Tulin taas Uuden Suomen blogeissa osallistuneeksi keskusteluun ProKareliasta, ja pieni selventävä kertaus ProKarelian harhautumisesta on paikallaan:
Alunperin ProKareliakin tajusi, että isovanhempien taloudelliset menetykset eivät suomalaisten enemmistöä kiinnosta, mutta sen sijaan se, kestäisikö julkinen talous Karjalan palautuksen, kiinnostaa hyvinkin kovasti. Lisäksi ainakin Yrjö Pessi oli perehtynyt Porkkalan palautukseen, joten asian juridinen puolikin oli tiedossa. Siksi ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma sisälsi sen aika itsestäänselvän ajatuksen, että Karjalan maapohja siirtyisi palautuksessa valtion omaisuudeksi.
Kymmenisen vuotta sitten ainakin KareliaForumilla nousi muutaman nimeltä mainitsemattoman kiihkoilijan aloitteesta kapina tätä, kuten silloin kauniisti sanottiin, 'sosialismipykälää' vastaan. Kiihkoilijat kieltäytyivät johdonmukaisesti sen enempää kuuntelemasta kuin käyttämästäkään mitään rationaalisia argumentteja: ProKarelian puolustajien selitettiin kadehtivan karjalaisia (!) ja olevan neuvostobolshuja ja FSB:n agentteja. Täysin häikäilemättömästi väitettiin, että Karjalaan jäänyttä maaomaisuutta ei korvattu, vaikka asian voi tarkistaa mistä hyvänsä lähdeteoksesta. Ja kaikki argumentit siitä, että Karjalan palautuksen pitäisi tapahtua suomalaisten enemmistölle hyväksyttävillä ehdoilla, hukutettiin vuodatuksiin evakoiden kärsimyksistä.
Tiedossani ei ole, minkälaista painostusta netin ulkopuolella esiintyi, mutta lopulta ProKarelia käänsi selkänsä puolustajilleen, ja antoi pirulle sen proverbiaalisen pikkusormen: Reformisuunnitelmaa 'tarkistettiin' niin, että Eduskunta päättäisi aikanaan, mitä omaisuudelle tapahtuisi.
Koska lienee aika itsestäänselvää, minkä päätöksen Eduskunta aikanaan tekisi, oli tarpeen seuraavaksi suorittaa amputaatio ranteesta: Karjalan palautus -kirjassa omaisuus julistetaan palautettavaksi.
Sitten lähtikin jo käsi kyynärpäätä myöten: piti alkaa kuvitella, että omistusoikeus olisi nykyisinkin voimassa ja sitä voisi penätä takaisin oikeusteitse. Idean tuotteisti eräs aasinajaja, jonka piti tehdä asiasta lisurikin. Lisuri vain joutui ristiriitaan bisneksien kanssa, ja siksi ProKarelia on siitä hiljaa (tämä blogi ei). ProKarelia joutui myös kirjoittamaan aivan selvää valhetta Porkkalan palautuksesta perustellakseen kantaansa, mutta sitäkään ei valitettavasti huomionut kuin tämä blogi. Perusteluja kannalleen ProKarelia tarjoutui antamaan vain laskua vastaan.
Kun sitä kättä vielä oli olkavarren verran jäljellä, loppu piti antaa jo todella mielikuvituksekkaalla tavalla: Kuvittelemalla, että kiltti Neuvostoliitto oikeasti halusikin karjalaisten pitävän omaisuutensa, ja 27 artikla sodan takia takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta oikeasti tarkoittaakin tätä.
Alunperin ProKareliakin tajusi, että isovanhempien taloudelliset menetykset eivät suomalaisten enemmistöä kiinnosta, mutta sen sijaan se, kestäisikö julkinen talous Karjalan palautuksen, kiinnostaa hyvinkin kovasti. Lisäksi ainakin Yrjö Pessi oli perehtynyt Porkkalan palautukseen, joten asian juridinen puolikin oli tiedossa. Siksi ProKarelian alkuperäinen reformisuunnitelma sisälsi sen aika itsestäänselvän ajatuksen, että Karjalan maapohja siirtyisi palautuksessa valtion omaisuudeksi.
Kymmenisen vuotta sitten ainakin KareliaForumilla nousi muutaman nimeltä mainitsemattoman kiihkoilijan aloitteesta kapina tätä, kuten silloin kauniisti sanottiin, 'sosialismipykälää' vastaan. Kiihkoilijat kieltäytyivät johdonmukaisesti sen enempää kuuntelemasta kuin käyttämästäkään mitään rationaalisia argumentteja: ProKarelian puolustajien selitettiin kadehtivan karjalaisia (!) ja olevan neuvostobolshuja ja FSB:n agentteja. Täysin häikäilemättömästi väitettiin, että Karjalaan jäänyttä maaomaisuutta ei korvattu, vaikka asian voi tarkistaa mistä hyvänsä lähdeteoksesta. Ja kaikki argumentit siitä, että Karjalan palautuksen pitäisi tapahtua suomalaisten enemmistölle hyväksyttävillä ehdoilla, hukutettiin vuodatuksiin evakoiden kärsimyksistä.
Tiedossani ei ole, minkälaista painostusta netin ulkopuolella esiintyi, mutta lopulta ProKarelia käänsi selkänsä puolustajilleen, ja antoi pirulle sen proverbiaalisen pikkusormen: Reformisuunnitelmaa 'tarkistettiin' niin, että Eduskunta päättäisi aikanaan, mitä omaisuudelle tapahtuisi.
Koska lienee aika itsestäänselvää, minkä päätöksen Eduskunta aikanaan tekisi, oli tarpeen seuraavaksi suorittaa amputaatio ranteesta: Karjalan palautus -kirjassa omaisuus julistetaan palautettavaksi.
Sitten lähtikin jo käsi kyynärpäätä myöten: piti alkaa kuvitella, että omistusoikeus olisi nykyisinkin voimassa ja sitä voisi penätä takaisin oikeusteitse. Idean tuotteisti eräs aasinajaja, jonka piti tehdä asiasta lisurikin. Lisuri vain joutui ristiriitaan bisneksien kanssa, ja siksi ProKarelia on siitä hiljaa (tämä blogi ei). ProKarelia joutui myös kirjoittamaan aivan selvää valhetta Porkkalan palautuksesta perustellakseen kantaansa, mutta sitäkään ei valitettavasti huomionut kuin tämä blogi. Perusteluja kannalleen ProKarelia tarjoutui antamaan vain laskua vastaan.
Kun sitä kättä vielä oli olkavarren verran jäljellä, loppu piti antaa jo todella mielikuvituksekkaalla tavalla: Kuvittelemalla, että kiltti Neuvostoliitto oikeasti halusikin karjalaisten pitävän omaisuutensa, ja 27 artikla sodan takia takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta oikeasti tarkoittaakin tätä.
Lopputulos: Ei mitään uskottavuutta sen enempää Suomessa kuin Venäjälläkään, ja ylpeys estää tilanteen pelastamisen.
No comments:
Post a Comment