Zorro rahastaa jälleen

ITÄMEREN KAASUPUTKI

Kuulutus maa- ja vesialueiden omistajille

Kaasuputki on uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle sekä maa- ja vesialueiden yksityiselle omistukselle. Jos Venäjä/venäläinen yhtiö aikoo saada oikeuden rakentaa kaasuputki Suomen alueelle, se ei voi saada tällaista oikeutta ilmaiseksi.

Saadakseen oikeuden rakentaa putki alueillemme, on tätä rakennustoimintaa tukevan Venäjän aloitettava neuvottelut Karjalan vaihtamiseksi oikeuteen rakentaa tämä putki. Kaasuputken rakentavan yhtiön on luonnollisesti maksettava täysi korvaus kaikesta putken mahdollisesti yksityisille tahoille aiheuttamista vahingoista.

Pyydän suunnitellun Itämeren kaasuputken alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä sekä kuntia ottamaan allekirjoittaneeseen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten.

Avustan kaikkia alueen ja siihen liittyvien alueiden omistajia kaasuputken rakentamisen estämisessä, ellei vastapuoli sitoudu todelliseen ja aitoon asian sovinnolliseen ratkaisemiseen.

Helsingissä 15. marraskuuta 2006

Kari Silvennoinen, asianajaja, varatuomari
Helsingistä

Jos Suomessa olisi nyt Kekkosen tasoinen valtiomies (edes hyvässä ja pahassa, tietysti mieluummin vain hyvässä), hän varmasti yrittäisi koplata kaasuputken Karjalan palautukseen. Tässä sensijaan on kyseessä aivan puhdas kusetus, ja vielä typerä sellainen. Kaikki perustuu todella peukalosta imettyyn lakien ja sopimusten tulkintaan, jota ei ole koskaan hyväksytty missään tuomioistuimessa (eikä ole edes ihan selvää, mihin tuomioistuimeen se pitäisi viedä). EIT:hen viety juttu hautautuu ja unohtuu, mutta tässä on kyseessä isojen poikien leikki, ja sekä Venäjän että EU etu on ampua tuo soopa todella nopeasti alas. Silloin joku saattaa oikeasti tajuta tulleensa huijatuksi.

Kun lukija nyt varmaan on jo kaivanut esiin leimakirveen jossa lukee esimerkiksi 'stalinisti', 'FSB:n agentti', 'karjalaisten ihmisoikeuksien polkija', ' ryssäläinen perseenkorkki' tms., pyydän kuitenkin hetkisen ajan miettimään sitä kummallista tarinaa, johon nuo oikeusjutut perustuvat:

Pariisin rauhansopimuksessa sovittiin, että raja siirtyy, mutta karjalaisten omistusoikeus säilyy. Tämä kirjattiin artiklaan 27, mutta niin epäselvästi, että kukaan ei tajunnut 60 vuoteen, mitä se tarkoitti. Oliko kysymyksessä Neuvostoliiton jalomielisyys? Ei tunnu hirveen uskottavalta. Saneliko Suomen delegaatio pykälän? Miksi kukaan ei jälkeenpäin muistanut asiaa? Ainakaan Paasikivelle asiasta ei mainittu, päiväkirjoista ei totisesti löydy pienintäkään viittausta moiseen. 60 vuoden kuluttua asianajajat huomaavat sopimuksen salaisen pykälän ja alkaa lähinnä hyvää hyvyyttään muodollista korvausta vastaan ajamaan juttuja Venäjää vastaan.

Tuntuuko tuo tarina kenties sittenkin hieman epäuskottavalta? Älkää säätäkö päätänne, vika on todellisuudessa.