Valheella on lyhyet jäljet

"Ennen koiralta kusi loppuu ku ryssältä valheet". Ok, myönnetään, onhan tuo vähän rumasti sanottu, mutta minkä minä sille voin, että esi-isät ovat noin kärkevästi kiteyttäneet kokemuksiaan kanssakäymisestä itäisen naapurimaamme asukkaiden kanssa - eivätkä ihan ilman aihetta. Valehtelu kun tuntuu olevan Venäjällä maan tapa, ja mitä tiukempi poliittinen linja maassa vallitsee, sitä tolkuttomampia ovat jutut. Vanhemman sukupolven edustajilla lienee vielä hyvässä muistissa Neuvostoliiton irvokas virallinen tiedonvälitys iskulauseineen, propagandafraaseineen ja loputtomine valheineen. Kun itse kävin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa -Tallinnassa - 80-luvun alussa, tapaamani virolaiset valittivat, että heille vain valehdellaan ja valehdellaan koko ajan. Niinpä tuollaisen epäuskottavan, pelkkiin valheisiin perustuvan virallisen totuuden kääntöpuolena rehottikin villien huhujen ja kummallisten käsitysten aluskasvillisuus tavallisen kansan keskuudessa. Joskus Gorbatshovin aikana alkoi vaihe, jolloin Venäjän vallanpitäjien kanssa saattoi kommunikoida lähes järjellisesti, mutta Putin on vienyt Venäjän takaisin Neuvostoliiton houreiseen valehtelukulttuuriin. Maailmalla Venäjän uskottavuus on jo laajalti mennyt, Putinin sanomisia ottavat todesta vain kaikkein kaheleimmat - ja ovat ottavinaan ne jotka katsovat siitä hyötyvänsä tai vain haluavat provosoida. Venäjällä taas vellovat huhut ja salaliittoteoriat, usko virallisiin totuuksiin alkaa horjua. Valehtelu ei ole viisasta politiikkaa. Lisää analyysia on tässä Taloussanomien artikkelissa.