Vuosina 1918-20 Pohjois-Inkerikin kapinoi bolsevikkivaltaa vastaan ja yritti liittyä Suomeen, mutta valitettavan heikolla menestyksellä. Muistoksi noista pyrinnöistä jäi kaksi postimerkkisarjaa sekä Inkerin lippu ja vaakuna.
Sunday, May 28, 2017
Käsitteet sekaisin
Sarjassamme käsitesekasotkua Karjalan ympärillä: Tämän aamun Hesarissa oli Unto Hämäläisen kirjoittama - sinänsä ihan kelvollinen - artikkeli jatkosodan ajoista. Silmääni kuitenkin pistivät lauseet: "...suomalaiset joukot etenivät Itä-Karjalassa Leningradin lähettyville. Sitten Neuvostoliiton puolustus alkoi pitää". Ensinnäkin Karjalankannas ei ole Itä-Karjalaa. Itä-Karjala sijaitsee Laatokan pohjoispuolella, Suomen vanhan rajan, Äänisjärven ja Vienanmeren välissä. Vanhan rajan eteläpuoleinen osa Karjalankannasta taas lasketaan kuuluvaksi Inkerinmaahan, Suomalaiset siis etenivät Kannaksella rajan yli Pohjois-Inkeriin. Neuvostoliiton puolustuksen pitäminen ei sitä paitsi ollut syynä hyökkäyksen pysähtymiseen, vaan Mannerheim käski - vastoin saksalaisten toiveita ja omien kenraaliensa suosituksia - pysäyttää eteneminen heti Rajajoen eteläpuolelle, kymmenien kilometrien päähän Leningradista.
Vuosina 1918-20 Pohjois-Inkerikin kapinoi bolsevikkivaltaa vastaan ja yritti liittyä Suomeen, mutta valitettavan heikolla menestyksellä. Muistoksi noista pyrinnöistä jäi kaksi postimerkkisarjaa sekä Inkerin lippu ja vaakuna.
Vuosina 1918-20 Pohjois-Inkerikin kapinoi bolsevikkivaltaa vastaan ja yritti liittyä Suomeen, mutta valitettavan heikolla menestyksellä. Muistoksi noista pyrinnöistä jäi kaksi postimerkkisarjaa sekä Inkerin lippu ja vaakuna.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment