Karjala ym.

Kun puhutaaan viime sodissa menetettyjen alueiden takaisin saamisesta, käytetään usein ilmausta "Karjalan palautus" - ikään kuin olisi kysymys pelkästä Karjalasta eikä kaikista Neuvostoliiton ryöväämistä alueista. Tuskinpa Karjalan palautuksesta puhujat sentään ovat unohtaneet noiden muiden alueiden olemassaolon, he vain keskittyvät olennaiseen. Paitsi että "Karjala takaisin" on ilmaisuna nasevampi kuin jokin "luovutetut alueet takaisin", ovat nuo muut alueet Karjalaan verrattuina todellakin varsin vähäpätöisiä. Pinta-alansa, väestömääränsä, infrastruktuurinsa sekä historiallisen ja kulttuurisen painoarvonsa puolesta oli Karjala aivan omaa luokkaansa menetettyjen alueiden joukossa ja sen jääminen rajan taakse oli se varsinainen suuri ja korvaamaton menetys, jonka Stalinin rajapolitiikka Suomelle aiheutti. Jos muiden alueiden menettäminen merkitsikin Suomi-neidolle muutamien sormien ja varpaiden amputointia, niin Karjalan myötä raastettiin puoli sydäntä rinnasta.
Ei silti pidä unohtaa noita vaatimattomampiakaan alueita: Petsamoa, Sallaa ja itäisen Suomenlahden saaria, ja jos joskus päästään neuvottelemaan aluepalautuksista, täytyy nekin pitää mukana asialistalla.
Petsamo on - nikkelikaivosta lukuunottamatta - Venäjälle merkityksetöntä aluetta. Suomelle taas Petsamon takaisin saaminen merkitsisi yhteyden avautumista Jäämerelle ja satamaa sen rannalla. Saattaisivatpa jotkut kolttasaamelaisetkin vielä innostua palaamaan heimonsa entisille kotisijoille. Jos venäläiset olisivat muuten valmiita luopumaan Petsamosta, mutta eivät nikkelistä, voisi kaivoksen omistusjärjestelyistä sopia monellakin tavalla. Vaikka sitten pitäisivät venäläiset koko ehtyvän kaivoksen omistuksessaan, kunhan Petsamon muuten palauttavat.
Salla lienee kaikista menetetyistä alueista epämääräisin, vailla omaa selkeää identiteettiä, vain kaistale itäisen Metsä-Lapin korpea, jossa ei ole oikeastaan mitään erityistä. Komeaa seutuahan se on, ja sinnekin jäi monelta koti rajan taakse. Takaisin sopisi Sallakin saada. Venäläiset tuskin tarvitsevat Sallan aluetta, taisivat sen alun perin kaapata saadakseen Suomen rajan kauemmaksi Muurmannin radasta ja Kantalahdesta, millä seikalla ei ainakaan enää pitäisi olla mitään käytännön merkitystä.
Suomenlahden saaret - Suursaari, Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari ja Pien-Tytärsaari - voivat olla vaikeampia takaisin saatavia. Itse saaret eivät ole alueina merkittäviä ja aseteknologian kehitys on aikoja sitten tehnyt ne tarpeettomiksi Pietarin puolustuksessa, mutta venäläisten voi olla vaikea hyväksyä saarten myötä pitkälle siirtyvää aluevesirajaa. Venäjällähän on aina ollut traumaattinen suhde merelle pääsyyn, ja nyt kun Baltian maat ovat vapautuneet, joutuu Venäjän laivasto muutenkin taas seilaamaan tässä "suomalaisten lätäkössä", kuten Molotov aikoinaan asian ilmaisi.Venäjän neurooseista huolimatta pitäisi kaikki menetetyt saaret ainakin pyrkiä saamaan takaisin, mutta jos tinkiä täytyy, niin Suursaari vähintään.