Taas uusi väärä kartta

 Tämän kirjoittaja ei ilmeisesti sentään esiinny oikealla nimellään:

Suomen kapitalistien kärsittyä tappion talvisodassa ei Karjalan ns. ’luovutettuja alueita’ liitetty Venäjään. Nämä alueet liitettiin osaksi Karjalais-Suomalaista Sosialistista Neuvostotasavaltaa. Alueiden hallinta muuttui suomalaisemmaksi kuin valko-Suomen lahtarivallan alla.

 Jos tämä ei ole vielä tarpeeksi pönttöä, liitteenä on tämä kuva:

 

  Eipä hirveästi muistuta Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan rajoja, ja Äänislinna täydentää vaikutelman. Jos tämä on jotain, tämä on jatkosodan asemasotavaiheen rintamalinja. Viipuri ja Käskisalmi siirrettiin muuten sotien jälkeen Venäjään, ja koko tasavalta lakkautettiin turhanpäiväisenä 1956.

Että tämmösiä uusnatseja

 Twitterissä vaikuttava, mahdollisesti jopa omalla nimellään esiintyvä, vasemmistovaikuttaja valistaa meitä näin:

USA aseistaa Ukrainan vakinaisen armeijan ohessa myös useita neo-natsipataljoonia.

 

Kuvituksena on tämmöttinen kuvatus:

 

 Suattaapi olla uusnatseja vuan suattaapi olla olemattakii.  Lippu ja vaakuna ovat joka tapauksessa Karjalan tasavallan, eivät siis esimerkiksi Gallen-Kallelan suunnittelemat Itä-Karjalan vaakuna ja lippu. Ja tarkemmin katsottuna tuossa paperissa taitaa olla Z. Pataljoona ei siis ainakaan taistele Ukrainan puolella eikä varmaankaan ole USA:n aseistama.

Selitetäänpä nyt sitten tämäkin

 Tämmöinen kuvatus kiertää twitterissä, ja herättää hämmennystä:

Tätä olen ihmetellyt pienen ikäni. Ei kelvannut myönnytys, kun mieli halasi Suur-Suomea. 100 000 ukkoa kuoli ja valtio sen kuin kutistui. Sinänsä ei kovin kiinnosta, kun ei isällä ollut maata eikä mammonaa. Mutta mitä järkeä 🤔

 

 1/x, .. en itse asiassa ole nähnyt aikaisemmin tuollaista Itä-Karjalan karttaa, yleensä talvisodasta kertovissa kirjoituksissa mainitaan, että vaihdossa olisi saatu Repola ja Porajärvi -nimiset kunnat, joiden alue olisi ollut selvästi pienempi kuin kartassasi, ..

 

 

 Kartta on varsin provokatiivisen yksinkertaistettu, tarkoitettu kuvaamaan sitä, että rajojen siirrot ovat täysin toinen seikka kuin hurmehommeleihin säntääminen ja että aina voi neuvotella. Vain äärinationalistit ovat valmiit tappamaan pelkän 

maaperän ja jonkin vaakunan vuoksi.

 

 

Talvisodan alla Neuvostoliitto 'tarjosi' Repolaa ja Porajärveä vaihdossa, joka olisi katkaissut Suomen pääpuolustuslinjan.  Viron, Latvian ja Liettuan kohtalo näyttää, miten hyvä idea sopimus Neuvostoliiton kanssa oli. Tuo vasemmanpuoleinen karttaa tosiasiassa esittääkin Neuvostoliiton ja Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan sopimusta, jossa toteutettiin "Suomen ja Karjalan kansojen vuosisatainen haave, Karjalan kansan jälleenyhdistäminen sille sukua olevaan Suomen kansaan". Eli se siitä Suur-Suomesta.

Jaxuhali

 

Blogi on tukenut Ukrainaa lähettämällä terveisiä venäläisille.

Nyt sen sanoo Pravda

 Pravda luettelee Ukrainan lisäksi neljä muuta Euroopan maata, jotka Venäjä saattaa tuhota amerikkalaisten pahuuden tähden. Mukaan on päässyt myös Suomi:

Like Ukraine, Finland is one of the countries that can not exist without Russia's approval. This country, with a border stretching for over 1300 km, is an integral part of the US strategy to encircle Russia.

In 1948, Finland and the USSR signed an agreement in which the former saw its sovereignty, and the latter saw its security.

It is this agreement that Finland intends to violate by questioning its existence. Depending on the development of events (location of bases, missile launchers), Russia reserves the right to react up to the dissolution of this Nordic state.

All of the above scenarios are only hypothetical. Yet, Russia already admits that it is at war with NATO. Moscow will no longer impose any restrictions on itself.

Hyvä idea, mutta yllättävä ehdottaja

 

Italialais-suomalainen tietokirjailija Anton Monti avasi sanaisen arkkunsa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Twitterissä.

---

– Ukraina on pelastamassa Euroopan ja meidän arvoja. Pitääkö meidän ostaa jotain kranaatteja tai ammuksia ja signeerata niitä? Toki niin, jos haluamme. Mutta meidän pitäisi tehdä jotain enemmän.

Montin lääkkeet tilanteeseen ovat rautaa rajalle – ja sen yli.

– Se ei ole panssarivaunujen lähettämistä Ukrainaan. Se on meidän panssarivaunujen lähettämistä Venäjän maaperälle. Otamme takaisin sen mikä meille kuuluu. Viipurista Petsamoon. Suomi. Ainoa järkevä poliittinen projekti nyt.

---

Ilta-Sanomat tavoitti Montin, joka kertoi seisovansa twiittiensä takana.

– Olen täysin tosissani sen suhteen, että kaikkien pitää varautua tilanteeseen, jossa nykymuotoinen Venäjä tulee hajoamaan.

Hyvä idea, mutta väärä ehdottaja

 Karjalan liiton jäsenille on lähetetty viestejä, joissa kehotetaan käynnistämään keskustelu luovutetun alueen palauttamisesta Suomelle. Lisäksi on tullut viestejä, joissa pyydetään tukea itsenäisen Karjalan valtion perustamiseksi Venäjän Karjalaan. Näitä yhteydenottoja on tullut sosiaalisessa mediassa, sähköpostissa ja tekstiviesteinä tuntemattomilta lähettäjiltä, osa huonolla suomen kielellä, joten näyttää selvältä, että kyse on venäläisten trollaajien masinoimasta kampanjasta, jolla yritetään saada todistusaineistoa väitteille suomalaisten muodostamasta uhasta Venäjää kohtaan. Venäjällähän on jo vuosikausia levitelty kaikenlaisia kummallisia juttuja suomalaisten pahuudesta: Itä-Karjalan keskitysleireistä venäläisten lasten huostaanottoihin ja natsismista syyttelyyn. Luovutetun alueen palautukseenkin on suhtauduttu todellisena uhkana. Propagandapuheet ovat tietysti oma lukunsa, mutta välillä on vaikuttanut siltä, että Venäjällä pelätään enemmän Karjalan palauttamista kuin sitä Suomessa halutaan. Täytyy myöntää, ettei itselläni olisi mitään Karjalan palautusta ja Itä-Karjalan Venäjästä irrottamista vastaan, mutta ei kuitenkaan kannata mennä hyödyllisenä idioottina mukaan tuollaiseen laskelmoituun propagandapeliin. Karjalan liitto onkin varoittanut jäseniään reagoimasta viesteihin, ja tämä blogi tuskin ylittää uutiskynnystä, vaikka kuinka innokkaasti vaatisimme täällä Karjalaa takaisin. On se vain niin kummallista, kun Venäjä pitää oikeutenaan vaatia ja ottaa vaikka väkisin takaisin kaikkia niitä alueita, jotka joskus ovat hetkenkin olleet sen hallussa - ja vielä sellaisiakin, jotka eivät edes ole olleet - tai ovat olleet pelkästään mielikuvituksessa - mutta jos joku varovasti mainitseekin jotain Venäjän/Neuvostoliiton riistämistä alueista, on se heti jotain kamalaa satanisminatsismia.

Nyt Hesarikin osallistuu luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan sotkemiseen

 Evakko Unto Komonen rakensi tulitikuista menetetyn Karjalan kirkot. Joukossa myös Pyhän Neitsyen esirukouksen kirkko, Kizhin saari.

Лінія Маннергейма

 

Slaavilaiset kielet eivät ole ydinosaamisaluetta, mutta minun korviini tässä lauletaan Mannergeimista. Eli kieli olisi venäjää eikä ukrainaa. Että se venäjänkielisten kansanmurhasta.

Nyt se sanotaan suoraan: Jos Ukraina ei voita, seuraavaksi on Suomen vuoro

 Sekä äärioikeiston että äärivasemmiston arvostama sotilasanalyytikko (lue propagandisti) Scott Ritter on ruvennut suorapuheiseksi kun Venäjän sota ei ole mennyt niinkuin Strömsössä:

It’s hard to grasp what Ritter is saying here. Is he actually suggesting that Putin expand the current “special operation” into a full-blown World War? At one point, he casually opines that Russia will have to mobilize 1 and a half million men (Note: Russia currently only has 200,000 in Ukraine) if they want to prevail in Ukraine and then move on to Finland. It’s impossible to tell by Ritter’s tone whether he is simply making an objective observation of ‘what is needed’ to succeed or if he is making an explicit recommendation that he thinks Russia’s High Command should consider. I can’t answer that. 

 

 Onneksi on viitteitä, että sota menee edelleen huonosti, ja H'ersonin vapautus saattaa olla lähellä. Parhaassa tapauksessa Putinin elämäntyö Venäjän yhtenäisyyden pelastajana on mennyttä, ja tilanne muuttuu todella mielenkiintoiseksi...

Karjala-aktivismi ratsastaa jälleen

 Aikaisemmin kommentoimamme omituinen Karjala-aktivismi on saanut jatkoa twitterissä:

Suomalaiset kaipaa vissiin apua ajatustyössä, joten tässä tukikysymyksiä pohdittavaksi:

Jussi Halme @HalmeJus

Sep 10

Mitäs sanotte arvon Suomen naiset ja miehet, pitäiskö käyttää momentum hyväksi ja hakea Karjala takaisin?

 

Joitain kohtia voinee kommentoida:

 

 1. Mihin on Karjala kadonnut? Mistä arvon Suomen herrasväki ajatteli sen etsiä? Keneltä se on hukassa?

 

Katosi Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940. Löytyy nykyisin Venäjältä. On hukassa erinäisiltä sadoilta tuhansilta suomalaisilta, jotka evakuoitiin nykyisen rajan tälle puolelle.

4. Jos tulkitsette Karjalan oikeutetusti Suomelle kuuluvaksi alueeksi, haluan että kirjoitatte akateemiset kriteerit täyttävän tekstin, jossa seikkaperäisesti ja monelta kannalta perustelette ajatuksenne, huomioiden Karjalan alueen lukuisat kansat ja laajan historian.

 

Peusteluiksi  ottaisin keisarillisen manifestin Vanhan Suomen jälleenyhdistämisestä muun Suomen kanssa ja Tarton rauhansopimuksen. Lisäksi voisi mainita, että Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkääjäksi ja erotti.

Tehtävä pisteytetään, ja jokaisesta AKS-lähteestä lähtee miinuspisteitä. 

 

Eivät ole AKS-lähteitä, AKS perustettiinkin vasta 1922 eikä varsinaisesti liity Karjalan palautukseen.

Epäselväksi jää, onko tämä aktivismi pelkkää taukkiutta, vai ono sillä syvempiä tarkoitusperiä.

Talvisodan henki Ukrainassa

 

Karjala-sekoilua

Lukiessani juhannuksena Helsingin Sanomista muotoilija Yrjö Kukkapurosta kertovaa artikkelia pisti silmääni pari lausetta:

"Kukkapuron perhe muutti isän työn perässä Karjalasta Imatralle vuonna 1938. Se oli vain hetkeä ennen kuin Neuvostoliitto hyökkäsi Karjalaan...".

Aivan kuin sanoisi, että joku muutti Uudeltamaalta Porvooseen. Ymmärrän kyllä mitä kirjoittaja tarkoittaa, ja luultavasti/toivottavasti kirjoittajakin tietää, että Imatra on Karjalassa, mutta käyttää sanaa Karjala tarkoittamaan nimenomaan Karjalan menetettyä osaa (Joka muuten pitäisi saada takaisin!). Neuvostoliiton hyökkäys Karjalaan kuulostaa myös oudolta puolitotuudelta, koska hyökkäys kohdistui koko Suomeen, koko rajan pituudelta aina Petsamosta alkaen ja vielä pommitukset päälle länsirannikkoa myöten. Tietysti Karjala ja muut rajamaakunnat olivat ensimmäisinä tulilinjalla, ja runsasväestöinen Karjalankannas, johon puna-armeija keskitti enimmät voimansa, kärsi enemmän kuin harvaan asutut pohjoisemmat seudut - joissa sitä paitsi hyökkääjä ei pystynyt juurikaan etenemään Petsamoa lukuunottamatta.

Lisää epämääräistä Karjalaa tuli vastaan maanantain Hesarissa, jossa kerrottiin, että muusikko Muska Babitzinin äiti oli syntynyt Karjalassa vuonna 1917. Ehkä asia on monillekin selvä, mutta itse jäin miettimään oliko kyse Itä-Karjalasta vai silloisesta Suomen Karjalasta, ja oli pakko luntata Wikipediasta. Siinäkään ei mainittu paikkakuntaa, ainoastaan, että äiti syntyi jossain päin sitä osaa Suomen Karjalaa, joka jouduttiin luovuttamaan (Ja joka siis pitäisi saada takaisin!).

Myönnän, että itsestänikin tuntuu vähän nipottamiselta puuttua löysään terminologiaan artikkeleissa, jotka käsittelevät aivan muita asioita kuin Karjalan kysymystä, mutta ongelma liittyy isompaan sotkuun, jossa Itä-Karjala, perinteinen Suomen Karjala ja sen menetetty osa sekä nykyiseen Suomeen kuuluva osa Karjalaa tuntuvat menevän aivan sekaisin. Oma lukunsa vielä karjalan kieli ja suomen kielen karjalaismurteet, joiden todellisesta suhteesta aika harvalla vaikuttaa olevan ymmärrystä. Lisää sotkua tulee vielä ortodoksisen kirkon yksioikoisesta samaistamisesta karjalaisuuteen - mitä tässäkin blogissa on äskettäin käsitelty. Paljon varmasti voi selittää silkalla tietämättömyydellä, eihän suurin osa ihmisistä muutenkaan tiedä kovin paljon monista muistakaan asioista, mutta epäluuloisuuteen taipuvaisena tyyppinä en voi olla sulkematta pois myöskään tarkoituksellista vaikuttamista, jossa yritetään rakentaa sellaista mielikuvaa, että menetetty Karjala olisi alun perinkin ollut jokin erillinen, vieras, suorastaan puolivenäläinen alue omine kielineen ja kirkkokuntineen, ja siten uusi raja - vaikkakin väkivalloin vedetty - olisi jotenkin luonnollinen ja itsestään selvä. En usko, että nuo Hesarin toimittajat ja muut vastaavat olisivat tarkoituksella juonimassa, vaan toimivat korkeintaan "hyödyllisinä idiootteina", jotka ymmärtämättään pönkittävät vääristyneitä mielikuvia. Joten kerrattakoon vielä: Valtava enemmistö menetetyn Karjalan asukkaista oli suomenkielisiä luterilaisia, ja raja vedettiin ronskisti halki tiluksien ja pitäjien ilman mitään luonnollisia maantieteellisiä tai etnografisia perusteita. Sitä paitsi, jos Suomen ja Venäjän raja olisi vedetty tuollaisilla perusteilla, se sijaitsisi Äänisjärvellä.

Nykyajan karjalaisaktivismi, mitä ihmettä?

Nettijulkisuudessa on alkanut näkyä omituinen ilmiö, jossa karjalaisuus nähdään nimenomaan karjalankielisyytenä ja ortodoksisuutena ja selkeästi erillisenä suomalaisuudesta. Ensi silmäyksellä se vaikuttaa vain wokeilulta, jota ei voi parodioida. Olen aikuisten oikeesti nähnyt keskustelua siitä, miten suomalaisen tulee toimia syödessään karjalanpiirakoita, että ei syyllistyisi kulttuuriseen omimiseen.  Toisaalta, takana saattaa olla määrätietoisempikin yritys sotkea asioita.

Sota ei myöskään ole parantanut keskusteluilmapiiriä Suomen puolella. Vanhat sotatraumat nostavat päätään ja russofobia sen mukana. Russofobialla on pitkät perinteet karjalaisten suomalaistamisessa ja kulttuurin riistämisessä. Karjalaisten ’’siistiminen’’ alkukantaisista suomalaiseen ihannemuottiin sopiviksi on jättänyt syvät arvet, jotka eivät ole lähelläkään umpeutumista. Liika venäläisyys ja ortodoksisuus on pitänyt kitkeä pois, jotta sovimme silloiseen ja nykyiseenkin katukuvaan.

Kun näkee joka päivä sosiaalisen median kanavissa viliseviä r-slurreja, tuo se turvattomuuden tunteen mukanaan. Itselläni lisääntynyt russofobia on vaikuttanut siihen, etten uskalla kulkea kansanpuku päällä julkisilla paikoilla, sillä se tekee minusta näkyvän. Heti sen jälkeen, kun olen saanut rakennettua suhdetta ja parannettuani juurieni katkeamiseen liittyviä haavoja, on taas aika kätkeä osa minusta suojellakseni itseäni.

’’Karjala takaisin’’ -huudahdusta kuulee nyt myös enemmän kuin hetkeen. Siitä on tullut osa suomalaista isänmaallisuutta. Kuitenkin sen pohjalla on niin karelianismin kuin sodan jälkeisen rakentamiskertomuksen vahva omistajuuden tunne karjalaisuuteen. ”Karjala takaisin, vaikka väkisin” voi tuntua suomalaisesta hassun hauskalta (känni)huudahdukselta, mutta karjalaisena se toistaa vain samaa poliittista kaavaa, jossa meidän roolimme on ollut vain selviytyä. Sota ennen ja sota nyt toiseuttaa meidät toisten kansojen omaisuudeksi, ja yhteisömme revitään irti toisistaan ja piilotetaan.

 

 Minulle ei tule ensimmäiseksi mieleen pitää karjalaiseen kansanpukuun pukeutunutta ihmistä putinistina. Sen sijaan se kyllä tulee välittömästi mieleen jos joku puhuu russofobiasta. Karjalan palautuksesta puhuttaessa on aina ollut kysymys ennen kaikkea Viipurista, Sortavalasta ja Käkisalmesta. Suurin osa evakoista tuli tuolta alueelta, eikä ollut sen enempää karjalankielistä kuin ortodoksistakaan. Ovatko tällaiset jutut vain wokea hölmöyttä, vai onko tarkoitus jonkinlaisella informaatiovaikuttamisella sotkea sekä puheita Karjalan palautuksesta että mahdollista Karjalan tasavallassa esiintyvää separatismia?

PS Se kännihuudahdus muuten menee "Karjala takaisin vaikka juomalla!"

 

 

 

Onko Venäjä pääsemässä voitolle vai ovatko kommarit vain idiootteja?

 Sodan alettua, ihan surkeimpia tapauksia lukuunottamatta, kommarit ovat yleensä esittäneet puolueettomia sodan vastustajia, tyyliin "Lenin olisi ammuttanut sekä Putinin että Zelenskyn" (tämän toki uskon,  Lenin ei paljoa syitä kaivannut).  Nyt on kuitenkin alkanut näkyä selviä merkkejä asettumisesta Venäjän taakse.

 

 Onko tämä pelkkää hölmöyttä vai asettumista voittajan puolelle?

Anna Kuznetsova [nimi muutettu] on 25-vuotias ja opettaa venäjää Donetskin teknillisessä yliopistossa. Hän on aina asunut Donetskissa. Hän ei halua näyttää kasvojaan, koska hän pelkää kostotoimia perheenjäseniään kohtaan rintamalinjan toisella puolella, Ukrainan joukkojen hallitsemilla Donbassin alueilla. Nyt sisällissota on ollut käynnissä kahdeksan vuotta, ja siitä tuli kansainvälinen sota Venäjän liityttyä konfliktiin.

Miksi Donbass päätti nousta kapinaan Kiovan hallitusta vastaan vuonna 2014?

Donetskissa ja Luhanskissa, kuten muissakin Ukrainan kaupungeissa, ihmiset nousivat kapinaan vuonna 2014 vastauksena Euromaidaniksi kutsuttuun äärioikeistolaiseen uusliberaaliin vallankaappaukseen. Yhdysvaltain hallinnon tiedetään johtaneen vallankaappausta. Vuoteen 2014 asti Ukraina oli hyvin demokraattinen maa, niin demokraattinen kuin porvarillinen valtio voi olla. Ihmiset, varsinkin venäjämyönteisillä alueilla, ymmärsivät, mitä uusi hallitus toisi tullessaan: uusliberalistisia uudistuksia, äärimmäistä ukrainalaista nationalismia ja historiallista revisionismia.

(Toim. huom. haastateltava tekee kovan väitteen Yhdysvaltain roolista Ukrainan vallankaappauksessa, mutta Yhdysvalloilla on ollut kiistaton rooli nykyisen hallinnon valitsemisessa, aseistamisessa ja rahoittamisessa.)

Mielenosoituksilla oli kansanomainen luonne. Monet ihmiset järkyttyivät Odessan tapahtumista 2. toukokuuta 2014, kun äärioikeistolaiset militantit tappoivat 50 ihmistä poliisin tuella. Monet heistä poltettiin elävältä ay-talossa, ja palavasta rakennuksesta pakoon yrittäneet hakattiin kuoliaaksi.

Protestit vallankaappausta vastaan tukahdutettiin julmasti. Terrori alkoi Ukrainassa. Se huipentui sisällissotaan Donetskiin ja Luhanskiin perustettuja kansantasavaltoja vastaan.

Näitä tapahtumia todistaneena sanoisin, että suurin osa paikalla olevista kannatti ajatusta itsenäisyydestä. Niiden joukossa, jotka eivät tukeneet kapinaa, oli pääasiassa liikemiehiä, keskiluokkaan kuuluvia ja joitain älymystön edustajia. Toisin sanoen tuki erolle Ukrainasta tuli pääasiassa yhteiskunnan pohjalta, työväenluokasta.

Joskus näen, että länsimaisessa lehdistössä nämä tapahtumat esitetään etnisenä konfliktina venäläisten ja ukrainalaisten välillä. Minun nähdäkseni asia ei ole näin. Donbass on etnisesti hyvin monimuotoinen. Esimerkiksi minä olen niiden venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten jälkeläinen, jotka tulivat toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakentamaan aluetta. Tämä konflikti on pääasiassa ideologinen. Ihmiset eivät halunneet hyväksyä riippuvuutta Natosta ja Yhdysvalloista ja vastustivat Ukrainassa meneillään olevia ultraliberaaleja uudistuksia. He eivät halunneet venäjänkielisten sortoa eivätkä hyväksyneet [toisen maailmansodan aikaisten] ukrainalaisten natsi-Saksan yhteistyökumppanien ylistämistä. Täällä tunnetaan suurta myötätuntoa Neuvostoliiton menneisyyttä kohtaan. Mielestäni tämä on donbassilaisen identiteetin tärkein osa.

26. toukokuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat alkoi pommittaa Donbassia lentokoneilla. Tässä kohtaa ensimmäiset siviiliuhrit menettivät henkensä. Sitä ennen Ukrainan armeija alkoi tukahduttaa mellakoita muissa Donbassin kaupungeissa. Ukrainan valtio ei ole kutsunut tätä sisällissodaksi koko näiden kahdeksan vuoden aikana. Sitä kutsuttiin terrorismin vastaiseksi operaatioksi, vaikka Ukrainan armeija ja uusnatsipataljoonat, jotka lähetettiin tukahduttamaan kapinallisalueita, käyttäytyivät kuin terroristit: pommittivat asuinalueita, tuhosivat infrastruktuuria, riistivät ihmisiltä kansalaisoikeudet ja uhkailivat väestöä.

Miksi luulet Venäjän määrittelevän Ukrainan hallinnon natsihallinnoksi?

Tämä tulkinta on lähellä totuutta. Ukrainaan perustettiin oikeistolainen hallinto, joka oli samanlainen kuin latinalaisessa Amerikassa viime vuosisadalla. Se oli fasistinen prosessi. Viranomaiset käyttivät äärioikeistoa tukahduttaakseen poliittisia vastustajiaan. Historiallista revisionismia tehtiin valtion tasolla. Ukrainan [toisen maailmansodan aikaisia] natsi-Saksan yhteistyökumppaneita pidettiin sankareina. Uusnatsit loivat lapsille tarkoitettuja järjestöjä.

Donbassissa natsipataljoonat levittivät kauhua paikallisväestössä. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet Azovin, Aidarin, Donbassin ja Tornadon kaltaisten [aseellisten] yksiköiden rikoksia, mm. paikallisten asukkaiden kiduttamista, laittomia teloituksia, ryöstelyä ja seksuaalista väkivaltaa.

Huolimatta Minskissä allekirjoitetuista rauhansopimuksista, Ukraina jatkoi Donbassin alueen pommittamista, kuten venäläiset sanovat.

Kyllä, se on totta. Rintama-alueet kärsivät erityisesti. Nyt pommitukset jatkuvat. Olen nähnyt, että länsimaiset tiedotusvälineet julkaisivat joskus Donetskista kuvia ikään kuin ne olisivat [muualta] Ukrainasta. 

Ja onko totta, että itsejulistautuneen Donetskin kansantasavallan presidentti Aleksandr Zahartšenko, joka myös osallistui rauhanneuvotteluihin, kuoli pommissa, jonka Ukraina oli asettanut kahvilaan?

Luotan valtiomme turvallisuusministeriön virallisiin tietoihin.

Mitä luulet Donbassin asukkaiden ajattelevan Venäjän sotilaallisesta interventiosta?

Minulla on sellainen vaikutelma, että kansamme tuntee myötätuntoa Kiovan hallinnon panttivankeina pitämiä siviilejä kohtaan, mutta toivoo vihatun Kiovan hallinnon nopeaa tappiota. Olen iloinen siitä, että kansamme on suurimmaksi osaksi vailla vihaa ukrainalaisia kohtaan.

Venäjä käyttää sanaa ”kansanmurha” määrittelemään mitä Donbassissa tapahtui. Luuletko, että se oli kansanmurha?

Minusta tuntuu, että tämä on terminologinen kiista. Minusta sitä on parempi kutsua terroriksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä Ukrainan hallituksen rikollisia tekoja.

Mikään ei tunnu viittaavan Venäjän äkilliseen menestykseen.  Huhut päinvastoin väittävät, että Gerasimov olisi haavoittunut mikromanageroidessaan sotaa. Kyllä kysymys taitaa olla toisesta vaihtoehdosta. Onko vesi märkää? Onko paavi katolilainen? Käykö karhu paskalla metsässä?

Sarjassamme kommarien Venäjä-apologioita

 

Entäpä jos YK:n ihmisoikeusajattelu onkin voittajien väline pitää yllä Yhdysvaltain määrittelemää ja muillekin pakottamaa yksinapaista liberaalia maailmajärjestystä, siis USA vetoista kaupallista globalisaatiota? Eihän meillä ole olemassa taivaallista eikä luontoperäistä oikeutta vaan kaikki oikeus on ihmisten itsensä määrittelemää. Onko siis liberaali universalismi, ”historian loppu”, samalla kaiken muun, ellei kaiken loppu?

Jospa Kiina ja Venäjä liittolaisineen, jotka uskovat edustavansa enemmistöä maailman väestöstä ja jotka hallinnoivat keskeistä osaa vielä käyttämättömistä luonnonvaroista, haluavatkin tulkita uudelleen ihmisen vapaudet, tasa-arvon ja ihmisoikeudet – ei vain luonnonvaroiltaan köyhemmän vähemmistön, siis voittajien, vaan koko ihmiskunnan enemmistön ja ekosfäärin kannalta? Olisiko moninapainen järjestys, jonka tavoitteena on ”yhteisö koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle” (Xi Jinping) oikeudenmukaisempi vaikka se paikoittaisi meidät määrittämään uudelleen liberalistiset vapautemme, tasa-arvomme ja ihmisoikeutemme ekorealismin, siis koko ihmiskunnan ja ekosfäärin, kannalta?

 

Tuohon on nyt vaikea keksiä kommenttia.

Kiinnostavia kommentteja

 Ukrainan sotaa on monissa kommenteissa verrattu Suomen talvisotaan, jossa maan valtaamiseen pyrkineelle ylivoimaiselle viholliselle tuotettiin suuria tappioita ja sen eteneminen saatiin pysäytettyä. Tuossa analogiassa on myös toinen puoli, itsenäisyyden säilyttäminen suurten aluemenetysten hinnalla, mikä voi vielä tulla Ukrainankin kohtaloksi. Venäläiset eivät lähde vapaaehtoisesti pois valtaamiltaan alueilta, ellei Venäjällä tapahdu suurta poliittista muutosta. Tietysti on mahdollista ja toivottavaa, että talouspakotteiden ja sotatappioiden heikentämä Venäjä joutuisi perääntymään ja ukrainalaiset saisivat läntisen aseavun ja oman sitkeytensä voimin vallattua takaisin mahdollisimman paljon alueitaan, mieluiten myös aiemmin miehitetyn Krimin ja Donbasin. Ukrainalaisilla itsellään vaikuttaa olevan paljonkin uskoa sodan suotuisaan lopputulokseen, jopa selkeään voittoon. Parissa lukemassani haastattelussa oli vieläkin pitemmälle meneviä visioita. Ukrainalainen maanviljelijä totesi suomalaiselle toimittajalle, että sodan jälkeen tapaamme sitten vapautetussa Viipurissa. Ukrainan puolella sotiva valkovenäläinen vapaaehtoinen taas ennakoi sodan lopputulosta näin: "Ukraina voittaa tietenkin, Venäjä kukistuu ja Karjala palautetaan Suomelle".

Kaljaa ja sipsejä!

Sodan seuraamisen lomassa on perin rentouttavaa seurata sitä katastrofia, jonka sota ja sen synnyttämä NATO-keskustelu synnyttävät sekä äärivasemmalla että -oikealla.

 

 

Kumpi kartta toteutuu?

 Aikomus oli tämä:

Mutta onko tulos sittenkin tämä:

Luultavasti joku uskoo tätäkin

 

Taistelu Mariupolin hallinnasta on saanut symbolisia piirteitä.

Tämä 90-prosenttisesti venäjänkielinen ja venäjä-mielinen kaupunki on ollut pitkään Azovin natsi-pataljoonan miehittämä.

Suomen media näyttää ylimmistä kerroksistaan mustuneiden kerrostalojen kuvia väittäen rakennusten tulleen Venäjän pommittamiksi.

Totuus on toinen: Azovin natsipataljoonat ovat ottaneet rakennusten siviilit panttivangeikseen miinoittaen ympäristön, valloittaen rakennusten ylimmät kerrokset, joista käsin he tarkka-ampujiensa avulla ampuvat sekä venäläisiä sotilaista että estävät siviileitä pakenemasta. Siviilien nääntyminen nälkään ja janoon rakennusten kellareista ei näitä USA:n tukemia joukkoja kiinnosta.

Ilman natsiarmeijan väkivaltaa kaupunkilaiset olisivat toivottaneet venäläiset tervetulleiksi.

 

Venäläiset taisivat "erikoisoperaatiota" aloittaessaan uskoa, ja hyvä tuli.