Joulua

Tänä jouluna ei enää ehdi, mutta ensi vuonna Venäjä voisi antaa Suomelle joululahjaksi Karjalan takaisin. Petsamon ja Sallan myös, niin saataisiin Korvatunturikin kunnolla Suomen puolelle.

Jankutetaan nyt sitten vielä

Sattui pikästä aikaa käsiin Karjala-lehti (15.12.2011). Kukas siinä kirjoittaakaan taas, kuin ProKareliaa lähellä oleva taho vakioaiheestaan omistusoikeudesta. Keskustelu ko tyypin kanssa on toki turhaa, mutta teksti on omaperäisyyden puutteestaan huolimatta niin epärehellinen, että se vaatii jonkinlaista kommenttia.

Kirjoittaja käsittelee korvauslakien vaikutusta, mutta onnistuu olemaan mainitsematta yhtään kolmesta korvauslaista. Sen sijaan kirjoittaja kyllä mainitsee Pika-asutuslain ja Maanhankintalain. Sinänsä perusteltua, koska vuoden 1940 korvauslakia ei juurikaan ehditty toimeenpanna, mutta sen sijaan pika-asutustiloja ehdittiin jakaa jonkin verran. Pika-asutuslailla on asian kannalta todellakin tietty merkitys: Kun Karjalan takaisinvaltauksen jälkeen säädettiin laki omistusoikeuden palauttamisesta, siinä määrättiin, että omaisuuden takaisinsaamisen ehto, oli mahdollisesta pika-asustustilasta luopuminen.

Kirjoittaja jatkaa: "Korvaukset olivat luonteeltaan toimeentuloturvaa ja avustusta elinkeinon uudelleen aloittamiseksi. Korvaus ei ollut vastikkeellista eikä siihen liittynyt takaisinmaksuvelvollisuutta tai omistusoikeuden siirtoa."

Korvauksen olivat, kuten laissa sanottiin, korvausta menetetystä omaisuudesta, joko luovutetulle alueelle jääneestä tai muuten tuhoutuneesta.

Ja: "Kiinteän omaisuuden omistus siirtyy Suomen lain mukaan luovutuksella, joka rekisteröidään. Kiinteän tai irtaimen omaisuuden omistus ei siirry implisiittisesti. Suomen valtio ei voinut luovuttaa mitään, mitä se ei itse omistanut."

Suomen lait eivät ole tippuneet taivaasta, ne ovat Eduskunnan säätämiä. Eduskunta myös hyväksyi rauhansopimukset ja niiden täytäntöönpanoa koskevat lait. Suomi todellakin luovutti Karjalan ehdoitta ja luopui myös kaikista yksityisistä vaatimuksista. Jos siinä on jotain valittamista, oikea kohde vaatimuksille on Suomi, ei Venäjä.

Tällä kertaa perättömiä väitteitä Porkkalan palautuksesta ja suorastaan naurettavia väitteitä korvausobligaatioista ei ollut, ilmeisesti kirjoittaja ymmärsi, ettei niitä kannata levittää uskovien piirin ulkopuolelle.

Kerran vielä, tällainen hölympöly on yksinomaan tuhoisaa Karjalan palautuspyrkimysten uskottavuudelle.

Presidenttitentti

Presidenttiehdokkailta kysyttiin klassikkokysymys MTV3:n presidenttitentissä: vauhdittaisivatko he presidenttinä ollessaan neuvotteluja Karjalan palauttamisesta.

Vain yksi vastasi myöntävästi: perussuomalaisten Timo Soini.

Miten te, Soini, hoitaisitte tämän Karjalan meille takaisin, juontaja kysyi häneltä.

- Ei se ole yksin hoidettavissa. Kyllä minä varmistaisin, onko heillä edelleen se kanta sama, että se ei ole mahdollista. Kysymys on kuitenkin siitä, että me menetettiin...ja se on kipeä asia monelle. Ei kysyvä tieltä eksy. Jos vastaus on ei, se on sitten ei, Soini perusteli.

Karjalasta puhuminen on toki hyvä asia, mutta tämän vastauksen perusteella ei vielä kannata tehdä äänestyspäätöstä. Toivottavasti ProKarelia ei ainakaan yritä "auttaa" Soinia samalla tavalla kuin aikanaan Niinistöä.

Karjalan takaisin saamiseen tarvitaan sekä otollinen tilaisuus että vatsaa ja sukuelimiä. Kekkosella oli viimeksi mainittuja, mutta kunnon tilaisuutta ei koskaan tullut. Ehkä hyvä niin, koska palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla liian korkea. Kekkonen toimi visusti kulissien takana, ja varmasti teki siinä oikein. (Jotkut ovat kyllä väittäneet, että Kekkonen olisi vihjaillut ennen vuoden 56 vaaleja jotain, mutta sittemmin Kekkonen oli julkisuudessa hiljaa ja hiljensi muutkin.) Koivistolla oli ehkä hetken aikaa se tilaisuus, mutta rohkeus ja luovuus puuttuivat. Jos tilaisuus tulisi seuraavan kuuden vuoden kuluessa, kuka ehdokkaista olisi oikea henkilö tarttumaan siihen? Tietäisinpä.

Tilaisuuden tuleminen ei välttämättä tunnu mahdottomalta, koska Venäjän stabiilisuus ei enää näytä kirkossa kuulutetulta. Toisaalta tilaisuus ei ehkä sittenkään olisi tilaisuus Karjalan palautukseen, vaan pikemminkin pariin otteeseen blogissa käsitelty Venäjän hajoaminen ja Karjalan tasavallan itsenäistyminen. Silloin suurimman työn tekisi Karjalan tasavallan johto, ja siihen toivon mukaan kuuluisi Vienanmeren rannikon ja Äänisen itäpuolen vaihtaminen Viipuriin ja Käkisalmeen. Suomen johdolle jäisi vain unionin muodostaminen itsenäisen Karjalan kanssa,.

6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Näin Moskovassa

Eesti päevaleht kertoi, että Moskovassa on havaittu useita sotilasostoja ja nasi-nuorten ryhmiä liikkeellä kohti kaupungin keskustaa. Vaalien jälkiselvittelyjäkö siellä on tekeillä? Ilmeisesti keskusvalta tuntee olonsa honteloksi kehnon vaalituloksen jälkeen ja varautuu mielenosoituksia vastaan.

Näin naapurissa

Vaalit, siis. Tulos oli oikeasti mielenkiintoinen. Yhtenäinen Venäjä sai historiallisen huonon tuloksen. Eiväthän kommunistit, liberaalidemokraatit ja Oikeudenmukainen Venäjä siitä juuri linjauksiltaan eroa, mutta kyllä tuosta luulisi tiettyjä eturistiriitoja seuraavan. Pitkällä tähtäimellä Venäjän vakauden varaan ei voi paljoa laskea. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

PS Tshetshenian vaalitulos oli varsinaisen kuvaava: Äänestysprosentti 99,5%, Yhtenäisen Venäjän kannatus 99,48%. Oikein hyvää neuvostotasoa. Täytyy olla tosi tyhmä, että pitää näitä vaaleja rehellisinä.

Taidetta

Keravan taidemuseossa on tammikuun puoliväliin asti näyttely "Maisema rajan takana", johon on koottu Laatokan Karjalan maisemia ennen sotia maalanneen Grigor Auerin töitä. Lisäksi näyttelyssä on esillä Äänisen ja Vienanmeren rantojen muinaisia kalliopiirroksia, maisemavalokuvia Ääniseltä ja Suurselän kylästä sekä muuta dokumenttisälää.
Lauantaina 3.12. klo 15 on museossa tilaisuus, jossa piispa Arseni kertoo Grigor Auerista ja kuullaan Seesjärven laulun esittämiä kansanlauluja.

Vaalikoneen kertomaa

Helsingin Sanomien vaalikoneeseen oli yleisön pyynnöstä otettu mukaan kysymys presidentinvaaliehdokkaiden suhtautumisesta Karjalan palautukseen. Kävi ilmi, että Paavo Väyrynen ja Timo Soini haluavat presidentin olevan asiassa aloitteellinen, kun taas Sauli Niinistö, Paavo Lipponen ja Sari Essayah odottaisivat Venäjän aloitetta. Pekka Haavistoa, Paavo Arhinmäkeä ja Eva Biaudeta ei asia kiinnosta.
Aloitteellisuus siis näyttää kasautuvan suorapuheiseen änkyräosastoon, mikä tietysti saattaa kertoa myös muiden ehdokkaiden varovaisemmasta sanojen asettelusta. Joka tapauksessa on myönteistä, että noinkin moni ehdokkaista ei ainakaan suoralta kädeltä torju ajatusta. Käytännössä kuitenkin Karjalan palauttamiseen täytyy ensin löytyä halua Venäjän puolelta, oli Suomen presidentti aloitteellinen tai ei. Täytyy vain toivoa, että jos Venäjältä alkaa tulla myönteisiä signaaleja, niin Suomen presidenttinä olisi joku, jolla olisi rohkeutta, halua ja kykyä tarttua niihin pontevammin kuin Mauno Koivisto 90-luvun alussa.

Niinpä

Nimenomaan valtioiden välisen rajan siirtämisestä Karjalan menettämisessä oli kysymys, ja myös Karjalan takaisin saaminen tarkoittaa valtioiden välisen rajan siirtämistä eikä kiinteistöistä käräjöimistä. Kumma kun näin yksinkertainen asia ei tunnu menevän perille. Minä haluan Karjalan takaisin ja Suomen lipun liehumaan Viipurin linnan torniin! Ei pätkääkään kiinnosta kuka jonkin talonröttelön omistaa.

Suolesta törähtää

Pilasin pitkästä aikaa päiväni vilkaisemalla suoli24:n Karjala-keskustelua. Silmiin osui Imatralaisesta lainattu juttu persujen Juho Eerolan Karjala-kannanotoista. Sinänsä suhteellisen asiallista juttua seurasi 'keskustelu' joka oli tuttua suoli24-tasoa ja jossa useammankin nimettömän kirjoittajan tyyli näytti sangen tutulta. Asiattomuutta oli sekä vanhaa että uutta:

Kun karjala luovutettiin 1944 venäjälle, siirtyi vain valtioiden raja. Suomen valtiolla ei ole juridisia oikeuksia luovuttaa yksityisten henkilöiden omistamia kiinteistöjä/ maa-alueita.

Tämähän on toistettu lukemattomia kertoja, mutta ei se siitä yhtään todemmaksi muutu.

Karjalasta lähti evakkoon ihmisiä, jotka olivat rakentaneet tulevaisuutensa Kannakselle. Oli rakennusteollisuutta, maanviljelyä kalastusta jne.
Talous maassa oli katastrofitilassa. heille tarjottiin " korvauksia" menetyksistään.
Asiasta ei ollut selkeää tiedottamista ja yleisesti oli vallalla käsitys niiden olevan lainarahaa mikä myöhemmin pitäisi valtiolle takaisin maksaa. Useimmat ottivatkin vain pieniä muuttoavustuksia selvitäkseen alkuun "uudessa maassa".

Tämä on jo ihan uutta. Pitkään väitettiin (taisi olla siteerattu nimetön oikealla nimellään), että korvauksia ei maksettu. Nyt sitten yhtäkkiä onkin niin, että korvauksia olisi maksettu, mutta niitä ei otettu. Ei tiedottamisen puutettakaan ole ennen valitettu, korvauslaki oli jo järjestyksessä kolmas, vaikka sitä toiseksi sanottiinkiin (edelliset olivat vuosilta 1940 ja 1942).

Tuntuisko kivalta keski-ikäisenä aloittaa elämä uudelleen nollasta jossakin kaukana kotoa.

Taas niin tuttua, kun asia on soopaa, yritetään vedota tunteisiin.

Näin se on ei sitä pysty kuvittelemaan kuin asian itse kokenut. Siinä on se vaikeus että meillä aika suurella osalla väestöä vielä on mielessä noita suuria oppeja malliin "proletariaatilla ei ole isänmaata". Eipä sitä sitten koskaan ole maata omistanutkaan saati sitten siihen kiintynyt ja siitä leipänsä kuokkinut. Monelle evakot olivat normaalia elämän kulkua häiritsevä ilmiö. Että oblikaatioilla maksettiin, no juuri siksi monikaan ei niitä huolinut. Sanaan liittyy aina tuo lainan ajatus ja silloin ei ollut monikaan käynyt muuta kuin hätäisen vuoden kiertokoulua ja kuten sanoin posti ei tavoittanut ja radiot olivat harvassa. Mutta että kateelliset oikein saisivat mehuissaan muhia sanottakoon että kun Karjalasta lähdettiin monella oli kuitenkin rahaa eväänä, ei sinne taskuun käkiä mahtunut, kyllä ne kukkuvat Karjalan kunnailla edelleen. Tämän vaivalla ansaitun rahan sijoittamista uuteen elämään haittasi juuri tuo seteleiden leikkaus 1946 alussa. Sota oli päättynyt mutta asutusasioita ei ollut vielä saatu kuntoon. Siellä sitä sitten olisi pitänyt roikkua toisten nurkissa lehmien, hevosten ja maatalouskoneiden kanssa mikäli jotakin oli saatu mukaan ja mikäli nyt olivat oikeaan paikkaan päätyneet. Jotkut ehtivät ostamaan itselleen tulevaisuuden, joillekin se jäi haaveeksi juuri tuon rahan sisäisen arvon leikkaamisen takia. Älyttömyys jolle ei vedä vertoja kuin tämä viimeinen Suomen devalvaatio 20+20%

Tämä onkin jo ihan uutta soopaa, ennen en ole kuullutkaan, että evakoilla olisi ollut taskut täynnä käteistä. Käteistä, jota jostain syystä ei edes talletettu pankkiin niin että setelinleikkaus sitten iski siihen.

Karjalaa ei palauteta tällaisilla ihan järjettömillä jutuilla. Ja kun järjettömistä jutuista huomautetaan, kannattaisi korjata ne, eikä kysellä huomauttajan motiiveja.

Svobodnaja Pressa yllättää

Suomen tyhmin pastori innostui venäläisestä kirjoituksesta venäläisten vainoista Suomessa, kun siinä oli alussa tavanomaista safkaa mummoista ja lapsista ja pastori itsekin muistettiin mainita. Pastori vain ei tainnut lukea juttua loppuun, siellä haastatellaan Inkerin liiton puheenjohtajaa, joka laukookin totuuksia (tässä alkukielellä, Google kääntää venäjästä täysin ymmärrettävää englantia):

- Я бы назвал это предубеждённостью… Весь 20-й век жители страны ничего хорошего не получали с Востока. Николай II всеми силами пытался ограничить автономию Финляндии, пытался превратить её в часть Российской империи. Это вызывало протесты финнов – от написания петиций до убийства генерал-губернатора Бобрикова. Затем была Гражданская война, которую жители Финляндии называют Освободительной. Они пытались вытеснить из страны русские войска. В то время численность русских военнослужащих, находящихся там, составляла 40 000. Они поддерживали красных, что не прибавляло им популярности.

Позднее Коминтерн засылал в страну нелегалов для подрывной работы.

В 1939 году произошла Зимняя война. Мировое сообщество признало действия СССР агрессивными и исключило его из Лиги наций. В результате этой войны и Второй мировой Финляндия лишилась обширной территории, 400 тысяч жителей остались без крова. Финны потеряли второй по величине город страны – Виипури, ныне это российский Выборг. Это равнозначно тому, как если бы Россия потеряла Санкт-Петербург.

В России эти события мало кому известны, а в Финляндии они по сей день гложут души людей.

Eerola ja Karjala

Perussuomalaisten Juho Eerola on kuulemma puhunut moskovalaisella TV-kanavalla Karjalan palautuksesta. Tarkempia tietoja ei oikein ole, mutta eiköhän tämä vilkastuta keskustelua. Jäämme odottamaan jatkoa.

Aasinajaja taas asialla

Aasinajajan sivupersoona Eduskunnan koneelta on palannut parantelemaan Wikipedia-artikkelia. Tarkoitus näyttää olevan uskotella uh^H^Hasiakkaille, että jutut ovat edelleen vireillä EIT:ssä. Lisäksi aasinajajalle väitetään olevan siviilikanne Jukka Kemppistä vastaan. Toivottavasti tämä on totta. Sillä silloin aasinajaja lopultakin haukkaa kunnolla paskaa julkisesti, ja tieto salaisen lisurin olemassaolosta leviää uh^H^Hasiakkaidenkin ihmeteltäväksi. Aasinajajan sivupersoona on myös jälleen hyökännyt Kemppistä koskevaa artikkelia vastaan.

Irboskan vuoro

Petserinmaalla olevassa Irboskassa eli Izborskissa vedotaan Viroon liittymisen puolesta.

Kaakon kulma

Karttaa katsellessa huomaa selvästi kuinka keinotekoinen Suomen kaakkoisraja on. Se muistuttaa eurooppalaisten siirtomaavaltojen Afrikkaan viivottimella vetämiä rajoja, tosin sillä erotuksella, ettei toveri Stalin vaivautunut käyttämään viivotinta, vaan tempaisi suunnilleen suoran linjan reteästi vapaalla kädellä - tosta poikki! Onhan pohjoisosakin Suomen itärajasta - niinkuin moni muukin raja maailmassa - vedetty enemmän muilla kuin kansallisilla tai luonnonmaatieteellisillä perusteilla, mutta kaakkoisrajaa kiskaistessa ei edes yritetty sovitella sitä luonnonmuotoihin tai yhdyskuntarakenteeseen. Saimaan kanavakin vain tylysti poikki; Enson kohdalle sentään tehtiin sen verran mutkaa, että saivat vietyä sen kokonaan.
Ei tarvita historiantietoja eikä edes kunnon karttaa, pelkän ääriviivapiirroksenkin perusteella pystyy jopa taustoista tietämätön ulkomaalainen havaitsemaan Suomen kaakkoisrajan tympeän olemuksen. Se on väkisin väännetty ja suorastaan ruma. Karjala pitää saada takaisin jo esteettisistä syistä!

Uusi Karjala sitten kävi käymässä

Venäläinen Uusi Karjala -nuorisojärjestö piti Helsingissä tänään vaikuttavan lehdistötilaisuuden. Puheenjohtaja Aleksandr Kalkko oli erityisen huolissaan suomalaisen nuorison agitoimisesta Venäjä-vastaiseen revansismiin. ProKarelian aluevaatimuksia Kalkko piti vakavampana loukkauksena kuin kyberhyökkäyksiä. Kalkko piti myös vastuuttomina suomalaisten piispojen myötämielisiä lausuntoja Karjalan palautuksesta, koska niiden avulla voidaan manipuloida herkässä tilassa olevia seurakuntalaisia.

Nössönoloisen puhiksen puhetta vääryystieteen desantin tulkkaamana löytyy täältä ja täältä. Välillä vilahtaa myös lehdistötilaisuuden vaikuttava yleisömenestys. Paljoa sanottavaa ei ole, mielenkiintoisinta oli maininta järjestöstä nimeltä Karjala takaisin. Olisiko tarkoittanut tätä blogia? Tätä on tosiaan silloin tällöin luettu Petroskoistakin.

Uusi Karjala jälleen vauhdissa

Hörönaurettava antifasitinen komitea ja vunet.org valistavat meitä seuraavalla tiedolla:

Uusi Karjala (Novaja Karelija) on v. 2006 perustettu, Petroskoissa Venäjän Karjalassa toimiva nuorisojärjestö, joka pitää päätehtävänään suomalaisten Karjalan palautushankkeiden eli suomalaisen revansismin vastaista taistelua. Uuden Karjalan ilmoituksen mukaan sen päävastustajia ovat ProKarelia, Aluepalautus, Tarton Rauha ja Karjalan Liitto. Uusi Karjala on herättänyt huomiota mm. osoittamalla mieltä Suomen Petroskoin konsulaattia vastaan ja järjestämällä kyberhyökkäyksen ProKarelian nettisivuja vastaan. Maanantaina 15.8.2011 Helsingissä Hotelli Seurahuoneen Keltaisessa kabinetissa (Rautatieasemaa vastapäätä, os. Kaivokatu 12) kello 11 alkaen Uusi Karjala -järjestön puheenjohtaja Aleksandr Kalkko kertoo kaikille kiinnostuneille järjestöstään ja sen toiminnasta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lisätietoa: http://www.facebook.com/event.php?eid=141069165982130

Yleisömenestys jäänee vaatimattomaksi, minäkään en pääse paikalle. Mielenkiintoista kuitenkin jälleen kerran, miksi tällaista pidetään tarpeellisena. Tarvitseeko Venäjä vain mitä hyvänsä ulkoisia vihollisia yhtenäisyyden vahvistamiseen, vai onko toiminta suorastaan suunnattu sellaisia liberaaleja voimia vastaan, jotka valtaan päästessään saattaisivat osittaa neuvotteluhalua karjalan-kysymyksessä? Jos kysymys on jälkimmäisestä, ovatko tällaiset voimat todellisia vai kuviteltuja?

Seuraava rimanalitus

Matkakirjailija ei kestänyt jäädä toiseksi törkyturpaisuudessa ja kommentoi itseään:

Meidän tulee ymmärtää, että MYÖS SUOMI on epädemokraattinen väärintekijä, kun se on suostunut laittomaan rajalinjaan. Meidän tulee osata tuomita myös ne Suomen johtajat, jotka ovat sallineet etnisen puhdistuksen.

Siis ilmeisestikin Ryti ja Mannerheim, jotka eivät 1940 ja 1944 jatkaneet taistelua viimeiseen mieheen.

Hyi helvetti.

Kommenttiosastolla pistetään melkein pahemmaksi

Edellisen postauksen aiheeseen on tullut erinäisiä kommentteja yksi pisti erityisesti silmään:

Sopimusrikkomusten näkökulmasta alueet tulee palauttaa, mikä on yksiselitteistä. Luonnollisesti evakkojen ja heidän sukujensa omistukset tulee palauttaa. Tämä restituutio tulee kaikkein selvimmin esille YK:n Pinheiron periaatteissa.

Niin varmaan joo. Valitettavasti maailma ei toimi näin. Ketään ei voi haastaa oikeuteen, vaikka Karjalaa ei ikinä palautettaisi. Ainoa tapa palauttaa Karjala on kehittää poliittinen kompromissi, joka kelpaa sekä Suomelle että Venäjälle.

Ei ole ainuttakaan dokumenttia, jonka mukaan evakot olisivat luovuttaneet kiinteistöjensä omistusoikeuden sen paremmin Suomen valtiolle kuin Neuvostoliitollekaan. Tästä on täysin turha käydä mitään väittelyä, ellei toisin väittävällä ole esittää asiaan liittyviä laillisia dokumentteja. Kiinteistöomistus ei siirry kuvitelmien, toivomusten, luulojen tai kuvitelmien avulla.

Käsittämättömän naivia argumentaatiota. Tätä aihetta ovat oikeustieteilijät käsitelleet mm. Porkkalan palautuksen yhteydessä. Minulla on erimielisyys ylläolevan kirjoittajan kanssa siitä, mitä Merikosken komitean papereissa sanotaan asiasta. Olen toistuvasti tarjoutunut katoamaan netistä, jos yhdessä sovittu puolueeton ratkaisija tai useampi vahvistaa että olen väärässä. Eikö ole erikoista, että tarjous ei kelpaa?

Sitäpaitsi aasinajaja ei pystynyt väittämään lisurissaan osoittaneensa, kuka omistaa Karjalan maat, vaan totesi, että vastaus saadaan EIT:stä. Vastaus saatiin: aasinajajan jutut lensivät ö-mappiin. Jos oikeustiede ja yksikään tuomioistuin eivät auta, mikään ei auta.

Minua hämmästyttää todella paljon, että yhä on suomalaisiksi itseään sanovia ihmisiä, jotka henkeen ja vereen jaksavat kerrata Neuvostoliiton "legitiimejä" vaatimuksia ja oikeuksia. Ei sellaisia ollut sen enempää kuin millään muullakaan valtiolla. Eivätkä NL:n oikeudet ulottuneet Suomen alueeseen tai omaisuuteen.

Tässä kommentoija toden totta onnistuu alittamaan matkakirjailijan. Jos joku uskaltaa olla eri mieltä, häntä ei syytetä kateudesta vaan Neuvostoliiton puolustamisesta.

Hyi helvetti!

Keskustelu kuumenee

Lopultakin joku, mimittäin herra matkakirjailija on uskaltautunut avoimeen debattiin blogin kanssa:

Pian tulee täyteen 10 vuotta aktiivista Karjalan palautuskeskustelua näistä kymmenestä sormesta. Vai onkohan jo tullut täyteen?

Innokkain debatti käytiin ProKarelian foorumilla, jossa nimimerkit, trollit ja häiriköt ylläpitivät kuumaa keskustelua, kunnes koko foorumi suljettiin.

Niiden trollien kanssa ei olisi koskaan pitänyt yrittääkään 'keskustella'.

Ikävä totuus on se, että suomalaisella keskustelulla ei sinänsä ole juurikaan merkitystä, jos suomalaiset repivät toinen toisensa kappaleiksi ollessaan eri mieltä jostakin Utin lentopetroolista tai ryssä-sanan laillisuudesta.

Löysin levottoman blogisivuston, jossa huomasin olevani "idiootti" tai jotakin muuta vastaavaa. Mitään perusteluja ei tuomiolle löytynyt. Myös "uskottavuus" on kuulemma minulta mennyttä, ja kun tarkastelin sitä linkkiä, jolla todistettiin että "uskottavuuteni" on mennyttä, en nähnyt siinä perusteluja.

Sekaantuminen 911-totuusliikkeeseen äärivasemmistolaisten ja uusnatsististen hörhöjen seuraan merkitsee aika pahaa uskottavuuden menetystä.

Kirjoittaja kirjoittaa anonyymisti, mutta vihjailee kaikkien vihaamiensä ihmisten persoonaan selkeästi: hän laskee minut Karjala-keskustelun "tuhoajaksi", ProKarelia on arvoton, Aluepalautus ry suunnilleen aivokuollut, ja lisäksi SAFKA koostuu kelvottomista ihmisistä, mm. Suomen huonoimmasta papista.

Aika erikoista, jos matkakirjailija alkaa tuntea sympatiaa SAFKA:a kohtaan.

Kun pohdin menneitä, syntyi arvaus eli veikkaus: hän taitaakin olla Viipurin vuokralaisten jälkeläinen.

Esivanhemmat olivat kyllä Käkisalmesta, asumismuotoa en edes tiedä.

Joskus vajaa 10 vuotta sitten Karjalasta keskusteli puhdashenkinen, siis vilpitön ja kunnioitettava henkilö. Hän oli siis oikealla asialla.

Sitten löytyi kiistakysymys. Se oli Karjalan maa- ja muun omaisuuden palauttamisesta. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että omat alueensa rahalla (Suomen valtiolta!) ostaneet suvut saavat aikanaan nämä maat haltuunsa (alueen menetys miinus "korvaukset" plus 65 vuoden menetykset, kipu ja särky).

Tämä keskustelukumppani oli eri mieltä. Syntyi siis nettikiista ja nettivihaa. Mistä oli kysymys?

Kun asiasta oli riittävän kauan kiistelty, keskustelija paljasti, että hän on vuokralaisten jälkeläinen. Paljastui, että omaisuuden palauttamista vastustavalla ei olekaan "saatavia". Siksi hän kannatti sitä, ettei kukaan muukaan saa mitään.

Kun ihmisen "alhaiset" motiivit paljastuvat, hän nolostuu, ja niinpä syntyy nettivihaaminen.

Tällaista tapausta en muista noilta ajoilta. Omaisuuden palautusta vastaan esitettiin silloin aina se argumentti, jota olen toistanut blogissakin: Jotta Karjalan palautukselle saataisiin suomalaisten enemmistön kannatus on tärkeinta vakuuttaa suomalaiset siitä, että palautus ei tuota kohtuutonta rasitusta julkiselle taloudelle. Jos karjalaissyntyiset vaativat palautuksesta välitöntä taloudellista hyötyä eivätkä halua osallistua välittömiin kustannuksiin, Karjalan palautus tyssää siihen. Jos nettivihaamista esiintyy, johtuisikohan se siitä, että asia-argumenttia ei koskaan kuunneltu vaan vedottiin aina noihin kuviteltuihin "alhaisiin" motiiveihin.

Muistako muuten, miten pitkään väitit, että mitään korvauksia ei maksettu? Ja sen jälkeen, että niitä ei peritty takaisin omaisuuden palautuessa? Ja tuo korvauksien kirjoittaminen lainausmerkkeihin tuskin ilahduttaa suomalaisten enemmistöä.

Nyt tuo nettiviha ilmenee vuosikausia jatkuneena kaunana: ProKarelia on tyhmä, asianajaja on "aasinajaja" ja allekirjoittanut on "idiootti" ja sitä paitsi "tuhonnut" Karjala-keskustelun. Vain siksikö, että vaadin ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta? Siltä näyttää!

Ei, vaan siksi , että kieltäydyt kuuntelemasta asia-argumentteja ja sen sijaan syytä koko ajan muita keskustelijoita "alhaisista" motiiveista. Ja sittemmin olet viellä hurahtanut 911-totuusliikkeeseen. Miksiköhän tuon asianajajan jutut lentävät järjestään roskikseen jo ennen käsittelyä, ja miksiköhän asianajajan lisurin olemassaolo yritetään salata?

Nyt muita syyttelevä Karjala-keskustelija ei rakenna vaan hajottaa. Syntyy hiekkalaatikko, jolla ei enää ole erityistä merkitystä.

Minäkin mieluummin rakentaisin. Puolustuksekseni voin sanoa ainakin, että tähän asti olen ollut oikeassa. Vai onko EIT palauttanut paljonkin karjalaista omaisuutta? Palauttiko merivaltaus Karjalan tai estikö se edes kaausputken?

Minä olen eri mieltä. Olen jo kauan sitten hyväksynyt sen tosiasian, että suomalaiset, ja karjalaiset ja erityisesti Karjalan palautusta kannattavat, ovat eräänlainen kansamme keskiarvo: kaikenlaisia mahtuu joukkoon. Osa on "tyhmiä", jopa "idiootteja", mutta sellaisia ihmiset ovat kaikkialla maailmassa, kaikissa maissa.

Mutta, sanottakoon, että linkitetty Karjalan palautus -sivusto on mielenkiintoista luettavaa. Taustalla on edelleenkin tämä vilpitön, hyvää tarkoittava henkilö. Henkilöön menevä rienaus on kuitenkin syytä suodattaa pois. Karjalan palautus on asiakysymys, ei henkilöön menevä kysymys.

* * *

KARJALA-DEBATIN TOP 3 HARHAPOLKUA

Karjalan palautuksessa ei yleensä puhuta ollenkaan itse asiasta. Sen lisäksi, että "Utin lentopetrooli" on noussut arvoon arvaamattomaan, kompastuskiviä ovat olleet

1) "TYÖNANTAJA MAKSAA PALKKAVERON"

Tämä on ehdoton Top 1. Hirmuinen viha ryöpsähtää opponenttien päähän, kun muistutetaan, että Karjalaan syntyy työpaikkoja, joista maksetaan ihmisille rahaa, nettopalkkaa. Ja että ennakonpidätys on osa bruttopalkkaa ja ylipäätään työvoimakustannuksia, jotka kaikki tulevat aina työnantajan maksettaviksi.

Ei hyvää päivää. Ennakonpidätys ei todellakaan tarkoita sitä, että työnanantaja maksaisi verot.

Nyky-Suomessa asialla ei ole mitään merkitystä. Asia liittyy vain Karjalan palautukseen. Kun opponentit väittävät, että "Karjalan palautus tulee kalliiksi", he eivät osaa perustella mitään, mitenkään. Minä osaan. Karjalassa oli 45000 pientilaa, joiden maaomaisuus tulee palauttaa suvuille. Nämä ovat siten yksityisomaisuutta. Yksityisomaisuus on turvattu Suomessa, mutta sitä verotetaan. Kun yksityiset yritykset investoivat Karjalaan, ne tekevät sen omalla rahallaan, mutta sitäkin verotetaan.

Kaikki työpaikat rahoitetaan työnantajan rahalla. Työpaikoista maksetaan palkkaa. Kaikesta tästä kertyy tuloja valtiolle. Valtio myös ansaitsee rahaa Karjalan palauduttua. Valtio voi myös ottaa lainaa, tai myydä obligaatiota. Myös yksityiset yritykset voivat tehdä osakeanteja tai ottaa lainaa. Rahaa on maailmassa.

Oleellista on se, että yksityisen ihmisen kannalta Karjala tarkoittaa palkkatulojen lisääntymistä, koska "jos Karjala tulee kalliiksi", se automaattisesti tarkoittaa paljon työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa, ja palkka on rahaa ja raha on sitä, mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Karjala tuo meille rahaa.

Karjala on itäisen naapurimaamme jäljiltä pahasti tärviöllä, ja sen kunnostaminen vaatii ihan oikeasti rahaa. Minäkin uskon, että palautus kääntyisi pitkällä aikavälillä voitolliseksi, mutta ajatuksen markkinoiminen suomalaisten enemmistölle vaatii joatin merkittävästi ylläolevaa parempaa.

Asia on myös väännetty rautalangasta täällä.

2) AD HOMINEM

Kun tarkastelee rienaajien blogeja tai kommentteja, oleellista on aina nimitellä vastapuolta esimerkiksi ammatin tai asuinpaikkakunnan mukaan ja nihiloida tämän uskottavuus tai ihmisarvo.

Olen 10 vuotta puhunut asiakeskustelun puolesta, henkilöön menevää rienausta vastaan.

Poistan US:blogeistakin henkilöön menevät rienaukset, kuten ilmoitan etukäteen: katso "Blogin moderointilinja". Tästä rienaajat riemastuvat haukkumaan minua "sensuroijaksi". Erityisesti korostetaan, että sensuroin, jos joku on "eri mieltä" kanssani. Enhän minä mielipiteitä sensuroi vaan keskustelun tuhoavan ad hominem -argumentaation.

Niinpä aseeksi otetaan väite "herkkähipiäisyydestä". Olen eri mieltä. Kyseessä on blogin hygienia: asiat väittelevät asioista.

On tyypillistä, että Suomessa ei kysytä "mitä sanottiin" vaan "kuka sanoi". Jos todistetaan Stalinin aloittaneen jatkosodan, kysytään "kuka sanoi", ja sitten esitetään (ilman perusteita) sanojan olevan "hullu" tai "idiootti". Tuollainen on ad hominem -rienausta, ja siihen ei tule mennä.

Kun itse sain tilapäisen käyttökiellon Uuteen Suomeen (todistaessani, että Stalinin "voitto" oli tappio Venäjän kansalle, Suomelle ja ihmiskunnalle), tämä alussa linkittämäni blogisti riemuitsi näin:

* * *

Kyseinen henkilö muistetaan jo edesmenneeltä KareliaForumilta häpeämättömänä henkilökohtaisuuksiin menijänä ja täysin kuurona asia-argumenteille. Toivottavasti herra desantti ymmärtää jäähyaitiossa osoittaa kunnioitustaan miehelle, joka on vahingoittanut Karjalan palautuspyrkimysten uskottavuutta enemmän kuin mihin herra desantti ikinä pystyy.

* * *

Tuo "kyseinen henkilö" tarkoittaa allekirjoittanutta. Herra desantti on taas eri henkilö.

On tyypillistä, että allekirjoittanutta syytetään henkilökohtaisuuksiin menemisestä, vaikka omasta mielestäni olen aina keskustellut asiasta ja vaatinut sitä muiltakin. Toki jokainen on sokea omalle ad hominem -kommentoinnille, mutta tuo kursivoitu lause toiminee hyvänä esimerkkinä ad hominem -argumentaatiosta.

On mielenkiintoista, että kirjoittaja itse puhuu "kuurona asia-argumenteille". Olen aina ottanut ilolla vastaan asia-argumentteja. Niihin koko keskustelu perustuu.

Höpsistä pussiin ja pussilla päähän. Kukahan se tuossa ylläkin syytti toisia "alhaisista" motiiveista, eikä koskaan ole reagoinut mihinkään asia-argumentteihin.

Sinäpä sen sanoit

Työkansan Sanomat on muistanut Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon 70 vuotta sitten:

Erillissotateorian keskeinen argumentti on ollut väite, ettei Suomella ja Saksalla ollut liittolaissopimusta. Tällöin kuitenkin nojaudutaan hyvin ahtaaseen liittolaiskriteeriin. Myös yhteiset päätökset ja toimet luovat liittolaisuuden.

Näinhän voidaan toki sanoa. Silloin se kyllä pätee kyllä vielä paremmin Saksaan ja Neuvostoliittoon vähän aiemmin.


Aihepiiriä on vähän aikaisemmin ehtinyt pöyhiä myös ProKarelia. Kun meillä aikaisemmin oli jo desantti, joka ei erottanut Uudenkaupungin rauhaa Turun rauhasta, kilpailijaksi Suomen surkeimman amatöörihistorijoitsijan tittelistä on ilmaantunut aasinajaja, joka ei erota kesäkuuta heinäkuusta:




Kiitokset tästä kuvasta Suomen hörönaurettavalle antifasistiselle komitealle, jolla ei kuitenkaan ollut munaa pitää sitä pitempään blogissaan. Googlen välimuisti on kuitenkin ihmeellinen...

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Aleksanteri-instituutin johtajalle

Aleksanteri-instituutin johtaja kertoo päivän hesarissa:

"Vastasin, että kun Ahvenanmaa liitettiin Suomeen, Kansainliiton puitteissa sovittiin, että ruotsi saa virallisen kielen aseman. Jos saamme Karjalan takaisin, varmaan venäjäkin saa. Keskustelu päättyi siihen."

Vastaus oli kerrassaan erinomainen. Vähän voisi tietysti saivarrella siitä, että Ahvenanmaata ei tuolloin liitetty Suomeen, vahvistettiin vain sen kuuluminen Suomeen jatkossakin. Eikä päätös koskenut ruotsin asemaa koko Suomessa, vaan sovittiin, että Ahvenanmaalla ruotsi on ainoa virallinen kieli. Palautetussa Karjalassa venäjällä täytyy olla virallinen asema, mutta ei toki ainoana kielenä.

Johtaja on oikeassa siinäkin, että sitä Karjalaa, joka menetettiin ei enää ole. Siksi ei voida kuvitella sen restituutiota (puhumattakaan siitä täysin tolkuttomasta omaisuuden restituutiosta, jolla ProKarelia on keskittynyt masturboimaan). Palautettu Karjala olisi jotain kokonaan uutta.

SAFKA iskee jälleen Mannerheimin syntymäpäivä kunniaksi

Suomen hörönaurettava antifasistinen komitea on mennyt julkaisemaan Talvisodan aikaisen neuvostoliittolaisen propagandalehtisen. Se oli syytä kopioida heti tänne sen varalta että safkalaiset tulisivat yllättäen järkiinsä. Huomatkaa: lehtisessä puhutaan vain ja ainoastaan englantilaisista, ei suinkaan saksalaisista.

On se kaameeta kattoo

Tiistaina näytettiin TV1:ssä dokumentti "Tosi tarina: Venäläinen Viipuri", jossa kerrottiin venäläisten asuttamisesta tyhjään kaupunkiin sodan jälkeen. Aika ärsyttävää katsottavaahan se Viipurin venäläistäminen ja tärveleminen on, vaikka vanhoissa neuvostoliittolaisissa propagandafilmeissä onkin oma kieroutunut huumorinsa. Sen verran on sentään tyyli muuttunut noista ajoista, että ohjelmassa haastatellut nykyviipurilaiset arkkitehdit ja museoihmiset tunnustavat kaupungin suomalaisen historian eivätkä ainakaan jauha jotain älyttömiä neuvostoaikaisia propagandafraaseja "vanhasta venäläisestä kaupungista". Onhan sekin sentään askel oikeaan suuntaan. Vielä kun älyäisivät palauttaa Viipurin!

P.S. Ohjelma on vielä viikon verran nähtävissä netissä Ylen Areenassa.

Virtuaali-Viipuri

Että tällainen projekti.

Vaalit ovat sitten ohi

Ehdokkaina oli erinäisiä vanhoja tuttuja. Vääryystieteen desantti sai 36 ääntä ja Suomen tyhmin entinen pastori 10. Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon myös palautusta kannattavat hörhöt, matkakirjailija sai 55 ja homoropellimies peräti 352.

ProKarelia ennakoi vaalien tulosta populistisella pläjäyksellä jo lauantaina. Se käsittelee lähinnä asiansa huonosti hoitaneiden euromaiden apupakettia taatun epäasiallisesti, mutta puuttuu myös läheisempään asiaan, joka mitenkään Karjalaan liittymättä on jostain syystä muodostunut yhdeksi ProKarelian pakkomielteistä:

1990-luvun pankkikriisi on toinen esimerkki. Silloin mittavien lahjoitusten kohteina olivat suomalaiset holtitonta luotonantoa harjoittaneet pankit.

Suomen hallinto avasi avoimen piikin pankeille, jotta ne itse saivat ilmoittaa, mitkä luotot halusivat suomalaisten veronmaksajien korvaavan ja mitkä halusivat pitää itsellään ja kerätä niistä voitot.

Samalla pankit toimivat lainvastaisesti siirtäen ilman lainanottajan suostumusta lainoja omaan toiseen pankkiinsa. Esim. KOP:lla ja SYP:llä oli kaksi pankkia. Ja se hyvä pankki jakoi 3 vuoden kuluttua osinkoja – veronmaksajien rahalahjoitusten pohjalta.

Onneksi vielä on ihmisiä, jotka ovat kyllin vanhoja muistaakseen nuo ajat ja kyllin nuoria ollakseen muistamatta olemattomia. Valtio otti silloin haltuunsa säästöpankit ja myi niiden elinkelpoiset osat muille pankeille näiden osakkeita vastaan. Ongelmaluotot taas siirrettiin roskapankkiin ja niistä yritettiin saada mahdollisimman paljon takaisin. KOP ja SYP (samoin kuin PSP ja OP) saivat kukin 1,7 miljardin mummon pääomasijoituksen. Se ei todellakaan ollut lahjoitus. Se oli tosin pari vuotta koroton, mutta sitten korko alkoi nopeasti nousta. Lisäksi se antoi valtiolle etuoikeuden pankin voittoon osakkeenomistajien ohi, ja jos korkoa ei olisi voinut maksaa, sijoitus olisi muuttunut omistukseksi. KOP ei olisi pystynyt maksamaan korkoja, ja siksi se joutui fuusioitumaan SYP:n kanssa. Kun Merita sitten lopulta pystyi maksamaan osinkoa, se oli jo maksanut korot valtion sijoituksista, ja koko sijoituksen se maksoi takaisin tietysti mahdollisimman pian, koska sen korko nousi koko ajan.

ProKarelia varmaan taas ihmettelee tämän kirjoituksen tarkoitusperiä. Minulla lienee yhtäläinen oikeus ihmetellä ProKarelian tarkoitusperiä kun se julkaisee tällaista vasemmistopopulistista hölynpölyä.

Hard Rock Hallelujah!

Suomen tyhmin pastori on lopultakin pidätetty virasta toistaiseksi. Ei liene odotettavissa, että pastori reagoisi millään muulla tavalla, kuin sellaisella, joka tekee virkaan paluun lopullisesti mahdottomaksi. Ikäväksi asian tekee vain se, että tämä on tietysti juuri se, mitä vääryystieteen desantti taustavoimineen halusikin. Parempaakaan vaihtoehtoa kyllä ole, ja potkut olivat taatusti ansaitut, joten iloitkaamme ja riemuitkaamme!

Karjala takaisin

Tällaiseen toimintaan on joskus tullut itsekin syyllistyttyä...

Nuori ja saatanallinen

Uuden Suomen hiuksianostattavan pimahtaneiston edustaja kirjoittaa Karjalan palautuksesta:

Kylmä totuus on, että siitä lähtien, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, Suomesta alettiin tehdä sissiretkiä naapurin puolelle tavoitteena bolshevikkien kukistaminen. Koko kolmekymmentäluku tehtiin linnoitustöitä itärajalla ja propagandamyllyt jauhoivat. Ja niin sota sitten syttyikin. Ihan sama sinänsä kuka Mainilan laukaukset ampui.

Varsinainen yritys bolshevikkien kukistamiseksi valitettavasti jäi tekemättä Venäjän valkoisten hölmöyden ja epäluotettavuuden takia. Samoin kävi Viron puolella. Se yritys olisi todennäköisesti onnistunut. Nuo linnoitustyöt olivat valitettavasti ihan riittämättömiä, ja edelleen on epäselvää, miten linnoituksilla oli tarkoitus hyökätä. Viimeinen lause puhuu puolestaan.

Talvisodassa tuli takkiin rumasti, mutta eipä hätää, uusi erillissota oli vireillä Hitlerin peesissä ja liittolaisena. Kaavailuna oli Suur-Suomi, jolla ryssää vastaan olisi ollut maarajaa vain 300 kilometriä. Pietari olisi liitetty Viipuriin ja kaupungista tehty suursatama, johon Volgan vesiliikenne olisi ohjattu. Suomen kansan olisi täten liitetty myös Volgan latvoilla asuvat suomensukuiset kansat mareja tseremissejä myöden.

Ei ole runoilijalla maantiede sen paremmin hallussa kuin historiakaan...

Kun jälleen Karjalan palauttamista kiihkoilevat äärioikeistolaiset nuoret miehet, jotka eivät ole koskaan sotaa kokeneet, minä pidän sitä hyvin vaarallisena ilmiönä. Ja jos toivoa saa, niin älköön kukaan tulevissa vaaleissa äänestäkö sellaista ehdokasta, joka kannattaa sotaa konfliktien ratkaisemisen välineenä.

Sitä onkin aika helppoa tuntea itsensä nuoreksi verrattuna sellaiseen, jonka henkinen ikä on 93 vuotta.

Suomen tyhmin pastori puolestaan on päässyt peräti eduskuntavaaliehdokkaaksi. Seurana on muun muassa vääryystieteen desantti, paskanheittotaiteilija ja täysin omaa aivotoimintaa vailla oleva itäisen naapurimaamme asukas. Tyhmä pastori on muuten taas harrastanut lennokasta retoriikkaa:

Juuri eduskunnan portaiden yläpäässä on luotu saatanallinen sallivuus Karjalan Liiton, Aluepalautus ry:n ja Pro Karelian kaltaisille järjestöille, jotka tulisi ensi tilassa lakkauttaa lainvastaisina järjestöinä.

Tyhmä pastori taisi tulla katumapäälle ja pelätä uusia kanteluita parinkymmenen aikaisemman jatkoksi, koska tuo 'saatanallinen' on täytynyt käydä sensuroimassa wikisiteissa olevasta pastorin aivopierujen kokoelmasta.

Tohtorisjätkä ja Karjala

Persujen puolustusministeriehdokkaaksi mainittu, on käsitellyt Karjalan palautusta sekä Uuden Suomen haastattelussa että blogissaan, ihan asiallisesti.

Niinistö on vahvasti sitä mieltä, että Neuvostoliitto teki väärin Suomea kohtaan toisessa maailmansodassa, kun se vaati Karjalan alueiden luovuttamista.

- Talvisota oli Stalinin hyökkäyssota ja jatkosota sen seuraus. Karjala kuuluu osana Suomeen ja asiassa on tehty Suomelle vääryys, Niinistö sanoo.

Näinhän se epäilemättä on.

Jussi Niinistö muistuttaa, että Karjala-ajattelu on hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Perussuomalaisten vaaliohjelma ei listaa poliittisia toimia tai tavoitteita Karjalan palauttamiseksi.

- 1990-luvun alussa oli historiallinen murroskohta, jolloin palauttaminen olisi ollut mahdollista. Se tilaisuus olisi pitänyt käyttää.

Niinistön mukaan Karjalan palauttaminen ei ole puolustusministerin tehtävälistalla. Toisaalta nykyisessä poliittisessa tilanteessa se olisi mahdotonta.

- Neuvotteluihin tarvitaan aina kaksi. En näe lähitulevaisuudessa tilannetta, että Karjalan palauttaminen olisi mahdollista, Niinistö arvioi.

- Se voi tapahtua aikana, jolloin me emme ole enää elossa. Nämä asiat eivät unohdu kansakunnan muistista.

Valitettavasti se on myös näin.

Yhtä valitettavasti ProKarelian mies hyökkäsi kommentoimaan blogikirjoitusta:

Lisään tuohon vielä, ettei palautusratkaisu saa olla sellainen, jossa suomalaisten evakkojen oikeuksia poljetaan. Kansainvälisten sopimusten mukaan heidän omistusoikeutensa jatkuu, joten sitä asiaa pitää kunnioittaa.

Aivan vastaavasti pitää kunnioittaa Suomen oikeutta saada siltä väkivallalla ja väkivaltasopimuksella viety alue takaisin. Yleinen periaate on se, että ryöstäjä palauttaa ryöstön kohteen, maksaa korvauksen arvon alenemisesta ja maksaa myös käytön.

Ehkä tuossa kuitenkin on havaittavissa pientä pelkoa sitä kohtaan, että kotikutoinen ja tarkoitushakuinen lakien ja sopimuksien ei saavuta laajempaa suosiota, ja että omaisuuden restituutio ei todellakaan kiinnosta suomalaisten enemmistöä. Sitten ei ilmeisesti auta muuta kuin jättää Karjala palauttamatta. Ainakin se jää palauttamatta, jos ruvetaan vaatimaan vielä korvauksia Venäjältä. Kivojahan sellaiset olisivat, ja taatusti oikeudenmukaisia, mutta pientä todellisuudentajua, hei.

Karjalan liitto, ProKarelia ja HS

Jotain pitää taas kommentoida, vaikka eihän tässä mitään uutta ole.

Toiseksi lause kuvaa, että asiassa toimitaan presidentti Urho Kekkosen viitoittamalla polulla. Kekkonen teki parhaansa saadakseen Karjalan takaisin. Mutta hän kielsi tiukasti kansaa osallistumasta palautusasiaan millään lailla. Hän yksin päätti hoitaa asian.

Kekkonen ei kyennyt palauttamaan Karjalaa, koska häneltä puuttui kansan aktiivinen tuki asiassa. KL kieltää jäseniään osallistumasta palautusasiaan. Liiton johto hoitaa palautuksen salaisissa keskusteluissa asiaa täysin vastustavan poliittisen johdon kanssa.

WTF? Missä mielikuvatusmaailmassa kirjoittaja elää? Miten "kansan aktiivinen tuki" olisi kääntänyt Brezhnevin ja politbyroon päät? Sitäpaitsi saattaa olla luojan lykky, että Kekkonen epäonnistui. Mitään ei tule ilmaiseksi, ja Neuvostoliiton aikaan Karjalan hinta olisi saattanut olla liian kova. Muistakaa, mitä tapahtui pian sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli luovuttanut Vilnan Liettualle.

Artikkelista voidaan ottaa vielä esille Suomen ja Venäjän vastavuoroisuus: ”Vanhat karjalaisten jälkeläiset ostaisivat tai vuokraisivat mielellään kesämökkipaikkoja entisiltä kotiseuduiltaan”.

Onko tämä sitaatti väärinymmärrys? Miten muuten voisi olla ymmärrettävissä, että maan suurimman karjalaisen järjestön kunniapuheenjohtaja kehottaa valtiovaltaa ja kansalaisia ostamaan omaa omaisuuttaan?

Onneksi suurin osa karjalaisista varmaankin omaa sen verran todellisuudentajua, ettei kuvittele omistavansa enää mitään. Vaikea kuvitella parempaa pitkän tähtäimen toimintaa Karjalan palautuksen puolesta kuin suomalaisten läsnäolon lisääminen Karjalassa. Siihen tarvitaan maanomistusta, tässä kohtaa ProKarelian harhat ovat todella tuhoisia.

Onko Japanin hallitus räyhähallitus, kun se on hallitusohjelmaan ja omaan aktiiviseen toimintaansa liittänyt Kuriilien palautuksen? Onko Kiinalla räyhäjohto, kun se on vaatinut omia alueitaan takaisin? Onko Venäjällä räyhähallitus, kun se haluaa pitää ryöstämänsä alueet itsellään?


Japanin ja Kiinan hallitukset ovat merkittävästi todellisuudentajuisempia kuin ProKarelia. Ja kyllä, Venäjällä on räyhähallitus.

Jatkokertomus aasinajajasta ja Wikipediasta jatkuu

Viimekertaisen aihetta käsitelleen postauksen jälkeen tieto lisurin olemassaolosta on palautettu Wikipediaan parhaan mahdollisen lähdeviitteen, eli tiedekuntaneuvoston pöytäkirjan kera. Vanha tuttavamme 217.71.151.201 Eduskunnasta yritti hetikohta poistaa tiedon, mutta turhaan, se palautettiin saman tien. Seuraavaksi taisi tulla vähän hätä käteen: jotta tieto lisurin olemassaolosta saataisiin pois aasinajajan uh^H^Hasiakkaiden näkyviltä, anonyymi tuttavamme ehdotti keskustelupuolella koko artikkelin poistamista. Arvostelukyvyn pettämistä kuvastaa pahemman kerran linkistä näkyvä yritys väärentää allekirjoitus. Wikipedian ylläpitäjiä tuollainen ei petä, koska se näkyy sivuhistoriasta heti.

Alkaa tosiaan ihmetellä, kuka tuo Eduskunnasta kirjoitteleva tyyppi on. Aasinajaja itse tuskin käyttäisi Eduskunnan koneita. Suurin osa koneelta tehdyistä muutoksista Wikipediaan käsittelee aasinajajaa, loput ovat lähinnä juridiikkaa, politiikkaa, urheilua ja sappiaineenvaihduntaa (!). Kaikki saattavat olla saman henkilön tekemiä, eivät kuitenkaan välttämättä. Googlettamalla voi todeta, että muualle tuolta koneelta on kirjoitellut nimimerkki c_howdy, joka on kiinnostunut Itä-Aasiasta, kirjoitellut myös amiksen koneilta eikä taida olla ihan hetero.

Jokohan kirkko pääsisi eroon tyhmimmästä pastoristaan?

Suomen tyhmimmästä pastorista on taas tehty vaatimattomat 17 kantelua tuomiokapitulille, ja nyt juttu on lähdössä kurinpitoasiamiehelle. 16.4. tyhmä pastori sai jo varoituksen eikä totisesti parantanut tapojaan. Jos pastorille ei nyt anneta fuduja, hän pistää aina vain pahemmaksi.

Jatkoa edellisiin: Wikileaks, Putin ja Halonen, Karjala ja Kuriilit

HS on nyt julkaissut lisää samansuuntaista materiaalia:

Vaikka Putinin mielestä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli virhe, hän sanoi, että hänen mielestään, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Suomen ja Venäjän välistä rajaa ei voi muuttaa. Putin kytki Karjalan aseman tilanteeseen Japanin pohjoisella alueella ja esitti kiistan pääsyynä sille, miksi Venäjä ei voi nyt ryhtyä muutoksiin Suomen kanssa.

Mielenkiintoista jälleen, että tämä ei ole ehdoton ei. Suomi voisi, ja Suomen pitäisi yrittää neuvotella Karjalan palautuksesta niin, että se ei vaikuttaisi Venäjän ja Japanin suhteisiin. Toisaalta, japanilaisilla on paljon rahaa, se se saattaa tehdä jonain hetkenä Kuriilien palautuksen houkuttelevaksi. Silloin toki pitäisi yritttää ottaa Karjala samalla esille. Aina, jos venäläisten kannanotoissa näkyy jonkilainen rako, sitä pitää yrittää avartaa tulemalla vastaan.

Verrataanpa ylläolevaa siihen, mitä Juri Derjabin kirjoitti aiheesta vuonna 2005:

Thus many people overlook one principal thing. If Kuriles can be regarded as "disputable territories", and the decision is connected to the conclusion of a peace treaty with Japan which has been delayed some decades, and prospects are not yet in sight, so the situation with Finland is quite other.

Ensi näkemältä tämä on oikeastaan täysin vastakkainen Putinin kannalle: Kuriileista voidaan ehkä joskus neuvotella, mutta Karjalasta ei koskaan. Yllättäen Derjabin jatkaakin näin:

One of the main motives why the majority of Finns do not want returning the lost territories , are enormous expenses for their restoration. In 30th years these areas were in high economic development. After war their economy has come to decline. These territories became one of those, where consequences of social and economic crisis in the postSoviet Russia have especially sharply affected.

And so, some Finnish experts have counted up, that, if to talk about restoration of ceded areas, it would required 15-20 billions euro (some people speak even about 30 billions!). The present state budget of Finland makes 37,4 billions euro.

If to continue to argue theoretically, there is a very important for Russia question - the destiny of three generations of present inhabitants of these areas. In this connection it is necessary to remind, that according to the Russian Constitution and norms of the international law, exists the principle of taking into account the will of the population of those areas which borders change. After the war the ceded territories have been populated mostly by Russians, Ukrainians, and Byelorussians (frequently under compulsion), and some people from the Soviet Karelia. In June, 2000 here were 426 000 of the Russian-speaking population.

Yhtäkkiä Derjabin puhuukin mahdollisen palautuksen käytännön ongelmista: suomalaisten huolesta palautuksen kalleudesta ja nykyisten asukkaiden oikeuksista. Tähän voisi ja pitäisi vastata, tulla vastaan sekä Suomea että Venäjää kummassakin asiassa. Palautussuunnitelma on yritys siihen suuntaan. Omaisuuden restituutiovaatimus sen sijaan ei ole.

Wikipediassa tarvittaisiin paljon lisää avoimuutta

Blogissa on jo pitkään seurattu omaisuudenpalautushölmöilyn, merivaltaushölmöilyn ja sotasyyllisyystuomioiden purun tuotteistaneen aasinajajan seikkailuja. Yksi merkittävä juonikuvio on ollut aasianajajasta kertovan Wikipedia-artikkelin parantelu. Viimeisin episodi asiassa on, että tieto aasinajajan lisurin olemassaolosta on jälleen poistettu. Aasinajajalla itsellään on jo porttikielto Wikipediaan, ja tämän muutoksen onkin tehnyt nimimerkki Mahikko, joka on selvästikin luotu vain yhden ja saman artikkelin parantelua varten.

Ei ole ihme, että aasianajaja ja ProKarelia yrittävät kaikin voimin pimittää tiedon lisurin olemassaolosta. Aasinajajan bisnes näyttäisi juuri niin epärehelliseltä ja ProKarelian politiikka juuri niin typerältä kuin se on, jos tieto lisurin olemassaolosta leviäisi. Ihme on se, miten hyvin pimittäminen onnistuu. Mikään muu taho kuin tämä blogi ja ajoittain Wikipedia ei ole kiinnittänyt huomiota lisurin olemassaoloon. Juristit ovat selvästi kollegiaalisia, korppi ei noki korpin silmää. Ainoa aasinajajan toimia kommentoinut oikeustieteilijä päätyi uhatuksi kunnianloukkaussyytteellä, onneksi toki tuloksetta. Tämän takia varmaan useimmat tiedotusvälineet varovat aasinajajaa aivan kuten vääryystieteen desanttiakin. Aina vaan mielenkiintoisempaa on se, että ne tahot, joiden eniten luulisi vastustavan aasinajajaa, hörönaurettavaa antifasistinen komitea ja Venäjä, ovat visusti hiljaa tällaisesta herkkupalasta. Käsittämätöntä olisi, jos siitä ei oltaisi tietoisia. Kertoiskohan tämä jotain siitä, minkä verran moinen hölmöily todellisuudessa edistää Karjalan palautusta?

Iltalehti, Putin ja Karjala

Pakko jatkaa edellisestä postauksesta, koska Tuomas Keskinen kirjoitti aiheesta Ilalehdessä:

Nyt väitetään Wikileaksinin vuotoon vedoten (IS), että "Putin jyrähti Karjalasta" tavatessaan Tarja Halosen Pietarissa 2004. Tuon otsikon jälkeen on yllättävää lukea Yhdysvaltain diplomaattien raportti asiasta. Sen mukaan Putin oli ainoastaan todennut, että jos Suomen ja Venäjän nykyistä rajaa ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös monet muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi.
Uutinen on se, että Putin ei jyrähtänyt.
Hän toi esiin yhden usein esitetyn näkökulman ja melkein pyysi Haloselta neuvoa, miten se voitaisiin eliminoida ja pitää asia vain Suomen ja Venäjän välisenä. Jos se onnistuisi, Karjalan palautus olisi tämän välikäsien kautta kootun raportinsirpaleen mukaan ehkä OK.
Tiedossa ei ole, mitä Halonen vastasi. Yrittikö hän todistella, että Karjalan palautus ei aiheuttaisi ketjureaktiota Venäjän muilla rajoilla?

Tulkinta on ehkä hiukan yltiöoptimistinen. Tuskin Putin sentään pyysi tuollaista vastausta. Sellainen vastaus Halosen kuitenkin olisi pitänyt antaa. Sellainen vastaus meidän kaikkien pitäisi antaa.

Mitä Putin sanoi Karjalasta, ja mitä meidän pitäisi vastata

Wikileaksin kautta tullut tieto siitä, että Putin oli ottanut Halosen kanssa Karjalan palautuksen puheeksi, ansaitsee kommentin. Näinhän se meni:

The Finns had not intended to raise the issue of Karelia, but Putin did, saying that if the Finnish/Russian border, fixed at the end of World War II, were to be revised, then other borders in Eastern Europe could be challenged as well.

Perustelu palautusta vastaan on lievästi yllättävä, koska suurin osa noista mahdollista rajanmuutosvaatimuksista koskisi muita maita kuin Venäjää: lähinnä Ukrainaa, Valko-Venäjää Liettuaa ja Puolaa. Venäjällä on Karjalan (ja muiden Suomelta vietyjen alueiden) lisäksi vain todella merkityksettömät Petseri, Ivangorod ja Abrene sekä Itä-Preussi, jota Saksa tuskin haluaisi.

Tästä kannattaisi muistuttaa, mutta vielä tärkeämpää olisi yrittää korostaa sitä, että palautus olisi ennen kaikkea poliittinen prosessi, ei oikeudellinen. Se ei muodostaisi ennakkotapausta, jonka perusteella kukaan voisi vaatia mitään. Ainoastaan ennakkotapauksen, jota voisi käyttää esimerkkinä, jos haluaisi hakea molempia osapuolia tyydyttävän kompromissin johonkin muuhun aluekiistaan.

Tästähän voisi käyttää nimitystä Win-Win, jonka ProKarelia aina muistaa mainita, uppoutuakseen sen jälkeen takaisin enemmän tai vähemmän kuvitteellisen kansainvälisen oikeuden pariin. Sen enempää Venäjälle kuin Suomellekaan ei olisi oikeasti tarjolla mitään. Edes omaisuuden restituutio evakoiden lapsenlapsille ei hyödyttäisi juuri ketään, koska parissa sukupolvessa omistus olisi pirstoutunut niin pieniin osiin, että niillä ei olisi merkitystä juuri kenellekään.

Onko Karjalan palautus mahdotonta - ei sentään

Viime viikon kyselyssä 88% piti Karjalan saamista osaksi Suomea tärkeämpänä kuin omaisuuden restituutiota. Tulos ei toki ole kelvollinen mielipidekysely, mutta jotenkin tuntuisi, että oikea kysely asiasta antaisi samansuuntaisen tuloksen. Kohta lähtee seuraava kysely samasta aihepiiristä. Uuden Suomen debatissa oli senlaatuista argumentaatiota, että sitä pitää kuitenkin vielä käsitellä lisää:

Sinun vaatimuksesi luopua restituutiosta on sama kuin pakottaa meidät valehtelemaan. Etkö vieläkään tajua, että omistusoikeus on perusihmisoikeuksia, minkä vuoksi restituutio-oikeus on olemassa jokaisen pakolaisen kohdalla täydellisesti siitä riippumatta, mikä sinun kantasi on.

---

Karjala takaisin. Suomi on demokratia, joka on SITOUTUNUT kansainvälisiin sopimuksiin. Joten on turha taistella niitä vastaan. On aivan sama, mitä sinun mielestäsi kansa ajattelee evakkojen restituutio-oikeudesta. Se on joka tapauksessa olemassa, sille et voi mitään.

---

Suomen valtio ei voi omia yksityistä omaisuutta. Omistuksen siirto tapahtuu saannon tai pakkoluovutuksen kautta. Kumpaakaan ei käytetty. Pakkoluovutusta ei enää voida edes käyttää.

Karjalan palautukselle ei pidä hankkia kannatusta vastoin totuutta ja vastoin kansainvälisiä säännöksiä. Silloin se lepää epärehellisellä perustalla.

Ovatko asiat todella näin huonosti? En nimittäin kyllä jaksa uskoa, että suomalaisilla olisi mitään kovin suurta intoa "palauttaa" omaisuutta, jonka nykyään elävien ihmisten isovanhemmat menettivät yli 60 vuotta sitten. Jos Karjalan palauttamisen yhteydessä isketään tällaisia vaatimuksia pöytään, on todella helppoa tehdä päätös, että unohdetaan koko juttu. Mikään kansainvälinen säännös ei voi pakottaa Suomea ottamaan Karjalaa takaisin.

Onneksi restituutivaatimuksen perusta ei ole oikeasti ole tukeva. Omistusoikeus ei tietenkään ole mikään perusihmisoikeus, vaan aina ja kaikkialla omistusoikeuteen saa pakkotilanteessa puuttua. Esimerkiksi EN:n ihmisoikeussopimuksen 15 artikla nimenomaan säätää oikeuden sodan tai muun hätätilan aikana poiketa lähes kaikista sopimuksen määräyksistä. Vain orjuuden, kidutuksen ja lakiin perustumattomien tuomioiden kielto on aina voimassa. Suomi oli takuulla pakkotilanteessa kun se luovutti Karjalan nahkoineen karvoineen Neuvostoliitolle. Suomen valtiokin voi toki puuttua yksityiseen omistukseen muutenkin kuin pakkolunastuksella, se edellyttää vain perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä. Sitä taatusti tarvittaisiin Karjalan palautuksessa, mutta sitä käytettiin jo Karjalan luovutuksessa Neuvostoliitolle: palautuksessa ei enää puututtaisi kenekään omaisuuteen, se tehtiin jo luovutuksen yhteydessä. Lopuksi jokaisesta kansainvälisestä sopimuksesta voi tarpeen vaatiessa erota. Jos se olisi tarpeen Karjalan palauttamiseksi, se olisi tehtävä. Tuskin kuitenkaan, EIT:hän on jo vähemmän yllättävän sanansa sanonut tässä asiassa. Ikävä kyllä ProKarelian kanonisoitu totuus ei tästä hätkähdä.

Lopuksi täytyy vielä kommentoida tätä:

Edelleen hämmästelen suurta hyökkäysintoasi. En ole kertaakaan havainnut, että olisit moittinut mitenkään suomettuneita suomalaisia poliitikkoja tai Neuvostoliittoa, joka hyökkäsi Suomeen ja väkivallan ja sillä uhkaamisen avulla vei Suomelta 45 000 km2 alueen.

Olet kaiken tarmosi keskittänyt Pro Kareliaa ja minua vastaan hyökkäämiseen. Mikäs siinä, kyllä me sen kestämme. Mutta sinun motivaatiosi tässä asiassa hämmästyttää.

Jokainen tätä blogia seurannut tietänee näiden syytösten perättömyyden ja törkeyden. "Neuvostobolshusta" ja "FSB:n agentista" ei enää paljon puutu.

Debatti jatkuu ja haaste toistetaan jälleen

Lukekaa tuolta, kopioin vain loppupuheenvuoroni tänne:

Minä olen toistuvasti tarjonnut keinoa päästä minusta eroon: Puolueeton taho tutkii, mitä Porkkala-komitealle annetuissa lausunnoissa ja muussa asiaan liittyvissä oikeustieteellisissä lähteissä sanotaan. Jos blogissamme on annettu virheellistä tietoa, poistan sen ja lopetan sekaantumisen Karjala-keskusteluun.

Vastaavasti, jos blogissa oleva tieto on oikein, ProKarelia luopuu omaisuuden restituutiovaatimuksista, rehabilitoi Reformisuunnitelman ja pyytää julkisesti anteeksi niiltä, jotka KareliaForumilla haukuttiin neuvostobolshuiksi ja FSB:n agenteiksi moderaattorin mitenkään puuttumatta.

Jos kerran tiedät varmasti olevasi oikeassa, eikö tämä ole tarjous, josta ei voi kieltäytyä? Eikö se ole kuin ottaisi tikkarin lapselta? Eikö mitä tahansa voi luvata, kun ei ole pelkoa siitä, että lupauksen voisi joutua täyttämään?

Löytyisikö tämän lukijoiden joukosta vapaaehtoisia puoleettomia välimiehiä tätä ratkaisemaan?

Tyhmän pastorin uusin

Suomen tyhmin pastori on taas pulauttanut iloksemme tajunnanvirtaa. Tässä valittuja paloja ja kommenttia niihin:

Kesällä 2009 tuli hyvin Venäjällä yleiseen tietoisuuteen ja Suomessa Pro Karelia- yhteisön aktivistien tietoon, että Petroskoissa joutui syytteeseen ja sai lopulta tuomion eräs 47 vuotta vanha mies, joka oli jakanut lehtisiä alueen liittämiseksi Suomeen. Petroskoi oli osa Suomea, kun Suomen ja Saksan miehitysjoukot valloittivat alueen jatkosodassa. Sinä aikana myös nämä sotilaat jakoivat suomalaissaksalaista siementä paikallisiin naisiin, mistä perintönä alueella asuu paljon sodan aikana tai pian sen jälkeen syntynyttä väestöä, joiden isästä ei ole tarkempaa tietoa.

Mitähän pastori on tässä ollut ajattelevinaan? Petroskoi ei kyllä ole koskaan ollut osa Suomea, ja (ilmeisesti) 1962 syntynyt on taatusti liian nuori olemaan suomalaisen sotilaan poika ja toisaalta liian vanha olemaan pojanpoika.

ProKarelian suunnitelmaan kuuluu anastaa Venäjältä Karjalan tasavalta ja Karjalan kannas, Viipurin kaupunki ja Leningradin alue sekä Petsamo ja Murmansk Suomelle.

Pastorilta puuttuu järkeä, vaan ei mielikuvitusta.

Äh, sekavaa tajunnanvirtaa pakollisine Anton Salosineen ja Kavkaz Centereineen. Ei tuota lue erkkikään.

Karjala takaisin vai omaisuus takaisin

Päämäärämme on menetetyn Karjalan palauttaminen Suomelle. Yksityisten ihmisten talojen ja tonttien omistussuhteet ovat eri asia. Sinänsä on ymmärrettävää, että evakkojen perilliset haluavat saada takaisin omistukseensa sukunsa vanhan kotipaikan, mutta Karjalan palautuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Karjalan palautusta ajavien henkilöiden ja järjestöjen profiloituminen julkisuudessa vain taloista ja tonteista riitelijöiksi sotkee ja jarruttaa varsinaista asiaa. Suomessa se vie uskottavuuden Karjalan palautuksen idealta yhteisenä kansallisena projektina ja saa sen näyttämään pienen kuppikunnan kiinteistökeinottelulta. Karjalan venäläisen väestön keskuudessa taas puheet omaisuuden palauttamisesta herättävät turhaa pelkoa ja vastustusta. Paikallisten venäläisten saaminen mahdollisimman myötämielisiksi alueen Suomeen liittämistä kohtaan on asia, johon kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota.

Kyselyitä luvassa

Blogger osaa kaikenlaista. Taidan seuraavaksi leikkiä hieman kyselyillä. Lähinnä huumorimielessä, toki.

Jatkoa edelliseen

Debatti jatkuu:

Koen hyvin mielenkiintoiseksi sen, että käytät nimimerkkiä "Karjala takaisin" ja kerrot haluavasi Karjalan takaisin. Kun sitten katson kirjoituksistasi, kuka tai mikä on kaikkein suurin rikollinen Karjala-kysymyksen hoitamisessa, niin se on Pro Karelia ja minä.

Arveletko, että tämä on tehokkain tapa hoitaa tätä asiaa? Eli tapella kaikkein voimakkaimmin niitä vastaan, jotka kaikkein eniten vievät asiaa eteenpäin? Jos asian hoito jäisi sinun blogisi varaan, se olisi jo unohdettu vuosikausia sitten."

Kuten olen useamminkin kertonut, juuri ProKarelia sai minut 90-luvulla kiinnostumaan
Karjalan palautuksesta: näytti siltä, että olisi mahdollista kehittää poliittinen kompromissi, joka tekisi sen mahdolliseksi. Kun ProKarelia on sittemmin toistuvasti
toiminut tavoilla, jotka tuntuvat aiheuttavan pelkkää vahinkoa palautuksen uskottavuudelle, mitä olisi pitänyt tehdä? Vaieta? Minusta on ollut tärkeää yrittää ylläpitää käsitystä, että toisenlainen Karjalan palautus on mahdollinen. Karjalaa en ole palauttanut, mutta olenko ollut väärässä? Onko jokin ProKarelian hellimistä ja minun arvostelemistani ideoista tuottanut tulosta? Onko EIT palauttanut omaisuutta? Onko "merivaltaus" edistänyt Karjalan palautusta?

"Annat myöskin blogissasi väärää tietoa. Minulle sopii ihan hyvin, että palkkaat ulkopuolisen tutkijan selvittämään, kuka on oikeassa missäkin kysymyksessä. Olen kuitenkin ehdottanut, että perehdyt asiaan uudelleen."

Tässä on nyt sana sanaa vastassa. Siksi olen ehdottanut yhtä tai useampaa puolueetonta ratkaisijaa. Kukaan minun palkkaamani ei tietenkään olisi sitä.

"Olet myös nostanut Porkkalan kysymyksen ensisijaiseksi asiasta. Ensisijainen asia ovat keksinäiset ja kansainväliset sopimukset, ei Porkkalan palautus, joka on yksi esimerkki siitä, että muutoksia tapahtuu."

Porkkalan palautuksen yhteydessä tehtiin hyvin oleellinen selvitys siitä, mitä sopimukset ja lait asioista sanovat. Tulos oli se, että ne eivät riitä, vaan tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Tämä on vielä enemmän totta, jos Karjala palautetaan.

"Joudun pakostakin ihmettelemään, mitä sinun todelliset tavoitteesi ovat. Jos ne ovat puhtaat, tule keskustelemaan niistä. Kerro kuka olet, sovitaan tapaamisen aika ja keskustellaan aivan kuin ihmiset nokikkain. Nyt istut tiukasti nimimerkin suojassa ja teet hyökkäyksiä toisensa jälkeen. Pidän sellaista outona menettelynä."

Minulla on ihan oikea elämä, jossa Karjalan palautus on pelkkä sivujuonne (enkä edes ole ainoa tätä nimimerkkiä käyttävä). En totisesti halua siviiliminälleni ikävyyksiä. Lienemme sentään yhtä mieltä siitä, että agumenttien sisältö on tärkeä, ei niiden esittäjä. Omalla nimellä esiintymällä saisi vain ikävyyksiä, mutta ei tulisi yhtään paremmin kuulluksi.

ProKarelian kanonisoitu totuus

Jouduin jälleen verkkodebattiin ProKarelian edustajan kanssa. Yritin uudistaa kesäisen haasteeni, että puolueeton taho ratkaisisi, kumpi meistä kertoo totuuden Porkkalan palautuksen yhteydessä tehdyistä oikeustieteellisistä selvityksistä. Ei taaskaan kelvannut. Kummallinen reagointi mieheltä, joka on erittäin varma asiastaan ja vielä saarnaa avoimuuden puolesta. Tosin nyt oli sentään pakko myöntää, että Tauno Suontausta ja tarkemmin ajatellen myös komitean puheenjohtaja Veli Merikoski katsoivat omistusoikeuden lakanneen jo Porkkalassakin, mutta he olivat tietenkin väärässä. Ihmetyttää vain, että jos omistusoikeuden säilyminen oli jotenkin itsestäänselvä juttu, miten sitä ei ProKareliassakaan tiedetty ennenkuin tällä vuosituhannella. Ja miksiköhän Porkkalan palautukseen perehdyttiin vasta nyt, eikä jo kymmenen vuotta sitten. Se on sentään asian juridiikan kannalta pikkuisen relevantimpi asia kuin esimerkiksi Hammurabin laki.




Kun ProKarelian edustajalla oli vielä otsaa kanonisoida omat kirjoituksensa alkuperäislähteiden veroisiksi, mennä myöhempien KareliaForumin moderaattoreiden selän taakse piiloon, ja syyttää allekirjoittanutta tietämättömäksi, tuntui, että pitää reagoida jotenkin. Ensin ajattelin hakea lisätietoa Kansallisarkistosta. Vanhoja papereita ei sovi ruveta skannailemaan, mutta mieleen tuli, että viime käynnin jälkeen olen hankkinut kamerakännykän. Sitten tuli kuitenkin mieleeni sekä vaivattomampi että ilkeämpi idea. Päätin testata kamerakannykkää ensin salaperäiseen lisuriin, ja selvittää vähän laajemmin, miten siiinä asiaa käsitellään. Anteeksi kuvien huono laatu. Oli ensimmäinen kerta, kun kuvaan moista, eikä kännykkäkään kaksinen ole.

Ensin kansilehti:




Kirjoittaja joutuu myöntämään, että Erik Castrénin kanta perustui nimenomaan siihen, että Porkkala oli vain vuokralla:





Perimmältään kysymystä ei voitu ratkaista juridisesti, vaan kysymyksessä oli poliittinen päätös (Näin olisi myös Karjalan palautuksen yhteydessä, ja asiaa kannattaisi ihan oikeasti ajatella):



Vuokra-ajan lyhyyden merkitys Paavo Kastarin lausunnossa ja Sven Högströmin eriävä mielipide sivuutetaan kokonaan.

Loppujen lopuksi kirjoittaja joutuu tunnustamaan, ettei ole saanut selvää vastausta kysymykseen, kuka omistaa Karjalan maat, vaan se saadaan ehkä EIT:stä muutaman vuoden kuluttua:






Vastaus saatiin sitten 10.10.2008. Olisi tosiaan aika tunnustaa se. Kirjoittajakin voisi poistaa omilta webisivuiltaan tämän väitteen:

Tutkimustulosteni mukaan (Pariisin rauhansopimuksen 1947 mukaisen) rajantakaisen kiinteistöjen omistajien omistusoikeudet eivät ole sammuneet. Talvisodan jatkosota, ns. jatkosota päättyi 4.9.1944. Pidän tällä päivämäärällä kiinteistörekisteriin merkittyjä omistajia kiinteistöjen oikeina omistajina. Tämä tarkoittaa, että Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosien sekä Suomenlahden saarten yksityisillä maanomistajilla tai heidän perillisillään on runsaasti selvitettäviä asioita Venäjän federaation kanssa.

Sitten ei tarvitsisi enää niin innokkaasti sensuroida Wikipediaa.