Niille, jotka haluaisivat Karjalan takaisin, keskustelun päämääränä pitäisi olla sellaisten ratkaisujen löytäminen, jotka olisivat hyväksyttäviä sekä Suomelle että Venäjälle. Niillä taas, jotka missään tapauksessa eivät halua Karjalaa takaisin, ei pitäisi olla suurempaa kiinnostusta koko aiheeseen; Karjala ei valitettavasti todellakaan ole tulossa takaisin sellaista vauhtia, että olisi syytä panikoida ja rynnätä torjumaan sitä. Ikävä kyllä Karjala-keskustelun todellisuus ei ole aivan näin rationaalinen.
Esimerkiksi en nyt valitse suomi24:ää, koska muissakin kokouksissa siellä keskustelu pysyttelee visusti kaiken arvostelun alapuolella, vaan KareliaForumin, jonka oikeasti pitäisi edistää palautusta. Ikävä kyllä
menneiden vuosien keskustelu vaikuttaisi juuri joutuneen bittien taivaaseen teknisten ongelmien takia, joten havainnollisia linkkejä menneen keskustelun päättömyyksiin ei voi antaa. Juuri ennen teknisten ongelmien ilmenemistä keskustelijat alkoivat itsekin huomata tilanteen järjettömyyden, mutta diagnoosi keskustelun ongelmasta oli väärä, eli keskustelun tasottomuuden luultiin johtuvan nimimerkillä kirjoittamisesta. Nimimerkillä kirjoittava ei voi nostaa syytettä kunnianloukkauksesta, se on totta. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että valehteleminen, typerä tunteisiin vetoava retoriikka ja herjaaminen olisivat hyvää keskustelukultturia, jos itse kirjoittaa omalla nimellään ja vastustaja nimimerkillä. Olettaisi, että keskustelija, joka pystyy perustelemaan mielipiteensä rationaalisesti, myös tekisi sen ihan nimimerkeistä riippumatta. Kaikki erittäin kyseenalaiseen kielenkäyttöön syyllistyneet palautuksen kannattajatkaan eivät sitäpaitsi ole kirjoittaneet omalla nimellään.
Keskustelu on oikeastaan rappeutunut kahteen erilaiseen mutta yhtäläisen hyödyttömään haaraan. Ensiksi on 'keskustelu' palautuksen vastustajien kanssa, jossa ei ole pienintäkään toivoa siitä, että kumpikaan osapuoli muuttaisi näkemyksiään. Irvokaimmillaan sitä edustaa vuodesta 2002 forumilla viihtynyt
trolli, joka pystyy saamaan koko keskustelun näyttämään tekoälykurssin harjoitustyöltä. Jos palautuksen kannattajat eivät olisi menneet niin täydellisen halpaan, trolli olisi häipynyt saman tien eikä olisi viihtynyt neljää vuotta. Toiseksi on 'keskustelu' jossa fanaatikot taputtelevat toisiaan selkään yhteisen oikeassaolon
merkeissä. Tuloksena on kollektiivinen harha, jossa kuvitellaan Karjalan palautuvan, kun Venäjä haastetaan johonkin mystiseen 'ihmisoikeustuomioistuimeen'. Tuomioistuinta ei ole, ei ole haastemiestä viemään haastetta Venäjälle eikä olisi ulosottomiestä hakemaan Karjalaa takaisin vaikka juttu voitettaisiin. Ja vaikka tuomioistuin olisikin, maailmanhistorian, tai vaikka vain Neuvostoliiton, ihmisoikeusrikkomusten joukossa Karjalan menetys olisi kuitenkin niin kärpässarjaa, ettei se ehtisi käsittelyyn vuosisatoihin.
Karjalan menetyksen ei tarvitse olla maailmanhistoriallinen ihmisoikeusloukkaus, että haluaisimme Karjalan takaisin, haluamme Karjalan takaisin yksinkertaisesti koska se on tärkeä meille. Karjala ei palaudu puhdasoppisella fanaattisuudella vaan älyllä ja rohkeilla poliittisilla aloitteilla. Periaatteeksi sopii sama, jolla
Konstantin Päts aikanaan loi itsenäisen Viron: "Peame tantsima kasvõi vanakuradi vanaemaga."
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment