Karjala-sekoilua

Lukiessani juhannuksena Helsingin Sanomista muotoilija Yrjö Kukkapurosta kertovaa artikkelia pisti silmääni pari lausetta:

"Kukkapuron perhe muutti isän työn perässä Karjalasta Imatralle vuonna 1938. Se oli vain hetkeä ennen kuin Neuvostoliitto hyökkäsi Karjalaan...".

Aivan kuin sanoisi, että joku muutti Uudeltamaalta Porvooseen. Ymmärrän kyllä mitä kirjoittaja tarkoittaa, ja luultavasti/toivottavasti kirjoittajakin tietää, että Imatra on Karjalassa, mutta käyttää sanaa Karjala tarkoittamaan nimenomaan Karjalan menetettyä osaa (Joka muuten pitäisi saada takaisin!). Neuvostoliiton hyökkäys Karjalaan kuulostaa myös oudolta puolitotuudelta, koska hyökkäys kohdistui koko Suomeen, koko rajan pituudelta aina Petsamosta alkaen ja vielä pommitukset päälle länsirannikkoa myöten. Tietysti Karjala ja muut rajamaakunnat olivat ensimmäisinä tulilinjalla, ja runsasväestöinen Karjalankannas, johon puna-armeija keskitti enimmät voimansa, kärsi enemmän kuin harvaan asutut pohjoisemmat seudut - joissa sitä paitsi hyökkääjä ei pystynyt juurikaan etenemään Petsamoa lukuunottamatta.

Lisää epämääräistä Karjalaa tuli vastaan maanantain Hesarissa, jossa kerrottiin, että muusikko Muska Babitzinin äiti oli syntynyt Karjalassa vuonna 1917. Ehkä asia on monillekin selvä, mutta itse jäin miettimään oliko kyse Itä-Karjalasta vai silloisesta Suomen Karjalasta, ja oli pakko luntata Wikipediasta. Siinäkään ei mainittu paikkakuntaa, ainoastaan, että äiti syntyi jossain päin sitä osaa Suomen Karjalaa, joka jouduttiin luovuttamaan (Ja joka siis pitäisi saada takaisin!).

Myönnän, että itsestänikin tuntuu vähän nipottamiselta puuttua löysään terminologiaan artikkeleissa, jotka käsittelevät aivan muita asioita kuin Karjalan kysymystä, mutta ongelma liittyy isompaan sotkuun, jossa Itä-Karjala, perinteinen Suomen Karjala ja sen menetetty osa sekä nykyiseen Suomeen kuuluva osa Karjalaa tuntuvat menevän aivan sekaisin. Oma lukunsa vielä karjalan kieli ja suomen kielen karjalaismurteet, joiden todellisesta suhteesta aika harvalla vaikuttaa olevan ymmärrystä. Lisää sotkua tulee vielä ortodoksisen kirkon yksioikoisesta samaistamisesta karjalaisuuteen - mitä tässäkin blogissa on äskettäin käsitelty. Paljon varmasti voi selittää silkalla tietämättömyydellä, eihän suurin osa ihmisistä muutenkaan tiedä kovin paljon monista muistakaan asioista, mutta epäluuloisuuteen taipuvaisena tyyppinä en voi olla sulkematta pois myöskään tarkoituksellista vaikuttamista, jossa yritetään rakentaa sellaista mielikuvaa, että menetetty Karjala olisi alun perinkin ollut jokin erillinen, vieras, suorastaan puolivenäläinen alue omine kielineen ja kirkkokuntineen, ja siten uusi raja - vaikkakin väkivalloin vedetty - olisi jotenkin luonnollinen ja itsestään selvä. En usko, että nuo Hesarin toimittajat ja muut vastaavat olisivat tarkoituksella juonimassa, vaan toimivat korkeintaan "hyödyllisinä idiootteina", jotka ymmärtämättään pönkittävät vääristyneitä mielikuvia. Joten kerrattakoon vielä: Valtava enemmistö menetetyn Karjalan asukkaista oli suomenkielisiä luterilaisia, ja raja vedettiin ronskisti halki tiluksien ja pitäjien ilman mitään luonnollisia maantieteellisiä tai etnografisia perusteita. Sitä paitsi, jos Suomen ja Venäjän raja olisi vedetty tuollaisilla perusteilla, se sijaitsisi Äänisjärvellä.