Karjala-keskustelua Uudessa Suomessa

Panu Höglund nimitti kerran Uuden Suomen blogaajia hiuksianostattavaksi pimahtaneistoksi. Ainakin he ovat osoitus, että omalla nimellä kirjoittaminen ei ole tae tasosta. Nyt herra Karl Haushofer (nimi vaikuttaa kyllä vahvasti tekaistulta) kirjoitti Karjalan palautusta vastaan, ja vanha tuttavamme KareliaForumilta vastasi. Koska tuttavamme uskottavuus on syystäkin aika alhaalla, lienee syytä esittää omatkin kommenttinsa keskusteluun:

1. Petsamon luovutus Suomelle toisi yhden ylimääräisen valtion mukaan kilpailemaan Barentsinmeren luonnonvaroista. Venäjä ja Norja solmivat juuri sopimuksen jolla Barentsin alueen öljy- ja kaasuvarat jaetaan, eivätkä nämä kaksi maata todellakaan halua yhtä ylimääräistä valtiota mukaan jakamaan kakkua.

- Mitä sitten? Petsamo on Suomen alue, ja sellaiseksi sovittu "ikuisiksi ajoiksi". Ei ne Barentsinmeren luonnonvarat niin helppoja hyödynnettäviä ole, että pieni siivua Suomea näiden luonnonvaroilta rikkaiden maiden etua merkittävästi heikentäisi. Kun Suomi saa Petsamon, tehdään uudet sopimukset.

2. Petsamon luovutus toisi Suomen ja EUn mukaan myös kilpailemaan vähitellen avautuvan koillisen merireitin satamapalveluista. Ilman alueluovutuksia EU:n mahdolliset kuljetukset tulevat olemaan Venäjän ja Norjan satamien varassa - asetelma mistä Venäjän olisi järjetöntä luopua. Miksi se haluaisi päästää EU:n ilmaiseksi kilpailemaan Murmanskin kanssa?

- Murmanskin satamalla nyt ei ole juuri tekemistä EU:n kanssa. Murmanskin satama on kaukainen, viisumien, vainoharhojen ja viivytysten takana. Koillinen merireitti ei sitä paitsi avaudu koskaan, jos maapallo pyörii radallaan: pohjoisessa on kylmä, etenkin yli kuuden kuukauden talven aikana.

Petsamo olisi toki kiva, mutta pitää muistaa, että sillä ei ole Suomelle sellaista kansallista ja historiallista merkitystä kuin Karjalalla. Taloudellistakaan merkitystä sillä ei ole, nikkeliä ja mannerjalustan luonnonvaroja Venäjä ei luovuttaisi, satamasta ei olisi iloa ilman miljardien hintaisia teitä ja ratoja. Petsamosta pitää heti tinkiä, jos siten voidaan edistää Karjalan palautusta.

3. Tarton rauhan raja kulkee nykyisin Pietarin esikaupunkien läpi. On absurdi ajatus, että Venäjä luovuttaisi osan toiseksi suurimmasta kaupungistaan vieraalle valtiolle!

- Tämä on silkka valhe. Pietarin esikaupunkiin on Rajajoelta edelleen se 30 km. Siellä, Pietarin esikaupunkien ulkopuolella on Lahta-niminen paikka (siis Lahti, vanhaa inkerinsuomalaista perua). Lahtan ja Rajajoen välissä on metsää, suota, joutomaata sekä erillisiä KAUPUNKEJA, mm. Lisii Nos, Aleksandrovka ja Siestarjoen kaupunki. Tosiasiassa Pietarin hallinnollista aluetta on vedetty kauas kauas länteen, ja Terijoen alueen nimeksi on keksitty "Kylpylöiden piiri". Ne eivät ole Pietarin esikaupunkeja, eikä itse kaupunki ole siirtynyt mihinkään. Etäisyys on sama kuin aina ennenkin.

Joka tapauksessa myös Terijoesta pitää tarvittaessa voida tinkiä. Samalla olisi mahdollista vähentää oleellisesti palautettavan alueen väkimäärää. ProKarelia, vielä järjissään ollessaan, jätti Terijoen reformisuunnitelman ulkopuolelle. Pois se on jäänyt myös nykyajan kaunokirjallisissa palautuksissa, eli Remeksen kirjoissa.

4. Pääosa Venäjän öljynviennistä kulkee Koiviston ja Uuraan satamien kautta. Molemmat sijaitsevat luovutetulla alueella. Lienee sanomattakin selvää, ettei Venäjä luovuta sen taloudelle elintärkeää infrastruktuuria vieraan valtion hallintaan.

- Eihän yksityisessä omistuksessa oleva satama KOSKAAN ole vieraan VALTION hallinnassa. Sehän on AINA yksityisessä hallinnassa. Tälläkin hetkellä Suomen valtion alueella on runsaasti yksityistä, ulkomaalaista omistusta, alkaen tietysti suurlähetystöistä mutta myös laajoja maa-alueita on ulkomaalaisessa omistuksessa. Eihän Venäjän Transneft-yhtiö mihinkään luovu omasta yksityisestä omaisuudestaan, vaikka sille edullinen pääsy EU:n sisämarkkinoille saamalla oman omaisuutensa nopeasti kohentuvan infrastuktuurin piiriin. Heidän omaisuutensa ARVO nousisi: käyttöarvo ja myyntiarvo.

Tähän pätee sama kuin Petsamoonkin. Jos Koivisto ja Uuras ovat tärkeitä Venäjälle ja Viipuri on tärkeä Suomelle, raja pitää tarvittaessa vetää siihen väliin.

5. Itämeren kaasuputki lähtee Viipurista ja päätyy Saksaan. Itämeren kaasuputki on strateginen hanke, jonka ainoa tarkoitus on rakentaa kolmansista maista riippumaton energialinkki Venäjän ja Saksan välille. Luovuttamalla Viipurin Suomelle Venäjä samalla luovuttaisi myös miljardeja euroja maksavan Itämeren kaasuputken Suomelle, joutuen tulevaisuudessa maksamaan siitä vuokraa ja luovuttamaan sen hallintaoikeuden Suomelle. Mitä järkeä?

- EI TIETENKÄÄN Venäjä mitään putkea Suomelle luovuta. Venäjän Gazprom-yritys omistaa AINA oman putkensa, kuten KAIKKI yksityiset yritykset omistavat OMANSA. Suomi ei ole kommunistinen diktatuuri, vaan yksityistä omaisuutta kunnioittava markkinatalous-monipuoluedemokratia. Millä perusteella Gazprom joutuisi maksamaan "vuokraa" omistamastaan putkesta? Millä perusteella yksityinen putki tulisi "Suomen hallintaoikeuteen"? Ei tietenkään. Se on yksityistä omaisuutta, ja Suomi KUNNIOITTAA yksityistä omaisuutta. Päinvastoin - Venäjä saisi putken lähtökohdankin EU:n sisämarkkinoille, ja siitä voisi olla vain etua kaupankäynnille.

Putki on nykyisellään suorastaan vainoharhaisen ajattelun tulos. Sen pitäisi olla Venäjän ja koko EU:n välinen. Olisi koko EU:n etu, että kaasu kulkisi.

6. Vaikka Laatokan pohjoispuolinen Karjala on pääosin kehittymätöntä aluetta, on Karjalan kannakselle rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana varsin kallista infrastruktuuria, erityisesti rikkaiden loma-asuntoja eli datshoja. Esimerkiksi Terijoella on valehtelematta ainakin useiden satojen miljoonien eurojen arvosta huviloita, joista monet omistavat Venäjällä vaikutusvaltaa omaavat ihmiset. Näillä ihmisillä tuskin on halua luovuttaa omaisuuttaan vieraalle valtiolle.

- Mitä sitten? Eihän yksityinen omaisuus ole millään tavalla riippuvainen valtioista! Suomen kansalaiset omistavat Viron Saaremaalla isoja tontteja, eikä yksikään heistä ole joutunut "luovuttamaan omaisuuttaan" vieraalle valtiolle. Yksityinen omaisuus on yksityistä omaisuutta. Suomi EI OLE kommunistinen diktatuuri, jossa takavarikoidaan yksityistä omaisuutta. Sen sijaan venäläiset hyötyisivät pääsemällä EU:n sisämarkkinoille, saamalla oman omaisuutensa nopeasti kohentuvan infrastuktuurin piiriin. Heidän omaisuutensa ARVO nousisi: käyttöarvo ja myyntiarvo.

Tässä kohtaa matkakirjailija osuu toki naulakon kantaan. Karjalan palautus ei saisi vaikuttaa nykyisiin omistussuhteisiin alueella, muuten se ei olisi hyväksyttävissä Venäjällä. Juuri tästä syystä ajatus omaisuuden restituutiosta on vaarallinen houre.

7. Turvallisuuspolitiikka. Neuvostoliitto sai työnnettyä II maailmansodan päätteeksi rajan kauemmaksi Pietarista. Venäjä tuskin haluaa luovuttaa tätä saavuttamaansa etua ilmaiseksi pois. Vaikka juuri tällä hetkellä Pietarin turvallisuutta ei akuutisti uhkaa kukaan, niin mistä voimme tietää ettei näin ole kymmenen, kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä?

- Suomi EI UHKAA ketään tai mitään, koskaan. Tuo turvallisuusnäkökulma edustaa vainoharhaisuutta. Se on mielisairautta. Sen varaan ei kukaan asioita tutkinut laita mitään painoarvoa. Sen sijaan Venäjä itse muodostaa uhkan kaikille naapureilleen, joten Venäjän on itse palautettava varastamansa, etnisen puhdistuksen alueen, jotta sen oma imago uhkaavana laajentumishaluisena etnisenä puhdistajana hälvenisi.

Rajan sijainnilla ei nykyaikana ole mitään merkitystä. Kukaan ei hyökkäisi Venäjälle hyökkäämällä maitse Pietariin, eikä Kannakselle voisi keskittää salassa joukkoja yllätyshyökkäystä varten. Leningradin turvallisuus oli alun perinkin pelkkä veruke.