ProKarelia vs SAFKA

Nettiin on ilmestynyt uusi ilmiö, vastenmielisyydessään naurettava tai naurettavuudessaan vastenmielinen, Suomen Antifasistinen Komitea. Siihen kuuluu tuttua väkeä: pari vanhaa stallaria, sosiologi, jolla on ilmeisesti kompleksi siitä että on liian nuori vanhaksi stallariksi ja pappi, joka vaikuttaa yksinkertaisesti hölmöltä.

Muutama päivä sitten pappi hyökkäsi blogissaan Karjalan palauttajia vastaan, ProKarelia vastasi ja pappi jatkoi hyökkäystä SAFKAN blogissa. Keskustelua on aika vaikea seurata, koska papin lainausmerkkeihin laittamat lauseet eivät esiinny ainakaan ProKarelian kannanotossa. SAFKAlla ja ProKarelialla on itse asiassa paljon yhteistä. Oikeaa keskustelua ei juuri suosita, vaan väärinajattelevat julistetaan ihmisoikeuksien kieltäjiksi jne. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sama asianajaja on kusettanut kumpaakn osapuolta, ja pappi on asian jopa tajunnut. Kun muisti palailee pätkittäin, taidan arvata mistä oikeudenkäynnistä on kysymys, ja se ehkä selittää hieman papin levottomia juttuja

PS Tässä blogissa arvostellaan ProKareliaa usein ja ankarasti, eikä valitettavasti syyttä. Kun nyt jostain asiasta ollaan suunnilleen samaa mieltä kirjattakoon se rehellisesti ylös: ProKarelian ennuste Venäjän tulevaisuudesta tuntuu aika oikeaan osuvalta.

Blogi täyttää kolme vuotta - Missä on ProKarelian uho?

Blogi todellakin täyttää tänään kolme vuotta. Lukijamäärät tuntuvat olleen enimmäkseen kasvussa, tosin kovin, kovin loivassa. Varsinainen vaikutus Karjala-keskusteluun ei ole ollut kehuttava. Esimerkiksi vaivautuminen Kansallisarkistoon tutkimaan Porkkala-komitean papereita ei aikaansaanut muuta reaktiota kuin että ProKarelia keksi valehdella aiheesta suoraan ja myöhemmin jopa tarjoutui perustelemaan kantaansa erillistä laskua vastaan. Karu todellisuus hävittyjen oikeusjuttujen muodossa alkaa kuitenkin mahdollisesti tehdä sen, mihin blogissa esitetyt asiaperusteet eivät pystyneet. ProKarelian kannanotto NORD STREAM - MISSÄ SAKSAN UHO? tyytyy vain esittämään kohtuullisen asiallista kritiikkiä kaasuputkihanketta kohtaan. Sehän tosiaan vaikuttaa pikemminkin Venäjän vainoharhaisuuden kuin järkevien perusteiden tuotokselta. Silmiinpistävää on, että sanallakaan ei mainita enää älyttömyyksiä siitä, että putki kulkisi suomalaisten omistamien maiden halki. Myöskään ei mainita putken häiritsemiseksi keksittyä idioottimaista "kaivosvaltausta".

Vaikeneminen älyttömyyksistä ei kuitenkaan riitä. Umpikujasta on peräännyttävä näkyvästi. Paitsi että voodoo-oikeustiede on julkisesti hylättävä, etuosto-oikeus on palautettava ProKarelian palautussuunnitelmaan. Suomalaisten enemmistöä tuskin kiinnostaa, ovatko jonkun isovanhemmat kokeneet yli 60 vuotta sitten taloudellisia menetyksiä. Sen sijaan kyllä kiinnostaa, kestäisikö Suomen julkinen talous Karjalan palautuksen. Jos olen väärässä, Eduskunta voi Karjalan palautuksen yhteydessä helposti säätää lain, jolla lahjoitetaan maata evakoiden jälkeläisille. Sitä ennen pitäisi pikemminkin esittää valmiutta rahoittaa Karjalan palautusta kuin vaatia pikavoittoja, muuten Karjalan palautus ei saa koskaan suomalaisten enemmistön kannatusta.

Ei vieläkään mennyt perille

Patentteihin ja immateriaalioikeuksiin keskittyvä Sedyhin on ilmeisesti kokonaan unohtanut myös Venäjän ratifioimat kansainväliset omistukseen liittyvät lait ja sopimukset. Ne yksiselitteisesti kertovat, että suomalaiset ovat omistaneet ja yhä omistavat Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten metsät ja kiinteistöt.

Tätä asiaa on mm. professori, ent. kansliapäällikkö Kauko Sipponen hyvin selkeästi eräissä tilaisuuksissa tuonut esille. Hän toteaa, että julkisoikeudellisesti Karjala on tällä hetkellä Venäjän hallinnoimaa aluetta. Mutta yksityisoikeudellisesti suomalaiset edelleen omistavat alueella olevat kiinteistöt. Tämä julkis- ja yksityisoikeudellinen ero on tarpeen muistaa.

Asiantuntija Sedyhinkin kannattaisi opiskella Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sopimuksia sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäistä lisäpöytäkirjaa. Ehkäpä ko. sopimukset antaisivat hänelle lisää valaistusta maastopukukysymykseenkin.

ProKareliankin kannattaisi lukea nuo sopimukset ajatuksella läpi, ja varsinkin katsoa niiden allekirjoituspäivämäärät. EIT heitti jo odotetusti omaisuudenpalautushaasteen Ö-mappiin, joten se yksikäsitteisyys on pikemminkin toisin päin. Kauko Sipponenkaan ei voi asiaa vain "todeta", vaan "extraordinary claims need extraordinary evidence". ProKarelia on nyt maalannut itsensä nurkkaan omaisuushölmöilyllä, ja Karjalan palautuksen uskottavuus on todella vähissä. Avoin virheen tunnustaminen olisi hyvä idea.

Puutullit ja Karjala

Vaikka asia lienee sanomattakin selvä, niin väännetään vielä rautalangasta: Venäjä olisi nostanut puutulleja, vaikka Suomessa ei kukaan koskaan olisi viitannut puolella sanallakaan Karjalan palautukseen. Eikä siellä enää mitään kaverihintoja harrasteta, jopa Valko-Venäjälle myytävän öljyn hintaa on nostettu. Väyrynenkin kuvitteli pystyvänsä sopimaan asiasta toverillisesti vanhaan malliin, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin.

Desanttihälytys

Suoli24 paljasti äskettäin mielenkiintoisen vanhan ystävämme oikeussosiologian dosentin hengentuotteen:

Kukaan ei ole huomannut, että Venäjä on sodassa Suomeakin vastaan. Jostakin syystä Venäjä on päättänyt hävittää yhden tärkeimmistä teollisuudenaloistamme nostamalla puutulleja. Seurauksena on musta syksy 2008. Työttömien armeijat tuskin ymmärtävät nousta kapinaan. Ministerit ja diplomaatit eivät tietenkään ole saaneet mitään aikaiseksi, koska heitä ei asia kiinnosta. Kysehän ei ole heidän työpaikoistaan. Väyrynen heräsi selvittelemään asiaa melko myöhään. Meitä on jälleen kerran siunattu ennätyksellisen vähä-älyisillä poliitikoilla. Se on omaa syytämme, sillä jokaisella kansalla on juuri sellaiset johtajat, jotka he ansaitsevat. Valitettavasti kansa joutuu aina myös maksamaan johtajiensa virheistä.

Myös Saimaan kanavan vuokra on nostettu tähtitieteellisiin lukemiin. Miksi? Venäjällä olisi varmasti varaa myydä puuta Suomelle halvemmallakin kaverihintaan. Mutta se ei sitä tee. Se voisi tehdä, sillä asialla ei ole sille mitään todellista taloudellista eikä poliittistakaan merkitystä. Tuntuu siltä, että Suomi saa nyt maksaa jostakin. Suomalaiset diplomaatit, kenraalit ja poliitikot ovat vuosien varrella osanneet ärsyttää venäläisiä vaatimalla Karjalaa takaisin. Se on kyllä huomattu itänaapurissa. Suomen historian tyhmin poliitikko Riitta Uosukainen on peräti vaatinut Karjalaa takaisin tyhjänä. Hän ei edes ymmärtänyt pyytää anteeksi. Nyt se on jo myöhäistä.

Onkohan dosentin uusin hengentuote painettu Virossa sen takia, että venäläisetkin ovat alkaneet tajuta jotain? Kovin moni suomalainen ymmärsi väärin, mitä Uosukainen todellisuudessa sanoi, joten ei tietenkään ole mikään ihme, että dosentiltakin meni täysin ohi. Dosentin oma kielenkäyttö muuten on hauskassa dialektisessa suhteessa hänen loputtomaan intoonsa nostaa kunnianloukkaussyytteitä.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että eräs dosentin melko harvalukuisen ihailijakerhon jäsenistä kelpaa kirjoittajaksi ProKarelialle.

Päivän videoleike

Löytyipä tuollaista reipasta asevelitoimintaa.

Paniikkia ja vainoharhoja

Kuten aikaisemmin tuli kerrottua, anonyymi käyttäjä koneelta fwns5.eduskunta.fi kiirehti poistamaan Wikipediasta tiedon erään tietyn asianajajan idioottimaisesta yrityksestä nostaa kunnianloukkaussyyte hänen bisneksiään kriittisesti käsitelleestä blogikirjoittelusta. No, nyttemmin sekä kyseisen asianajajan yritys kumota KKO:ssa sotasyyllisyystuomioita, että yritys palauttaa tontti Viipurista entisen omistajan perilliselle, ovat päättyneet juuri niinkuin kunnianloukkauksesta syytetty bloginpitäjä ennusti. Eduskunnan tuntematon on yrittänyt tarmokkaasti pitää tämän tosiasian poissa Wikipediasta, ja onnistunut jo ylittämään keskustelun sensuurikynnyksenkin:

Erikoista että Kemppinen vaivautuu tai alentuu tällaiseen yhden toisinjattelijan solvaamiseen. Se on selitettävissä vain sillä, että hän on 60-lukulainen, suomettunut vanha pieru. Ei siedä toisinajattelua ja yrittää saada äärivasemmistolaiseen touhuunsa mukaan kaikki hinnalla millä hyvänsä.

Kemppinen tuskin on äärivasemmistolainen, eikä ole solvannut ketään. Ainoastaan sanonut ääneen sen että asianajan jutut ovat alusta lähtien epäonnistumaan tuomittuja, ja asiakkaita kustaan linssiin. Jos näin ei olisi, asianajaja ei olisi tarvinnut mitään kunnianloukkausyytteitä, pelkkä oikeusjutun voittaminen olisi riittänyt nolaamaan Kemppisen julkisesti ja tekemään asianajajasta kuuluisan.

Ehkä tuollaista soopaa suoltavien kannattaisi pitää vähän pienempää suuta solvaamisesta ja kunnianloukkauksista.

Noni, mitä minä sanoin

Kuten minä aivan äsken ennustinkin, EIT heitti suomalaisen omaisuudenpalautusjutun roskikseen. ProKarelian oli vielä kesällä varsinaisen harhaisen voitonvarma:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Nyt sitten on aivan eri kellossa:

EIT hyväksyi Venäjän kannan oikeusloukkauksessa

EIT:n päätös 10.10.2008 oli tämän farssin jatkoa. Silvennoinen toteaa päätöksestä: ”Päätös on EIT:n tapaan lyhyt ja mitään sanomaton. Siinä todetaan ainoastaan, ettei valituksessa ilmennyt ihmisoikeuksien loukkausta. EIT siten hyväksyi Venäjän oikeuslaitoksesta tulleen vastauksen, jonka mukaan tämä Viipurin tonttikiista on julkisen kansainvälisen oikeuden (public international law) asia.”

Niinhän se on. Asia on ratkaistu Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sopimuksissa, ennen kuin kumpikaan osapuoli oli allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, jonka ennustin jo pari vuotta sitten: ProKarelia on pannut koko arvovaltansa sellaisten tulkintojen taakse, joita mikään tuomioistuin ei tunnusta. Tästä farssista ovat hyötyneet vain Venäjä, ja muuan ahne asianajaja. Nyt alkaisi todella olla aika hakea kunnalliskodista uudet miehet palauttamaan Karjalan palautus järjelliseltä näyttäväksi projektiksi.

Olisikohan aika pikku hiljaa ajatella pikkuisen?

Viime vuoden tammikuussa eräs tunnettu blogaaja kirjoitti:

Toiseksi: sotasyyllisyysoikeuden tuomiota ei voi purkaa korkeimman oikeuden päätöksellä.

Jos rangaistustuomiot haluttaisiin purkaa, siitä olisi säädettävä laki - samanlainen kuin sodan päätyttyä "liittoutuneiden hyväksi toimineiden henkilöiden" päästämiseksi vankiloista ja turvasäilöistä.
---
Soltasyyllisyysoikeuden ei ole edes väitetty toimineen vastoin sitä erikoislakia, jolla Ryti ja ne muut tuomittiin. Kysymys ei siis koskaan ole ollut lain oikeasta tulkinnasta. Puhetta on ollut lain "oikeudettomuudesta", joka ei kai voi tarkoittaa muuta kuin perustuslain vastaisuutta tai sanotaan nyt yleisten oikeusperiaatteiden vastaisuutta, vaikka ei se 1940-luvulla ollut peruste jättää lakia soveltamatta.

Voisiko korkein oikeus todeta perustuslain säätäisjärjestyksessä annetun lain perustuslain vastaiseksi?

Ei voisi.

Sellaisessa tilanteessa ainoa keino on uusi laki.

Sellainen tilanne ei kuulu tuomioistuimelle.

No, nyt tuli sitten korkeimman oikeuden hylkäävä päätös:

Korkein oikeus (KKO) on tänään antanut päätöksen, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkaminen ei kuulunut KKO:n toimivaltaan. Tuomio oli annettu muun ohella ministerinä toimineelle Väinö Tannerille helmikuussa 1946.

KKO katsoi päätöksessään, että sotasyyllisyysoikeuden perustaminen ja sotaan syyllisinä pidettyjen rankaiseminen tapahtui sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisina.

Sotaan syyllisten rankaisemiseksi säädettiin erityislaki. Lakiin ei sisältynyt säännöstä, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeuden tuomioon olisi mahdollista hakea muutosta. KKO vastusti lain säätämistä vuonna 1945 antamassaan lausunnossa.

Poikkeuksellisen taustan vuoksi ei KKO:n mukaan ollut perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä yleisten tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta.

Se siitä. Tässä asiassa ei ole enää oikeusasteita käytettävissä. Oikeusjuttu ei ole edistänyt Karjalan palautusta pätkääkään. Ainoa hyötyjä on sopan keittänyt asianajaja, joka tähän mennessä ei ole voittanut ainoatakaan aihepiiriin liittyvää juttua. Lisää häviöitä lienee tulossa hyvinkin pian, sillä EIT on jo tyrmännyt nykyisen Puolan alueelta tulleiden evakoiden rahastusyrityksen:

55. The Court’s jurisdiction ratione temporis covers only the period after the date of ratification of the Convention or its Protocols by the respondent State. From the ratification date onwards, all the State’s alleged acts and omissions must conform to the Convention or its Protocols and subsequent facts fall within the Court’s jurisdiction even where they are merely extensions of an already existing situation (see, for example, Broniowski v. Poland [GC], (dec.), no. 31443/96, § 74 et seq., ECHR 2002-X, with further references).

Accordingly, the Court is competent to examine the facts of the present case for their compatibility with the Convention only in so far as they occurred after 10 October 1994, the date of ratification of Protocol No. 1 by Poland. It may, however, have regard to the facts prior to ratification inasmuch as they could be considered to have created a situation extending beyond that date or may be relevant for the understanding of facts occurring after that date (ibid.).

56. A continuing violation of the Convention – a situation which originates before the entry into force of the Convention but continues after this date – has effects on the temporal limitations of the Court’s jurisdiction. In particular, such situations as a continuing and total denial of access to and control, use and enjoyment of property as well as any compensation for taking property may fall within this notion, even if they stemmed from events or laws that occurred before the ratification of the Convention or the Protocol (see, inter alia, Loizidou v. Turkey (merits and just satisfaction) judgment of 18 December 1996, Reports of Judgments and Decisions 1996-VI, § 41 et seq.; and Cyprus v. Turkey [GC] no. 25781/94, §§ 187-189, ECHR 2001-IV).

57. However, as the Court has consistently held, in particular in the context of expropriation measures effected in connection with the post-War regulation of ownership relations, the deprivation of ownership or another right in rem is in principle an instantaneous act and does not produce a continuing situation of “deprivation of a right” (see, among many other authorities, Malhous v. the Czech Republic [GC] (dec.) no. 33071/96, ECHR 2000-XII; Smoleanu v. Romania, no. 30324/96, 3 December 2002, § 46; Bergauer and Others v. the Czech Republic (dec.), no. 17120/04, 4 May 2004; and Von Maltzan and Others v. Germany [GC] (dec.), nos. 71916/01, 71917/01 and 10260/02, § 74, ECHR 2005-V).

EIT:n jälkeen ei ole enää oikeusasteita. Ehkä sen tappion jälkeen joku alkaa ajatella, kannattaako kyseiselle asianajajalle enää lahjoittaa rahaa toivottomien juttujen ajamiseen. ProKarelian puolestaan täytyy alkaa vakavasti pohtia uskottavuutensa palauttamista.

Jalat tukevasti irti maasta

ProKarelia on valitettavasti taas julkistanut kannaonoton, jota on pakko kommentoida. (Kommentoitavat katkelmat eivät välttämättä ole samassa järjestyksessä kuin alkutekstissä.)

Suomen Karjalasta luopumispäätökset eivät ole virallisia

Oikeudessakin voidaan joitain asioita sovitella, mutta lähtökohtana on aina koko rikoksen selvittäminen ja korjaaminen. On rikoksia, joissa ei sovitella. Henkeen kohdistuneet rikokset tuomitaan, eikä niissä lähdetä miettimään etukäteen, voitaisiinko vaikka 1/3 uhreista jättää rangaistuksen määrittämisessä ulkopuolelle.

Oikeusvaltiona melkoisen outo lintu on sellainen maa, joka päättää, että jätetään nyt nämä rikokset kokonaan tutkimatta ja tuomitsematta, kun tuo rikoksentekijä on noin suurikokoinen. Tosin näin näyttää tähän saakka Suomen valtionhallinto ja oikeuslaitos Karjalan kysymystä tarkastelleen.

Erikoisinta tässä on se, ettei aluepäätöksiä ole tehty virallisesti. Suomesta ei tiettävästi löydy ainuttakaan poliittista virallista päätöstä siitä, ettei palautus kuulu ohjelmaan, ellei sellaiseksi lueta kiertoilmaisua, ettei Suomella ole mitään aluevaatimuksia Venäjältä. Mistä pöytäkirjasta tämä ilmaisu perusteluineen ja päätöksineen löytyy? Entä eduskunnan päätös maa-alueen menetyksestä?

Käsittämätöntä tekstiä. Tässä on nyt kerta kaikkiaan kysymys asioista, joita ei voi käsitellä oikeudessa eikä sinne kuuluvin käsittein. Eduskunnan päätökset maa-alueen menetyksestä löytyvät eduskunnan hyväksymistä rauhansopimuksista. Sen jälkeen ei todellakaan tarvitse tehdä äätösä, että palautus ei kuulu ohjelmaan. Vain palautuksen kuulumisesta ohjelmaan pitäisi päättää.

Jo edellisen perusteella on selvää, että neuvottelujen lähtökohtana voi olla vain Tarton rauhan 1920 rajojen palauttaminen. Ne olivat itsenäisen Suomen ja Neuvostoliiton kohtuullisen yksimielisesti ja ilman sodanuhkaa sovitut rajat, jotka oli tarkoitettu ikuisiksi ajoiksi. Neuvostoliiton ikuisuus kesti vajaa parikymmentä vuotta.

Jos koko alue ei ole neuvottelujen lähtökohtana, tehdään perustavaa laatua oleva oikeusloukkaus niitä kohtaan, joiden maa-alueet jäisivät edelleen Venäjän hallintaan. Samalla luotaisiin vahva pohja konfliktin jatkumiselle.

Toki se voi olla neuvottelujen lähtökohtana, mutta entä jos Venäjä ei suostu siihen, mutta suostuisi pienemmän alueen palauttamiseen? Käsketäänkö pitää samantien koko Karjala? Jos Karjala palautetaan, se palautetetaan Suomelle, ja Suomen, demokraattisten valtioelimiensä kautta on päätettävä palautussopimuksen hyväksymisestä. Jos koko aluetta ei palauteta, tulokseen on tietenkin lupa olla tyytymätön, mutta sen väittäminen oikeusloukkaukseksi on mieletöntä. Jos joku siinä tilanteessa lähtee jatkamaan 'konfliktia', asia kuuluu poliisille ja oikeuslaitokselle.

Etukäteistinkiminen alueista on koomista

Mikäli Suomi esittäisi Venäjälle rajaneuvotteluja, joissa se itse valmiiksi tinkisi alueesta, se ilmeisesti tuottaisi venäläisille hersyvät naurut. Kun uhri ja saamamies etukäteen itse tinkii vaatimuksistaan, ennen kuin mitään neuvotteluja on edes aloitettu, on tilanne koominen ja traaginen.

Millä lihaksilla me voisimme vaatia Venäjältä mitään. Venäjä pitää saada kiinnostumaan neuvotteluista, ja sitä voi edistää vain laskemalla vaatimuksia ja nostamalla omia tarjouksia. Koska Suomikaan ei ole kovin kiinnostunut asiasta, myöskään Suomen suuntaa ei pitäisi heitellä huolettomia vaatimuksia.

Jos neuvotteluissa tullaan siihen tulokseen, että jokin alue jäisi Venäjän haltuun, on samantien neuvoteltava pois jäävää aluetta vastaava korvaus. Se korvaus ei voi olla samanlainen kuin ennen talvisotaa ollut Neuvostoliiton ehdotus, jossa kukoistava kaupunkialue haluttiin vaihtaa huonosti hoidettuun metsäalueeseen. Suomi ei ole joustamaton neuvottelija, joten ratkaisumahdollisuuksia korvaavien alueitten suhteen varmasti löytyy.

Kukoistava kaupunkialue? Karjalassa ei ennen sotia ollut muita kaupunkeja kuin Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala. Nyttemmin toki on, mutta sen kukoistuksen kanssa on niin ja näin. Neuvostoliiton ehdotuksen vika ei ollut alueissa, vaan siinä, että vaihto olisi katkaissut Suomen pääpuolustuslinjan, ja sopimuskumppani oli perin epäluotettava. Venäjä olisi vielä Talvisodan jälkeen voinut estää Jatkosodan, jos se olisi jättänyt rajan Viipurin itäpuolelle. Kaikki alueet eivät todellakaan ole yhtä arvokkaita.

Omien maitten ostaminen on järjetöntä

Ehkä kaikkein typerryttävin ehdotus on pakkoluovutettujen maitten takaisinostaminen. On vaikea löytää sellaiseen toimenpiteeseen mitään logiikkaa. Miksi me ostaisimme omat alueemme takaisin? Ne alueet kuuluvat meille kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Ehkä siksi, että ne kansainväliset sopimukset eivät enää ole voimassa, eikä Venäjä varmaankaan palauta mitään pelkästään kiltteyttään. ProKarelia jauhaa aina win-win -ratkaisuista, mutta ei ole tosissaan esittänyt mitään, mitä Venäjä hyötyisi palautuksesta. Maksu olisi suoraviivainen tapa tuottaa sitä hyötyä.

PS. ProKarelian reformisuunnitelmassa oli suosiolla jätetty Terijoki ympäristöineen palautuksen ulkopuolelle, mutta ProKarelia olikin silloin vielä järkevien ihmisten johtama.

Sarjassamme käsittämättömiä ideoita

Nord Stream -kaasuputken vetäminen Itämeren pohjaan ei vaikuta mitenkään loistoidealta, Suomella, Virolla ja Ruotsilla on asiasta ihan perusteltua sanomista. Aluepalautus ry:n suunnalta tullut idea hankkeen torpedoimiseksi on kuitenkin omaa luokkaansa:

Anonyymit suomalaiset 'liikkeenharjoittajat' ovat jättäneet valtaushakemuksen Helsingin edustalle kaasuputken reitille, ja kuvittelevat voivansa sen perusteella kieltää putken rakentamisen ja saavansa siihen apua poliisilta ja armeijalta. Hakemuksen jättäjiä edustaa entuudestaan tuttu asianajaja, joka on ennenkin lukenut lakeja ja sopimuksia kuin piru Raamattua. Kaivoslakia täytyy todellakin lukea sangen luovasti, jos siitä saa ulos moisen tulkinnan.

Valtaajalla on oikeus tässä luvussa säädetyillä ehdoilla toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten.

Ei mitään mainintaa "yksinoikeudesta". Juttu lentää roskikseen, Karjalan palauttajat leimautuvat jälleen kerran idiooteiksi, ja asianajaja itkee koko matkan pankkiin. Venäjä tuskin vaivautuu edes ärsyyntymään.

Pakollinen vitsi: Mies tulee aivokauppaan.

-Onko teillä insinöörin aivoja?
-Kyllä on.
-Mitä ne maksavat?
-10 euroa gramma.
-Entä onko asianajajan aivoja ja mitä ne maksavat?
-Kyllä on, ne maksavat1000 euroa gramma.
-Kuinka ne voivat olla niin hirveän kalliita?
-Tietäisitte, miten monta asianajajaa täytyy tappaa, että saisi gramman aivoja.

PS Nyt Prokareliakin meni sitten julkaisemaan tämän 'uutisen'.

Bronzemember

Vanha ystävämme sosiologi on aktivoitunut vaihteeksi eteläistä naapurimaatamme vastaan, ja sivunnut siinä samalla myös Karjalan palautusta:

Suomessa oli paljon revansistista mielialaa 1990-luvulla, mutta tilanne on nyt helpottunut. Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".

Tämähän on tietysti totta. Itse asiassa olen Suomessakin törmännyt taukkeihin, jotka eivät tajua eroa luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan välillä. Ihmetyttää vain, miksi Pietarissa vuosia asustellut ja paljonkin Venäjän lehtiin myös Karjalan palautuksesta kirjoitellut sosiologi ei ole saman tien korjannut tätä vähintäänkin kiusallista väärinkäsitystä.

Puppugeneraattori taas vauhdissa

ProKarelia on taas intoutunut suoltamaan artikkeleita nettiin. Ensin piti syyttää sekä perusinsinööriä, että pääministerin isää yllytyksestä rikokseen. Ikävä kyllä kyseistä rikosta ei ole olemassa muualla kuin ProKarelian häiriintyneessä mielikuvituksessa (jos olette eri mieltä, yrittäkää toki nostaa oikeusjuttu, lupaan seurata yritystä mielenkiinnolla. No, tämä kaikki on valitettavasti vanhastaan tuttua. Sittemmin ProKarelia on taas saavuttanut uusia älyttömyyden sfäärejä:

Suomalaisten on itse luotava historialliselle mahdollisuudelle todellinen tilaisuus. Sitä ei ole aidosti koskaan yritetty. Mutta se on yrittämisen arvoinen asia. Kekkonen omi aikanaan Karjalan palautuksen omaksi asiakseen ja hätisti toiset pois sen kysymyksen ääreltä.

Tässä Kekkonen teki mahdollisesti pahan virheen. Hän ei lainkaan käyttänyt hyväkseen kansan suurta tukea. Hänen aikanaan maa ei vielä ollut suomettunut, joten suurin osa kansasta olisi riemumielin noussut Kekkosen hätistelemänä barrikaadeille sekä kuvaannollisesti että fyysisesti. Karjalan palautus olisi saanut vahvan palon ihmisten mieliin. Naapurimaassakin olisi havaittu, että siellä kansa yksituumaisesti ajaa palautusasiaa.

Neuvostoliittoako olisi kiinnostanut Suomen yleinen mielipide? Ei hyvää päivää. Moinen olisi kaatanut Kekkosen palautusyritykset välittömästi. Vielä suuremmalla syyllä on kysyttävä, miksi ProKarelia itse ei ole kiinnostunut saamaan kansan tukea palautuksen taakse. Muistakaamme, mitä eräs riemuidiootti, joka on viime vuodet vaikuttanut ProKarelian linjauksiin aivan liikaa, jo vuosia sitten kirjoitti:

"Mielestäni Suomen raja on määritelty jo 1920 Tartossa, eikä sen rajan palauttaminen mielestäni tarvitse "kannatusta". Se on Suomen raja. Piste." (Toimivaa linkkiä ei enää ole, mutta kyllä tuo ProKarelian arkistoista varmaan löytyy.)

Tähän liittyen, ProKarelia on enemmän ja enemmän suuntautunut yrityksiin 'palauttaa' omaisuutta ihmisille, joiden isovanhemmat sitä sodan takia menettivät. Vaikka moinen touhu olisikin juridisesti perusteltua, se eimtodellakaan ole omiaan synnyttämään kannatusta yleisessä mielipiteessä; se on parhaimmillaan EVVVK, pahimmillaan vastenmielistä ahneutta. Ei ihme, että ProKareliakin alkaa vähitellen huomata, että homma sei suju, ja uskotella, että takaiskut kuuluvat asiaan.

Tyhmyyden huippua etsimässä

Blogissa on pitemmän aikaa seurattu erään asianajajan ihmeellisiä seikkailuja. Kyseisen asianajajan piti ensin olla tekemässä lisuria, jossa todistetaan omistusoikeuden säilyneen Karjalassa. Jostain syystä lisurista ei sittemmin ole kuultu mitään. Sitten asianajaja yritti turhaan viedä tulkintaansa EIT:hen. Sitten olivat vuorossa venäläinen oikeusistuin ja Pietarin hovioikeus. Seuraavaksi ollaankin taas kiusaamassa EIT:tä. Jotta tämä ei olisi jäänyt idioottimaisuuden huipuksi, asianajaja yritti nostaa kunnianloukkaussyytteen, kun erään oikeustieteen professorin blogissa käsiteltiin hänen bisneksiään aika suorasukaisesti.

Kyseinen asianajaja on onnistunut kyseenalaisin ansioin pääsemään myös Wikipediaan, ja
kunnianloukkausfarssikin oli noteerattu artikkelissa. Kunnes se yllättäen katosi. Poisto tehtiin ilman käyttäjätunnusta tai turhia selityksiä koneelta nimeltä fwns5.eduskunta.fi. Samalta koneelta on 'paranneltu' myös erinäisiä poliitikkoja käsitteleviä Wikipedia-artikkeleja. Voiko joku todella olla noin uskomattoman hölmö, vai onko kyseessä salajuoni skandaalin aikaansaamiseksi?

Karjala, Georgia ja Tervo

Jari Tervo on ottanut esiin Karjalan palautuksen Georgian tapahtumien valossa:

Karjalansa takaisin saaneen Suomen asema olisi tukala. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä Venäjä kuuntelisi tarkalla korvalla Suomen venäläisvähemmistön huolia. Niitähän riittäisi. Kohta asia annettaisiin sotilaitten käsiin. Pian nähtäisiin, miten pysäytetään kenttäoloissa tankki suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliitikkojen keksimällä vallankumouksellisella aseella, nato-optiolla.

Tämä ansaitsee muutaman kommentin:

1) Karjalan palautuksesta ei pidä yrittääkään keskustella muuta kuin suhteellisen luotettavana pidettävän Venäjän johdon kanssa.

2) Palautuksen yhteydessä alueelle jäävän väestön asemasta on sovittava huolellisesti, ja Suomen on noudetatettava sopimusta pilkuntarkasti. On luotava tilanne, jossa Karjalaan jääneet venäläiset eivät kaipaa Venäjää. Suomelta moinen saattaa onnistua pikkuisen helpommin kuin Georgialta.

3) Tekosyy on tekosyy on tekosyy. Suomessa on joka tapauksessa kasvava venäläisvähemmistö. Jos Venäjä haluaa tekosyyn konfliktille, sellainen löytyy kyllä. Jollei venäläisvähemmistöstä, niin siiten vaikka Pietarin läheisyydestä, jonka tekosyyn Tervo näyttää ottavan vakavasti.

Sota on harvemmin hyvä idea

Kaukasian viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet lievästi sanottuna huolestuttavia. Tuskinpa kysymys on siitä 'tulevasta sodasta', jota eräs seinähullu ProKarelian häntäkärpänen kaksi vuotta sitten manasi. Georgia on mennyt iskemään päänsä todella lujaa seinään. Mielenkiintoista on se, että myöskäänVenäjä ei ole toiminut mitenkään hirveän järkevästi. Kansojen itsemääräämisoikeuden nostaminen yli rajojen loukkaamattomuuden ei ehkä pitkällä tähtäimellä ole Venäjän kannalta kovin edullista. Vielä pahempi juttu saattaa kuitenkin olla kriisin vaikutus Venäjän talouteen. Jos pörssikurssit laskevat vähänkin enemmän, Venäjällä saattaa olla edessä hirvittävä romahdus, kun lainojen vakuudet liukenevat. Nykyhallinnon kannatuksen katoaminen, ja uusi hajoamiskehitys saattaa olla lähellä. Silloin meidän pitäisi olla valmiita tukemaan Venäjän vakautta, mutta ei mihin hyvänsä eikä mihin hintaan hyvänsä, vaan menneiden vääryyksien rauhanomaisen korjaamisen puolesta.

Rasitttavaa, kun ei ole muita aiheita kuin ProKarelian hölmöys

ProKarelia aiheutti aikanaan ehkä jopa kohtalokkaan vahingon Niinistön vaalikampanjalle levittelemällä yhtä älytöntä kuin perätöntäkin tarinaa Halosen vappupuheesta. Tätä menoa Halosen kiitollisuus ei kyllä kauaa kestä. Halonen oli nimittäin yrittänyt selittää, että Venäjän puutullit todellisuudessa tuottavat Venäjälläkin vahinkoa:

Jos ja kun Venäjä asettaa puunviennille korkeat 50 euron tullit, se voi lopettaa lähes kokonaan nykyisen noin 12 miljoonan kuution vuosittaisen puutuonnin Suomeen. Puun tuonnin loppuminen iskisi Venäjällä pahimmin Karjalan talouteen.

ProKarelia osoitti puutteellista lukutaitoa:

Suomeen on tuotu puuta noin 12 milj. kuutiometriä vuosittain. Puutulliasia, kuten kaikki muutkin merkittävät asiat, päätetään pääministeri Vladimir Putinin hallinnossa. On ihmetelty, eikö Venäjän johtoa kiinnosta esim. Karjalan Tasavallan tai Vologdan selviäminen ja taloudellinen kehitys lainkaan.

Niin, tätähän se Halonenkin yritti selittää. Toivottavasti venäläisillä on parempi käsityskyky.

Ja sitten se pakollinen:

Suomen presidentti olisi voinut tässä tilanteessa tuoda esille huolensa siitä, että juuri Venäjä on yli 60 vuotta hakannut täydellisesti ilman korvausta suomalaisten omistamia metsiä ja hyödyntänyt muutoinkin aluetta. Suomalaiset ovat uskollisesti maksaneet omastakin puustaan venäläiselle osapuolelle, joka ei ole ollut metsien omistaja. On aika korjata tämä epäluottamusta aiheuttava tilanne.

Halonen ei todellakaan ole idiootti, eikä menisi julkisuudessa tarjoilemaan kanonisena totuutena tulkintaa, jolla ei ole takanaan yhtään oikeustieteilijää eikä yhtään oikeuden päätöstä. En yrittänyt enää kommentoida ProKarelian sivuille, lienen vieläkin bannissa kun kehtasin vaatia oikein perusteluja väitteille.

Ei hyvää päivää

Tulin vasta nyt lukeneeksi tarkemmin sitä Karelia klubi -lehteä, jota ProKarelian toimitus kehtasi tyrkyttää vakavastiotettavana lähteenä. Ei tietenkään ollut yllätys, että sisältö oli vähemmän tasokasta, mutta pohjanoteeraus oli aika raju:

"Evakot saivat menetyksistään Suomen valtiolta korvauksia, joiden keskimääräiseksi suuruudeksi on teoreettisesti arvioitu 39% omaisuuden arvosta. Erittäin nopean inflaation vuoksi korvaussumma oli ehkä vain murto-osa reaaliarvosta.

Korvaukset olivat jatkosodan jälkeen indeksiin sidottuja, mutta koska ne maksettiin suurimmaksi osaksi obligaatioina ja evakot tarvitsivat heti rahat jälleenrakennukseen, he eivät voineet hyötyä indeksiehdosta."

Kirjoittajalla ei tunnu olevan juuri käsitystä siitä, mitä inflaatio, obligaatio ja indeksiehto tarkoittavat. Olisikohan kyseessä sama kansantaloustiedettä opiskellut järjen jättiläinen, jonka mielestä ennakonpidätys tarkoittaa sitä, että työnantaja maksaa verot?

ProKarelian tragedia

Edellisen tekstin jälkeen on syytä kerrata yksi oleellinen asia. ProKarelian webisivut olivat juuri se asia, joka aikanaan sai minut kiinnostumaan Karjalan palautuksesta. Oli hienoa nähdä, että asioita oli todella ajateltu ja kehitelty ideoita kompromisseista, joilla Karjala voitaisiin rauhanomaisesti palauttaa. Asialla oli selvästikin ollut äärimmäisen fiksuja ihmisiä, käsittääkseni yksi heistä oli Yrjö Pessi. Sen jälkeen valitettavasti alkoi alamäki, ja vaatimusten järjetön korottaminen kumpaankin suuntaan. Kaikkia tästä vastuullisia en tiedä, mutta yhden henkilöllisyys lienee selvä kaikille asiaa seuranneille. Muutkin ovat sitten menneet mukaan joukkopsykoosiin; esimerkiksi ProKarelian toimituksen takana olevaa henkilöä pidin vuosituhannen alussa vielä ihan järkevänä, mutta nyt hänen kirjoituksiaan ei juuri voi erottaa tuon edellä mainitsemattoman hengentuotteista.

Käsittämätöntä, miten jutut voivat aina vain pahentua

Aikaisemmassa postauksessa kauhisteltiin jo ProKarelian uusinta hölynpölykirjoitusta. Kun se keräsi muitakin ansaittuja kommentteja, minäkin kommentoin. Toimituksen vastaukset olivat yhtä suurta rimanalitusta.

Lähteeksi kelpasi ilmeisesti oma kirjoitus:

Karelia Klubi 18 –lehdessä asiaa käsitellään alla mainittujen otsikoiden alla. Lehden voit lukea eKarelian nettilehtenä ilmaiseksi sivuilta 16 – 21.
http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/

Sitten pitikin jos julistaa hankalia vastaväitteitä esittävät ihmisoikeusrikosten hyväksyjiksi:

Miksi hyväksyt vääryyden ja ihmisoikeusrikokset?

Ei se ole relevantti peruste omistusoikeuden tai muiden ihmisoikeukisen riistolle, että on kulunut aikaa, ennen kuin rikos on saatu oikaistua. Mieti sitä asiaa. Ei murhakaan vanhene koskaan. Laissa ei ole vanhenemisaikaa ihmisoikeusrikokselle.

Kaiken huippu seurasi siitä, kun vetosin ehkä hieman klubilehteä merkittävämpään lähteeseen, nimittäin Porkkalan palautuksen yhteydessä käytyyn oikeustieteellisen keskusteluun, jota on selostettu mm. täällä, täällä ja täällä. Toimituksen edustaja ilmoitti olevansa perillä asiasta. Sitten ehdotin perusteltua selvitystä siitä, miksi asianomaiset oikeustieteilijät olivat olleet väärässä. Toimituksen vastaus oli tyrmistyttävä:

Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Onko millään enää mitään väliä? ProKarelia suostuu perustelemaan tolkuttomat väitteet, jos eri mieltä olevat maksavat siitä. Tämän jälkeen taisin joutua banniin, koska kommentit eivät enää menneet ensinkään läpi.

PS Tämän jälkeen julkaistiin vielä runsaasti muita kommentteja. Ensimmäisenä bannattiin ainoa kommentoija, joka avoimesti kannattaa Karjalan palautusta. Tämä on tuttua jo ansiosta edesmenneeltä KareliaForumilta: Silmittömimmät vihanpurkaukset saivat väärinajattelevat palautuksen kannattajat, eivät palautuksen vastustajat. ProKarelia haluaa viimeiseen saakka välttää todellista keskustelua, jossa joutuisi oikeasti perustelemaan kantansa.

Anteeksi kuinka?

ProKarelia on valitettavasti palannut takaisin 'paljon sanoja mutta vähän asiaa' -linjalle. Räikeimmin tämä näkyy siinä, että EIT-oikeusjuttuja kuvitellaan jo voitetuiksi, vaikka niitä ei ole vielä edes suostuttu ottamaan käsittelyyn:

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Normaalissa tilanteessa valtakunnan presidentti ja pääministeri pyrkisivät kaikin keinoin suojaamaan omia kansalaisiaan. Suomessa asia on käännetty päälaelleen. He pyrkivät kaikin keinoin suojaamaan hyökkääjävaltion oikeuksia, joita ei kuitenkaan juridisesti ole olemassakaan.

Suomen korkeimmat päättäjät eivät tiettävästi ole mitenkään sekaantuneet näihin oikeusjuttuihin, vaikka Pariisin rauhansopimuksen 29 artiklassa Suomi luopuu myös kaikista yksityisistä vaatimuksista. Totisesti, Mauno Koivisto ei ole ainoa, jota voidaan perustellusti syyttää Karjalan palautuksen ryssimisestä. Kun EIT heittää jutun Ö-mappiin, eväät ovat todella vähissä.

Ihan tosissaan

Välillä vaikuttaa siltä, että Venäjällä suhtaudutaan Karjalan palautukseen vakavammin kuin Suomessa. Tuon uuden nuorisojärjestö perustaminenkin on siitä osoitus. Ei olisi mitään järkeä vastustaa noin pontevasti jotakin, jos sitä pidettäisiin vain muutaman hassun kylähullun epärealistisena haihatteluna eikä todellisena uhkana. Kunpa noilla venäläisnuorilla olisikin aiheellista syytä protestoida!

Uhkailua

Tuskin on kovin vakava uhka tuo uusi nuorisojärjestö, en usko että pystyvät painostamaan Suomea lakkauttamaan laillisia yhdistyksiä edes siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että saisivat puukaupan estettyä. Ikävä ilmiö kuitenkin, mitkähän ovat sen taustavoimat?
Toisaalta, jos tuo järjestö tosiaan onnistuu pitämään sen verran meteliä, että Suomen viranomaiset hermostuvat, saa Karjalan asia ainakin julkisuutta; ja lakkauttaminenhan ei varmasti onnistu ilman että siitä vedottaisiin kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Onko tämä todella niin vakavastiotettavaa?

Venäjän Karjalassa toimiva nuorisojärjestö Novaja Karelija vaatii, että Suomen hallituksen on heti lakkautettava kaikki ne järjestöt, jotka ajavat Karjalan palauttamista.

Keskustelun ei mitenkään luulisi uhkaavan Venäjää, ja Suomesta katsottuna se on lähinnä umpikujassa, kun ProKarelia on pannut kaiken likoon järjettömän ja toivottoman oikeusprosessin puolesta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hallituksen toimenpiteitä. Järjestöjen lakkauttamisen luulisi olevan melkoinen juridinen ongelma, joten se tuskin toteutuu. Tätä blogia ei ainakaan saada mykäksi ilman isompaa kansainvälistä prosessia.

Hieman lisää kunnianloukkaussyytteitä

Vaikka Suomen tunnetuimman ja vihatuimman nettihäirikön tuomitseminen kunnianloukkauksesta olikin ihan epistä, myös muilla tahoilla on yritetty nostaa syytteitä. Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, eräs nykyäänkin elävä oikeustieteilijä on ottanut kantaa Karjalan maiden omistuskysymyksiin blogissaan täällä ja täällä, ja etenkin eräiden häikäilemättömien juristien yrityksiin rahastaa evakoita ja heidän jälkeläisiään maita koskevilla oikeusjutuilla. Kyseinen asianajaja ei näemmä tästä pitänyt, mutta syyttäjä ei ollut aivan samaa mieltä:

”Kokonaisuutena totean, että nettikeskustelussa on N.N.:n asianajotoiminnasta esitetty kärkeviä mielipiteitä. Loppujen lopuksi mielipiteet kohdistuvat kuitenkin siihen, onko ylipäänsä järkevää käydä oikeutta luovutetun Karjalan maaomaisuuksien takaisin saamiseksi. Mielipiteistä kärkevimmät on esittänyt nimimerkki *”Äkäslompolo” – tosin Kemppinenkin on kyllä todennut, ettei hänellä ole ”Äkäslompolon” kommentteihin lisäämistä.

Koska kuitenkin esitetyt mielipiteet ovat oikeastaan N.N:n asianajotoiminnan arvostelemista yksittäisessä, julkisuudessakin olleessa tapauksessa ja perustuvat mitä ilmeisimmin voimakkaisiin erimielisyyksiin tiekyistä faktoista, katson, että siinäkin tapauksessa, että esitutkinnassa saataisiin oikeus- ja näyttökysymykset selvitettyä syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä tavalla, tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen asian vähäisyyden vuoksi. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei arvioni mukaan vaadi syytteen nostamista tässä asiassa.

Tällä päätöksellä ei oteta mitään kantaa siihen, onko joku syyllistynyt asiassa rikokseen.”

Tavallaan harmi, oikeusjutusta olisi varmasti tullut mielenkiintoinen, ja se olisi luultavasti vahingoittanut enemmän kantajaa kuin vastaajaa.

Kannattaa, ei kannata

Venäläinen eversti Utkin kirjoittaa Pro Karelian siteeraamassa artikkelissaan, että Karjalan palautus olisi Suomelle valtava taloudellinen etu. Suomalaiset Karjalan palautuksen vastustajat taas väittävät, että palautus tulisi niin kalliiksi, ettei Suomella olisi siihen varaa. Ota nyt tuosta selvää. Taitavat molemmat näkökannat olla liioiteltuja ja niiden aikaperspektiivikin kovin erilainen. On totta että palautetun Karjalan huostaanotosta aiheutuisi alkuvaiheessa kuluja, mutta ei todellakaan niin paljon, ettei Suomella olisi siihen varaa. Pitemmällä tähtäimellä Karjalasta varmasti koituisi paljon taloudellista(kin) hyötyä Suomelle. "Maata kannattaa aina hankkia, sitä ei valmisteta enää."

Kognitiivinen dissonanssi

ProKarelia julkaisi vaihteen vuoksi artikkelin, jossa oli jotain ideaa. Kommentoin sitä, ja jouduin lyhyeen kirjeenvaihtoon ProKarelian edustajan kanssa. Edustaja alkajaisiksi syytti meitä mieskuntomme korostamisesta, mikä on kauniisti sanottuna outoa, mutta ehkä myönteistä, kun meitä aikanaan KareliaForumilla syytettiin munattomuudesta.

Edustaja siirtyi sitten kritisoimaan palautussuunnitelmaa, ja tuomitsi sen mm. siitä, että siinä suhtauduttiin vakavasti mahdollisuuteen, että Tarton rauhan raja ei olisi realistisesti palautettavissa, ja siitä, että suhtautuminen palautettavalla alueella olevaan omaisuuteen ei muka olisi kansainvälisten sopimusten mukainen. Kuitenkin vain alueella nykyisin oleva yksityinen omistus on peräisin ajalta, jolloin Suomi ja Venäjä olivat allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja EN:n ihmisoikeussopimuksen. Edustaja tuntui kuvittelevan, että EIT olisi jo antanut myönteisen päätöksen asiasta tehdyistä valituksista, vaikka se todellisuudessa ei ole vielä edes hyväksynyt niitä käsittelyyn otettaviksi. Irvokasta kyllä, molemmat kohdat oli tosiasiassa kopioitu ProKarelian alkuperäisestä reformisuunnitelmasta. Ehkä ProKarelian olisi syytä tehdä avoin tili reformisuunnitelmien laatijoiden kanssa. Kun sen puolustajat aikanaan julistettiin neuvostobolshuiksi, FSB:n agenteiksi, kateellisiksi jurputtajiksi jne ad nauseam, mitä sitten olivatkaan sen laatijat?

Odotamme mielenkiinnolla EIT:n päätöksiä, mitenköhän sitten suu pannaan?

No tulihan se

Suomalaisen Karjala-keskustelun tuhoaja on astunut puolustamaan vankilaan tuomittua nettihäirikköä:

Periaatteessa yhteiskunnassa on aina oltava yksi tai useampi klovni, joka sanoo sen, mitä muut pitävät tabuna. Yhteiskunta voi olla terve vain silloin, kun muiden vaietessa ainakin yksi avaa suunsa.

Siinä mielessä on massiivinen oikeusmurha, joka klovni laitetaan vankilaan.

Itäisen naapurimaan johtajan nimittely "paviaanikoiraksi" tai You Tubeen ilmestyvä video, jossa piirretään sika, on vain terve ilmiö tekopyhässä, sairaassa yhteiskunnassa.

On tavallaan hassua, että vain komedioissa sanotaan ääneen tämä: ehkä on niin, että kaikkein sairaimmat ihmiset ovat kiinni vallassa, ja laitoksiin suljetaan näitä paljon terveempiä yksilöitä.

No, siitä tapauksessa varmaan voi turvallisesti julkaista sitaatin ja linkin, joista aikaisemmin uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä:

Ryssä-termistä jouduin viimeksi vuosi sitten kuulusteltavaksi .. ja
mikä huvittavinta "Markus Lehtipuuksi" epäiltynä Joensuun yliopiston
professori Vesa Puurosen tutkintapyynnön takia. Oli epäilty, että
tällä prokarelia-palstalla "Markus Lehtipuu" on vain yksi
nimimerkeistäni ja että olisin syyllistynyt ko. nimellä venäläisten
vastaiseen kiihotukseen ja Vesa Puurosen kunnianloukkaukseen jossain
toisessa yhteydessä Seppo Lehto - tyylisenä kirjoituksena, jossa hän
muka olisi seikkaillut päissään Viipurin puistossa juopuneen Sirpa
Pietikäisen kanssa.

Tuli tässä lokuulla 2003 ilmoitus Joensuun poliisista, että ko.
tutkinta on keskeytetty.

Tässä yliopistolla juuri meni hurmaavan ** venakko ½-blondi ohi tätä
kirjoittaessani, jonka tilanteen ollessa sopiva olisin ** **. ...
siis: Jos on sallittu näin sunnuntaina ajatella käskyä: Lisääntykää
ja täyttäkää maa.
Ja mikäpä sitä parasta suomalaisryssäläistä yhteistyötä on kuin
lisääntyminen ( .. ai ai niitä harjoitusnautintoja ) niin että ko.
jälkikasvu siirtyy kasvamaan Laatokan rannoille Suomen lipun alla,
kas kun sekin on alkuaan kovin ryssäläinen tsaarin laivastolippu.
Ko. lippu oli avoin kapinahaaste Leninille ja Stalinille ja
perinkunnilleen, sillä ko. lippu oli kielletty nationalismina NL:n
loppuun saakka.

Mm. Jukka Kuoppamäen laulu Puolan laulukilpailuissa 1970-luvun alussa
(Sininen ja valkoinen ) oli liian tsaristinen ja nationalistinen,
silloiselle NL:lle.

(Muuten se mainitsemani venakko meni taas ohi, niinkuin olisi ollut
jotain muutakin kuin omenaa saanut ohitseni jälleen ).

Tämä kenties avoimen rietas suhtautuminen venäjänkielisten
muuttaminen suomalaisia tuottavaksi palautettavilla alueillamme
aiheutti aikanaan Karjalajuhlilla Tampereen Sampolassa 1994
suurlähetystön lähetystöasiamies Tutsinille verenpurkauksen ja sai
hänet änkyttämään, ettei häntä ole ikinä näin loukattu koko n. 20-
vuotisen Suomessa olonsa aikana. ... Taisinpa siihen todeta, että jo
oli aikakin, mikä sai yleisöstä lisänaurunpurkaukset hänelle ja
edustamalleen taholle. Silloinen Karjala Liiton pj. Rauno Meriö meni
esittämään pahoittelunsa tälläisten kenties rajujenkin mielipiteiden
johdosta, mutta naamasta näki että Rauno Meriö oli täsmälleen samaa
mieltä. .. ja kyllä sitä sai taputteluja ko. tapauksen johdosta
tilaisuuden niin mies- kuin naispuolisilta yleisönä olleilta.

Ydin lausuma, millä ko. lähetystöasiamies Tutsin sai minut reagoimaan
oli se, ettemme saa syyllistyä samaan rikokseen nyt venäläisiä
kohtaan, kuin mitä Stalin syyllistyi suomalaisia kohtaan.

Kommenttini oli jotakuinkin se, että: "Ei ole mitään ongelmaa siinä
jos alueella on hampaattomia vanhoja mummoja ja muutama djevuska,
sillä miehethän makaa ojien pohjalla, joko päissään tai ovat
kuolleita. Naiset taasen soveltuvat lisääntymiseen suomalaisten
poikamiesten kanssa vaikka pystyssä puuta vasten. .... SILLOIN ALKOI
KOKO SAMPOLAN KARJALAYLEISÖ NAURAA JA TUTSIN IKÄÄNKUIN LYYHISTYI.
Mies takanani alkoi takomaan selkääni kommentein "Hyvä poika, hyvä
poika sillä lailla, jo oli aikakin laittaa ryssälle luu kurkkuun" .

Tulikohan tässä tämän ketjun epätietoisille vastattua .. edes suuntaa-
antavasti ?

Tällaistahan Karjala-keskustelu todella kaipaa, vai mitä?

Häkki heilahti

Pakko lopulta kommentoida tännekin, että sfnetin kiistaton häirikkö no 1 pääsee kiven sisään. Kuten netissä on useasti todettukin, tuomio on ankara ollakseen pelkästä verbaalista häiriköinnistä. Kyseessä on kuitenkin paatunut rikoksenuusija, ja ainoa relevantti kysymys on, miksi vankila, kun oikea paikka selvästikin olisi pöpilä. Jälkiviisauteen syyllistymättä voitanee sanoa, että me varoitimme, ja varoitimme uudestaan.

Katkeroituneiden klubi

Karjalan palautuksen pitäisi olla koko kansan asia, mutta nyt se on ajautumassa vain yhä pahemmin katkeroituneiden kääkkien monologiksi, jonka kohteena tuntuu olevan pääasiassa Mauno Koivisto. Nyt on kieltämättä aivan selvää, että Koivisto oli ylivarovainen tilanteessa, jossa rohkeudella ja näkemyksellä olisi voinut jäädä historiaan Karjalan palauttajana. Koivistolla oli varmaan myös osuutensa pankkikriisiin johtaneessa politiikassa, jossa kuitenkin Holkerin ja Ahon hallitukset vastasivat pahimmista kämmistä. ProKarelian uusimmalla vuodatuksella ei kyllä taas ole minkäänlaista oikeutusta. Pieni näyte:

Koiviston olisi aika katsoa peiliin ja korjata sekä toteuttamansa syvä evakkojen ihmisoikeusloukkauksien sarja että pankkikriisissä tekemänsä päätökset ja painostukset. Ei kestäne pitkää aikaa, kun Koiviston tekemisiä ja tekemättä jättämisiä aletaan todella selvittää.

Ilmaisua 'ihmisoikeusloukkaus' tuskin voisi käyttää holtittomammin. Tällaisilla vuodatuksilla ei laajempaa kannatusta irtoa.

Syvä hiljaisuus

Luovutettukarjala.fi:n foorumilla kysytään:

Mikä käsitys tämän palstan lukijoilla on? Ovatko EIT-valitukset vieneet koko Karjalan palautuksen umpikujaan kuten blogisti sanoo?

Kohta viikko on kulunut, eikä kukaan ole esittänyt näkemyksiä asiasta. Kuvastaa ehkä sitä, miten kiinnostus Karjalan palautusta kohtaan on hiipunut sitä mukaa kun keskustelu on surkastunut ProKarelian kanonisen totuuden toisteluksi. Jo yli vuosi sitten ProKarelia pystyi ylläpitämään tätä totuutta ainoastaan laskettelemalla selvää valhetta.

Varpaat ovat kyllä kunnossa

Meitä on näemmä taas muistettu Suoli24:ssä:

Pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehtyjä juttuja ja myös ProKareliaa vastustava, mutta käsitykseni mukaan palautusta kannattava http://karjalatakaisin.blogspot.com/ oli viime marraskuussa sitä mieltä, että ” ProKarelia ja sen ympärille ryhmittyneet aivokuolleet järjestöt, Aluepalautus ja Suomen Karjalan "pakolaiset", ovat juuttuneet harhaiseen yksinpuheluun kanonisoidun totuutensa ympärille” ja viime maanantaina 5.5., että ”Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.”

Myöskään Karjalan Liitto tai ”Suomen virallinen ulkopoliittinen linja” ei hyväksy omistusoikeuden selvittämiseen pyrkimistä oikeusteitse. Ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja sanoi radio Eho Moskvyn haastattelussa Moskovassa 21.6.06, ettei omaisuuskiistojen käsittelylle oikeudessa löydy juridisia perusteita.

Kun jo tämän muutaman vuoden mittaisen ”Karjala-aktivismiajan” perusteella on syntynyt vissi mielikuva siitä, että pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeudesta tehdyllä EIT-valituksella on tullut tietämättään astuneeksi kenties hyvinkin monille varpaille, niin ei välttämättä halua viedä asiaa sellaisille forumeille, joiden arvelee olevan ”pyhitettyjä” vain ”oikeaoppisille”.

Nuo oikeusjutut ovat todellakin hyvin huono idea, niillä ei todellakaan ole minkäänlaisia juridisia perusteita, ja ne ovat vieneet koko Karjalan palautuksen kohtalokkaasti umpikujaan. Tässä blogissa on esitetty aika paljon asiaperusteita tälle, eikä toisella puolella ole ollut esittää omalle kannalleen mitään muuta kuin tunteisiin vetoavaa retoriikkaa, henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja suoranaisia valheita.

Nettitilastoja

Viime kuussa tajusin lopulta, miten aunuksesta ja syväriltä käyttämämme kävijälaskuri freestats.com oli. Uusi laskuri statcounter.com on kuin eri planeetalta. Sen paljon paremmat tilastot ovat näyttäneet kävijämäärän olleen kasvussa jo jonkin aikaa. Lukijoita on ajoittain ollut myös Venäjältä, ja meihin on viitattu eräällä venäjänkielisellä foorumilla. Lisäksi ystävämme toimittaja on saavuttanut hengentuotteellaan laajaa mainetta, ja moni on googlettanut hänen nimellään ja löytänyt meidät.

Ei vain sliipparit, vaan myös Irwin

http://www.youtube.com/watch?v=AQRb6bZJk1U

Kiellettyä?

Joku valittaa, että on jo melkein kymmenen vuotta puhunut kielletystä aiheesta - Karjalasta. Itse olen puhunut siitä jo neljäkymmentä vuotta ja suurimman osan tuosta ajasta aihe on ollut ihan oikeasti tabu - joskaan ei silloinkaan suorastaan laissa kielletty. Vasta Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen Karjalaa ja sen palautusta on ollut mahdollista käsitellä julkisestikin suunnilleen normaalina asiana, vaikka se edelleenkin tuntuu hermostuttavan joitakin ihmisiä. Suurempi ongelma kuin aiheen tulenarkuus on nykyään Karjala-keskustelun hölmöys ja epärealistisuus ja ennenkaikkea sen ajautuminen sivuraiteelle yksittäisten talojen ja tonttien tasolle.

Tekopyhyyden kukkanen

Karjala-keskustelun paha henki on nyttemmin liittynyt bloggaajien joukkoon ja ilmaissut huolensa sananvapaudesta Suomessa:

Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.

Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.

Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.

Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.

Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.

Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.

Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.

Vitsi on siinä, että tämä sananvapauden esitaistelija sensuroi itseään kritisoivat kommentit. Käykääpä tekin kommentoimassa!

Kohti paskasta loppua

Kuten muistamme, ProKarelia alunperin lähti hakemaan Karjalan palautukselle ratkaisua, jonka sekä Suomi, että Venäjä voisivat hyväksyä. Kun tämä ei kelvannut muutamille karjalaisille tai karjalaisten edustajiksi ilmoittautuneille idiooteille, alkoi vaatimusten korottaminen kumpaankin suuntaan. Karjalaisten piti saada omaisuutensa takaisin osallistumatta palautuksen kustannuksiin, ja Venäjältä taas vaadittiin sotakorvauksia takaisin. No, tämähän ei tietysti ole nostanut Karjalan palautuksen kannatusta kummassakaan maassa, joten nyt täytyy vielä korottaa vaatimuksia. Koska Puola on jostain syystä päättänyt maksaa korvauksia, vaikkakin ilmeisesti pienempiä kuin karjalaiset aikanaan saivat, omaisuuttaan sosialisoinneissa menettäneiden jälkeläisille,niin Suomenkin pitäisi vaatia vielä vähän lisää:

Suomen pitää hakea kompensaatio Venäjältä

Suomessa ei voida kuvitella tilannetta, että Suomi ryhtyisi nyt komensoimaan näitä menetyksiä. Suomen valtio on kahden ns. korvauslain perusteella korvannut osan siitä menetetyksestä, etteivät evakot voineet hyödyntää omaisuuttaan. Teoreettisesti korvaukset olivat noin 39 %. Käytännössä ne vastasivat arviolta 10 – 20 % todellisten menetysten arvosta. Osa sai teoreettisesti 100 % korvauksen, osa ei saanut mitään.

Ei mitään järkeä eikä minkäänlaista kansainvälisoikeudellista perustetta. Eikä taatusti saa Venäjää suhtautumaan myönteisemmin Karjalan palautukseen.

Saataisiinko viimein farssin viimeinen näytös?

Asianajaja Silvennoinen on siten vienyt Paulan jutun jälleen EIT:n päätettäväksi. Silvennoinnoisen listaamat valituksen pääkohdat ovat seuraavat:

1) Venäjä rikkoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavaa 6 artiklaa Viipurin tonttijutussa. Lopputulos oli, että asiaa ei voida käsitellä yleisessä tuomioistuimessa Venäjällä. Näin siitä huolimatta, että EIT oli aiemmin edellyttänyt oikeudenkäynnin käymistä ensin Venäjällä.

2) Venäjä on rikkonut Kalle Paulalle 14 artiklassa taattua, kansallisen syntyperään perustuvaa syrjintäkieltoa. Kalle Paula katsoo, että Venäjän oikeuslaitos syrjii häntä sen takia, että hän on suomalainen. Venäjä ei suo suomalaisille samanlaista oikeudellista asemaa kuin venäläisille. Tämä pätee erityisesti Karjalan alueen suomalaisiin, joilta on riistetty heidän omistamansa kiinteä omaisuus, eikä asiaa suostuta edes käsittelemään oikeudessa, koska vaatimuksen esittäjänä on suomalainen.

3) Ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa on rikottu: Jokaisella on oikeus nauttia rauhassa omasta omaisuudestaan. Nyt Kalle Paulalle tässä artiklassa taattua yksityisen omaisuuden suojaa on loukattu, kun häneltä on riistetty hänen tonttinsa omistusoikeus ilman laillista perustetta. Hänelle ei suoda edes mahdollisuutta vaatia oikeudessa takaisin omaa omaisuuttaan, vaan ilmoitetaan että asia on valtioiden välinen.

Lähtökohtana omaisuuden menettämiselle oli Neuvostoliiton 30.11.1939 aloittama Suomen talvisota, jolloin valittaja joutui jättämään kotinsa. Venäjä Neuvostoliiton seuraajavaltiona jatkaa tätä valittajaan kohdistuvaa ihmisoikeusrikosta, jonka Neuvostoliitto aloitti.

4) Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen yleiskokous (PACE) päätti 25.01.2006 julistuksessaan tuomita Euroopan kommunistihallintojen toteuttamat ihmisoikeusrikokset. Valittaja vetoaa myös tähän julkilausumaan. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä kommunistisena järjestelmänä oli rikollinen, eikä sille saa antaa mitään merkitystä, kun tämän Viipurin kiinteistön omistussuhteita arvioidaan.

Venäjän oikeuslaitos esitti, että koska Neuvostoliitossa ei ollut perimysoikeutta, ei tontin omistus ole siirtynyt Kalle Paulalle isältään Neuvostoliiton lakien mukaisesti vuonna 1941. Oikeuslaitos perusti päätöksensä myös Neuvostoliiton perustuslakiin vuodelta 1936.

5) Kansainvälisessä oikeudessa on pääsääntönä, että valtioiden väliset sopimukset (kuten rauhansopimukset) eivät ulota vaikutuksiaan yksityisiin oikeussuhteisiin, kuten yksityiseen maanomistukseen. Jos valtioiden välinen raja siirtyy, ei tällä ole vaikutusta yksityiseen maanomistukseen. Maanomistus säilyy ennallaan. Venäjä on rikkonut tätä kansainvälisen oikeuden pääsääntöä.

1) Käsitykseni Venäjän oikuslaitoksesta ei kauniisti sanottuna ole kovin korkea. Silti on tunnustettava, että molemmat päätökset olivat täysin järkevästi perusteltuja (vaikkakin päätösten välillä oli kiistaton ristiriita).

2) Hovioikeuden tulkinta, että asia on valtioiden välinen, on täysin järkevä eikä mitään syrjintää.

3) Jotta ko. lisäpöytäkirjaan voisi vedota, omistusoikeuden pitäisi olla kiistaton. Omistusoikeutta ei kuitenkaan tunnusta edes Suomi, saati sitten Venäjä, jonka lainsäädännön alle Karjala (valitettavasti) kuuluu.

4) EIT ei taastusti voi ruveta konkreettisesti mitätöimään Neuvostoliiton tekemisiä. Minustakin olisi ihan kiva, jos se voisi tehdä niin, mutta jokin realismi täytyy olla, ja jos mitätöiminen olisi mahdollista, se kyllä pitäisi aloittaa ihan muualta.

5) Kansainvälisessä oikeudessa asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Erik Castrén esimerkiksi on käsitellyt asiaa, mutta kun tulos ei ole mieleinen, niin se on kätevästi voitu julistaa 'kansainvälisen oikeuden vastaiseksi'.

Silmiinpistävää on muuten että vetoaminen Pariisin rauhansopimuksen 27 artiklaan ei ole mukana valituksessa. Sitä kannattaa todellakin tarjoilla vain täydellisille ääliöille, EIT:ssä se olisi aikaansaanut huutonaurukohtauksen ja valituksen välittömän lentämisen Ö-mappiin.

Toivottavasti EIT kieltäytyy tuhlaamasta aikaansa selvään asiaan, ja sen jälkeen edes osa Karjalan palauttajista tajuaa, että oikeussali on aivan väärä paikka Karjalan palautukselle, ja että yli 60-vuotta sitten tapahtuneet taloudelliset menetykset todellakin ovat EVVVK, ja niihin keskittyinen tekee palautukselle pelkkää hallaa.

Putki päällä

Venäjän Itämeren pohjalle suunnittelema kaasuputki on aiheuttamiensa ympäristö- ym. ongelmien lisäksi tuomassa uusia haasteita myös Karjalan palautus -skenaarioihin. Putken merenalainen osuus nimittäin alkaisi Viipurista, jonka merkitys Venäjälle täten kasvaisi - mistä tietysti seuraa, että halukkuus sen palauttamiseen vähenee. Viipurista ollaan tekemässä Koiviston öljysataman kaltaista strategista kohdetta, josta ei helposti suostuta luopumaan. Putken maanpäällisenkin osan on kaavailtu kulkevan Suomen nykyisen itärajan vierellä, joten rajanmuutoksia Laatokan-Karjalankaan suuntaan ei voisi tehdä ilman että se pahuksen putki pyörii jaloissa.
Vielä sentään lienee hiukan toivoa kaasuputkihankkeen kaatumisesta. Useimmat Itämeren ympäristön valtiot vastustavat sitä lähinnä ekologisin perustein. Kunhan vain Saksa vielä luopuisi hankkeesta, ei Venäjälle taitaisi jäädä mitään paikkaa putken toiselle päälle, jolloin se täytyisi jättää rakentamatta. Kaasu on kuitenkin Euroopassa kysyttyä, ja kun Venäjällä puolestaan on kova tarve näyttää läsnäoloaan Itämerellä, saattaa putki kuitenkin tulla, kunhan edes jokin maa sen vastaanottajaksi suostuu. Karjalan ja Viipurin kannalta tilanne on kuitenkin sama, vaikka kiskoisivat putken sieltä Kaliningradiin.
Jos kaasuputki rakennetaan, siitä varmasti aiheutuu hankaluuksia Karjalan palautuksesta neuvoteltaessa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Venäjältä muuten löytyy valmiutta palauttaa Karjalaa, homma tuskin enää kaatuu pelkkään kaasuputkeen. Sen kohtalosta voitanee sopia ja löytää monenkinlaisia ratkaisuja. Kulkeehan putkia nytkin muiden maiden alueella ja Suomi varmaan on maa, josta venäläisille olisi siinä suhteessa vähiten huolen aihetta.
Laiha lohdutus joka tapauksessa on, että kaasuputki ei ole mikään ikuisuusongelma. Se ei edusta tulevaisuuden teknologiaa, vaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua kelpaa lähinnä romuraudaksi, kun kaasukentät alkavat ehtyä.

Ei helvetti

Paremman puutteessa täytyy taas kommentoida uskomatonta yhdistelmää: Suomen idioottimaisinta keskustelupalstaa ja Suomen idioottimaisinta Karjala-keskustelijaa:

Uusikaupunki on aina kipuillut saman kysymyksen kanssa: tuleeko autotehdas vai eikö se tule. VÄlillä on tehty Saabia, välillä Porschea, sitten Ladaa ja milloin mitäkin.

Uudenkaupungin ihmisten huoli on siinä, luoko joku työpaikkoja vai ei. Jos työpaikat menee, ihmiset kärsivät. Henkisten ongelmien lisäksi köyhyys lisääntyy kun kukaan ei maksa kunnon palkkaa.

Kemijärvellä ja Summassa menetettiin kertaheitolla massiiviset määrät työpaikkoja. Ihmiset eivät voi hetkessä keksiä mitään ratkaisua yllättävän työttömyyden edessä. Se on IHMISEN HÄTÄ, johon kaikki humaanit ihmiset tietysti toivovat ratkaisun.

Bochumissa Nokia antaa kenkää yli 2000:lle työntekijälle, jotka suuttuivat tästä todella pahasti, kun tiedämme. Melkein koko Saksan kansa eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa.

He suuttuivat, koska he MENETTIVÄT TYÖPAIKKANSA.

Miksi ihmiset sitten haluavat työpaikkoja, jos he vain "maksavat veroja"? Jos työntekijät olisivat vain "veronmaksajia", ei kai kukaan haluaisi ensimmäistäkään työpaikkaa.

He ehkä voisivat kokeilla pimeitä töitä, jossa työnantaja ei maksa veroja valtiolle vaan maksaa könttäsumman työntekijälle. Tässä on se ongelma, että se on laitonta, ja ilmiantajien luvatussa maassa pimeistä töistä jää pian kiinni.

Mistä siis johtuu, että Uudessakaupungissa, Kemijärvellä, Summassa ja Bochumissa ihmiset osoittavat jopa mielenosoitusten kautta, että IHMISET HALUAVAT TYÖPAIKKOJA?

Ehkä se johtuukin siitä, että työpaikoista IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA.

Voisiko tämä asia olla näin yksinkertainen?

Siksi jatkan sen tosiasian toistamista, että Karjalan palautuksen jälkeen IHMISILLE MAKSETAAN RAHAA, koska jos Karjala "tulee kalliiksi", se tarkoittaa automaattisesti, että siellä on työpaikkoja, ja työpaikoista MAKSETAAN IHMISILLE RAHAA.

Kannatan Karjalan palautusta, koska se ANTAA IHMISILLE TYÖTÄ, ja TYÖSTÄ MAKSETAAN PALKKAA ja PALKKA ON RAHAA.

Ei helvetti. Kukaan Karjalan palautuksen vastustaja ei pystyisi kääntämään ihmisiä palautusta vastaan yhtä tehokkaasti kuin tämä pösilö. Aikuisten oikeesti, me uskomme, että Karjalan palautus olisi saatavissa kannattavaksi, ja olemme yrittäneet luonnostella sitä, miten. Asia on kuitenkin vakava, ja sitä olisi pohdittava aivoilla eikä ruumiinosalla, joka soveltuu paremmin istumiseen.

Löytöjä litteiden kivien alta

Suoli24 ei ole parantanut tasoaan, mutta sieltä löytyi mielenkiintoinen linkki. Äärinationalistista venäläispropagandaa tuottavista suomalaisista tunnemme entuudestaan sosiologin ja ruotsinsuomalaisen kirjailijan. Nyt seuraan liittyi toimittaja. Toimittajan katkeruus tuntuu kohdistuvan ennen kaikkea Viroon, mutta Suomikin saa osansa:
skip to main | skip to sidebar

Apartheidin perusta

(Julkaistu 13.12.2004 Molodosh Estonija -lehdessä)

Suomi laillistaa Baltian
apartheid-politiikan

Suomi on näytellyt merkittävää roolia Baltian venäläisvähemmistön oikeuksia rajoittavan kansalaisuuspolitiikan synnyssä Euroopassa. Suomi on ollut varmasti läsnä silloin, kun venäläisten oikeuksia on poljettu, mutta erityisesti silloin, kun oikeuksien loukkauksille on tarvittu laillisuuden kaapu. Suomi on vienyt läpi Euroopan Neuvostossa (EN) venäläisten kansalaisuuden riiston. Viron ja Latvian EU-jäsenyyden kummisetänä Suomi lanseerasi Euroopassa ”integrointi”-sanalle positiivisen sisällön, vaikka se toimii näissä maissa juuri päinvastoin segregaation perustana. Suomen lobbaustyön tuloksena EU:ssa on nyt miljoona venäläistä vailla eurooppalaisia oikeuksia.
Pitkäaikainen
prosessi
Suomen rooli tulee korostetusti esiin Viron kohdalla. Pro Estonia-lehdessä (2004/1) suomalainen, kokoomuspuolueen entinen kansanedustaja Jouni J. Särkijärvi kertoo seikkaperäisesti, kuinka vaikean haasteen eteen suomalaiset joutuivat vuonna 1993 Euroopan Neuvostossa saadakseen läpi tulkinnan Baltian ”miehityksestä”. Sille on vaikea löytää tukea faktoista. ”Miehitys” on avainsana, jolla kansalaisuuden epääminen venäjänkieliseltä väestöltä perusteltiin. Särkijärven mukaan Venäjä antoi EN:lle yksipuolista tietoa jättäen kertomatta oleellisimman asia, ”miehityksen”.
”Neuvostovallan aika Baltiassa katsotaan nykyään miehitykseksi. Olisi outoa, jos miehitetyksi tullut maa joutuisi vielä jälkikäteen suomaan miehittäjilleen ylimääräisiä etuja. Neuvostoliiton aikana Baltiaan tulleet venäläiset olivat siis edelleen ulkomaalaisia, samoin heidän jälkeläisensä”, Särkijärvi kirjoittaa.
Venäjää
vastaan
Suomalaiset liittoutuivat Viron EN-jäsenyydestä neuvoteltaessa Venäjää vastaan ryhtyen vakuuttamaan muiden maiden delegaatioita puolustamaan Viron jäsenyyttä.
”Jotta Viron jäsenhakemus käsiteltäisiin asiallisesti, oikean tiedon pohjalta, laadin Viron delegaation avulla lyhyen selostuksen siitä, miksi Venäjän vaatimukset eivät olleet perusteltuja”, Särkijärvi toteaa.
Suomen delegaatioon kuului kymmenen kansanedustajaa, joukossa nykyinen presidentti Tarja Halonen ja Euroopan komission laajentumisasioista vastaava komissaari Olli Rehn. He veivät asian käsittelyn EN:ssa omiin poliittisiin ryhmiinsä.
”Tällä tavoin saavutimme kattavasti kaikki kollegamme”, Särkijärvi huomauttaa.
Särkijärven omassa ryhmässä, Euroopan Demokraattiryhmässä, jouduttiin tekemään vielä henkilövaihdoksia, jotta Viron jäsenyys saatiin hyväksyttyä.
”Ryhmän puheenjohtaja oli tukeutunut asiassa venäläiseen informaatioon, ja me jouduimme sitten vaihtamaan hänet toiseen brittikonservatiiviin”, Särkijärvi muistelee.
Ennakkotapaus
omaan käyttöön
Suomessa on piirejä, joille on ollut äärimmäisen tärkeää hankkia Viron ja Latvian kansalaisuuspolitiikalle kansainvälinen hyväksyntä ennakkotapauksena omia tarkoitusperiä varten. Revanssihenkinen, Karjalan palautusta ajava kansanliike Pro Karelia on yksi näistä. Järjestön suomenkielisillä nettisivuilla ohjeet palautetun Karjalan venäläisten kohteluksi ovat Latvian ja Viron mallin mukaisia. Karjalassa olevalla venäläisväestöllä ei olisi oikeutta Suomen kansalaisuuteen. Heidät katsottaisiin ulkomaalaisiksi. Järjestö määrittelee alueelle jäävälle venäläiselle vähemmistölle erikseen asumisoikeuden, rajoittaa heidän poliittisia oikeuksiaan ja liikkumisvapauttaan. Kaikenlaisen väestöpoliittisen toiminnan päämääränä on venäläisten määrän vähentäminen alueella.
Etnokratiat
takaisin EU:ssa
Edellisen kerran Euroopassa massiivinen kansalaisuuden riisto tapahtui Natsi-Saksassa vuonna 1935, kun natsit Nürnbergin lakeihin vedoten poistivat juutalaisilta oikeuden Saksan kansalaisuuteen. Yhteiskuntajärjestelmiä, joissa demokraattiset oikeudet koskevat vain tiettyä etnistä ryhmää, voidaan pitää etnokratioina. Ne harjoittavat väistämättä fasistista politiikkaa puolustaessaan valtaväestön erioikeuksia.
Suomen sitoutuminen nationalististen apartheid-valtioiden, Viron ja Latvian tukemiseen on johtanut siihen, että EU:ssa etnokratiat ovat nyt hyväksyttyjä. Fasismi tekee paluutaan Eurooppaan.
Leena Hietanen
Kainalo:
Pro Estonia ja Pro Karelia
Pro Estonia-lehti on perustettu vuonna 1989 tukemaan Viron itsenäisyyttä. Sen painos on 2500-4000 kappaletta. Lehti on pyhittäytynyt Viron kulttuurin, talouden ja politiikan esittelyyn hartaudella, jossa ei pahaa sanaa Virosta löydy. Se on niin sanottujen estofiilien lehti. Heitä yhdistää palava rakkaus virolaisiin ja russofobia.
Pro Karelia kansanliike tuli virallisesti julkisuuteen vasta 1999. Sen tavoitteena on saada Venäjä palauttamaan ennen toista maailman sotaa Suomelle kuulunet alueet Karjalasta, Petsamosta ja Sallasta. Karjala ei tarkoita tässä yhteydessä Venäjän Karjalan tasavaltaa vaan Moskovan ja Pariisin rauhansopimuksissa Neuvostoliitolle luovutettavaksi määrättyä aluetta Karjalasta. Järjestön vetoomuksen Karjalan palautuksesta on allekirjoittanut hiukan yli 100 000 henkeä viisi miljoonaisesta Suomen kansasta. Kansanliikkeen kannattajia on tasaisesti eri väestöryhmistä professoreista kensaareilihin ja toimittajiin. Heitä yhdistää revanssihenki ja russofobia.
Leena Hietanen

Kommentit:
1.Artikkeli julkaistiin venäjäksi Molodesh Estonija-lehdessä 13.12.2004. Artikkelin otsikko oli muutettu muotoon ”Kansalaisuus murtaen”. Apartheid-sana oli myös sensuroitu.
2.Suomen delegaatioon kuuluivat kansanedustajat Tarja Halonen, Olli Rehn, Mirja Ryynänen, Jaakko Laakso, Sirkka-Liisa Anttila, Iris Hacklin, Martti Tiuri, Kaarina Dromberg, Gunnar Jansson ja Jouni J. Särkijärvi.

Miehitystulkinnan saaminen läpi Euroopan neuvostossa tuskin oli niin kauhean vaikeaa, koska Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon de jure tunnustaneet maat voidaan laskea sirkkelimiehen yhden käden sormilla. ProKarelian linja väestöasiassa oli alunperin täysin järkevä, mutta lienee nyttemmin joutunut yleisen todellisuudentajun katoamisen uhriksi. Me olemma käsitelleet asiaa ennenkin, niin palautussuunnitelmassa kuin muutenkin. Pieni kertaus lienee kuitenkin tarpeen.

Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti ja neuvotteluteitse voi onnistua vain ratkaisulla, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Alueella nykyisin asuva väestö on selkeästi yksi osapuolista. Ratkaisu, jossa Karjalaan jäävä väestö jäisi vaille oikeuksia ei varmaankaan olisi hyväksyttävä sen enempää heille kuin Venäjän valtiollekaan, joten se on täysin poissuljettu. Välitön Suomen kansalaisuuden antaminen kaikille halukkaille olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta luultavasti sen enempää Suomi kuin EU:kaan olisi iloinen parinsadantuhannen venäläisen äkillisestä ilmestymisestä EU:n alueelle ja työmarkkinoille. Ainoa mahdollisuus on kompromissi, jollaista olemme yrittäneet luonnostella. Väliaikainen erityisstatus, joka sisältäisi täydet oikeudet Karjalassa, mutta ainoastaan kestoviisumia vastaavan vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Täysi Suomen kansalaisuus olisi myönnettävä myöhemmin kaikille halukkaille ilman ehtoja. Kukaan ei varmaankaan yritä väittää Suomen luovuttaneen Karjalaa vapaaehtoisesti. Kun tällaisten väitteiden kiistäminen ei ole tarpeen, ei myöskään ole tarpeen käyttää Baltian venäläisiä ennakkotapauksena.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on sitten, miksi toimittaja kirjoittaa ja miksi sosiologi ja kirjailija kirjoittavat. Ovatko kaikki vain yksittäisiä maalaistaajamamielenterveysongelmaisia, vai onko toiminnalla jonkinlainen venäläinen tilaus? Jos on, mikähän mahtaa olla sen motiivi. Tuskin venäläisillä viiraa niin pahasti, että Suomea pidettäisiin sotilaallisena uhkana. Mutta hermostuttaako ajatus Karjalan rauhanomaisesta palauttamisesta jotenkin? Olisi toki hauskaa, jos hermostuttaisi.

TV:ssä

Tänään alkaa ruotsinkielisellä tv-kanavalla kolmiosainen sarja, jonka aiheena on kolme menetetyn Karjalan kaupunkia: Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Katsokaa!

No totta tosiaan

ProKarelian perinteinen kevätkaappausyritys Karjalan liitossa lähestyy jälleen, ja siihen liittyvästä Veikko Saksin kirjoituksesta kannattaa nostaa esiin joitakin katkelmia:

Ei tilanne sillä korjaannu, että työnnetään eri mieltä olevat syrjään. Se ei hyödytä mitään, että kieltäydytään asian käsittelystä.
---
Reagoidessaan palautuskritiikkiin olisi paljon hedelmällisempää, jos Laukkanen käsittelisi vastauksessaan kritiikin aihetta, eikä vain pyrkisi dementoimaan kritiikin esittäjää.
---
Palautusjärjestöissä toimivat haluavat palauttaa liiton ajamaan perinteisiä päämääriään: suomalaista karjalaista kulttuuria sekä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Palautustyö on liitossa hunningolla. Liiton poliittisen johdon lipeäminen yhteisestä tavoitteesta ei ole edistänyt asiaa. Mutta ei se voi estääkään oikeuden toteutumista.

ProKarelialla olisi tosiaan syytä yrittää vaihteeksi elää niinkuin opettaa. Sen nykyinen linja on luotu nimenomaan työntämällä väärinajattelevat palautuksen kannattajat syrjään. ProKarelian ympärillä käydyssä keskustelussa ei myöskään ole koskaan suostuttu käsittelemään kritiikin aihetta, vaan on julistettu kritiikin esittäjät esimerkiksi "kateellisiksi". Ironisesti ensimmäisinä uhreina olivat ProKarelian alkuperäisten linjausten puolustajat. Tuloksena ProKarelia on livennyt pahasti Karjalan palautuksesta ja ajautunut tukemaan oikeudenkäyntejä, joiden järjettömyyttä ja toivottomuutta täälläkin on moneen kertaan turhaan yritetty selittää. Valitettavasti asianajajien rikastuminen ei ole ainoa seuraus, joka oikeudenkäynneistä on ollut. Karjalan palautus on menettänyt suuren osan uskottavuuttaan samalla.

Hirvee ylläri II

Pietarin oikeus on nyt sitten heittänyt farssioikeudenkäynnin sinne minne se kuuluu:

Tapausta pohtinut pietarilainen tuomioistuin totesi, ettei asia kuulu lainkaan siviilioikeuden piiriin, vaan on valtioiden välinen kysymys.

---

"Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan", mustaan kaapuun pukeutunut tuomari Olga Kulikova sanoi.

---

"Perustuslaki vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi", päätöksessä todetaan.Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta.

Itsensä nurkkaan maalannut ProKarelia ei tietenkään voi tunnustaa linjansa konkurssia, vaan tiedotteessa vedotaan Tarton rauhansopimukseen, joka valitettavasti ei ole enää voimassa, ja idioottimaisuuden huippuna jälleen Pariisin rauhansopimuksen sodan johdosta takavarikoitua suomalaisomaisuutta koskevaan artiklaan:

Tekikö Pietarin oikeus Pariisin rauhansopimuksen vastaisen päätöksen, sillä sopimus vahvistaa omistusoikeuden pysyvyyden:

”27 artikla
Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.”

Oli kysymys sitten mistä hyvänsä, kaikkien on syytä toivoa, että mikään tuomioistuin ei missään eikä koskaan hyväksy tällaista vääristelyä. Todennäköisesti EIT ei edes ota valituksia käsiteltäväkseen, koska niin vanhat asiat eivät kuulu sen toimivaltaan, ja todelliset asianomistajat ovat kuolleet.

Sen jälkeen sokea Mantakin näkee ProKarelian konkurssin, ja ehkä jotain järkevääkiin toimintaa Karjalan palauttamiseksi voidaan taas käynnistellä.

Valtioiden välinen asia

Viipurilaisen leikkipuiston tonttia koskevassa oikeudenkäynnissä tuli yllättävä käänne, kun pietarilainen oikeusistuin päätti, ettei kyse ole ollenkaan siviilioikeuden alaan kuuluvasta jutusta, vaan se on valtioiden välinen asia. Niin tai näin, kansainvälinen tai siviilioikeus, tontin palauttaminen tai palauttamatta jättäminen - Karjalan takaisin saantia se ei edistä metrin vertaa. Hyvä kuitenkin että tuli esiin tuo käsite 'valtioiden välinen asia', koska sellaisena on Karjalan palautus joka tapauksessa järjestettävä, nuo yksittäiset tontit ovat kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä - eikä yhdenkään tontin alue sitäpaitsi edes palaudu Suomelle, vaikka se entisen omistajan perilliselle vastoin kaikkia ennakko-odotuksia palautettaisiinkin.

Valtakunnan vessanseinä pysyy ja paranoo

Tätä hengentuotetta on pakko lainata tännekin. Se täyttää ainakin netiketin törkeän rikkomisen, mahdollisesti jopa rikoksen tunnusmerkit, joten se saattaa kadota. Kirjoittajasta ei ole ihan varmaa tietoa, mutta joku KareliaForumin vakiokasvoista on kyseessä:

Sinä olet tappolistalla ensimmäisten joukossa, patologit saavat tutkia kuolinsyytäsi viidenkymmenen vuoden päästä?
Sinut ilmeisesti tullaan ampumaan myös ensimmäisten joukossa?
Mallihan on saatu Neuvostobolshevikeiltä.

Ennen ampumista sinulta voidaan kysyä tämä kysymys, paljonko Neuvostoliitto maksoi korvauksia tekemistään vahingoista Suomen Valtiolle, suomensukuisille karjalaisille ja omaisuutensa menettäneille suomen karjalaisille?

Kohtalosi on karu sillä niskalaukaus voi sattua väärään paikkaan kun ampuja on vodkahumalassa, sitten kidut haudan pohjalla aatetovereittesi kanssa.

Kyllä Karjala-keskustelu on hyvissä käsissä. Kiitti vitusti, ProKarelia. Jos reformisuunnitelmaa ei olisi vesitetty, tämä porukka olisi lähtenyt ovet paukkuen ja tilanne voisi olla nykyään ihan järkevä.

Joulua

Karjala-keskustelua netissä

Luovutettukarjala.fi -sivustolla näyttää olevan myös keskustelua Karjalan palautuksesta. Vaikka Suomi24:ään verrattuna kaikki on parannusta, keskustelua näyttää dominoivan pari vanhaa tuttua, joista toinen vaikuttaa entistäkin mielenvikaisemmalta ja toinenkin on edelleen jotenkin pihalla. Hs.fi sen sijaan lopetti keskustelun kestoaiheista, kuten kielipolitiikasta ja Karjalan palautuksesta. Keskustelijat tuntien en usko, että maailma menetti mitään.

Älä osta Viipurista - vielä

ProKareliakin on huomannut SVR:n Viipuriin rakentamat asunnot. Kommentti on valitettavasti tuttua tuubaa. Jossain on tavallaan perääkin:

Lehti ja rakennusyhtiö näyttävät uutisoinnissaan kokonaan unohtaneen, että Viipuri on keskeinen osa Neuvostoliiton Suomelta 1944 pakkoluovuttamaa aluetta. Viipuri on suomalainen kaupunki, joka nyt on venäläisten hallussa. Viipuri oli Suomen helmi, maan toiseksi suurin kaupunki ja kansainvälisin kaupunki ennen talvisotaa. Se oli Suomen portti Venäjälle ja Neuvostoliittoon.

Tosin rakennusyhtiö tuskin on tätä unohtanut. Sen sijaan se on muistanut, että asian toitottaminen lopettaisi bisnekset nyky-Venäjällä lyhyeen. Sen jälkeen ProKarelia hyppääkin reaalitodellisuudesta omaan kanonisoituun todellisuuteensa, jota yksikään oikeusoppnut ja yksikään oikeusistuin ei tunnusta:

Rakentamiseen liittyvä ongelma on ihmisoikeudellinen, tarkemmin sanoen esineoikeudellinen. Se on myös moraalinen. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 raja siirtyi Suomen ja Neuvostoliiton välillä uuteen paikkaan. Mutta vain raja ja hallinto siirtyivät.

Jos Karjala halutaan takaisin, tällainen haihattelu pitäisi haudata lopullisesti, ja pyrkiä kaikin keinoin lisäämään suomalaista läsnäoloa Karjalassa yleensä ja Viipurissa erityisesti. Ei kuitenkaan olisi vältämättä hyvä idea maksaa öljytulojen pöhöttämän Venäjän talouden nostamia hintoja. Sen enempää hillitön noususuhdanne kuin kauniisti sanottuna kyseenalaisilla keinoilla saavutettu poliittinen stabiilisuuskaan eivät ole ikuisia. Jos ja kun talous romahtaa, omaisuuden hinta putoaa ja rajusti. Koska poliittinen vakaus luultavasti romahtaa samalla, pahimmassa tapauksessa kaikki menee taas kerran. Jos kuitenkin hyvin käy, sen jälkeen voi ostaa paljon halvemmalla, parhaassa tapauksessa euroilla...

Uusi gallup

MC infon tekemän mielipidetiedustelun mukaan on Karjalan palautusta haluavien prosenttiosuus hieman kasvanut edelliseen, vuonna 2005 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Palautuksen kannattajia oli nyt 38%, kun kaksi vuotta sitten oli ollut 36%. Palautuksen vastustajien määrä oli sen sijaaan laskenut reilummin, 51%: sta 43%:iin. Peräti 47%:in mielestä Suomen pitäisi ottaa asia puheeksi Venäjän johdon kanssa - mikä viittaa siihen että aktiivisten kannattajien lisäksi olisi paljonkin asiaan periaatteessa myötämielisesti suhtautuvia, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua julistautua varsinaisiksi palautuksen kannattajiksi. Olisikohan tähän ilmiöön yhtenä syynä eräiden näkyvien kannattajapiirien retoriikka ja toimintatavat, joihin ei haluta samaistua? Takavuosien ulkopoliittisesta arkailusta on kyselyn mukaan pitkälti päästy eroon: 72% katsoo että Suomessa voi puhua vapaasti Karjalan palutuksesta, 13% vaatii varovaisuutta ja vain 11% haluaa kieltää koko keskustelun.
Muutama prosenttiyksikkö sinne tai tänne ei kuitenkaan ole olennaisinta. Tilanne on joka tapauksessa se, että kun niinkin suuri osa kansasta joko kannattaa Karjalan palautusta tai suhtautuu siihen vähintäänkin neutraalisti ja valtaenemmistö vielä uskoo että asiasta voi ja saa vapaasti puhua, on käsittämätöntä että Karjala-keskustelun yleinen taso on sellainen kuin on. Eiväthän kaikki palautuksen kannattajat ole idiootteja, tuskin edes suurempi osa kuin väestöstä keskimäärin, mutta idiootiksi leimautumista varmaan pelätään. Siispä te kaikki suunnilleen järjissänne olevat Karjalan palautusta kannattavat kansalaiset, tulkaa joukolla ulos komerosta ja osallistukaa keskusteluun, ei jätetä Karjalaa sekopäiden temmellyskentäksi!