Wikileaksin kautta tullut tieto siitä, että Putin oli ottanut Halosen kanssa Karjalan palautuksen puheeksi, ansaitsee kommentin. Näinhän se meni:
The Finns had not intended to raise the issue of Karelia, but Putin did, saying that if the Finnish/Russian border, fixed at the end of World War II, were to be revised, then other borders in Eastern Europe could be challenged as well.
Perustelu palautusta vastaan on lievästi yllättävä, koska suurin osa noista mahdollista rajanmuutosvaatimuksista koskisi muita maita kuin Venäjää: lähinnä Ukrainaa, Valko-Venäjää Liettuaa ja Puolaa. Venäjällä on Karjalan (ja muiden Suomelta vietyjen alueiden) lisäksi vain todella merkityksettömät Petseri, Ivangorod ja Abrene sekä Itä-Preussi, jota Saksa tuskin haluaisi.
Tästä kannattaisi muistuttaa, mutta vielä tärkeämpää olisi yrittää korostaa sitä, että palautus olisi ennen kaikkea poliittinen prosessi, ei oikeudellinen. Se ei muodostaisi ennakkotapausta, jonka perusteella kukaan voisi vaatia mitään. Ainoastaan ennakkotapauksen, jota voisi käyttää esimerkkinä, jos haluaisi hakea molempia osapuolia tyydyttävän kompromissin johonkin muuhun aluekiistaan.
Tästähän voisi käyttää nimitystä Win-Win, jonka ProKarelia aina muistaa mainita, uppoutuakseen sen jälkeen takaisin enemmän tai vähemmän kuvitteellisen kansainvälisen oikeuden pariin. Sen enempää Venäjälle kuin Suomellekaan ei olisi oikeasti tarjolla mitään. Edes omaisuuden restituutio evakoiden lapsenlapsille ei hyödyttäisi juuri ketään, koska parissa sukupolvessa omistus olisi pirstoutunut niin pieniin osiin, että niillä ei olisi merkitystä juuri kenellekään.
The Finns had not intended to raise the issue of Karelia, but Putin did, saying that if the Finnish/Russian border, fixed at the end of World War II, were to be revised, then other borders in Eastern Europe could be challenged as well.
Perustelu palautusta vastaan on lievästi yllättävä, koska suurin osa noista mahdollista rajanmuutosvaatimuksista koskisi muita maita kuin Venäjää: lähinnä Ukrainaa, Valko-Venäjää Liettuaa ja Puolaa. Venäjällä on Karjalan (ja muiden Suomelta vietyjen alueiden) lisäksi vain todella merkityksettömät Petseri, Ivangorod ja Abrene sekä Itä-Preussi, jota Saksa tuskin haluaisi.
Tästä kannattaisi muistuttaa, mutta vielä tärkeämpää olisi yrittää korostaa sitä, että palautus olisi ennen kaikkea poliittinen prosessi, ei oikeudellinen. Se ei muodostaisi ennakkotapausta, jonka perusteella kukaan voisi vaatia mitään. Ainoastaan ennakkotapauksen, jota voisi käyttää esimerkkinä, jos haluaisi hakea molempia osapuolia tyydyttävän kompromissin johonkin muuhun aluekiistaan.
Tästähän voisi käyttää nimitystä Win-Win, jonka ProKarelia aina muistaa mainita, uppoutuakseen sen jälkeen takaisin enemmän tai vähemmän kuvitteellisen kansainvälisen oikeuden pariin. Sen enempää Venäjälle kuin Suomellekaan ei olisi oikeasti tarjolla mitään. Edes omaisuuden restituutio evakoiden lapsenlapsille ei hyödyttäisi juuri ketään, koska parissa sukupolvessa omistus olisi pirstoutunut niin pieniin osiin, että niillä ei olisi merkitystä juuri kenellekään.
No comments:
Post a Comment