Menetetty Karjala?

• Otsikon kirja sattui tänään käsiini kirjakaupassa. Lukaisin vain isompaa huomiota herättäneen lopun, se että Paasikiven mielestä Karjalan palautukseen piti pyrkiä ja että Kekkonen siihen tosissaan pyrki, oli jo tiedossa. Kohuväite, että Venäjä, tai itse asiassa Neuvostoliitto, olisi ollut halukas Karjalan palautukseen, näyttää perustuvan Seppisen yksityisiin keskusteluihin neuvostoliittolaisten diplomaattien kanssa. Kuinka vakavasti tämä pitäisi ottaa, on kyllä vähän epäselvää. Toisaalta, kaikki muistanevat Koiviston kauniisti sanottuna kyseenalaisen toiminnan Baltian maiden asiassa, ja Koiviston myöhempi vakuuttelu siitä, että rajoja ei haluta muuttaa, tuntuu tosiaan jonkin peittelyltä. Toisaalta taas, luulisi, että Venäjällä olisi ollut halua myös Kurilien palauttamiseen, koska siihen liittyisi merkittävästi suurempia taloudellisia etuja. Japani ei olisi varmaankaan kieltäytynyt, mutta mistään tällaisesta ei ole merkkejä. Ahtisaaren Seppinen mainitsee vahvistaneen Suomen virallisen Karjala-strategian, mutta kummallista kyllä, ei kerro, mikä se on. Halosen kannaksi sanotaan: "Koskaan ei pidä sanoa ei Karjalalle." Itse en äänestänyt Halosta, mutta tähän periaatteeseen ei ole nokan koputtamista.
  
  Asiaan ehkä palataan sitten kun kirja osuu kirjakaupan sijasta käsiin kirjastossa.