Joku kirjoittaa järkeviä suomi24:ssä.
Pääsääntöisesti erittäin fiksua pohdintaa, lisään vain muutamia kommentteja.
Puhe rajan kulkemisesta liian lähellä Leningradia oli jo 1939 pelkkä tekosyy, mutta siihen kannattaa tietysti yrittää vedota. On paljon merkittävämpiä syitä olla yrittämättäkään täsmälleen vanhan rajan palautusta.
Tärkein niistä on Koiviston öljysatama. Öljy on niin tärkeää Venäjän taloudelle, että öljysatamista ei varmasti luovuta. Toinen hyvä syy on väestöpoliittinen: Palautettavalle alueelle jäävä väestö puolittuisi.
Repolalla ja Porajärvellä ei nykyään ole juuri mitään merkitystä kenellekään, mutta jos neuvotteluihin päästäisiin, niitä voisi käyttää takeina saavutetun neuvottelutuloksen pysyvyydestä: me pidämme Repolan ja Porajärven, te pidätte Koiviston ja Terijoen.
'Raja taajamiin asti' ei ole minusta mielenkiintoinen ajatus. Karjalan palautuksessa on kysymys ennen kaikea Viipurista, vaikka Sortavala ja Käkisalmi taatusti mahtuvatkin jokaiseen pakettiin, jossa Viipuri on.
Jos Talvisodan lopussa raja olisi vedetty siihen, missä rintamalinja kulki, minä en olisi täällä kirjoittamassa Terijoki takaisin -blogiin. Siinä välissä ehkä Jatkosotakin olisi saattanut jäädä käymättä.
Suomen kannalta se olisi ollut todella hyvä asia, venäläistenkin kannattaisi pohtia asiaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment