Onko Karjalan palautus mahdotonta - ei sentään

Viime viikon kyselyssä 88% piti Karjalan saamista osaksi Suomea tärkeämpänä kuin omaisuuden restituutiota. Tulos ei toki ole kelvollinen mielipidekysely, mutta jotenkin tuntuisi, että oikea kysely asiasta antaisi samansuuntaisen tuloksen. Kohta lähtee seuraava kysely samasta aihepiiristä. Uuden Suomen debatissa oli senlaatuista argumentaatiota, että sitä pitää kuitenkin vielä käsitellä lisää:

Sinun vaatimuksesi luopua restituutiosta on sama kuin pakottaa meidät valehtelemaan. Etkö vieläkään tajua, että omistusoikeus on perusihmisoikeuksia, minkä vuoksi restituutio-oikeus on olemassa jokaisen pakolaisen kohdalla täydellisesti siitä riippumatta, mikä sinun kantasi on.

---

Karjala takaisin. Suomi on demokratia, joka on SITOUTUNUT kansainvälisiin sopimuksiin. Joten on turha taistella niitä vastaan. On aivan sama, mitä sinun mielestäsi kansa ajattelee evakkojen restituutio-oikeudesta. Se on joka tapauksessa olemassa, sille et voi mitään.

---

Suomen valtio ei voi omia yksityistä omaisuutta. Omistuksen siirto tapahtuu saannon tai pakkoluovutuksen kautta. Kumpaakaan ei käytetty. Pakkoluovutusta ei enää voida edes käyttää.

Karjalan palautukselle ei pidä hankkia kannatusta vastoin totuutta ja vastoin kansainvälisiä säännöksiä. Silloin se lepää epärehellisellä perustalla.

Ovatko asiat todella näin huonosti? En nimittäin kyllä jaksa uskoa, että suomalaisilla olisi mitään kovin suurta intoa "palauttaa" omaisuutta, jonka nykyään elävien ihmisten isovanhemmat menettivät yli 60 vuotta sitten. Jos Karjalan palauttamisen yhteydessä isketään tällaisia vaatimuksia pöytään, on todella helppoa tehdä päätös, että unohdetaan koko juttu. Mikään kansainvälinen säännös ei voi pakottaa Suomea ottamaan Karjalaa takaisin.

Onneksi restituutivaatimuksen perusta ei ole oikeasti ole tukeva. Omistusoikeus ei tietenkään ole mikään perusihmisoikeus, vaan aina ja kaikkialla omistusoikeuteen saa pakkotilanteessa puuttua. Esimerkiksi EN:n ihmisoikeussopimuksen 15 artikla nimenomaan säätää oikeuden sodan tai muun hätätilan aikana poiketa lähes kaikista sopimuksen määräyksistä. Vain orjuuden, kidutuksen ja lakiin perustumattomien tuomioiden kielto on aina voimassa. Suomi oli takuulla pakkotilanteessa kun se luovutti Karjalan nahkoineen karvoineen Neuvostoliitolle. Suomen valtiokin voi toki puuttua yksityiseen omistukseen muutenkin kuin pakkolunastuksella, se edellyttää vain perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä. Sitä taatusti tarvittaisiin Karjalan palautuksessa, mutta sitä käytettiin jo Karjalan luovutuksessa Neuvostoliitolle: palautuksessa ei enää puututtaisi kenekään omaisuuteen, se tehtiin jo luovutuksen yhteydessä. Lopuksi jokaisesta kansainvälisestä sopimuksesta voi tarpeen vaatiessa erota. Jos se olisi tarpeen Karjalan palauttamiseksi, se olisi tehtävä. Tuskin kuitenkaan, EIT:hän on jo vähemmän yllättävän sanansa sanonut tässä asiassa. Ikävä kyllä ProKarelian kanonisoitu totuus ei tästä hätkähdä.

Lopuksi täytyy vielä kommentoida tätä:

Edelleen hämmästelen suurta hyökkäysintoasi. En ole kertaakaan havainnut, että olisit moittinut mitenkään suomettuneita suomalaisia poliitikkoja tai Neuvostoliittoa, joka hyökkäsi Suomeen ja väkivallan ja sillä uhkaamisen avulla vei Suomelta 45 000 km2 alueen.

Olet kaiken tarmosi keskittänyt Pro Kareliaa ja minua vastaan hyökkäämiseen. Mikäs siinä, kyllä me sen kestämme. Mutta sinun motivaatiosi tässä asiassa hämmästyttää.

Jokainen tätä blogia seurannut tietänee näiden syytösten perättömyyden ja törkeyden. "Neuvostobolshusta" ja "FSB:n agentista" ei enää paljon puutu.