastolla 24.6.2008.

Koska tietenkin blogissa olevat kirjoitukset voivat jäädä huomaamatta, lähetin sähköpostissa liudan linkkejä 1.10.2008.

Laitoin samat linkit Uuden Suomen kommenttiosastolle 16.10.2009.

Selostin uudelleen oleellisimmat asiat Uuden Suomen kommenttiosastolla 29.4.2010.

Sitten annoin taas viitteet puheenaolevassa keskustelussa 17.6.2010 ja laajemman perustelun tänään.

Lisäksi on päässyt unohtumaan rahan arvon käsite:

"Suuri osa evakoista joutui myymään obligaatiot heti voidakseen maksaa osan heille myydyn, usimmiten kylmän, tilan kauppahinnasta. Obligaatioiden ”kultaobligaatio-ominaisuudesta” eli indeksiehdosta olisi hyötynyt paljonkin siinä inflaatiotilanteessa, jos obligaatiot olisi voinut pitää itsellään pitemmän aikaa."

Ei, enemmän arvottomampaa rahaa ei ole parempi kuin vähemmän arvokkaampaa.

Porkkalan palautus muistetaan väärin:

"Porkkalan osalta eräät oikeusoppineet katsoivat, että koska omistusoikeus oli latentti, sitä ei ole olemassa enää. Latentti tarkoittaa sitä, ettei omistaja voi käyttää omistustaan mitenkään hyväkseen tai määrätä omaisuudestaan.

Päätökseksi ja enemmistöksi tuli ainoa oikea kanta, että olkoon omistus tiettynä hetkenä latentti tai ei, omistus oli jatkumo."

Ei, ei todellakaan ollut noin.

Mun isi on vahvempi kuin ProKarelian isi

Uuden Suomen blogeissa käydyssä keskustelussa ProKarelian mies on ottanut käyttöön auktoriteettiin vetoamisen, henkilökohtaiset vihjailut ja tunteisiin vetoamisen:

"karjala takaisin #55. On vaikea saada selvää, mitä oikein haluat sanoa. Oletko sitä mieltä, että omistus siirtyi korvauslain perusteella vai et? Keneen viittaat, kun kirjoitat ”kirjoittajasta”? Tässäkin blogissa on aika monta kirjoittajaa.

Omistusoikeuden osalta totean vielä yksinkertaisesti, että luotan mm. kansleri, professori Kauko Sipposen kannanottoon paljon enemmän kuin sinun tai muiden, jotka yrittävät kehitellä omistusoikeudesta omia muunnelmiaan.

Jos omassa blogissasi jotain kyselet, ei ole mitään varmuutta, miten kukaan hoksaa sellaisen olemassaoloa ja rientää sinne vastaamaan."

"karjala takaisin #91. Pakkoluovutettujen alueitten palautus on ensinnäkin ihmisoikeudellinen ja kansainvälisoikeudellinen kysymys. Pitäisikö uhria mielestäsi rangaista vai antaa hänelle oikeutta?"

Minä voi helposti iskeä pöytään isompia auktoriteetteja. Erik Castrén on isoin, mitä Suomesta löytyy. Veli Merikoski, Tauno Suontausta ja Paavo Kastarikin pärjäävät ihan hyvin Kauko Sipposen kanssa. Kaikilta on lisäksi ihan tieteellisesti perusteltuja lausuntoja tai suorastaan julkaisuja, eikä vain epämääräisesti viitattua mielipidettä. Joten ihan minun muunnelmistani ei tosiaan ole kysymys.

Ja ihminen, joka väittää olevansa ihmisoikeusrikoksen uhri, koska isovanhemmat kärsivät yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä joita ei korvattu täysimääräisesti, on lähinnä kuvottava.

Ja niitä perusteluja olen moneen otteeseen tivannut paitsi täällä blogissa, myös sekä Uuden Suomen että ProKarelian kommenttiosastoilla. Niitä vain ei koskaan tipu.

Safkan uusi tyhmä kannanotto Karjalan palautukseen

Uuden Suomen blogeissa on jo jonkin aikaa ollut näkyvillä uusi ennen näkemätön safkalainen, joka on vaikuttanut kauniisti sanottuna yksinkertaiselta. Jopa muihin safkalaisiin verrattuna nimimerkki heidi on vaikuttanut huonolta vitsiltä. Nyt arvon nimimerkki on julkaissut kannanoton Karjalan palautukseen. Ei helvetti, ei näin tyhmää ihmistä voi ollakaan. Täysin sekavaa tekstiä luovutettu Karjala ja Itä-Karjala suloisessa sekamelskassa. Lukekaa itse, mutta ei mitään nestettä suussa.

Miettikääs tätä

Parissa viime postauksessa kuvattu sekaantuminen keskusteluun on taas ollut valaisevaa. Ihmisten kyky sulkeutua epämiellyttäviltä tosiasioilta (samoin kuin kyky tunkea lainausmerkkejä joka paikkaan) on aina yhtä hämmästyttävä. Tämä sai minut miettimään, miksi tieto, jonka luulisi olevan mieluinen, ei kiinnosta. Tässä blogissa on nimittäin jo aikoja sitten paljastettu, että omaisuudenpalautushölmöilyn tuotteistanut aasinajaja on kirjoittanut lisuriinsa ihan muuta kuin on syöttänyt asiakkailleen. Miksi Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea ei ole tarttunut tähän tietoon, vaikka sekä vääryystieteen desantti että Suomen tyhmin pastori todistetusti lukevat tätä blogia? Safkan blogissa käy parikymmentä kertaa niin paljon ihmisiä kuin täällä, sieltä tieto leviäisi nopeasti, ja aasinajaja olisi nopeasti kusessa. Aasinajajanhan pitäisi olla safkan ja tyhmän pastorin perivihollinen.

Yksinkertainen vastaus on, että jopa safkalaisilla aivoilla tajuaa, että omaisuudenpalautushölmöily on uhka Karjalan palautukselle, ei Venäjälle. Jos on vähänkin taipumusta salaliittoteorioihin, tulee mieleen myös monimutkaisempi vastaus...