Tibla jääb tiblaks, prae selle või võiga

Arvoisa kilpaileva blogaajamme on ilmaissut huolensa r-vihasta ja r-sanan käytöstä mm. KareliaForumilla. Sama kirjoittaja, jonka tähänastiset linkit ovat ilmaisseet huolen siitä, että Karjalan palautus venäläistäisi Suomen, menee nyt antamaan linkin kirjoitukseen, jossa osoitetaan ymmärrystä tsaarinajan venäläistämispolitiikkaa kohtaan, ja pidetään Suomea osana venäläistä kansallisvaltiota:

1800-luvulla oli syntynyt kansallisuusaate, ja se kosketti sekä Suomen että Venäjän kohtaloita. Sadan vuoden kuluessa maailma oli muuttunut. Venäjällä oli nyt oma virkamieskunta, joka pystyi hoitamaan myös Suomen asioita ja joka ei suomalaisten suosikkiasemaa ja tsaarin suomalaisille aikoinaan antamia erioikeuksia voinut pitää kansallisvaltion kannalta mitenkään järkevinä. Suomalaisille sen sijaan laki oli laki, runebergilaisittain ikuinen ja alati voimassa pysyvä. Muuttivatpa Pietarin virkamiehet vaikkapa postimerkkejä koskevaa lakia, suomalaisten mielestä se oli sortoa.

Alkoivat niin sanotut sortovuodet. Tavallinen kansa ei niistä mitään tiennyt, mutta herrasväelle, lähinnä suomenruotsalaisille, aika vuosisadan vaihteesta sisällissotaan oli valtiovallan harjoittaman sorron aikaa. Ylimmät piirit yhteiskunnassa lietsoivat keskuudessaan kapinamieltä. Suomalainen Fronde oli syntymässä. Kaikkein sydämistyneimmät alkoivat elätellä separatistisia haaveita. Mielisairauden rajoilla tasapainoileva suomenruotsalainen Eugen Schauman tarttui ensimmäisenä aseeseen. Kun hänen sukunsa sai tiedon asiasta, kyseltiin surkutellen: "Onko Eugen lopultakin ampunut itsensä? On, vastattiin, mutta hän on ampunut myös kenraalikuvernöörin."

Ensimmäisen maailmansodan aikana ihanteelliset, tai vain seikkailunhaluiset, separatistit, joita alettiin kutsua jääkäreiksi, ja näiden värväämät joutilaat nuoret miehet matkustivat salaa Saksaan taistellakseen omaa laillista hallitustaan vastaan. Joukossa oli lyhyitä supisuomalaisia miehenpätkiä, kuten myöhemmin kenraaleiksi ylenneet Axel Airo ja Taavetti Laatikainen, mutta enimmäkseen hyvällä ravinnolla pitkiksi kasvaneita suomenruotsalaisia taskussaan kortti joka esitti heidän ihannettaan Eugen Schaumania mopsinsa kanssa kävelyllä Kaivopuistossa.

Lainauksen loppu näyttää hyvin, miten kirjoittaja alistaa historian lennokkaalle retoriikalleen. Kirjoituksen toinen osa onkin sitten jo niin lennokasta tekstiä, että se on vaivihkaa poistettu Carelian webisivuilta ja löytyy enää webiarkistosta.

Ruotsinsuomalainen väärinymmärretty nero, joka julistaa Venäjällä suomalaisten pahuutta ja Suomessa ruotsalaisten pahuutta, ei pelaa kovinkaan paljon täydemmällä pakalla kuin KareliaForumin hörhöt, ja näiden linkkien levittely Suomessa ei ole omiaan ainakaan vähentämään r-vihaa.