Helle pehmentää aivoja

KareliaForumin jutut muuttuvat vain entistäkin levottomammiksi.

No, joka tapauksessa näyttää siltä, että imperialistinen roistovaltio Venäjä tuhotaan tulevassa sodassa. Sen jälkeen on hyvin suuri todennäköisyys, että kansojen itsemääräämisoikeus viimeinkin toteutuu (tshetsheenit, ingushit, marit, nenetsit, hantit, jne. saavat vapautensa imperialistisen roistovaltion Venäjän orjudesta).

Kansojen itsemääräämisoikeus on minustakin tärkeä asia, mutta sotaan liittyy sen verran pahoja terveysriskejä, että sitä ei täysipäinen ihminen toivo. Jutut ovat tarkemmin sanottuna muuttuneet jopa niin levottomiksi, että jopa toiset KareliaForumin keskustelijat sen huomaavat:

Kuulkas nyt, nimimerkit JP ja ML (alias KPT) ovat mahdollisesti FSB:n palkkalistoilla sillä ne ovat edesauttaneet Karajalan palautusidean romuttamista enemmän kuin kukaan muu olisi pystynyt palauttamista vastustamalla ja enemmän kuin Venäjä olisi voinut toivoa. Toiminta oli ovelaa ja ammattimaista. Älkää sortuko enää olemaan hyödyllisiä idiootteja ja lopettakaa väittelyt niiden kanssa.

Kohti umpikujaa

Sokea Mantakin näkee jo, että yrityksistä edistää Karjalan palautusta oikeudessa ei seuraa mitään hyvää.

Pakkoluovutettujen alueiden omistusoikeutta koskevat laillisuuskysymykset on nyt selvitetty ensimmäisen kerran. Asiaa ei hoitanut valtiovalta, jonka tehtäviin nämä asiat kuuluvat, vaan yksityishenkilöt. Tämä selvitys on osoittanut, että suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetuilla alueilla oleviin omaisuuksiin ei ole koskaan päättynyt.

Jos EIT päätyy ratkaisussaan valittajille kielteiseen päätökseen, se ei tietenkään tule olemaan hyväksytty valittajien näkökulmasta muuna kuin EIT:n päätöksenä, koska heillä on tutkittu kansainvälinen lainsäädäntö ja ihmisoikeudet puolellaan. Tämän lisäksi omistusoikeuden tunnustamista haluavat rakastavat pakkoluovutetun Karjalan maaperää omalla erikoislaatuisella tavallaan, sillä

Venäjä varmaan pystyy teettämään ihan vastaavan selvityksen. Venäjällä on reippaasti suuremmat resurssit, ja karjalaisten selvitys vaikuttaa aika huteralta, siitä ollaan silmiinpistävän haluttomia keskustelemaan avoimesti. Todennäköisesti siis EIT:ssä on edessä auttamaton häviö. Sen jälkeen
Karjalan palautus on sidottu laintulkintaan, joka ei mene läpi missään tuomioistuimessa. Todella
viehättävä näköala.

Jos taas vastoin odotuksia juttu voitettaisiin, olisikohan Venäjä yhtään sen halukkaampi hyväksymään epämieluista päätöstä? Parhaassa tapauksessa kaivettaisiin esiin ylläoleva sitaatti todisteeksi siitä että toinenkaan osapuoli ei aikonut hyväksyä epämieluisia päätöksiä. Jälleen koko oikeusjuttu näyttäytyisi
juuri niin idioottimaisena kuin se on.

Tällainen törttöily ei todellakaan lisää todennäköisyyttä, että Venäjä olisi joskus halukas neuvottelemaan Karjalasta, ja vielä pahemmin se vaikuttaa suomalaisten asenteisiin. ProKarelian munattomuus on syynä tilanteeseen. Sen sijaan, että se olisi ryhdikkäästi perustellut linjansa, se antoi periksi valhe- ja panettelukampanjan edessä. Vaihtoehtona olisi ollut, että pari pahinta kiihkoilijaa ei olisi enää leikkinyt
ProKarelian kanssa. Se olisi lähinnä parantanut Karjalan palauttajien uskottavuutta, nyt on riskinä sen lopullinen menettäminen.

Menetetty Karjala?

• Otsikon kirja sattui tänään käsiini kirjakaupassa. Lukaisin vain isompaa huomiota herättäneen lopun, se että Paasikiven mielestä Karjalan palautukseen piti pyrkiä ja että Kekkonen siihen tosissaan pyrki, oli jo tiedossa. Kohuväite, että Venäjä, tai itse asiassa Neuvostoliitto, olisi ollut halukas Karjalan palautukseen, näyttää perustuvan Seppisen yksityisiin keskusteluihin neuvostoliittolaisten diplomaattien kanssa. Kuinka vakavasti tämä pitäisi ottaa, on kyllä vähän epäselvää. Toisaalta, kaikki muistanevat Koiviston kauniisti sanottuna kyseenalaisen toiminnan Baltian maiden asiassa, ja Koiviston myöhempi vakuuttelu siitä, että rajoja ei haluta muuttaa, tuntuu tosiaan jonkin peittelyltä. Toisaalta taas, luulisi, että Venäjällä olisi ollut halua myös Kurilien palauttamiseen, koska siihen liittyisi merkittävästi suurempia taloudellisia etuja. Japani ei olisi varmaankaan kieltäytynyt, mutta mistään tällaisesta ei ole merkkejä. Ahtisaaren Seppinen mainitsee vahvistaneen Suomen virallisen Karjala-strategian, mutta kummallista kyllä, ei kerro, mikä se on. Halosen kannaksi sanotaan: "Koskaan ei pidä sanoa ei Karjalalle." Itse en äänestänyt Halosta, mutta tähän periaatteeseen ei ole nokan koputtamista.
  
  Asiaan ehkä palataan sitten kun kirja osuu kirjakaupan sijasta käsiin kirjastossa.
  

Nettihavaintoja

Kareliaforumin kirjoittelu on höperöitynyt niin perinpohjaisesti, että sitä ei viitsi kommentoida lainkaan. Sen sijaan parilta yllättävältä taholta on tullut positiivista kontribuutiota.

Suomi24:ssä on kirjoitus, joka ansaitsee huomiota:

"Tiedän että rikon aikaisemman lupaukseni kun kirjoitan taas tänne palstalle. Kuitenkin, maailmassa on suurempiakin lupauksia rikottu, joten menkööt.

Tämä asia on taas pulpahtanut mieleeni kun lainasin kirjastosta kaksi kirjaa: Veikko Saksi: Karjalan reformi ja Yrjö Pessi: Karjalamme rajan takana.

Vaikka kumpaakin kirjaa voi hieman moittia reaalipolitiikan tajun puutteesta;-molemmat kirjoittajat esittävät sen näkemyksen, että Venäjä palauttaa Karjalan koska heillä on paha mieli koska he ovat olleet tuhmia- niin kummassakin hyvin kiehtovalla tavalla arvioidaan Karjalan palautuksen jälleenrakennuksen kustannuksia."

Kumpikin noista kirjoista edustaa kuitenkin nykytilanteeseen verrattuna realistista kantaa, kysymys on Karjalan palatuksesta, ei 60 vuotta sitten menetetyn ja vain osittain korvatun omaisuuden palautuksesta.
Ajatus yritetään todellakin saada hyväksyttäväksi suomalaisten enemmistölle eikä vain kouralliselle kiihkoilijoita. Liioin aivokuollutta vaatimusta sotakorvausten palautuksesta ei noita kirjoja tehtäessä vielä ollut. Venäjä ei tietenkään palauta Karjalaa hyvää hyvyyttään, mutta se voisi palauttaa sen koska se ei oikeasti tarvitse sitä, jos vain olisi tarjota sopivia porkkanoita. Rahaa Venäjä tarvitsee aina, sellaista porkkanaa ei ole, joka saisi Venäjän palauttamaan sotakorvaukset.

"Molemmat kirjoittajat myös, mielestäni oikeasti, toteavat että kyse on koko Suomen asiasta, ei vain karjalaisten asiasta. Itse en usko alkuunkaan noihin laskelmiin kuinka Suomeen tulee 10% talouskasvu ja täystyöllisyys kun Karjala kunnostetaan enkä usko että alueen nykyväestö hievahtaisikaan mutta silti mielestäni sen takaisin saaminen tulisi olla politiikan kulmakivi; vähän samalla tavalla kuin Saksan Liittotasavallan perustuslakiin oli kirjattu artikla, joka määräsi uudelleenyhdistymisen olevan tavoitteena. Nythän ko artikla on vanhentunut."

Amen.

"Moni on sanonut, että vaikka ajatus Karjalan palautuksesta sinänsä olisikin ok niin ko asian tiimoilta on eniten äänessä niin uskomattomien pösilöiden ja taukkien joukkio, että väkisinkin alkaa tuntea antipatiaa moisten ihmisten puuhastelua kohtaan."

Hear, hear!

"Joillekin ihmisille vastustuksen motiivina on kontolle väistämättömästi tuleva venäläisvähemmistö sekä alueen kunnostuksen kustannukset. Molemmissa asioissa palautusjärjestöt ovat olleet mielestäni vastuuttomia. Ei ole mahdollista, että Karjala palautuisi ilman merkittävän kokoista, 300000-400000, venäläisvähemmistöä. Minua ei ryssäviha riivaa mutta joitakin ihmisiä se tuntuu riivaavaan sen verran, että se riittää palautuksen vastustamiseksi. Kuitenkin, palautusjärjestöiltä vastuutonta yrittää maalailla skenaarioita, että moiselta vähemmistöongelmalta mukamas voitaisiin välttyä.

Toinen asia, jossa palautusjärjestöt ovat olleet vastuuttomia on alueen taloudellisen tilanteen selostaminen. Vaikka Karjala pitkällä aikavälillä olisikin Suomen taloudelle suuri voimatekijä, palautuksen alkuvaiheissa tulisi valtiolle hyvin voimakkaita paineita sekä korottaa verotusta että ottamaan lisää valtionvelkaa. Palautusjärjestöjen esittämät skenaariot alueen välittömästä hyödystä Suomen talouselämälle on monilta tahoin ammuttu alas joten tulisi olla rehellinen."

Juuri näin. Tässä on kysymys ihan todellisista ongelmista, jotka tulee tunnustaa. Karjalan palautus voisi onnistua vain sentapaisilla järjestelyillä, joita on hahmoteltu palautussuunnitelmassamme.

"Venäjä tuskin koskaan Karjalaa Suomelle takaisin antaa mutta se, että meidän valtiojohtomme ei ole 50-luvun jälkeen asiaa edes esille ottanut, on valtiojohdolle suuri häpeä."

Asia ei ehkä ole aivan noin yksioikoinen. Kekkonen kyllä yritti loppuun ainakin Hrushtshevin kauden loppuuun ottaa asiaa esille, mikä hänen kunniakseen mainittakoon. Saattaa tosin olla onni, että palautus ei onnistunut silloin, Neuvostoliiton aikana palautuksen poliittinen hinta olisi saattanut olla todella hirveä.
90-luvulla Venäjä yritti saada uuteen naapuruussopimukseen pykälää, joka olisi eksplisiittisesti kieltänyt rajojen muuttamisen, mutta Suomi ei siihen suostunut. Kyllä ovea siis on pidetty ainakin hiukan raollaan.
Nyt ei missään tapauksessa ole otollinen hetki, mutta sellainen saattaa vielä tulla. Venäjällä vapaamieliset ja autoritaariset hallitsijat ovat aina vuorotelleet, nykyistä vallankeskitystä seuraa vielä joskus vastareaktio.


Toinen myönteinen nettihavainto on Vihreän liiton kansanedustajaehdokkaan Timo Juurikkalan kirjoitus Karjalasta. Siinä on perin hyviä ajatuksia. En erehdy antamaan mitään äänestyssuosituksia, mutta tutustukaa.

Sähköpostiosoite

Nyt meillä on sitten julkinen sähköpostiosoite, jolla meihin voi ottaa yhteyttä: karjala-takaisin@hotmail.com. Vaikka raivoisista vuodatuksista voikin saada tietynlaista nautintoa, ne luultavasti deletoidaan jo vilkaisun jälkeen. Eli mieluiten vain asiallista tekstiä. Esimerkiksi palautussuunnitelman käännös venäjäksi olisi tervetullut. (Kevyttä kenttähuumoria ei sitten kannata yrittää. Babelfish kääntää venäjästä ymmärrettävää englantia, joten esimerkiksi katkelma venäjänkielistä Kama Sutraa jää taatusti julkaisematta.)

Lika barn leker bäst

Vähitellen alan sairaalla tavalla ymmärtää KareliaForumin "keskustelijoita". Kun ihmisillä on voimakkaita yhdistäviä tekijöitä, kuten täydellinen kyvyttömyys ja haluttomuus harjoittaa tai ymmärtää rationaalista argumentaatiota ja täydellisen mustavalkoinen maailmankuva, niin erimielisyydet pikkuasioista, kuten Karjalan palautuksesta, eivät haittaa yhteistä ilonpitoa.

Juutalaiset saavat sijoittaa Venäjälle, mutta strategisesti tärkeisiin luonnonvaroihin heille ei saa ENÄÄ antaa omistusoikeuksia. 1990-luvulla juutalainen nelikko Gusinski, Berezovski (johon sana "evil" soveltuu paremmin kuin hyvin), Abramovitsh ja Hodorkovski lähes tekivät selvää koko Venäjästä.

Vuoden 1917 bolshevikkivallankumouksen johtajista valtaosa oli niinikään juutalaisia.

Venäjä ja juutalaiset eivät vain natsaa yhteen. Parempi, että pysyttelevät erossa Venäjästä. Sijoittaa saa, mutta venäläisten ehdoilla. Valtaa ei jutkuille saa antaa.

MIKSI JUUTALAISTEN JA SIIONISTIEN PUUHISTA EI SAA PUHUA? YLISTÄÄ VOI TARVITTAESSA "NATSEJA" YM VASTAAN, MUTTA MUUTEN ON VAIETTAVA JA ANNETTAVA VALITUN HERRAKANSAN PUHUA NIISTÄ ASIOISTA, KUN HALUAVAT TAI SITTEN HEIDÄN LUVALLAAN JA OHJEIDEN MUKAAN.

Kuunnelkaapa tämä linkki: http://prisonplanet.tv/audio/200306sheen.htm

Ainakin itselleni se toi taas lisää varmuutta siitä, että WTC-tuhon ja Pentagon-iskun virallinen teoria ei ole paikkansa pitävä.

Olen epäillyt virallista selitystä jo vuodesta 2002 lähtien, ja tällä hetkellä olen jokseenkin varma siitä, että USA:n hallitus ja useat sen korkeat virkamiehet olivat joko itse koko iskun takana tai tietoisia iskusta ennen kuin se tapahtui.

Hyvän yleiskuvan tapahtumista suomen kielellä löytää täältä:
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/

Beslanin lapset muuten tappoivat ryssät. Iskijät olivat myös heidän kätyreitään. Asia on aika huonosti peitelty.

Saman hengen lapsia, vai mitä. Ihan kaikista noista ei edes arvaa, kumpaa puolta kirjoittaja edustaa.

Jotenkin pitäisi pystyä organisoimaan täysijärkisten ihmisten täysijärkinen keskustelu.

muistutus

Blogin lukijamäärät ovat olleet viime aikoina ilahduttavasti kasvussa, mutta näkyvyys ei ole vieläkään läheskään tyydyttävä. Eli muistakaapa kertoa blogin olemassolosta kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.
Ehkä saamme lopulta organisoitua Suomeen järjellistäkin keskustelua Karjalan palautuksesta.

Koko sinä aikana, kun kävijöitä on tullut tarkemmin seurattua, yhtään lukijaa ei ole tullut venäjältä. Eli vaikka jotkut tuntuvat luulevan, että FSB kirjoittaa tätä blogia, FSB ei edes lue sitä. Tämä on tietenkin valitettavaa. Asiaa voisi ehkä korjata julkaisemalla palautussuunnitelman venäjäksi, mutta ikävä kyllä blogin kirjoittajien monipuolisesta kielitaidosta puuttuu siinä kohti aukko. Jos tätä lukee joku venäjäntaitoinen niin tässä olisi tilaisuus edistää asiaa.

reductio ad absurdum - he tekevät sen itse

Omaisuutta korostavan lähestymistavan järjettömyys on kirkas kuin Koskenkorva, kun se synnyttää tällaisia ajatuksia:

On hyvä muistaa, että osa meistä (=maanhankintalain perusteella sodan jälkeen menetetystä omaisuudestaan suurimman progressiivisen korvauksen saaneista maatilatalouden harjoittajista) on tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa he eivät sodassa koe menettäneensä muita keskivertosuomalaisia enemmän. Keskisuomalainen kuten Karjalan Liittokin kuuluu tähän tyytyväisten ryhmään ja heillä on oikeus olla tilanteeseensa tyytyväisiä.

En usko, että Keskisuomalainen (kun olen tuntenut Laatikaisen Ekinkin oikein hyvin; Tuulalle terveisiä!) haluaa sorsia sitä 45 prosenttia siirtoväestä, joka ei ollut oikeutettu minkäänlaisiin korvauksiin ja jonka piiriin kuluvat esimerkiksi karjalaiset pienyrittäjät. Enemmän kuin Keskisuomalaisen keskusta-lähtöisiltä kannanotoilta toivoisi ymmärrystä esimerkiksi koko Suomen ulkoministeriksi sanotulta, joka julkisesti kertoo Venäjän tiedotusvälineissä, ettei evakkojen omistusoikeuden tunnustamiseksi käynnistetyillä hankkeilla ole juridista pohjaa. Mihin valtioon ja kenen puolustettaviksi pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden oikeudet kuuluvat, kun Suomen valtiokin hylkää heidät Tuomiojan tavoin?

Myönteistä tuossa on se, että siirtoväelle maksettujen korvausten merkitys aletaan jo kovapäisimmissäkin piireissä tunnustaa. Täydellisen pöyristyttävää taas on vihjata, että korvaukset vaikuttaisivat Karjalan palautushaluja vähentävästi. Kyllä minä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet suurehkosta Karjalaan jääneestä omaisuudestaan (omasta mielestään toki aivan liian pienen) korvauksen ja silti kannattavat Karjalan palautusta, vieläkin useampi kannattaisi, jos palautus saataisiin näyttämään hieman realistisemmalta mahdollisuudelta. Silloin voisi Keskisuomalaisenkin mieli muuttua.

Jos taas nuo korvausta saamattomat 45% kannattavat Karjalan palautusta taloudellisista syistä, he ovat paitsi epäisänmaallisia, myös tyhmempiä kuin vasemman jalan saappaat. Toisen korvauslain mukaisia korvauksia maksettiin nimittäin pääasiassa juuri siitä omaisuudesta, josta voi olla jotain jäljellä vielä nytkin, eli kiinteistöistä. Sen sijaan pienyrittäjien yritykset ovat todellakin kadonneet pysyvästi jo 60 vuotta sitten eivätkä tule takaisin minkäänlaisessa palautusratkaisussa.

Vaihtoehdot

On tunnustettava tosiasiat: Karjalan takaisin saamiseksi ei ole olemassa varmoja, nopeita ja tehokkaita keinoja. Tähän mennessä esitetyt menetelmät edustavat neljää eri peruslinjaa, joissa jokaisessa on omat heikkoutensa.
1. Sotilaallinen ratkaisu - Karjala takaisin väkisin asevoimalla. Ei näytä realistiselta mahdollisuudelta, Venäjä on kuitenkin edelleenkin suurvalta, jolla on valtava ylivoima sotilaiden ja aseiden määrässä - ja vielä ydinase käytössään. Yksin ei Suomi pysty pakottamaan Venäjää sotilaalliseen ratkaisuun, aseveljeksi tarvittaisiin vähintään Yhdysvallat tai Kiina. Mahtaneekohan niitä kiinnostaa? Sitä paitsi eivät suomalaisetkaan halua sotaa, pitäisi ensin tehdä Suomessa vallankaappaus ja perustaa diktatuuri. Ei vaikuta ollenkaan täysijärkiseltä touhulta.
2. Juridinen ratkaisu - Karjala takaisin kansainvälisen oikeuden päätöksellä. Vaikka asia otettaisiinkin käsiteltäväksi ja vaikka tuomio olisikin Suomelle myönteinen, ei Venäjää kuitenkaan voitaisi pakottaa palauttamaan Karjalaa. Kuka sen tekisi? Virallinen Suomi ei edes pidä Karjalan kysymystä avoimena, vaan katsoo että Suomella ei ole mitään aluevaatimuksia. Jos siis Suomi valtiona haluaisi haastaa Venäjän oikeuteen, edellyttäisi se ensin suuria poliittisia muutoksia Suomessa.
3. Soluttautumisratkaisu - Karjala takaisin vaikka talo kerrallaan. Jos tarpeeksi monet suomalaiset hankkisivat omistukseensa kiinteistöjä ja maata Karjalasta ja jopa muuttaisivat sinne asumaan, saataisiin Karjalaa suomalaistettua. Miksipä ei, ongelmana vain on että Karjala pysyisi edelleen osana Venäjää. Tietysti on mahdollista että joskus tulevaisuudessa riittävästi suomalaistunut Karjala olisi helpompi liittää takaisin emämaahan, esimerkiksi jos asiasta pidettäisiin kansanäänestys. Todennäköisesti Venäjä kuitenkin vastustaisi tällaista suomalaistamista ja asettaisi jo hyvissä ajoin kaikenlaisia rajoituksia.
4. Neuvotteluratkaisu - Karjala takaisin yhteisymmärryksessä venäläisten kansa. Pitkä ja vaikea tie. Ensinnäkin pitäisi neuvotteluhalukkuutta löytyä sekä Suomelta että Venäjältä; niin kauan kun molemmat osapuolet katsovat ettei rajaepäselvyyksiä ole, ei ole mitään neuvoteltavaakaan. Kunhan vain saataisiin Suomessa tarpeeksi poliittista tahtoa Karjalan palautuksen taakse, voitaisiin sopivien poliittisten suhdanteiden vallitessa Venäjällä hyvinkin saada neuvottelut käyntiin.