Sarjassamme käsitesekasotkua Karjalan ympärillä: Tämän aamun Hesarissa oli Unto Hämäläisen kirjoittama - sinänsä ihan kelvollinen - artikkeli jatkosodan ajoista. Silmääni kuitenkin pistivät lauseet: "...suomalaiset joukot etenivät Itä-Karjalassa Leningradin lähettyville. Sitten Neuvostoliiton puolustus alkoi pitää". Ensinnäkin Karjalankannas ei ole Itä-Karjalaa. Itä-Karjala sijaitsee Laatokan pohjoispuolella, Suomen vanhan rajan, Äänisjärven ja Vienanmeren välissä. Vanhan rajan eteläpuoleinen osa Karjalankannasta taas lasketaan kuuluvaksi Inkerinmaahan, Suomalaiset siis etenivät Kannaksella rajan yli Pohjois-Inkeriin. Neuvostoliiton puolustuksen pitäminen ei sitä paitsi ollut syynä hyökkäyksen pysähtymiseen, vaan Mannerheim käski - vastoin saksalaisten toiveita ja omien kenraaliensa suosituksia - pysäyttää eteneminen heti Rajajoen eteläpuolelle, kymmenien kilometrien päähän Leningradista.
Vuosina 1918-20 Pohjois-Inkerikin kapinoi bolsevikkivaltaa vastaan ja yritti liittyä Suomeen, mutta valitettavan heikolla menestyksellä. Muistoksi noista pyrinnöistä jäi kaksi postimerkkisarjaa sekä Inkerin lippu ja vaakuna.