Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.
Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.
Kurilien ja Karjalan välillä on tietty ero. Neuvostoliitto miehitti Kurilit Japanin antautumisen jälkeen, liitti ne itseensä ja karkotti asukkaat. Tähän toki tarvittiin ukaaseja, varsinkin kun rauhansopimusta ei ole vieläkään somittu. Suomi taas siirsi itse asukkaat pois ja luovutti alueen rauhansopimuksessa. Siksi mitään ukaaseja ei tietenkään tarvittu. Tässä turvaudutaan nyt argumenttiin, joka yleistettynä kuuluisi:" X ei ole voimassa, koska sitä ei ole kirjattu lakeihin ja sopimuksiin, koska niitä laadittaessa kaikki pitivät X:ää itsestäänselvyytenä. Oikeastaan en haluaisi nähdä ennakkotapausta, että moinen menisi läpi. Kumpikaan osapuoli ei sitäpaitsi ole aikeissa hyväksyä itselleen epämieluista päätöstä, joten jutulla ainoastaan tuhlataan EIT:n aikaa joka pitäisi käyttää ihan oikeiden ihmisoikeuskysymysten ratkomiseen. Jotta Karjalan Pakolaiset ry ei jäisi täysin nuolemaan näppejään siinä epätodennäköisessä tapauksessa että se voittaisi jutun, minä lupaan täten julkisesti, että minä juhlistan voittoa juoksemalla munasillani Venäjän suurlähetystön ympäri "Karjala takaisin" -kyltin kanssa.
No comments:
Post a Comment