Omaisuutta korostavan lähestymistavan järjettömyys on kirkas kuin Koskenkorva, kun se synnyttää tällaisia ajatuksia:
On hyvä muistaa, että osa meistä (=maanhankintalain perusteella sodan jälkeen menetetystä omaisuudestaan suurimman progressiivisen korvauksen saaneista maatilatalouden harjoittajista) on tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa he eivät sodassa koe menettäneensä muita keskivertosuomalaisia enemmän. Keskisuomalainen kuten Karjalan Liittokin kuuluu tähän tyytyväisten ryhmään ja heillä on oikeus olla tilanteeseensa tyytyväisiä.
En usko, että Keskisuomalainen (kun olen tuntenut Laatikaisen Ekinkin oikein hyvin; Tuulalle terveisiä!) haluaa sorsia sitä 45 prosenttia siirtoväestä, joka ei ollut oikeutettu minkäänlaisiin korvauksiin ja jonka piiriin kuluvat esimerkiksi karjalaiset pienyrittäjät. Enemmän kuin Keskisuomalaisen keskusta-lähtöisiltä kannanotoilta toivoisi ymmärrystä esimerkiksi koko Suomen ulkoministeriksi sanotulta, joka julkisesti kertoo Venäjän tiedotusvälineissä, ettei evakkojen omistusoikeuden tunnustamiseksi käynnistetyillä hankkeilla ole juridista pohjaa. Mihin valtioon ja kenen puolustettaviksi pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden oikeudet kuuluvat, kun Suomen valtiokin hylkää heidät Tuomiojan tavoin?
Myönteistä tuossa on se, että siirtoväelle maksettujen korvausten merkitys aletaan jo kovapäisimmissäkin piireissä tunnustaa. Täydellisen pöyristyttävää taas on vihjata, että korvaukset vaikuttaisivat Karjalan palautushaluja vähentävästi. Kyllä minä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet suurehkosta Karjalaan jääneestä omaisuudestaan (omasta mielestään toki aivan liian pienen) korvauksen ja silti kannattavat Karjalan palautusta, vieläkin useampi kannattaisi, jos palautus saataisiin näyttämään hieman realistisemmalta mahdollisuudelta. Silloin voisi Keskisuomalaisenkin mieli muuttua.
Jos taas nuo korvausta saamattomat 45% kannattavat Karjalan palautusta taloudellisista syistä, he ovat paitsi epäisänmaallisia, myös tyhmempiä kuin vasemman jalan saappaat. Toisen korvauslain mukaisia korvauksia maksettiin nimittäin pääasiassa juuri siitä omaisuudesta, josta voi olla jotain jäljellä vielä nytkin, eli kiinteistöistä. Sen sijaan pienyrittäjien yritykset ovat todellakin kadonneet pysyvästi jo 60 vuotta sitten eivätkä tule takaisin minkäänlaisessa palautusratkaisussa.
No comments:
Post a Comment