Vihainen Venäjä

Yksi variaatio Venäjän suututtamisen pelkoon pohjautuvasta Karjalan palautuksen vastustamisesta liittyy Venäjän perinteiseen epäluotettavuuteen sopimuskumppanina. Pelätään että vaikka Venäjä jonakin tilapäisen heikkouden, hyväntahtoisuuden, sekaannuksen tms. hetkenä palauttaisikin alueita, se tilanteen muuttuessa olisikin kohta taas vaatimassa niitä takaisin vaikka asevoimin. Historia osoittaa, ettei tuollainen pelko suinkaan ole aivan tuulesta temmattu. Tosiasia on kuitenkin, että jos Venäjä päättää ruveta aggressiiviseksi, se kyllä rupeaa, siitä riippumatta missä raja sijaitsee tai kuinka kauan sitten se on vedetty. Jos Venäjän mahdollisten revanssivaatimusten pelko olisi ollut määräävänä tekijänä, ei Suomea olisi kannattanut aikoinaan julistaa itsenäiseksikään. Niinhän siinä sitten kävikin, että Venäjän seuraaja, Neuvostoliitto, yritti saada menetyksensä asevoimin takaisin. Jos olisi vain kiltisti pysytty "neuvostokansojen perheessä", ei talvisotaa olisi tullut; eri asia sitten että menetykset olisivat kaikella todennäköisyydellä olleet vielä suuremmat. Sitä paitsi ei talvisotaa olisi vältetty, vaikka raja tuolloin olisikin kulkenut nykyisellä linjallaan - olisi vain ollut huonommat puolustusasemat. Leningradin turvallisuushan oli tunnetusti pelkkä veruke; siihen olisi voitu vedota joka tapauksessa tai sitten keksiä jotain muuta, kun kerran hyökkäykselle välttämättä haluttiin antaa jokin muodollinen perustelu.

Omanlaistaan demokratiaa - muuallakin kuin Venäjällä

Ajatus, että Karjalan palautuksessa pitäisi noudattaa jonkinlaista laillisuutta ja demokratiaa, näyttää menevän perille - huonosti:

Esitän että Suomessa järjestetään kansanäänestys parhaillaan Venäjän miehittäminä olevien Suomen alueiden palauttamiseksi Suomelle.

Äänioikeutettuina olisivat ehdotukseni mukaisesti kyseisiltä alueilta pakenemaan joutuneet suomalaiset pakolaiset jälkeläisineen. Alueet palautettaisiin tyhjinä ja kiinteistöt palautuisivat oikeille omistajilleen (joiden omistuksessa ne olivat ennen miehitystä).

Epäselvää, miten monta sotaa ja vallankaappausta tarvittaisiin, ennen kuin päästäisiin järjestämään näin perusteellisesti pedattu kansanäänestys. Silti se saattaisi epäonnistua. Arvaamattoman suuri osa suomalaisista olisi tuossa äänestyksessä äänioikeutettuja, mutta mainittavia pikavoittoja olisi tulossa vain hyvin harvoille.

Suur-Suomi -optio

Edellä kehumani Venäjän 'ystävä' on esittänyt aidosti mielenkiintoisen kysymyksen:

Oletetaan että Karjalan tasavalta irtaantuu Venäjästä ja itsenäistyy. Pitäisikö silloin Karjalan tasavallan palauttaa Suomelle ne alueet, jotka kuuluivat Suomelle ennen talvisotaa?

Jos vastaus on kyllä, niin eikö tämä sotisi sitä usein palauttajien toistamaa mantraa vastaan, että "kun valtio itsenäistyy on sen koskemattomuus ja suvereniteetti pyhä asia". Eli jos Karjalan tasavalta itsenäistyisi nykyisissä rajoissaan, olisiko silloin Karjalan palautukselta moraalinen pohja pois?

Ajatus Karjalan tasavallan itsenäistymisestä on syytä ottaa vakavasti. 90-luvun alussa siellä oli avointa kiinnostusta itsenäistymistä tai Suomeen liittymistä kohtaan. Kun ennemmin tai myöhemmin Venäjän nykyjohdon politiikka pitää Venäjää väkisin koossa kokee haaksirikon, vastareaktio voi aiheuttaa mitä tahansa. Kysymys ansaitsee vastauksen niiltäkin, jotka eivät ole korvanneet hoksottimiaan pyhillä periaatteilla:

Tuossa tilanteessa ei enää puhuttaisi Karjalan palauttamisesta, vaan yhteistyöstä ja jonkinasteisesta unionista Karjalan tasavallan ja Suomen välillä. Kysymys rajoista taas on sangen mielenkiintoinen. Karjalan tasavallan nykyiset rajat olisivat itsenäisen valtion rajoina huonot sekä Karjalan, Venäjän että Suomen kannalta. Vienanmeren rannikon kuuluminen Karjalan tasavaltaan aiheuttaisi sen, että
itsenäistyminen katkaisisi Venäjn maayhteyden Kuolan niemimaalle ja Murmanskiin. On vaikea kuvitella, että Venäjä voisi hyväksyä sellaisen tilanteen. Äänisjärven itäpuolella taas Karjalan tasavaltaan kuuluu laajoja alueita, jotka on alunperinkin liitetty siihen pelkästään venäläistämistarkoituksessa. Suomen kiinnostusta asiaan taas rajoittaisi se, että Suomelle ylivoimaisesti tärkein alue, Viipuri, ei kuulu Karjalan tasavaltaan. Siksi itsenäisyyttä nykyisillä rajoilla ei pitäisi edes harkita, vaan Vienanmeren rannikko ja Äänisen itäpuoli pitäisi vaihtaa Käkisalmen ja Viipurin alueeseen. Sen jälkeen olisi tie auki Karjalan ja Suomen unionille, mutta sen tarkkaa muotoa ei kannata yrittääkään spekuloida vielä nykytilanteessa.

Kenen joukoissa seisot - siis aikuisten oikeesti?

Tässä on jo muutamaan kertaan tullut manattua sellaisia Karjalan palautuksen kannattajia, joiden älyttömyydet vievät koko ajatukselta uskottavuuden. Vaihteeksi aika kiinnittää huomiota toiseenkin puoleen. Vilkaiskaapa tätä keskusteluketjua, jossa kaksi 'russofiiliä' (tai luultavammin vain yksi, joka kärsii persoonallisuuden jakautumisesta ja sukupuoli-identiteetin häiriöstä) laukovat suunnilleen pimeintä antisemitistista kamaa mitä yleensä näkee. Vilkaiskaa myös siellä annettua linkkiä sivulle, jossa kerrotaan Rothschildien pahuudesta. Järkevintä asiaa siellä edustaa sivu, jossa kirjoittaja tunnustaa ettei ole varma siitä onko Jeesus. Eivät nuo jutut valitettavasti suorastaan Karjalan palautusta edistä, mutta jos Venäjän ystävät ovat tuollaisia, se ei enää tarvitse vihollisia mihinkään.

Tietämättömille tiedoksi: Hitlerin syyttäminen juutalaiseksi ei ehkä kommenttia kaipaa, mutta Engels oli saksalaista pietistisukua, Jungin isä oli sveitsiläinen pastori, pappisseminaarissa opiskellut Stalin oli georgialainen, Beria oli mingreeli. Leninin suvussa oli juutalaisia, kuten myös venäläisiä, kalmukkeja saksalaisia ja ruotsalaisia, ja Lenin oli kastettu ortodoksiksi. Marx ja Trotski sitten olivat tunnetusti juutalaisia.

Muutama kirjallisuusviite

Osuipa silmiin muutamia varsin oleellisia lähteitä nimittäin:

Tauno Suontausta: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

Erik Castrén: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

sekä aivan erityisesti Erik Castrén: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.,
nimenomaan sivut 74, 172 ja 272.

Voi taas pohtia, olisinko pystynyt vaikuttamaan asioihin, jos olisin löytänyt nuo jo vuosia sitten. Todennäköisesti en, mikään muukaan asia-argumentti ei toiminut.

Miten ProKarelia ampui itseään päähän

Kun ProKarelia antoi periksi painostuksen edessä ja vesitti alkuperäisen reformisuunnitelmansa, pelkäsin, että suomalaisten tuen saaminen Karjalan palautukselle vaikeutuisi kohtalokkaasti. Ikävä kyllä olin yltiöoptimistinen. Koko ajatus Karjalan palautuksesta (paremman ilmaisun puutteessa) isänmaallisena projektina on katoamassa, kuten näkyy kirjoituksesta kansalaiskeskusteluun:

"Luovutettu karjala kuuluu niiden suomalaisten identiteettiin joilla on perheyhteys sieltä aikanaan lähteneeseen väestöön sekä sillä muualtakin kotoisin olevalla vanhusväeställä joilla itsellään on muutoin jokin osa elämän taivalta vietettynä alueella."

Mielenkiintoista sikäli, että minulta tuo perheyhteys löytyy, sen sijaan useilta pahimmista tätä soppaa keittäneiltä pukareilta se puuttuu.

"Tuohonkin pitää muistuttaa, että alueita menetti nimen omaan ne suomalaiset, jotka niitä todella menetivät. Ei pidä ryhtyä omimaan "itselleen" toisen kokemia menetyksiä. Ei noissa sodissa mennyt pohjalaisten tai hämäläisten maatilkkuja eikä näiden pidä ryhtyä Evakkokarjalaisten menetyksiä itselleen omimaan."

Sodasta seurasi varsin monelaista ikävyyttä kaikille suomalaisille, paljon pahempaakin kuin taloudellisia menetyksiä. Hämäläiset ja savolaisetkin menettivät maata, siirtoväen asutukseen nimittäin. Joten kyllä kyseessä on koko Suomen ja kaikkien suomalaisten asia. (Noilla edellä mainituilla pukareillakin oli otsaa perustaa järjestö nimeltä "Koko Suomen Liitto".)

"Ei kuitenkaan pidä kadehtia evakoiden lapsilta heidän mahdollista perintöosaansa."

Minä olen yrittänyt selittää omaisuuden palauttamisen juridista huteruutta ja poliittista typeryyttä. Väite kadehtimisesta on naurettava, koska missään tapauksessa kukaan ei ole saamassa mitään. Tuota kateuussyytöstä on valitettavasti käytetty aina aiheesta käydyssä keskustelussa, usein yhdessä kommunismisyytöksen kanssa. Kertoo jotain todellisten argumenttien vähyydestä.

Nyt onkin hyvin nähtävillä, miten täydellinen sulkeutuminen asia-argumenteilta pystyy lopulta tuhoamaan todellisuudentajun lopullisesti. Eräs lukuisilla nikeillä sekä KareliaForumiin että Suomi24:ään kirjoitellut henkilö (oikea nimikään ei ole salaisuus) kuvittelee jo saaneensa sukunsa maat:

Eipä tässä asiassa ole tarvittu muiden kuin Käsnäselän apua, se apu on saatu jo 1900 luvun alussa ja vahvistettu Suomen itsenäistymisen aikana, jolloin meidän maa-alueet on lopullisesti vahvistettu suvullemme kuuluviksi.

Näiden alkuperäisten lainhuutojen ja kauppakirjojen sekä maksukuittien liitteeksi olen lähettänyt Sveitsin oikeuslaitokseen kansainvälisen selvityspyynnön Neuvostoliiton suorittamasta omaisuutemme varastamisesta ja Venäjän nyt edelleen hallussapitämästä maa-alueestamme Salmin pitäjän Käsnäselän kylässä.

Sain asiasta kirjallisen vastauksen viime viikolla, tässä vastauksessa velvoitetaan Venäjä palauttamaan ko. alue viipymättä sukumme hallintaan ja Venäjän Valtio määrätään korvaamaan aiheuttamansa vahingot kohtuullisella summalla, tämä on vielä avoin koska asia vaatii lisäselvityksiä jotka ratkaistaan ensi keväänä paikanpäällä tehtävällä katselmuksella.
Lisäksi Suomen Ulkoministeriötä tullaan huomauttamaan "virkavirheestä" kun se ei ole ottanut asiaani käsiteltäväksi ( Erkki Tuomioja saa "kyytiä" ? ).
Ps. tämä taitaa olla ennakkotapaus Suomessa, muutamat lehdet ovat kyselleet jo haastatteluja mutta en aio antaa niitä kenellekkään koska ne eivät ole aiemminkaan julkaisseet aiheeseen liittyviä kirjoituksiani ( paitsi HS kerran vahingossa ).
Tervetuloa ensi keväänä Salmin Käsnäselkään tervetuliaiskahville ( Erkki Tuomioja ja Mauno Koivisto on tarkoitus kutsua myös paikalle ), nyt sinne on hieno päällystetie Koirinojan risteyksestä, katselkaa matkalla maisemia älkääkä ajako ylinopeutta.

Viisumin ja auton vakuutusmaksun joudutte luultavasti maksamaan itse, no, ne ovat halpoja kun kyse on yhden päivän matkasta.

Miksi ei?

Karjalan palautuksen vastustajia on karkeasti jaettuna kahdenlaisia: niitä joita koko Karjala ei vain pätkääkään kiinnosta ja niitä jotka oikeasti pelkäävät palautuksesta aiheutuvia konkreettisia ongelmia. Nämä ongelmat voi pelkistää kolmeen osa-alueeseen:

1. Venäjä
Joskus tuntuu suorastaan siltä, että suomalaisiin syvälle iskostunut Venäjän pelko on monilla se varsinainen perimmäinen syy vastustaa Karjalan palautusta ja jopa siitä puhumista. Neuvostoliiton kaaduttua on tilanne jonkin verran helpottunut, mutta aina vain elää asenne, että täytyy olla varovainen, Venäjähän voi vielä vaikka suuttua. On ikävä geopoliittinen tosiasia, että vieressä on arvaamaton ja monesti aggressiiviseksi osoittautunut suurvalta, jonka kanssa pitäisi pyrkiä pysyttelemään rauhanomaisissa väleissä. Karjalan rauhanomaista palautustahan tässä kuitenkin koko ajan yritetään edistää, saada se tapahtumaan sovussa ja yhteisymmärryksessä Venäjän kanssa. Eikä se Venäjäkään - vaikka herkkänahkainen onkin - sentään ihan kaikkea kritiikkiä joksikin sodanjulistukseksi tulkitse. Lieneekö tuo ihan hirveän vihainen Japanillekaan, vaikka se alituiseen niistä Kuriileistaan muistutteleekin?
2.Venäläiset
On ilmeistä että suurin osa nykyisistä asukkaista jäisi palautettavalle alueelle, Suomeen tulisi siis suurehko venäläisvähemmistö. Tosin venäläiset ovat jo nyt Suomen suurin kansallinen vähemmistö, joten mitään kvalitatiivista muutosta ei Karjalan palautus tilanteeseen toisi. Menetetyn Karjalan nykyinen väestö on toki suurempi, muistaakseni jotain parinsadantuhannen paikkeilla, mikä ei sekään olisi kuin 4% koko Suomen väkiluvusta. Tuotakin porukkaa voisi huomattavasti pienentää tinkimällä sopivasti Tarton rauhan rajasta, mieluiten tietysti vaihtamalla alueita Itä-Karjalasta - ensimmäisenä tulee mieleen perinteinen Repola&Porajärvi. Tärkeää olisi myös luvata (ja pitää lupaus!) järjestää palautetun alueen väestön olot niin hyvin, että he itsekin suhtautuisivat mahdollisimman myönteisesti Suomeen liittymiseen.
3.Raha
Palautetun Karjalan siivoaminen ja kunnostaminen ei todellakaan ole halpa projekti, jokainen remontoitu talo ja tienpätkä maksaa. Samoin maksaa alueelle jäävän venäläisväestön terveydenhuolto, koulutus, sosiaaliturva yms. Tietysti tuo väestö myös tekisi työtä ja maksaisi veroja niinkuin suomalaisetkin, ei heitä kaikkia tarvitsisi elättää. Eihän sitä paitsi ole mikään pakko saattaa heti paikalla koko palautettua aluetta pohjoismaiselle tasolle. Se voisi pysyä pitkänkin aikaa jonkinlaisena erikoistalousvyöhykkeenä, jonka elintaso- ja infrastruktuurikuilua muuhun Suomeen vähitellen kurottaisiin pienemmäksi sitä mukaan kuin resurssit riittävät. Toisaalta suuret rakennusprojektit myös tuovat vaurautta: työpaikkoja, investointeja, kauppaa. Oma arvonsa on vielä maaperällä, vesistöillä ja luonnolla, tuskin nekään jäisivät täysin hyödyntämättä; pitkällä tähtäimellä siinä varmasti päästäisiin voitolle. En oikein jaksa uskoa että valtiot ja kansakunnat olisivat koko tunnetun historian ajan niin innokkaasti rohmunneet lisää alueita, jos jokainen uusi maapala olisi taloudellinen katastrofi.

Kyseessä on todellakin kaksi eri asiaa

Mistäköhän blokisti päätteli että tuolla korvausvelvollisuudella olisi yhtikäs mitään tekemistä Karjalan (hallinnollisen) palautuksen kanssa. Kyse on enemmämin Venähän mahdollisesta mukaan tulosta länsimaiseen taloudelliseen ja kultuurilliseen "perheeseen". Pitäkööt ne valtionalueensa, jotka sillä nykyisin on elleivät asukkaat siitä halua irroitautua, mutta korvatkoon niille ihmisille joilta sen edeltäjä valtio on yksilöinä jotain vääryydellä vienyt.

Tarkemmin sanottuna niiden ihmisten lastenlapsille. Jos Venäjä haluaa äkillisessä huonon omantunnon puuskassa korvata Neuvostoliiton pahoja tekoja, minä olen toki viimeinen kieltämään. Minulla lienee kuitenkin oikeus toivoa, että Venäjä aloittaisi korvaamisen itäkarjalaisista, inkerinsuomalaisista, virolaisista, latvialaisista, liettualaisista, puolalaisista, unkarilaisista, tshetsheeneistä, inguusheista, kalmukeista, Krimin tataareista jne., jotka kaikki kärsivät Neuvostoliiton takia jotain pahempaakin kuin vain vaillinaisesti korvattuja taloudellisia menetyksiä.

Jos taas kysymys on siitä, että poliittisten neuvottelujen avulla korjattaisiin Suomeen kohdistunut historiallinen vääryys ja palautettaisiin Suomen yhteyteen sellaisia historian ja identiteetin kannalta merkittäviä alueita kuin esimerkiksi Viipuri, niin se on toki aivan eri kattilallinen kalaa. Sellaisen asian eteen olisin valmis näkemään vaivaa ja panemaan rahojani likoon. Tämä blogi on perustettu suurelta osin juuri siksi, että Karjalasta käydyssä keskustelussa nämä asiat ovat menneet täysin sekaisin

Laki on niinkuin se luetaan?

Edellinen postaus on synnyttänyt kommentin kansalaiskeskustelussa :

"Lain 1 § pykälää voisi tulkita niin, että luovutetuille alueille jääneen omaisuuden palautus aiemmalle omistajaleen edelytäisi myös korvaukseksi saadun omaisuuden palauttamista."

Erikoinen sananvalinta, "voidaan tulkita", kun asia ilmaistaan täysin eksplisiittisesti.

"Eli siltä osin kun ei menetetyä maata ole jo korvattu, se korvataan palautuksen yhteydessä."

Vuoden 1940 korvauslakia ei ehditty toimeenpanna. Toinen korvauslaki toimeenpantiin. Palautuksen yhteydessä olisi kysymys Toisen korvauslain mukaisten korvausten takaisinmaksusta aivan kuten Porkkalan palautuksen yhteydessä.

"Pääsääntöhän on, ettei valtionrajan siirto vaikuta maanomistukseen, ellei muuta sovita."

Mitään tällaista pääsääntöä ei ole, eikä kukaan ole yrittänyt sellaisen olemassolosta kusettaa ennen kuin tämän vuosituhannen puolella. Sekä Karjalan takaisinvaltauksen yhteydessä 1941 että Porkkalan palautuksen yhteydessä 1956 omistusoikeudesta säädettiin erillisellä lailla.

"Edelleen voisi tulkita entisillä suomalaisilla omistajilla nimen omaan olevan oikeus siihen osuuteen omaisuudesta, jota ei ole vielä korvattu taikka saada Venäjältä korvausta vielä korvamattoman osuuden verran."

-Anteeksi, hyvät itäisen naapurimaamme asukkaat. Viitsisittekö palauttaa Karjalan, että voisimme sitten vaatia teiltä korvauksia?

-Kun ei tuo korvauksien maksaminen oikein nappaa. Vaikka itse Karjala saattaakin olla aika tarpeeton meille, niin mieluummin me pidetään Karjala kuin maksetaan korvauksia.

Nyt sitten varmaan on taas kaivettu esiin leimakirveitä "neuvostobolshu", "FSB:n agentti" jne. Ajatelkaas nyt hetki päällä eikä istumiseen käytetyillä ruumiinosilla. Venäjällä ei ole mitään intoa kiusata karjalaisia. Jos Venäjä ei palauta Karjalaa, se johtuu siitä, että Venäjä ei halua luopua Karjalasta, ei siitä että se haluaisi estää karjalaisia saamasta "omaisuuttaan". Suomalaisista taas suurin osa niistäkään, jotka kannattaisivat Karjalan palautusta, ei pidä 60 vuoden takaisia, vain osittain korvattuja, taloudellisia minkäänlaisena perusteena panna tikkua ristiin palautuksen eteen. Palautusta vastustavien mielipide taas ei muutu muuta kuin tekemällä mahdollisimman selväksi, että Karjalasta ei synny taakkaa veronmaksajille. Pikavoitot joillekin sillä perusteella, että jonkun esivanhemmilla on ollut omaisuutta Karjalassa, ei todellakaan edistä asiaa. Tämä älyttömyys estää tehokkaasti suomalaisten enemmistön saamisen Karjalan palautuksen taakse. Keitä siis olisi syytä epäillä FSB:n agenteiksi? Cui bono? Oikeasti en tietenkään usko, että esim. tätä soppaa hämmentävät asianajajat ajaisivat todellisuudessa Venäjän asiaa. Eiköhän motiivina ole aivan yksinkertaisesti halu rahastaa tyhmiä ahneita ihmisiä. Siitä huolimatta Putinia taitaa hymyilyttää.

Lisää ennakkotapauksia

Oikeastaan vähän hävettää. Keskustelussa omaisuuskysymyksestä olen keskittynyt Porkkalan palautukseen, koska "Karjalan palautus" 1941-44 ei muka ollut kelvollinen ennakkotapaus kun vuoden 1940 korvauslakia ei ehditty toimeenpanna ennen uuden sodan alkua ja Karjalan palautusta muun Suomen yhteyteen. Koko ajan nessuni edessä netissä on kuitenkin ollut tieto siitä, että pika-asutuslaki ehdittiin toimeenpanna, ja siksi omaisuuskysymys ei ollut triviaali. Vilkaisu asetuskokoelmaan paljastikin sitten mielenkiintoisia asioita.
Ensiksikin, omistusoikeuden palautuminen ei silloinkaan perustunut mihinkään taivaasta tippuneeseen iankaikkiseen lakiin, vaan siitä nimenoman säädettiin laki 6.12.1941. Toiseksi, vielä mielenkiintoisempi laki säädettiin 24.2.1942:

Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelemisestä eräissä tapauksissa.

1§.

Jos se taikka sen oikeudenomistaja, jolla 12 päivänä maaliskuuta 1940 on ollut omistusoikeus valtakunnasta luovutetulla tai vuokratulla alueella olevaan kiinteistöön tai sen osaan kohdistuva erottamisoikeus tahi oikeus hallita siellä olevaa kruununtilaa, on saanut omakseen maata siirtoväen pika-asutuslain perusteella tahi tehnyt sanotun lain 31a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on 21 päivänä toukokuuta 1941 lain 31a §:n 1 momentissa sellaisen kuin se on on 21 päivänä toukokuuta 1941 annetussa laissa, mainitun viljelysopimuksen tai tällainen sopimus on hänelle laillisessa järjestyksessä siirtynyt ja hän kirjallisesti maatalousministeriölle ilmoittaa luopuvansa omakseen saamastaan pika-asutustilasta tai viljelysopimuksesta, katsottakoon luovutetulla tai vuokratulla olevaan kiinteistöön kohdistunut omistus-, erottamis- tai hallintaoikeus hänelle edelleen kuuluvaksi, ja olkoon omistus- ja erottamisoikeuden nähden muuten voimassa, mitä eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien
ennalleen palauttamisesta 6 päivänä joulukuuta 1941 säädetyssä laissa on säädetty.

---

3§

Omistus-, erottamis ja hallintaoikeudesta, joka tämän lain mukaan tulee kuulumaan valtiolle, suoritetaan oikeuden entiselle haltijalle korvausta valtion varoista soveltamalla samoja perusteita, joiden mukaan hänen velvollisuutensa maksaa korvausta sijaan saamasta omaisuudesta määräytyy.

Ihan hirveetä morkkista tästä kiistattomasta kämmästä en suostu ottamaan. Vastapuoli nimittäin noudattaa täsmälleen sitä mikä oivallisesti ilmaistaan Raamatussa kohdassa Luuk. 16:31. Jo Toisen korvauslain ja Porkkalan palautuslain olisi pitänyt ratkaista lopullisesti tämä kiista, mutta eipä vain käynyt niin.

Me saimme kerran oikein hyvän idean

Tarkalleen sanottuna tasan vuosi sitten, osui ihan sattumalta Mainilan laukausten vuosipäivään. On aika luoda ylenkatse blogin ensimmäiseen vuoteen.

Kävijämäärät ovat pikkuhiljaa nousseet, sivuja haetaan nykyisin ehkä kymmenisen kertaa päivässä. Miten montaa lukijaa se tosiasiassa tarkoittaa, on epäselvää, koska moni haku tulee natin tai proxyn takaa. Kävijöitä tulee ajoittain myös ulkomailta, mutta ei ole ollut merkkejä, että kukaan olisi lukenut blogia Venäjältä (jolleivat silloin tällöin esiintyvät nimipalvelusta löytymättömät IP-numerot stten ole sieltä). FSB:n silmissä emme siis taida olla kovin katu-uskottavia.

Blogilistan kautta tänne tullaan hyvin vähän. Selvästikin tarvittaisiin lisää haircuttia, neuleita ja kissoja. Linkit blogiin ovat myös sormilla laskettavissa ja kävijämäärän kannalta merkittävimmät niistä ovat valitettavasti uusnatsisivustoilla. Hakukoneoptimointi sen sijaan on onnistunut hyvin, 'Karjala takaisin' näytäisi olevan aika yleinen haku.

Blogin varsinainen tarkoitus, Karjala-keskustelun tason nosto, ei valitettavasti ole onnistunut kovinkaan hyvin. Kummankin puolen keskustelijat ovat yhtä haluttomia kuin ennenkin esittämään ja kuuntelemaan asiaperusteluja, blogiin on suhtauduttu lähinnä vaikenemalla tai epämääräisillä syytöksillä. Palautusta vastustava blogikin, http://karjalan-palautus.blogspot.com/, näyttää olevan enää vain kutsuvieraille. Pahinta on kuitenkin se, että Karjalan palautus on ajautumassa täydellisesti sivuraiteelle järjettömiin ja toivottomiin oikeusjuttuihin. Tähän emme ole pystyneet vaikuttamaan, mutta aikanaan pystymme onneksi todistamaan, että yritimme varoittaa.

Diabolista eksegetiikkaa

Onko Karjalan palautuksessa todella eväät näin uskomattoman vähissä, että pitää turvautua näin uskomattomaan hölynpölyyn:

7. Jälkimmäisessä vuoden 1947 sopimukessa on 27. artikla, joka takaa yksityisen omaisuuden säilymisen vieraan vallan alueella.

Palautetaanpas nyt vielä kerran mieleen se artikla:

27 artikla.

Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.

Eli sodan takia jäädytettynä ollut suomalainen omaisuus vapautettiin. Karjalan kiinteistöt eivät millään sovi tuon artiklan alle, nehän nimenomaan olivat suomalaisten käytössä silloin kun Suomi osallistui sotaan. Suomen jäädyttämä liittoutuneiden omaisuus vapautettiin vastaavasti jo pari artiklaa aikaisemmin:

25 artikla.

1. Mikäli Suomi ei vielä ole niin tehnyt, sen on saatettava jälleen voimaan Yhdistyneiden Kansakuntien ja niiden kansalaisten kaikki lailliset oikeudet ja edut Suomessa sellaisina, kuin ne olivat 22 päivänä kesäkuuta 1941, sekä palautettava Yhdistyneiden Kansakuntien ja niiden kansalaisten kaikki omaisuus sellaisena, kuin se nyt on.

Jos rauhansopimuksessa on artikla, joka soveltuu tähän idioottimaiseen vain ahneita asianajajia hyödyttävään farssiin, niin se lienee tämä:

29 artikla.

1. Suomi luopuu kaikista ja kaikenlaatuisista Liittoutuneita ja Liittyneitä Valtoja vastaan Suomen hallituksen tai Suomen kansalaisten taholta esitettävistä vaatimuksista, jotka aiheutuvat suoranaisesti sodasta tai Euroopassa syyskuun 1 päivän 1939 jälkeen vallinneen sotatilan aiheuttamista toimenpiteistä, olipa Liittoutunut tai Liittynyt Valta silloin sodassa Suomen kanssa tahi ei, mukaanlukien:

a) vaatimukset sellaisten menetysten ja vahinkojen johdosta, jotka ovat aiheutuneet Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen sotavoimien tahi viranomaisten toimista;

b) vaatimukset, jotka johtuvat Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen sotavoimien tahi viranomaisten oleskelusta, sotatoimista tai teoista Suomen alueella;

c) vaatimukset Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen merisotasaalisoikeuksien päätösten ja määräysten johdosta, Suomen tunnustaessa päteviksi ja velvoittaviksi kaikkien tällaisten merisotasaalisoikeuksien 1 päivänä syyskuuta 1939 tai senjälkeen antamat päätökset ja määräykset, jotka koskevat suomalaisia laivoja tai suomalaisia tavaroita tahi kustannusten maksamista;

d) vaatimukset, jotka johtuvat sodankäyntioikeuksien harjoittamisesta tai aiotusta harjoittamisesta.

2. Tämän artiklan määräykset kumotkoot täysin ja lopullisesti kaikki tässä mainitun luontoiset vaatimukset, jotka tästä lukien raukeavat, olipa asiapuoli kuka tahansa.

3. Suomi luopuu niinikään kaikista tämän artiklan 1 kohdan luontoisista Suomen hallituksen tai Suomen kansalaisten taholta esitettävistä vaatimuksista jokaista Yhdistyneiden Kansakuntien maata kohtaan, jonka diplomaattiset suhteet Suomen kanssa olivat katkenneina sodan aikana ja joka oli yhteistoiminnassa Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kanssa.

4. Suomen luopuminen vaatimuksista tämän artiklan 1 kohdan mukaan käsittää kaikki vaatimukset, jotka johtuvat jokaisen Liittoutuneen ja Liittyneen Vallan toimista suomalaisiin laivoihin nähden syyskuun 1 päivän 1939 ja tämän sopimuksen voimaantulopäivän välisenä aikana, sekä myös kaikki vaatimukset ja velat, jotka perustuvat nyt voimassaoleviin sotavankeja koskeviin yleissopimuksiin.


Tässä kirjoittaja on ehkä periaatteessa oikeassa:

j) Aikanaan puutteellisiin korvauksiin voidaan hakea siviilikanteella täydennystä.

Toisen korvauslain sanamuodossa ei muistaakseni ole mitään mikä estäisi tämän, sen sijaan korvauksien maksun yhteydessä allekirjoitetussa sopimuksessa saattaa olla. Huteralla pohjalla sekin juttu olisi, ja lisäksi lähes kaikkien suomalaisten mielestä jokseenkin kuvottavaa ahneutta.

Miettikää ihan hetki, mitä tällaiset älyttömyydet tekevät Karjalan palautuksen uskottavuudelle!

Ylösnousemus

Vietettyään kome päivää Tuonelassa KareliaForum on palannut kirkastettuna uudella moderointipolitiikalla:

- Forum keskittyy Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymykseen ja siihen liittyviin asioihin. Jos aihepiiri poikkeaa tästä, on tarpeen selvittää sen liittyminen tälle forumille.

- Asialliset puolesta ja vastaan -kirjoitukset ja asiaan liittyvät toteamukset ovat hyväksyttyviä. Perustelut on hyvä esittää. Pelkkä ei-juu -väittely ei ole hyväksyttävä.

- Forumin tavoitteena on synnyttää todellista substanssia kehittävä keskustelu palautuskysymyksestä.

- Deletointi-, huomautus- ja forumilta sulkemiskynnys on suhteellisen matala.

- Hyvän tavan tai lainvastaiset kirjoitukset eivät ole hyväksyttyjä.

- Toisten kirjoittajien henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointi ei ole hyväksyttyä. Julkisuuden henkilöitä saa arvioida hyvän tavan mukaisesti.

- Forumin moderaattorit määrittävät, mikä on hyvän tavan mukaista ja hyväksyttävää ja mikä ei ole.

Peräti hyvät ja kannatettavat periaatteet. Kunpa ne vain olisi otettu käyttöön jo viitisen vuotta sitten. Enää ei välttämättä löydy kriittistä massaa niiden mukaiseen keskusteluun, kun kiistat on yleensä voitettu riitelemällä väärinajattelevat ulos nimenomaan rikkomalla noita periaatteita.

Zorro rahastaa jälleen

ITÄMEREN KAASUPUTKI

Kuulutus maa- ja vesialueiden omistajille

Kaasuputki on uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle sekä maa- ja vesialueiden yksityiselle omistukselle. Jos Venäjä/venäläinen yhtiö aikoo saada oikeuden rakentaa kaasuputki Suomen alueelle, se ei voi saada tällaista oikeutta ilmaiseksi.

Saadakseen oikeuden rakentaa putki alueillemme, on tätä rakennustoimintaa tukevan Venäjän aloitettava neuvottelut Karjalan vaihtamiseksi oikeuteen rakentaa tämä putki. Kaasuputken rakentavan yhtiön on luonnollisesti maksettava täysi korvaus kaikesta putken mahdollisesti yksityisille tahoille aiheuttamista vahingoista.

Pyydän suunnitellun Itämeren kaasuputken alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä sekä kuntia ottamaan allekirjoittaneeseen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten.

Avustan kaikkia alueen ja siihen liittyvien alueiden omistajia kaasuputken rakentamisen estämisessä, ellei vastapuoli sitoudu todelliseen ja aitoon asian sovinnolliseen ratkaisemiseen.

Helsingissä 15. marraskuuta 2006

Kari Silvennoinen, asianajaja, varatuomari
Helsingistä

Jos Suomessa olisi nyt Kekkosen tasoinen valtiomies (edes hyvässä ja pahassa, tietysti mieluummin vain hyvässä), hän varmasti yrittäisi koplata kaasuputken Karjalan palautukseen. Tässä sensijaan on kyseessä aivan puhdas kusetus, ja vielä typerä sellainen. Kaikki perustuu todella peukalosta imettyyn lakien ja sopimusten tulkintaan, jota ei ole koskaan hyväksytty missään tuomioistuimessa (eikä ole edes ihan selvää, mihin tuomioistuimeen se pitäisi viedä). EIT:hen viety juttu hautautuu ja unohtuu, mutta tässä on kyseessä isojen poikien leikki, ja sekä Venäjän että EU etu on ampua tuo soopa todella nopeasti alas. Silloin joku saattaa oikeasti tajuta tulleensa huijatuksi.

Kun lukija nyt varmaan on jo kaivanut esiin leimakirveen jossa lukee esimerkiksi 'stalinisti', 'FSB:n agentti', 'karjalaisten ihmisoikeuksien polkija', ' ryssäläinen perseenkorkki' tms., pyydän kuitenkin hetkisen ajan miettimään sitä kummallista tarinaa, johon nuo oikeusjutut perustuvat:

Pariisin rauhansopimuksessa sovittiin, että raja siirtyy, mutta karjalaisten omistusoikeus säilyy. Tämä kirjattiin artiklaan 27, mutta niin epäselvästi, että kukaan ei tajunnut 60 vuoteen, mitä se tarkoitti. Oliko kysymyksessä Neuvostoliiton jalomielisyys? Ei tunnu hirveen uskottavalta. Saneliko Suomen delegaatio pykälän? Miksi kukaan ei jälkeenpäin muistanut asiaa? Ainakaan Paasikivelle asiasta ei mainittu, päiväkirjoista ei totisesti löydy pienintäkään viittausta moiseen. 60 vuoden kuluttua asianajajat huomaavat sopimuksen salaisen pykälän ja alkaa lähinnä hyvää hyvyyttään muodollista korvausta vastaan ajamaan juttuja Venäjää vastaan.

Tuntuuko tuo tarina kenties sittenkin hieman epäuskottavalta? Älkää säätäkö päätänne, vika on todellisuudessa.

Pyytämättä vaan ei yllättäen

Jo alkuvuodesta ennakoimamme KareliaForumin loppu on koittanut:

Tämä forum on perustettu Karjalan palautukseen liittyvää keskustelua varten. Forum on täyttänyt vain hyvin rajoitetusti sille asetetut tavoitteet.

Karjalainen keskustelu ei ole riitelyä, inttämistä, henkilökohtaisten aggressioiden purkamista. Se on parhaimmillaan leppoisaa asioiden eri näkökantojen esille tuomista.

Hyvän keskustelun tavoitteena on edistää keskinäistä ymmärrystä ja tuoda keskustelun kohteesta esille lukuisia erilaisia perusteltuja kannanottoja. Hyvä keskustelu inspiroi kehittämään uutta ja antaa osallistujille miellyttäviä tunteita siitä riippumatta, ollaanko samaa vai eri mieltä.

Nykyisessä muodossaan forum karkottaa asialliset keskustelijat ja tuo esille usean mielipiteitten esittäjän huonoja puolia.

Forumilla olevat asialliset keskustelijat hukkuvat tyhjänpäiväiseen kiistelyyn. Kenelläkään ei luulisi olevan mahdollisuutta käyttää jatkuvasti aikaansa tyhjänpäiväiseen.

Forum antaa Karjala-kysymyksen ratkaisuun vähän eväitä. Ylläpito katsoo, ettei ole mielekästä kuluttaa aikaa pääasiassa ristiriitaisuutta aiheuttavaan toimintaan.

Tämän vuoksi Forum suljetaan torstaina 16.11.2006 klo 24:00.

Jos löytyy joku asiallinen taho, joka on valmis "tiukkaan" moderointiin keskustelun osalta, ylläpito ottaa ehdotuksia mielellään vastaan. Ei kuitenkaan nimimerkkiehdotuksia. forum@kareliaforum.net.

Karelianisti
Admin.

Osa kirjoittajista näyttää tajuavan, että keskustelukulttuurissa oli ihan oikeasti vikaa. Toiset taas keskittyvät vain kiukutteluun:

On arvioitu, että Suomessa on n. yksi miljoona pakkoluovutetuilta alueilta paennutta tai heidän perillistään. Sotaa paenneiden oikeuksien peräänkuuluttajat on leimattu ja mitätöity tässä yhteiskunnassa yleisesti jonkinlaisiksi asenne- tai arvovammaisiksi, kuten esimerkiksi tämän sivuston mitätöimisen vihkiytynyt Karjala takaisin – blog tekee. Me olemme tuon blogin mukaan vain ”eräitä enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaisia…"

Kyllä, blogi syntyi nimenomaan turhautumisesta KareliaForumin keskustelukulttuuriin, jossa ei esitetä eikä kuunnella minkäänlaisia asia-argumentteja vaan keskitytään lähinnä trollien ruokkimiseen ja väärinajattelevien palautuksen kannattajien leimaamiseen ties miksi. Mikä pahinta, forumilla kehittynyt hölynpöly levisi vähitellen myös ProKarelian kannanottoihin ja palautussuunnitelmiin. Kiukuttelija itse on tyypillinen esimerkki tästä, ei edes kysyttäessä suostunut antamaan kannalleen mitään asiaperusteluja. Lukemalla tämän alkueräispostauksen ja siinä olevat linkit huomaa muuten, että kiukuttelija kyllä ihan itse ilmoittautuu mielenterveysongelmaiseksi varsin kyseenalaiseen seuraan. Ja, varsinkaan, minä en ole häntä mitenkään valtuuttanut puolustamaan oikeuksiani.

Uusi rintama

Noni, nyt ProKarelia ja arvon kollegamme ovat aloittaneet taistelun uudella rintamalla: kumpi pystyy tekemään huonompia sarjakuvia. Yritys on kovaa ja kamppailu tasainen. Itse ei voi kuin ihmetellä: Mitä ihmettä varten?

Salaliittoko?

"Avarakatseinen" ja muutkin kommentoijat ko. viestiketjun muissa vastauksissa tuovat julki tässä varsin yleisen harhaluulon, jonka mukaan Karjalan palautuksen vastustus on Tehtaankadulta organisoitua ja maksettua toimintaa, jota harrastaa "myyrät" joiden tarkoitus on "torpedoida" koko keskustelu.

Ei, minusta ei ole mitään merkkejä, että palautuksen vastustus Suomessa olisi organisoitua ja maksettua toimintaa. Ovathan eräät enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmaiset palautuksen kannattajat syyttäneet meitäkin ulkopuolelta rahoitetuiksi. Sinänsä eräiden vastustajien toimintatarmo ihmetyttää. Karajalan palautus ei todellakaan näytä tällä hetkellä niin todennäköiseltä, että sen vastustamiseen olisi akuuttia tarvetta. Ainakaan nuo vastustajat eivät millään pysty tuottamaan palautusasialle yhtä mittavaa vahinkoa kuin eräät yli-innokkaat palauttajat (ei nimiä tässä, ettei tulisi kunnianloukkaussyytteitä).

Eri asia on sitten, että Venäjällä todellakin on merkkejä organisoidusta palautuksen vastustuksesta. Miksi sellaista pidetään tarpeellisena, onkin sitten hyvin mielenkiintoinen kysymys.

Ei trolleja kynnetä eikä kylvetä...

KareliaForumiin on siunaantunut jälleen uusi trolli, ja jälleen kerran porukka menee halpaan ja yrittää 'keskustella' tämmöisten kanssa:

Karjala on jo palautettu alkuperäiselle omistajalleen, eli Venäjälle. On syytä hyväksyä tosiasiat ja alkaa vaikka etsimään Lemminkäisen temppeliä.


Eräässä trollin aloittamassa ketjussa esiintyi myös seuraava mielenkiintoinen kannanotto:

Palasin matkoilta ja vilkaisin Karelia-Forumia: ja mitä näinkään: Meno ei kuin vain paranee alati. No, ei se mitään. Jos jotakuta kiinnostaa kerron seuraavaa, kerron, vaikka ei kiinnostaisikaan: olin tilaisuudessa viime päivinä keskustella kymmenien Karjalassa asuvien venäläisten kanssa. Kysyin aivan suoraan ainakin viideltätoista (15) heidän mielipidettään tästä aiheesta. Kysymys: mitä sanoisitte jos Karjala palautettaisiin Suomelle? Arvatkaa, moniko sanoi: tottakai, ihanaa, kyllä? Vastaus: ei kukaan. Kerrottakoon, että henkilöt edustivat putkimiehestä yritysjohtajaan-otantaa. Muutamien vastaukset ja ilmeet olivat sellaisia, että en takuulla kysy toista kertaa. Myönnän, että otanta on aivan olematon, mutta suuntaa se saattaa antaa laajemminkin nykyisen väestön mielipiteistä. Herätys, ei ne ihmiset luovu kodeistaan, yrityksistään, elinkeinoistaan, rakennuksistaan, kalapaikoistaan, totutuista kuvioistaan millään muulla kuin rahalla tai väkivallalla. Ja minä en kannata kumpaakaan metodia. Jotain muuta on keksittävä.

Gallupin arvoa laskee jonkin verran se, että se oli tosiasiassa tehty Petroskoin ympäristössä. Tekiköhän kysyjä selväksi, mitä tarkoitti 'Karjalalla'? Venäjällä Karjala yleensä ymmärretään Karjalan tasavallaksi.
Joka tapauksessa on selvää, että luovutetun Karjalankaan ihmiset eivät aio luopua kodeistaan, yrityksistään, elinkeinoistaan eivätkä kalapaikoistaan. Seuraavan kerran kun asiaa kysytään, on ehkä syytä ottaa keskustelun pohjaksi vaikkapa meidän palautussuunnitelmamme. Jos Karjala halutaan palauttaa rauhanomaisesti (toivottavasti kovin moni ei haluaa palauttaa sitä jotenkin muuten), on aivan pakko olla alueella asuville venäläisille jokseenkin mielettömän kilttejä. Varmaan se on joidenkin mielestä kauhean väärin, mutta niin se vain on.

Aasinajajan uudet vaatteet

Kansanedustaja Lauri Oinonen on järjestänyt Eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden Karjalan palautuksesta. Tämä on toki myönteistä, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että EIT-valittajien hölynpöly on varastanut shown. Jos olisin ollut paikalla, siviilirohkeuteni ei olisi välttämättä riittänyt vastalauseisiin, koska tiedän, että minut olisi vain leimattu kommunistiksi.

- EIT totesi Loizidou versus Turkey –tapauksessa vuodelta 1998 että kreikkalainen kiinteistönomistaja edelleen omistaa kiinteistön Kyproksen pohjoisosassa, jonka Turkki miehitti 1974. EIT piti täysin selvänä, ettei rajan siirto ollut vaikuttanut kiinteistön omistussuhteeseen. EIT määräsi Turkin valtion maksamaan aineellisesta vahingosta 300 000 ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 Kyproksen puntaa.

- Loizidoun tapaus muistuttaa paljon karjalaisten kohtaloa. EIT:n päätöksen pohjalta kärsimyskorvaus on mahdollinen. Ne evakot, joilla on henkistä kärsimystä menetyksestään, tulevat sitä varmasti Venäjältä vaatimaan.

- 24.10.2006 aamulla tuli vireille suuri osa asiakkaitteni valituksista. Valittajina on yhteensä 91 omistajaa tai perillistä ja kiinteistöjä on yhteensä 64 kappaletta, noin 3 000 hehtaaria.

- Pariisin rauhansopimus, erityisesti sen Artikla 27 tukee hakemusta: "Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla." Mitä tämä artikla tarkoittaa ja miksi Suomi ei ole siihen vedonnut, on mielenkiintoinen kysymys.

Kyproksen tapaus ei muuten muistutaa Karjalan vastaavaa pätkääkään. Kyproksella nimenomaan ei ole tapahtunut mitään sopimukseen perustuvaa ja kansainvälisesti tunnustettua rajansiirtoa, siellä on vain aselepolinja ja sen pohjoispuolella uusi valtio, jota ei tunnusta mikään maa Turkin lisäksi. Suomen
itäraja taas on kiistattomasti sopimukseen perustuva ja kansainvälisesti tunnustettu. Tietenkin minunkaan mielestäni se ei ole oikeudenmukainen, ja sille olisi neuvoteltava uusi linjaus. Kyproksenkin ongelma on tosiasiassa poliittinen ja se olisi ratkaistava neuvottelupöydässä, ei oikeudessa.

Väite, että Pariisin rauhansopimus tukisi hakemusta on täysin absurdi, ja niin Suomen, Neuvostoliiton kuin Britanniankin neuvottelijat nauraisivat sen pellolle, jos olisivat vielä elossa. Artikla 27 tarkoittaa vain sodan takia jäädytetyn suomalaisen omaisuuden vapauttamista, muun väittäminen on kyllä pahimmanlaatuista kusetusta. Ikävä kyllä se on kannattavaa kusetusta, koska jo noilta vajaalta sadalta asiakkaalta perityllä 200 euron muodollisella maksulla ostaa jo kohtuullisen kivasti sipsejä.

Ei jäähy juuri auttanut

KareliaForumin jutut ovat taas vajonneet uudelle todellisuudentajuttomuuden tasolle:

Putin kertoi eilen, että Venäjän hallitus käyttää 4,6 miljardia ruplaa ryssien "paluumuutto-ohjelmaan".

Tämä tarkoittaa sitä, että kun Venäjä palauttaa parhaillaan Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet takaisin Suomelle, niin mitä todennäköisimmin Venäjä maksaa vastaavasti ryssien paluumuuton miehitetyiltä alueilta.

Toki tuollainen olisi kovin mukavaa minunkin mielestäni. Tavallaan myönteistä on sekin, että kirjoittaja näyttää unohtaneen kesäisen horinansa tulevasta sodasta. Karjalan palauttamiseen tarvittaisiin ikävä kyllä hieman kehittyneempää ajattelua. Tarvittaisiin parempi motiivi kuin "mummovainaa kärsi 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä, joita ei korvattu täysimääräisesti" ja parempi käytännön toteutus "ryssät häipyvät Tarton rajan taakse ja korvaavat tekemänsä tuhot" (ikävä kyllä edellä esiintyneet kärjistykset olivat oikeasti aika lieviä). Jos Karjala joskus palautuu, kyseessä on raskaan sarjan valtiomiesteko, joka todennäköisesti menee toivottomasti yli näkyvien palautusintoilijoiden hilseen.

Uusi palautusjärjestö tekeillä?

Nyt näyttäisi olevan yritystä uuden palautusjärjestön perustamiseen. Seuraamme mielenkiinnolla. Myönteinen enne on ainakin se, että ProKarelian ja KareliaForumin paha henki ei taida olla kovin tervetullut joukkoon.

Vastausta kilpailevalle blogille

Toivoakseni tämä ei jää tähän, vaan ideologisempi vastine seuraa myöhemmin. Minä käsittelen alkajaisiksi käytännönläheisempiä kysymyksiä.

Karjalan palautuksessa kun ei ole kyse pelkän maa-alueen takaisin liittämisestä, vaan kokonaan uudenlaisen väestönosan saamisesta Suomeen murheineen ja ongelmineen. Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on hurja ja suomalainen hallinto alueella ei sitä kuilua automaattisesti mihinkään poista. "Palautus" toisi mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteita joita Suomella ei koskaan ole ollutkaan, niitä ei Karjalan mukana menetetty 60 vuotta sitten, joten "Karjalan palautus" on siinäkin mielessä harhaanjohtava nimitys tälle hankkeelle.

Aivan, menetetyn Karjalan restituutio ei ole mahdollinen eikä edes mielekäs ajatus. Suomeen muodostuvaa jatkuvasti kasvavaa venäläisvähemmistöä sen sijaan ei voi välttää jättämällä Karjala palauttamatta, sen voisi välttää vain palauttamalla Neuvostoliiton. Sitä ei toivottavasti moni toivo. Jokainen, joka liikkuu Itä- ja pohjois-Helsingissä myös tietää, että venäläiset ovat jo täällä ja että se ei ole mikään katastrofi.

Suomen ja Venäjän ja siten myös Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on toki valtava, eikä suomalainen hallinto poistaisi sitä välittömästi. Sellaisen lupaaminen olisi täydellisen katteetonta, ja palautussuunnitelma nimenomaan edellyttää pitkiä siirtymäaikoja. Hihasta ravistaen Karjalan nykyasukkaille voitaisiin ehkä luvata Suomen elintaso 10-15 vuodessa. Sitä odotellessa Karjala olisi jotain Venäjän ja muun Suomen väliltä ja saisi elintasokuilun näyttämään vähemmän räikeältä.

Kareliaforum jäähylle

Yllättäen Kareliaforumin kasvojenkohotusyritys ei ole oikein onnistunut ja nyt forum pistetään viikoksi jäähylle, ja jälleen yksi keskustelija on saanut lopullisesti tarpeekseen. Kasvojenkohotus olisi pitänyt aloittaa jo hyvin monta vuotta sitten, ennen kuin muutaman kiihkoilijan ja yhden varsinaisen uusnatsin klikki riiteli ulos useimmat 'väärinajattelevat' palautuksen kannattajat. Nyt tarvittaisiin järkevien ihmisten järkevää keskustelua ja uutta non bullshit -palautusjärjestöä, mutta miten ne saataisiin synnytettyä? Keksikää jotain!

Lupaus

Suomen Karjalan Pakolaiset ry on käynnistänyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien rajantakaisen Karjalan maanomistusta.

Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.

Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.

Kurilien ja Karjalan välillä on tietty ero. Neuvostoliitto miehitti Kurilit Japanin antautumisen jälkeen, liitti ne itseensä ja karkotti asukkaat. Tähän toki tarvittiin ukaaseja, varsinkin kun rauhansopimusta ei ole vieläkään somittu. Suomi taas siirsi itse asukkaat pois ja luovutti alueen rauhansopimuksessa. Siksi mitään ukaaseja ei tietenkään tarvittu. Tässä turvaudutaan nyt argumenttiin, joka yleistettynä kuuluisi:" X ei ole voimassa, koska sitä ei ole kirjattu lakeihin ja sopimuksiin, koska niitä laadittaessa kaikki pitivät X:ää itsestäänselvyytenä. Oikeastaan en haluaisi nähdä ennakkotapausta, että moinen menisi läpi. Kumpikaan osapuoli ei sitäpaitsi ole aikeissa hyväksyä itselleen epämieluista päätöstä, joten jutulla ainoastaan tuhlataan EIT:n aikaa joka pitäisi käyttää ihan oikeiden ihmisoikeuskysymysten ratkomiseen. Jotta Karjalan Pakolaiset ry ei jäisi täysin nuolemaan näppejään siinä epätodennäköisessä tapauksessa että se voittaisi jutun, minä lupaan täten julkisesti, että minä juhlistan voittoa juoksemalla munasillani Venäjän suurlähetystön ympäri "Karjala takaisin" -kyltin kanssa.

Seuraava typeryys?

Kuten valitettavasti on nähty, KareliaForumista tislautuneet typeryydet löytävät lopulta tiensä ProKarelian virallisiin suunnitelmiin. Seuraavaksi pelkään, että Karjalaa vaaditaan takaisin ilman rikollisia ryssiä, koska forumilla useampikin järjen jättiläinen kirjoittaa asiasta niin vakuuttavasti

Miul kerto täs hiljattai erä sotaveteraani
et joku Mannerheim Risti Ritaraar kerto täl-
taval ku hänelt kysyttii:Mitä pitäisi tehdä
Kannaksen nykyasukkaille Karjalan palautues-
sa suomelle.
Kuulehan sie JuKI ja muutkii suome viholli-
sen suosijat mitä tää Ritar sano:
Kyllähän ne osaa mennä takaisin mistä ovat
tulleetkin kun he ovat osanneet tulla Kan-
naksellekin.
Miu mieleest se ol oikee viisaast sanottu.

Epäilemättä suomalaisille olisi helpompaa hyväksyä Karjalan palautus tyhjänä, toki se kelpaisi minullekin, ja varmaan se olisi "oikein". Ikävämpi juttu vaan on, että Venäjä tuskin suostuisi moiseen vapaaehtoisesti, eli toivo pitäisi perustaa tulevaan sotaan. Sotaveteraanien ei tietenkään tarvitse pelätä joutuvansa sotimaan siinä, mutta meitä muita ajatus ei hirveästi naurata. Onko ProKarelialla vatsaa ja sukupuolielimiä olla eri mieltä sotaveteraanien ja Mannerheim-ristin ritarien kanssa ja riskeerata leimautuminen Suomen vihollisen suosijaksi?

Onko todella näin?

PS Se, että karjalaiset ovat MENETTÄNEET kaiken, on tärkein perustelu Karjalan palautukselle. Koska yhdeltä kansanosalta on riistetty ihmisoikeudet, on koko ajan tehtävä työtä noiden ihmisoikeuksien palauttamiseksi, Stalinia ja hänen perintöään ja hänen myötäilijöitään vastaan.

Sodasta on yli 60 vuotta. Jokainen varmasti tuntee karjalaisia. Itse olen laskutavasta riippuen 25-50%:sti karjalainen (tosin Karjalaan ei jäänyt omaisuutta kun sitä ei alunalkaenkaan ollut). Voisiko joku tuoda näytteille yhdenkin kaiken menettäneen karjalaisen, jolla ei ole ihmisoikeuksia? Tuolla skeidalla ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen todellisuuteen. Jos karjalaisten 60 vuotta sitten kokemat ja vain osittain korvatut taloudelliset menetykset ovat tärkein perustelu Karjalan palautukselle, niin hommalle voi panna pisteen nyt heti. Ehkä kuitenkin parempi ratkaisu olisi, että vain näin ajattelevat lopettaisivat Karjalan palautustouhut turhina, ja me muut, jotka tiedämme paljon parempia perusteita Karjalan palautukselle, jatkaisimme. Mahdollisuudet Karjalan palautukseen kasvaisivat laakista, kun pahimmista kar^Hheleista olisi päästy.

zu Befehl!

http://karjalatakaisin.blogspot.com -blogissa parjaataan innokkaasti KareliaForumia ja ProKareliaa. Itse palautusasiaa käsittelevät postaukset kuuluvat selvästi vähemmistöön. Osa kritiikistä on perusteetonta, toisinaan pyritään väkisin tekemään jostakin asiasta haukkumisen aihe. Koko blogi perustuu nimenomaan ProKarelia-vihaan.

Arvoisat Karjala takaisin -blogittajat, ottakaa toki tämä viesti blogiinne haukuttavaksi, jos se vaikka kohottaisi itsetuntoanne.

Viha kyllä väärä sana, ehkä pitäisi puhua pikemminkin pettymyksestä. ProKarelian vanha reformisuunnitelma netissä oli nimittäin juuri se tekijä, joka sai minut innostumaan Karjalan palautuksesta. Ensimmäisen kerran näin, että jotkut olivat ihan tosissaan ajatelleet, miten Karjalan voisi palauttaa rauhanomaisesti. Suunnitelma näytti olevan hyvin lähellä sellaista kompromissia, joka voisi olla hyväksyttävissä sekä Suomelle että Venäjälle. Sen jälkeen kaikki onkin sitten mennyt päin istumalihaksia. Enää ei pyritä hakemaan kompromisseja Suomen ja Venäjän välille, vaan ainoastaan miellyttämään pientä kiihkoilijaklikkiä. Käytännön tulokset sitten vaihtelevat surkean ja katastrofaalisen välillä, kuten esimerkiksi presindentinvaaleissa viime talvena. Omassa palautussuunnitelmassamme olemme yrittäneet alkajaisiksi palauttaa pyrkimyksen toimivaan kompromissiin Suomen ja Venäjän välille. Mieluusti toki kirjoittaisimme enemmän palautusasiaa kuin rutinaa KareliaForumin älyttömyyksistä, ehkä KareliaForumilla voitaisiin vähän edistää asiaa kirjoittamalla jotain järkevään dialogiin rohkaisevaa.

PS Joku ystävällinen sielu näyttää laittaneen linkin blogiin kahdellekin ulkomaiselle uusnatsifoorumille. Kävijälaskuri pyörii paremmin kuin koskaan, siitä suunnasta tulevien kannattaisi ehkä kuitenkin suunnistaa KareliaForumille, jossa löytyisi samoinajattelevia niin palautuksen kannattajien kuin vastustajienkin joukosta.

Uusi blogi

Blogosfääriin on ilmestynyt uusi blogi, Karjalan palautus . Se jokseenkin peittelemättömästi vastustaa Karjalan palautusta. Koska muutenkaan ei tunnu olevan syytä pidättää hengitystä Karjalan palautusta odottaessa, blogi ei huolestuta meitä pätkääkään. Koska kirjoittaja tuntuu olevan jokseenkin yhtä kypsä kuin mekin eräisiin kar^Hheleihin, voidaan toivoa, että blogi kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: se edistää keskustelua Karjalan palautuksesta kaikenmaailman kar^Hheleiden ohi ja sitä kautta edistää Karjalan palautusta. Eli ykstyiskohtaisempia argumentteja palautusta vastaan pöytään! Härifrån tvättas keskustelua!

Aina vain pahenee

Kauheinta, että kyseinen sekopää vaikuttaisi olevan oikeasti tosissaan:

Vaan karjalaisille suvuille kuuluu Karjalan maat takaisin sellaisenaan.

Tälle on vain yksi vaihtoehto: jokainen evakkosuku vaatii Suomen valtiolta miljardin euron korvauksia maanpuolustuksen epäonnistumisesta ja yli 60 vuoden kärsimyksestä ja yli 60 vuoden maantuoton menetyksestä ja särystä ja kivusta ja ihmisoikeuksien halveksimisesta ja ihmisoikeuksien palauttamisen tekemättömyydestä.

Biljoonien ja triljoonien korvausten ja Suomen konkurssin asemesta ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa: maat takaisin kokonaisuudessaan suvun omistukseen, ja menneiden avustusten unohtamista.

Ei vaikuta oikein siltä, että suomalaiset innostuisivat ensimmäisestä vaihtoehdosta kovin kovasti, ja venäläisilläkin olisi sanottavansa asiasta. Täytynee siis suositella jälkimmäisen kokeilemista. Hyvä puoli olisi se, että sen jälkeen kaikki järjettömät karjalanpalautusprojektit naurettaisiin suoraan ulos. Huonompi juttu olisi, että luultavasti millään järjelliselläkään palautusajatuksella ei olisi enää pienintäkään uskottavuutta. Kysykää nyt kuitenkin 'ihmisoikeusjuristeiltanne' suostuisivatko riskeeraamaan maineensa noin mielipuolisen jutun ajamisella.

Muistutus

Karjalan takaisin saamisen vaihtoehdoista ja Venäjältä vaadittavista korvauksista puhuttaessa täytyy muistaa eräs tosiasia, jonka Paasikivi aikoinaan kiteytti suunnilleen seuraavasti: "Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus."
Karjalan kaappaamisen vertaaminen yksityishenkilöiden väliseen omaisuuden varastamiseen on tietysti näppärä analogia, jolla voi osoittaa Neuvostoliiton toiminnan rikollisen luonteen (jos nyt joku ei sitä muuten tajua), mutta Karjalan takaisin saamiseksi ei taida riittää sen osoittaminen, että on tapahtunut vääryys. Kun ryöväri on vielä niin mahtava, ettei mikään ulkopuolinen oikeusistuin pysty pakottamaan häntä mihinkään, voi ryövärin kanssa vain yrittää hieroa kauppoja saadakseen edes osan varastetusta omaisuudesta mahdollisimman siedettävillä ehdoilla palautetuksi - oikeudenmukaisuuteen vetoaminen ei siinä auta.

Tunteisiin vetoavan retoriikan vuoro

Kuten on nähty, joillakin on paukut aika vähissä. Nyt on sitten säälipisteiden yrittämisen vuoro:

Tästähän on tietty turha kirjoittaa, koska sama hassu ajatus palaa näihin keskusteluihin taas viimeistään kolmen viikon päästä. Kirjoitanpas nyt varoiksi kuitenkin. Tämän on vähän niin kuin vertausta ja spekulointia, mutta ehkä se herättää jonkinlaisen ajatuksen. Ehkä ei.

Perhe Karjalainen omistaa maatilan, jossa on uudehko omakotitalo, karjasuojat, varastotilat, työvälineet, kaikki tarvittava irtain, tuotantoeläimet yms. Tilan arvo on kaikkineen vaikkapa 400000 euroa. Tulee paha, ilkeä naapurivaltio, joka ilmoittaa, että nää on ny mun maita, me pois.

Perhe saa mukaansa omaisuutta 10000 eurolla. Sitten asutaan muiden nurkissa pari vuotta ja mennään takaisin. Tällä välin naapuri on hukannut 200000:lla omaisuutta mm. purkamalla talon. Siihen perhe sitten laittaa 50000:lla väliaikaisen asumuksen ja ajattelee aloitella alusta. Paha naapuri tulee taas ja sanoo samat sanat kuin aiemmin. Perhe Karjalainen poistuu ja saa mukaansa omaisuutta 10000:lla eurolla. Taas asustellaan muiden nurkissa hetki.

Perustetaan erityinen lautakunta arvioitsemaan paljonko korvausta tulisi maksaa. Lautakunta arvioi tilan olleen 240000:n arvoinen ja sitten maksetaan siitä vajaa 40% eli vaikkapa 90000. Lisäksi on tarjolla 50000:n läntti maata jossakin hevon kuusessa. Koska perhe Karjalainen haluaa asua lähempänä kotiaan eikä jossain vieraiden keskuudessa hevon kuusessa, maapläntti jää ottamatta vastaan, joka nyt kirjattakoon heidän tappiokseen.

Tässä vaiheessa perhe on 350000 pakkasen puolella (kyllä, kyllä, se 10000 ei muuttunut 20000:ksi, vaikka se kuljetettiinkin kahteen kertaan pois). He päättävät hankkia uuden tilan ihan olemassa olevilla rahoilla ja pankkilainalla. 200000 riittää jonkinlaiseen pieneen tilaan. Entisistäkin maista on vielä velkaa, mutta minkäs teet. Perhe on joka tapauksessa 550000 miinuksella.

Entisessä elämässään perhe Karjalainen tienasi 70000 vuodessa. Uudessa paikassa homma oli sikäli paljon vaatimattomampaa, että tulot putosivat 40000:een. Yksinkertaistuksen vuoksi rahanarvo ei tässä leikissä muutu, joten Perheen vanhempien tuloista hupeni jäljelläolevien 30 työvuoden aikana 900000. Pakkaselle jäätiin 1450000. Lopuilla tienatuilla rahoilla perhe Karjalainen sitten makseli velkansa pois ennen eläköitymistään, hankki jotain pientä tarviketta elämisen helpottamiseksi, muttei koskaan kyennyt saavuttamaan menetettyä elintasoa.

Kun ilkeän naapurin kanssa kinatessa oli terveyskin osin mennyt, ei eläkepäivillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin myydä tilan maat suuremmille ja elinvoimaisemmille tiloille ja todeta itse asumuksenkin käyneen liian raskaaksi elää ja ylläpitää. Kaiken kauppaamisen jälkeen pesämunaa jäi kenties sen verran, että vaatimattoman kansaneläkkeen perusosan kanssa se riitti hautaan saakka. Perinnöksi siitä ei kuitenkaan ollut.

Perhe Karjalaisen lapsia ei ollut juuri varaa kouluttaa, vaan joutuivat he lähtemään vaatimattomin eväin työelämään ilman hajuakaan länsivaltakuntalaisten serkkujensa metsärahaperinnöillä ostetuista "opiskelija-asunnoista" ja mukavasta toimeentulosta sekä opintoaikanaan, että etenkin kalliiden tutkintojensa siivittämässä työelämässä.

Eräänä kauniina päivänä paha naapuri tuli katumapäälle ja sanoi perhe Karjalaisen jälkeläisille:"Saattepa tästä omaisuutenne takaisin, jospa tällä kertaa jo lopullisesti. Kiitos ja anteeks." Jälkeläislaumaa odotti paikan päällä ihan mukavan näköinen läntti maata, joka kuitenkin oli osin hoitamatonta, osin tärvättyä, peltojensa osalta pahoin metsittynyttä (tai pajukoitunutta ainakin). Kiinteästä omaisuudesta muistutti kivijalan kupeelta löytynyt ruostunut hellakoukku. Mikähän se mahtoi olla moisen arvo siinä vaiheessa. Aika paljon vähemmän kuin kaikki se menetys ja sen poikima uudelleenaloitus.

Kysymys raadille kuuluukin, tulisiko perhe Karjalaisen jälkeläisten ihan oikeasti vielä maksaa saadakseen nuo nuo vanhan ukki- ja isävainaan raivaamat kärsineet maa-alueet hallintaansa?

Herrasväki Ku^Harjalaisen surkea kohtalo ei oikein vastaa yleistä kokemusta karjalaisten asemasta. Varmaan karjalaisia löytyy katuojasta, mutta yhtä lailla professorien, kenraalien, ministerien ja yritysjohtajien jne. joukosta. Edes se, että perhe ei huomannut anoa ensimmäisen korvauslain mukaisia korvauksia tuhoutuneesta talostaan, ei taida selittää onnetonta olotilaa.

Sitten kysymykseen, pitäisikö perheen maksaa. Lain perusteella vastaus on selkeästi kyllä. Porkkalan
palautus on selkeästi paras ennakkotapaus Karjalan mahdollisesta palautuksesta. Tuskinpa karjalan evakoiden lastenlasten ja lastenlastenlasten säälipisteet 60 vuoden jälkeen riittävät perusteeksi etuoikeuksille verrattuna siihen, mitä Porkkalan evakot kymmenen vuoden jälkeen joutuivat maksamaan.

Oikeasti asiaa ei tietenkään päätetä lakituvassa. Näin pitkän ajan kuluttua, ja kun alueella on Venäjän lain mukaista maanomistusta, korvausten palauttaminen ei ole enää toimiva ratkaisu. Etuosto-oikeus on ainoa realistinen vaihtoehto. Jos kiinnostusta maksamiseen ei löydy, Karjalan palautus tyssää edullisimmassakin tapauksessa siihen. Palautuksesta tulee väkisinkin kuluja, vaikka itsekin uskon, että lopputulos kääntyisi lopulta voiton puolelle. Jos karjalaiset eivät ole itse ensimmäisinä tarjoamassa rahojaan, muiden suomalaisten isänmaallisuus ei riitä Karjalan palautuksen hyväksymiseen. Mikäli tarkoitus on noudattaa laillisia ja demokraattisia toimintatapoja, homma tyssää siihen.

Ikävä kyllä, Karelia klubi taitaa olla niin ihastunut yllälainattuun skeidaan, että on pyytämässä lupaa sen julkaisemiseen. Karelia klubille tiedoksi, kaikki tässä blogissa julkaistu on uudelleenjulkaistavissa hyviä tapoja noudattaen (vääristelemättä ja lähde mainiten). Jäämme odottamaan haluaako klubi oikeaa keskustelua vai oikein ajattelevien keskinäistä selkääntaputtelua.

Uskomatonta soopaa omistuskysymyksestä

Itse asiassa maat ovat nyt Venäjällä, joten oleellista on se, onko Venäjä maksanut mitään korvauksia niistä maista, jotka se on itse anastanut yksityisiltä Suomen kansalaisilta.

Koska Venäjä ei ole maksanut mitään korvauksia, on kaikki Karjalan yksityinen maaomaisuus edelleen, palautettunakin, Karjalan alkuperäisasukkaiden omaisuutta.

Suomen valtion hätäapu pakolaisille ei muodostoa minkäänlaista omistusoikeutta valtiolle. Muutenhan Suomen valtio omistaisi Somaliassa, Chilessa, Vietnamissa ym. niiden alkuperäisasukkaiden maita, jotka ovat sittemmin tulleet Suomeen pakolaisiksi.

Venäjä ei tietenkään ole maksanut korvauksia eikä Venäjä maksa korvauksia. Saadaan olla mielettömän iloisia, jos Venäjä palauttaa Karjalan. Suomi maksoi korvauksia sodassa menetetystä, mm. Karjalaan jääneestä omaisuudesta. Mikään hätäapu tai Suomeen tulleet pakolaiset eivät liity mitenkään asiaan.

Sosiaali- ja elinkeinotukia, kun ne on käytetty lain mukaisesti, ei makseta takaisin. Jos pitäisi maksaa, se olisi mainittava jo laissa.

Myöskään sosiaali- ja elinkeinotuet eivät kuulu mitenkään asiaan. Ainoassa tilanteessa, jossa toisen korvauslain mukaan korvattua omaisuutta on palautettu,
eli Porkkalan palautuksessa, säädettiin todellakin laki korvauksien takaisinmaksusta. Jos Karjala palautetaan, voisi Eduskunta halutessaan säätää lain
omaisuuden palauttamisesta korvauksien palautusta vastaan. Tuskin se sitä kuitenkaan tekisi, koska Suomalaisten valtaenemmistöä kiinnostaisi tuossa tilanteessa vain se, että Karjalasta ei muodostuisi julkisen talouden mustaa aukkoa.
Ainoa ratkaisu, mikä tositilanteessa menisi läpi löytyy palautussuunnitelmastamme.

On pelättävissä, että noissa lainauksissa oleva hölynpölykin on peräisin joltain asianajajalta. Kerrottakoon siis toinenkin vitsi: Mitä eroa on kissakalalla ja asianajajalla? Toinen on pohjaliejussa elävä niljakas haaskansyöjä. Toinen taas on kala.

Löytyipä lopulta jotain perusteluja ja yksi asiantuntija

En tiedä mikä noiden lakien sisältö on, mutta asiaa on meidän (Suomen Karjalan pakolaiset ry) toimeksiannostamme selvittänyt asianajaja Markku Fredman, ja hän on varmasti tutkinut kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Suomen valtio ei ollut pakkolunastanut maa-alueita, eikä se voinut luopua
omaisuudesta, jota se ei omistanut.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on tehty valitus Venäjän federaatiota, ei Suomen valtiota vastaan. Venäjä on liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen 5.5.98. Sopimus on valtioita sitova ja siihen sisältyy omaisuudensuoja, joka velvoittaa sopimukseen liittyneet valtiot tunnustamaan kansainvälisen lainsäädännön mukaan voimassa olevat omistusoikeudet. Eli tässä(kään) asiassa ei ole kysymys yhtään mistään muusta, kuin että tehtyjä sopimuksia noudatetaan.

Tässähän on pakko kertoa pieni vitsi. Matemaatikolta, insinööriltä, ja asianajajalta kysyttiin, mitä on 2+2. Matemaatikko vastasi:"Erikoistapauksena yleisemmästä, 4." Insinööri vastasi:"Noin 4." Asianajaja vastasi:"Mitä haluaisitte sen olevan?" Kaikki asiaan vaikuttavat seikat on ehkä tutkittu, mutta vain toimeksiantajan kantaa tukevat on otettu huomioon. Jopa ylläolevankin nojalla valitus on kuitenkin tehty väärää valtiota vastaan: Suomen valtio on kiistatta luovuttanut Karjalan Neuvostoliitolle ihan ilman omistusoikeutta koskevia ehtoja. Syyllinen on siis Suomi, ei Venäjä. Haasteessa voisi sitten vaatia Suomea joko irtisanomaan Pariisin rauhansopimuksen tai vaihtoehtoisesti korvaamaan sen osan omaisuudesta, jota toisen korvauslain nojalla ei korvattu. Suomi varmaankin vastaisi toimineensa pakkotilanteessa, joka nimenomaan on tuossa ihmisoikeussopimuksessakin hyväksytty peruste. Lopputulos olisi sama kuin Venäjän haastamisessakin, mutta touhun älyttömyys näkyisi paremmin.

Kareliaforumin taso ei ole tänään -yllätys, yllätys- juuri noussut, mutta forumia seuraamattomat,
katsokaa tämä viipurilainen video, josta erityinen kiitos Vladimir Rugojeville.

KareliaForum yrittää (taas) ryhdistäytyä

Ylläpidon mielestä KareliForum ei vastaa sille asetettuja tavoitteita. Sen fokuksena on asiallinen keskustelu Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palautukseen liittyvistä asioista.

13.09.2006 alkaen noin parin viikon koejakson aikana päivittäin poistetaan kaikki viestit, jotka eivät liity palautusaiheeseen. Samoin poistetaan henkilöiden ominaisuuksien arviointeihin liittyvät viestit.

Tekemisiin ja tekemättä jättämisiin liittyviä asiallisia viestejä ei poisteta.

Ellei ylläpidon mielestä forum osoittaudu hyödylliseksi koejakson jälkeen tai viestit osoittavat jatkuvaa sensurointitarvetta, siirrytään tarkempaan puheenvuorojen käyttäjien tunnistamiseen.

Ellei forum osoittaudu hyödylliseksi syyskuun aikana, sen lopettamista voidaan harkita.

Surkean myöhään, ikävä kyllä. On perin kyseenalaista, onko forumilla enää riittävästi ihmisiä käymään rakentavaa keskustelua. Useimmat "väärin" ajattelevat palautuksen kannattajat on riidelty ulos jo vuosia sitten, eikä palautusta vastustavilla trolleilla ole sen enempää halua kuin tarvettakaan mihinkään järjelliseen keskusteluun. Jäljelle jää vain huutamalla tuotettu konsensus, joka valitettavasti on päässyt jo pahemman kerran leviämään myös ProKarelian virallisiin kannanottoihin ja palautuskirjaan. Pikku hiljaa näyttäisi sielläkin valkenevan, mikä (ja ennen kaikkea kuka) on ongelma, mutta vahinkojen korjaaminen kestää kyllä kauan.

Lukusuositus

Käykääpä joutessanne lukaisemassa elokuun Sotilasaikakauslehti. Siinä ei käsitellä Karjalan palautusta, mutta ainakin kolmella kirja-arvostelulla on eriasteista välillistä yhteyttä Karjala-keskusteluun. Sampo Ahto kirjoittaa aika raffinoidusti...

Puhutaan sitten taas rahasta

Toivoisin ASIALLISTA (ei henkilöitä solvaavaa) keskustelua siitä, millainen elvyttävä vaikutus on sillä, että Suomen valtion budjetin ylijäämä kanavoidaan (Suomeen liitettyyn) Karjalaan (Sallaan, Petsamoon), ja mikä on yksityisen sektorin investointien (työllistämisen, ostojen) vaikutus

a) Suomen työllisyyteenb) Suomen bruttokansantuotteeseen
c) Valtion verokertymään
d) Valtion investoihin Karjalaan

Toivojalle on jo mainittukin, että budjettiylijäämä ei valitettavasti liiku miljardeissa, vaan on esimerkiksi ensi vuoden budjettiesityksessä 240 miljoonaa. Valtionvelka sen sijaan on noin 60 miljardia, eli ehdotus budjettirahan kippaamisesta Karjalaan ei lähitulevaisuudessa saisi paljoakaan suurempaa kansansuosiota kuin esimerkiksi kieltolaki. Jos Suomi säilytetään demokraattisena, Karjalan jälleenrakentamiseen ei löydy rahaa mistään muualta kuin palautussuunnitelmassamme mainituista lähteistä: Omaisuuden yksityistämisestä ja Karjalasta itsestänsä kerätyistä verotuloista.

Edelleen kerrataksemme palautussuunnitelmaa, homma kerta kaikkiaan ei toimisi, jos palautetun Karjalan palkkataso olisi alusta alkaen sama kuin muun Suomen. Suomen BKT per kärsä on noin 30 000
ja keskiansio samoin. Sama suuruusluokka ei ole sattumaa. Venäjän BKT per kärsä on noin 11 000, Karjalassa todennäköisesti alle siitä, koska öljykenttiä on aika vähän. Palautetun Karjalan BKT olisi siis saatava (yli) kolminkertaistumaan ennen kuin siellä voitaisiin maksaa suomalaista palkkaa käymättä pahemman kerran suomalaisten veronmaksajien kukkarolla. Tehtävä ei olisi millään muotoa mahdoton, mutta siihen kuluisi aikaa, ja muulle Suomelle seurauksena olisi kyllä työllisyyden lievä heikkeneminen.

Ylläolevaa ei todellakaan pidä tulkita niin, että Karjalaa ei voisi tai pitäisi palauttaa, ainoastaan, että palautuksessa pitäisi käyttää vähän realismia ja järkeäkin. Mikäli itäraja jostain syystä ei muutu yhtä läpäisemättömäksi kuin Neuvostoliiton aikana, sen kohdalla oleva elintasokuilu tasoittuu aikanaan
tavalla tai toisella, ja pahoin pelkään, että tasoittumiseen liittyy joka tapauksessa rahan liikettä lännestä itään. Karjalan palautus ei olisi siinä ollenkaan huono idea, se loiventaisi elintasokuilua synnyttämällä alueen, jonka elintaso olisi Suomen ja Venäjän välissä ja sinne investoitu raha palaisi takaisin länteen nopeammin ja varmemmin kuin Venäjälle investoitu.

Lisää levottomia juttuja

Aluepalautus ry ei ole koskaan vaikuttanut vakavastiotettavalta. Koko ajatus omaisuuden palauttamisesta on epäisänmaallinen, juridisesti hutera ja poliittisesti typerä. Nyt aluepalautus on kuitenkin tuottanut idean, joka pakottaa ihmettelemään, mitä kamaa ne oikein ovat vetäneet:

Repola ja Porajärvi Suomelle toistaiseksi

Suomi luovutti Tarton rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjälle Repolan ja Porajärven suomalaiskylät.

Aluepalautus ry edellyttää, että Venäjä nyt luovuttaa nämä kylät toistaiseksi takaisin Suomelle, koska Tarton rauhan rajojen palautusta koskevaa neuvottelua ei ole saatu käyntiin Suomen ja Venäjän välille.

Repola ja Porajärvi voidaan luovuttaa Venäjällä takaisin, kun Tarton rauhansopimuksen palautuksesta on päästy maiden välillä sopimukseen. Tällä hetkellä, kun Tarton rauhan rajat eivät ole voimassa, Venäjällä ei ole Aluepalautus ry:n mielestä oikeutta pitää hallussaan Repolaa ja Porajärveä.

Mielikuvatus ei veny niin että pystyisi näkemään ideassa minkäänlaista järjen hiventä. Repola ja Porajärvi eivät ole Suomen miehittämät, kuten ne olivat ennen Tarton rauhaa. Porajärvi ei taida olla edes yhteydessä nykyiseen itärajaan. Jos Suomi saisi jostain niin mystiset muskelit, että se pystyisi tavalla tai toisella saamaan Repolan ja Porajärven, eiköhän niillä muskeleilla kannattaisi yrittää ennemmin Viipuria.

On sinänsä vahinko, että Repola ja Porajärvi palautettiin Venäjälle, koska Petsamoa pidettiin niin tärkeänä. Ei myöskään ole poissuljettua, että jos Karjala palautuu, niin palautettava alue sisältäisi myös Repolan ja Porajärven. Neuvostoliiton rajaehdotus vuodelta 1939 olisi monessa suhteessa hyvä rajalinjaus, joka
poistaisi palautuksen esteitä kummaltakin osapuolelta. Aikanaan sen hyväksyminen olisi ollut kaamea virhe, koska toinen osapuoli oli kauniisti sanottuna epäluotettava. Nyt ei pidä yrittääkään neuvotteluja Karjalasta, jos Venäjällä ei ole hallintoa, johon voi ainakin suurin piirtein luottaa.

KareliaForumissa pösilöt vastaan trollit -keskustelukulttuuri alkaa vähitellen ottaa päähän joitain keskustelijoitakin. Kaikkien olisi nyt vakavissaan pohdittava, miten saataisiin aikaan järkevä keskustelu, jossa omat näkemykset joutuisi perustelemaan järkevästi eikä trollien kanssa edes yritettäisi 'keskustella'.

Lisää antisemitismia

Maaliskuussa yksi KareliaForumin palautusta vastustavista trolleista jeesusteli sota-aikana
Suomen Kuivalehdessä näkyneestä antisemitismista. Nyt toinen trolli on tunkenut suomentamansa pitkän antisemitistisen vuodatuksen varmuuden vuoksi sekä tänne, tänne että vielä tännekin.
Hulimattoman käännöstyön ansiosta oli helppoa jäljittää jutun alkuperä näille uusnatsien webisivuille.
Ensinmainittua trollia juttu ei tunnu mitenkään häiritsevän, mikä kuvastaa hyvin sitä, että herrat harrastavat vain trollausta, ei mitään oikeaa keskustelua. Sekä palautuksen kannattajien että vastustajien törkyä lukiessa rupeaa kyllä miettimään, millä puolella kukin oikeasti on.

Kuriilit, Karjala ja realismi

ProKarelian kannanotto Japanin ja Venäjän välikohtauksesta sisältää valitettavasti asioita, jotka eivät ole tästä maailmasta:

Kuriilien ja Karjalan kysymyksellä on muutama perusero. Japani oli hyökkääjävaltio ja joutuu sen vuoksi panostamaan taloudellisesti saarten takaisinsaamiseen. Suomi oli uhrivaltio, joka on oikeutettu saamaan omansa takaisin ja asianmukaisiin korvauksiin. Japanin ja Venäjän välillä ei ole rauhansopimusta. Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin Pariisin rauhansopimus. Rauhansopimus on tehnyt tehtävänsä ja saanut aikaan kestävän rauhan. Se on erittäin hyvä pohja käynnistää win-win –pohjaiset neuvottelut pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.

Japanin ja Suomen ero ei suinkaan ole noin yksiselitteinen. Japani oli kyllä hyökkääjävaltio, mutta se hyökkäsi vain USA:ta ja Britanniaa vastaan. Neuvostoliiton kanssa sillä oli viimeiseen saakka jopa diplomaattisuhteet ja se yritti neuvotella antautumisesta Neuvostoliiton välityksellä. Neuvostoliitto hyökkäsi Japaniin vasta kun se oli täydellisesti lyöty. Suomi taas toimi Jatkosodassa hyökkäävänä osapuolena.

Tästä huolimatta voidaan ehkä sanoa, että Suomi olisi oikeutettu korvauksiin. Ikävä kyllä mitään korvauksia ei ole odotettavissa, koska ei ole mitään keinoa pakottaa Venäjää niitä maksamaan. Jos Venäjä joskus palauttaa Kuriilit ja Karjalan, kuten tietenkin toivon, Japani saa varmasti paljon edullisemmat ehdot palautussopimukseen. Japani nimittäin sattuu olemaan melko lailla rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi maa kuin Suomi. Aika epäoikeudenmukaista. Elämä on.

Lopussa ollaan tietysti taas oikeilla jäljillä. Ainoa tapa saada Karjala takaisin on win-win -pohjainen neuvotteluprosessi. Sellainen olisi puhtaasti politiikkaa, ainoa tavoite voisi olla saada aikaan sopimus, jonka sekä Suomi että Venäjä voisivat hyväksyä. Jos sellainen sopimus joskus saadaan aikaan, moni sanoo varmasti, että se on epäoikeudenmukainen. Sanokaa vapaasti, demokratiassa enemmistö päättää. Ainoa vaihtoehto on jättää Karjala palauttamatta, sitäkö haluatte?

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa typerin

Karjalan palautuksen aiheuttamat kustannukset ovat vakava asia, jota pitäisi pohtia vakavasti ja järjen kanssa, jotta palautus saataisiin hyväksyttäväksi suomalaisten enemmistölle. Asiasta on kirjoitettu myös suorastaan riemastuttavaa soopaa.
Suurimman idioottimaisuuden tittelistä kilpaillevat seuraavat ideat:

"Ei mitään ongelmaa, koska työnantaja maksaa verot:"

Työnantaja siis

a) rahoittaa
b) suorittaa eli maksaa
c) ilmoittaa kuukausittain valtiolle
d) ilmoittaa vuosi-ilmoituksessa valtiolle

tuloista perittävän ns. tuloveron eli ennakonpidätyksen, jokaista palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä.

"Pannaan venäläiset maksamaan:"

Jos esim. "Pete" ryöstää kultasepän liikkeestä 1500 euron arvoisen kellon ja irroittaa siitä rannekkeen, sen jälkeen poliisi saa "Peten" kiinni ja hän tunnustaa rikoksen, mutta on ehtinyt jo myydä rannekkeen "tuntemattomalle" venäläiselle.

"Pete" palauttaa kellon kultasepälle, mutta kuka korvaa rannekkeen?

Tietysti rikollinen "Pete".

Sama käytäntö toimii neuvosto-venäläisten varastamasta nykyrajan ja Tarton rauhan rajan välisestä alueesta. =
Rikollinen vastaa vahingoista.

Alueen jälleenrakentamisen vuoksi (kun se siirtyy lainvoimaisille omistajille) ei suomalaisten veronmaksajien kulut nouse suhteessa yhtään sen enempää kuin esim. Eduskunta talon lisärakennuksen rakentamisen vuoksi.

Kumpikohan voittaa? Edellinen on täydellistä soopaa, kun taas jälkimmänen voisi toimia, jos Karjala palautettaisiin tulevassa sodassa.
Jälkimmäisen kirjoittajan äidin kielen oikein kirjoitus kuitenkin antaa vaikuttavia lisäansioita.

Yksiselitteistä?

Kansainvälisten sopimusten pohjalta on yksiselitteistä, että suomalaiset yhä omistavat Karjalan maat ja mannut. Vain itäraja on siirtynyt. Tämän vuoksi asianajaja Kari Silvennoisen hanke on täysin normaalia oikeudenkäyttöä: omistajat haluavat omat maansa omaan käyttöönsä. Ne ovat olleet vieraissa käsissä yli 60 vuotta, luulisi sen jo olevan riittävästi.

Luonnollisestikin asianajaja aina esittää oman tulkintansa kiistattomana. Sitä ei ole kuitenkaan syytä pitää totena ennen oikeuden päätöstä. Tässä tapauksessa perusteet kyllä tuntuvat todella huterilta. Se, että Pariisin ja Moskovan rauhansopimuksissa ei mainita mitään omistusoikeudesta, tuskin tarkoittaa, että
se säilyi. Tarton rauhansopimuksessa omistusoikeus mainitaan, jos omistusoikeuden olisi ollut tarkoitus säilyä, se olisi taatusti mainittu varsinkin kun alue siirtyi valtiolle, jossa yksityinen maanomistus ei ollut mahdollista. Korvauslaeissa taas luovutetulle alueelle jäänyt maaomaisuus rinnastetaan täsmälleen pommituksen tuhoaman talon tai evakuioinnissa hätäteurastetun lehmän kanssa. Se on mennyttä. Kun laeista ja sopimuksista tulkitaan jotain, joka ei olisi ikinä tullut laatijoiden mieleenkään, se on jo enemmän vääristelyä kuin tulkintaa ja periaatteellisella tasolla kyseenalaista. Lisäksi kannattanee lukea se paljonpuhuttu ihmisoikeussopimus loppuun:

Article 15 – Derogation in time of emergency1

1. In time of war or other public emergency threatening the life of the nation any High Contracting Party may take measures derogating from its obligations under this Convention to the extent strictly required by the exigencies of the situation, provided that such measures are not inconsistent with its other obligations under international law.

Huomatkaa, miten haluttomasti asiasta keskustellaan julkisesti:

Jo alkoi kateellisten vinkuminen, tiedät varmaan että korvaukset eivät olleet täyteen arvoon korvauksia, oliko ollut jotain 1/3 osan verran arvosta. Lisäksi kaikki muu. Et kai ole tosissasi?

Kirjoittajalla tuskin viiraa niin pahasti, että hän kuvittelisi jotain kadehdittavaa olevan, loanheiton taakse vetäydytään vain asia-argumenttien puutteen takia.

Helle pehmentää aivoja

KareliaForumin jutut muuttuvat vain entistäkin levottomammiksi.

No, joka tapauksessa näyttää siltä, että imperialistinen roistovaltio Venäjä tuhotaan tulevassa sodassa. Sen jälkeen on hyvin suuri todennäköisyys, että kansojen itsemääräämisoikeus viimeinkin toteutuu (tshetsheenit, ingushit, marit, nenetsit, hantit, jne. saavat vapautensa imperialistisen roistovaltion Venäjän orjudesta).

Kansojen itsemääräämisoikeus on minustakin tärkeä asia, mutta sotaan liittyy sen verran pahoja terveysriskejä, että sitä ei täysipäinen ihminen toivo. Jutut ovat tarkemmin sanottuna muuttuneet jopa niin levottomiksi, että jopa toiset KareliaForumin keskustelijat sen huomaavat:

Kuulkas nyt, nimimerkit JP ja ML (alias KPT) ovat mahdollisesti FSB:n palkkalistoilla sillä ne ovat edesauttaneet Karajalan palautusidean romuttamista enemmän kuin kukaan muu olisi pystynyt palauttamista vastustamalla ja enemmän kuin Venäjä olisi voinut toivoa. Toiminta oli ovelaa ja ammattimaista. Älkää sortuko enää olemaan hyödyllisiä idiootteja ja lopettakaa väittelyt niiden kanssa.

Kohti umpikujaa

Sokea Mantakin näkee jo, että yrityksistä edistää Karjalan palautusta oikeudessa ei seuraa mitään hyvää.

Pakkoluovutettujen alueiden omistusoikeutta koskevat laillisuuskysymykset on nyt selvitetty ensimmäisen kerran. Asiaa ei hoitanut valtiovalta, jonka tehtäviin nämä asiat kuuluvat, vaan yksityishenkilöt. Tämä selvitys on osoittanut, että suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetuilla alueilla oleviin omaisuuksiin ei ole koskaan päättynyt.

Jos EIT päätyy ratkaisussaan valittajille kielteiseen päätökseen, se ei tietenkään tule olemaan hyväksytty valittajien näkökulmasta muuna kuin EIT:n päätöksenä, koska heillä on tutkittu kansainvälinen lainsäädäntö ja ihmisoikeudet puolellaan. Tämän lisäksi omistusoikeuden tunnustamista haluavat rakastavat pakkoluovutetun Karjalan maaperää omalla erikoislaatuisella tavallaan, sillä

Venäjä varmaan pystyy teettämään ihan vastaavan selvityksen. Venäjällä on reippaasti suuremmat resurssit, ja karjalaisten selvitys vaikuttaa aika huteralta, siitä ollaan silmiinpistävän haluttomia keskustelemaan avoimesti. Todennäköisesti siis EIT:ssä on edessä auttamaton häviö. Sen jälkeen
Karjalan palautus on sidottu laintulkintaan, joka ei mene läpi missään tuomioistuimessa. Todella
viehättävä näköala.

Jos taas vastoin odotuksia juttu voitettaisiin, olisikohan Venäjä yhtään sen halukkaampi hyväksymään epämieluista päätöstä? Parhaassa tapauksessa kaivettaisiin esiin ylläoleva sitaatti todisteeksi siitä että toinenkaan osapuoli ei aikonut hyväksyä epämieluisia päätöksiä. Jälleen koko oikeusjuttu näyttäytyisi
juuri niin idioottimaisena kuin se on.

Tällainen törttöily ei todellakaan lisää todennäköisyyttä, että Venäjä olisi joskus halukas neuvottelemaan Karjalasta, ja vielä pahemmin se vaikuttaa suomalaisten asenteisiin. ProKarelian munattomuus on syynä tilanteeseen. Sen sijaan, että se olisi ryhdikkäästi perustellut linjansa, se antoi periksi valhe- ja panettelukampanjan edessä. Vaihtoehtona olisi ollut, että pari pahinta kiihkoilijaa ei olisi enää leikkinyt
ProKarelian kanssa. Se olisi lähinnä parantanut Karjalan palauttajien uskottavuutta, nyt on riskinä sen lopullinen menettäminen.