Palautus maksaa ja se on syytä tunnustaa

Karjala on juuri niin tärviöllä kuin voi odottaakin alueelta, joka on nauttinut puoli vuosisataa sosialismin siunauksista. Infrastruktuurin korjaaminen tuottaa julkisia menoja, joita ei pidä
vähätellä, tai kirjoitella ihan hölmöjä. Entinen Itä-Saksa on varoittava esimerkki, se on sotkenut Saksan talouden vuosikymmeniksi. Onneksi positiivinen esimerkki löytyy paljon lähempää,
eli tuosta lahden etelärannalta. Vaikka Virossa on silminnähden paljon ongelmia ja korjattavaa jäljellä, kehitys 15 vuodessa on ollut aivan fantastinen. Mikä oleellisinta, Viro ei ole tuhonnut Suomen taloutta. Se on varmaankin imenyt jonkin verran investointeja, jotka muuten olisivat tulleet Suomeen, mutta siitä on ollut myös monenlaista taloudellista hyötyä Suomellekin.

Tästä pitää ottaa oppia eikä palauttaa Karjalaa yhtä yksioikoisesti kuin Saksan yhdistyminen tehtiin. Jo Karjalan nykyinen väestörakenne sanelee, että sitä ei voida noin vain yhdistää muuhun Suomeen, vaan siitä on muodostettava pitkäksi aikaa, jollei pysyvästikin, autonominen alue (väestökysymyksen kannalta tästä kirjoitetaan lisää myöhemmin). Autonomia olisi myös taloudellinen, eli (luultavasti joitain poikkeuksia, kuten rajavalvontaa lukuunottamatta) julkinen talous rahoitettaisiin alueelta kerätyillä veroilla. Silloin suomalaisen veronmaksajan kukkaro ei kärsisi sen enmpää kuin se kärsii Virostakaan.
Jälleenrakennus ei toki sujuisi samalla vauhdilla kuin jos koko Suomen budjetti kipattaisiin Karjalaan, mutta tilanne olisi hyväksyttävä suomalaisten enemmistölle.

Toinen puoli asiaa on, että aivan kuin Virossakin, hinta- ja palkkatason pitäisi alkuun olla alhainen. Nykyisille asukkaille ei voi mennä lupaamaan suomalaista palkkaa välittömästi, vaan parempaa palkkaa kuin Venäjällä ja suomalaista palkkaa ehkä 10-15 vuoden päästä. Alempi kustannustaso pienentäisi jälleenrakenuksen kustannuksia ja houkuttelisi investointeja samalla tavalla kuin Viroon. Vaikka kustannstaso olisi korkeampi kuin Venäjällä, eiköhän suomalainen hallintokulttuuri riittäisi tekemään Karjalasta Venäjää houkuttelevamman investointikohteen.

Entäpä jos olemme ihan väärässä tässä, ja Karjala on oikeastikin se kultakaivos, johon jotkut tuntuvat uskovan? Ajatuskokeena olettakaamme, että Karjala palautetaan meidän oppiemme mukaan, ja olemme oleet ihan väärässä. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut: Palkat liukuvat heti muun Suomen tasolle, suomalainen minimipalkka ja yleissitovat työehtosopimukset otetaan heti käyttöön sellaisenaan,
budjetit yhdistetään ja vedetään Viipurista suora rahaputki Helsinkiin.

Jos sen sijaan satummekin olemaan oikeassa, mutta Karjala palautetaan siitä
piittaamatta, meillä on käsissämme ikuisessa lamassa viruva valtiontalouden musta aukko.
Käytännössä tästä ei onneksi ole pelkoa, koska palautussuunnitelmalla ei olisi
uskottavuutta eikä palautus onnistuisi ainakaan ilman vallankaappausta Suomessa.