Nykyajan karjalaisaktivismi, mitä ihmettä?

Nettijulkisuudessa on alkanut näkyä omituinen ilmiö, jossa karjalaisuus nähdään nimenomaan karjalankielisyytenä ja ortodoksisuutena ja selkeästi erillisenä suomalaisuudesta. Ensi silmäyksellä se vaikuttaa vain wokeilulta, jota ei voi parodioida. Olen aikuisten oikeesti nähnyt keskustelua siitä, miten suomalaisen tulee toimia syödessään karjalanpiirakoita, että ei syyllistyisi kulttuuriseen omimiseen.  Toisaalta, takana saattaa olla määrätietoisempikin yritys sotkea asioita.

Sota ei myöskään ole parantanut keskusteluilmapiiriä Suomen puolella. Vanhat sotatraumat nostavat päätään ja russofobia sen mukana. Russofobialla on pitkät perinteet karjalaisten suomalaistamisessa ja kulttuurin riistämisessä. Karjalaisten ’’siistiminen’’ alkukantaisista suomalaiseen ihannemuottiin sopiviksi on jättänyt syvät arvet, jotka eivät ole lähelläkään umpeutumista. Liika venäläisyys ja ortodoksisuus on pitänyt kitkeä pois, jotta sovimme silloiseen ja nykyiseenkin katukuvaan.

Kun näkee joka päivä sosiaalisen median kanavissa viliseviä r-slurreja, tuo se turvattomuuden tunteen mukanaan. Itselläni lisääntynyt russofobia on vaikuttanut siihen, etten uskalla kulkea kansanpuku päällä julkisilla paikoilla, sillä se tekee minusta näkyvän. Heti sen jälkeen, kun olen saanut rakennettua suhdetta ja parannettuani juurieni katkeamiseen liittyviä haavoja, on taas aika kätkeä osa minusta suojellakseni itseäni.

’’Karjala takaisin’’ -huudahdusta kuulee nyt myös enemmän kuin hetkeen. Siitä on tullut osa suomalaista isänmaallisuutta. Kuitenkin sen pohjalla on niin karelianismin kuin sodan jälkeisen rakentamiskertomuksen vahva omistajuuden tunne karjalaisuuteen. ”Karjala takaisin, vaikka väkisin” voi tuntua suomalaisesta hassun hauskalta (känni)huudahdukselta, mutta karjalaisena se toistaa vain samaa poliittista kaavaa, jossa meidän roolimme on ollut vain selviytyä. Sota ennen ja sota nyt toiseuttaa meidät toisten kansojen omaisuudeksi, ja yhteisömme revitään irti toisistaan ja piilotetaan.

 

 Minulle ei tule ensimmäiseksi mieleen pitää karjalaiseen kansanpukuun pukeutunutta ihmistä putinistina. Sen sijaan se kyllä tulee välittömästi mieleen jos joku puhuu russofobiasta. Karjalan palautuksesta puhuttaessa on aina ollut kysymys ennen kaikkea Viipurista, Sortavalasta ja Käkisalmesta. Suurin osa evakoista tuli tuolta alueelta, eikä ollut sen enempää karjalankielistä kuin ortodoksistakaan. Ovatko tällaiset jutut vain wokea hölmöyttä, vai onko tarkoitus jonkinlaisella informaatiovaikuttamisella sotkea sekä puheita Karjalan palautuksesta että mahdollista Karjalan tasavallassa esiintyvää separatismia?

PS Se kännihuudahdus muuten menee "Karjala takaisin vaikka juomalla!"