Vielä ehtii! Lahden historiallisessa museossa on 31.3. asti avoinna näyttely "Viipuri - mon amour". Näyttelyyn liittyy Riitta Niskasen ja Hannu Takalan kirja "Arkkitehdeista vänkäreihin - Viipurin perintö Lahdessa".
Lahteenhan siirtyi paljon Viipurin evakoita, urheiluseura Lahden reipaskin oli alkuperäiseltä nimeltään Viipurin reipas. Jääpalloilijat mokomat menivät joskus 60-luvun alussa muuttamaan nimensä ja seuran tunnuksena olleen Viipurin linnan kuvan, mutta voimistelijat jatkavat edelleenkin vanhalla nimellä ja tunnuksella. Helsingissäkin on toiminnassa ainakin Viipurin nyrkkeilijät, Viipurin urheilijat ja Viipurin voimailijat. Onko tästä vedettävä se johtopäätös, että yksilöurheilijoilla on enemmän selkärankaa kuin joukkuelajien harrastajilla? Vaikka onhan niitä perinteisen nimensä säilyttäneitä "joukkueitakin" kuten Viipurin lauluveikot.
Tuesday, March 25, 2014
Monday, March 17, 2014
Kummallinen jatkokertomus aasinajajan lisensiaattityöstä jatkuu aina vain
Wikipedian artikkelia aasinajajasta on taasen paranneltu aasinajajan hyväksi (?). Tällä kertaa asialla on nimimerkki Elve, joka muokkaushistoriansa perusteella voi olla yhtä hyvin sama kuin erikin henkilö kuin Eduskunnan koneelta 217.71.151.201
kirjoitteleva anonyymi. Muokkaus ainakin näennäisesti ylistää aasinajajaa merkittävänä tutkijana, ja antaa linkin Eduskunnan kirjastoon kadonneen lisurin tietoihin:
Toiset asianajajat ovat ehkä kollegiaalisia eivätkä halua häpäistä edes liitosta eronnutta entistä kollegaa vaikka taatusti tajuavat millainen mies on.
Asiakkaat ovat liian tyhmiä eivätkä voi tunnustaa tulleensa huijatuiksi.
ProKarelia on kykenemätön itsekritiikkiin.
Mutta miksi ihmeessä Venäjä tai sen kätyrit eivät tartu asiaan? Se panee todella miettimään...
kirjoitteleva anonyymi. Muokkaus ainakin näennäisesti ylistää aasinajajaa merkittävänä tutkijana, ja antaa linkin Eduskunnan kirjastoon kadonneen lisurin tietoihin:
Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistöomistukseen, erityisesti silmällä pitäen Karjalaa /
Bibliographic Record Display
-
Tekijä:Silvennoinen, Kari.
-
Nimeke:Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistöomistukseen, erityisesti silmällä pitäen Karjalaa / Kari Silvennoinen.
-
Julkaistu:Helsinki : Helsingin yliopisto, 2008.
-
Ulkoasu:XXV, 145 s.
-
Opinnäyte:Lisensiaatintutkimus : Oikeustieteellinen tiedekunta, Yksityisoikeuden laitos.
- Aineisto:Kirja
-
Kieli:fin
-
Tiivistelmän kieli: fin
-
Asiasana:siirtymätalous--Karjala (eks)
kiinteistöt (eks)
valtiosopimukset (eks)
omistusoikeus (eks)
- Tiivistelmä:Tiivistelmä (s. II).
Toiset asianajajat ovat ehkä kollegiaalisia eivätkä halua häpäistä edes liitosta eronnutta entistä kollegaa vaikka taatusti tajuavat millainen mies on.
Asiakkaat ovat liian tyhmiä eivätkä voi tunnustaa tulleensa huijatuiksi.
ProKarelia on kykenemätön itsekritiikkiin.
Mutta miksi ihmeessä Venäjä tai sen kätyrit eivät tartu asiaan? Se panee todella miettimään...
Friday, March 14, 2014
Olisi syytä kuunnella, Putin
Borodatsh vetoaa Putinia pysähtymään aikeissaan vallata Krim Ukrainalta.- Ettekö te pelkää sotaa? Te tarvitsette lääkäriä. Pysähtykää, Borodatsh kirjoittaa Putinille Belorusski Partizan -nettilehdessä.- Haluatte siis kansanäänestyksen Krimille? Antakaa sitten japanilaisten järjestää kansanäänestys Kuriileilla ja Sahalinilla, suomalaisten Karjalassa ja saksalaisten Kaliningradissa. Tulos on ennalta selvä, Borodatsh kirjoittaa.
Jutun kuvituksena olevaan karttaan on merkitty Karjalan tasavalta, ei luovutettua Karjalaa. Mielenkiintoiseksi tilanne tulee jos ja kun Putinin ote Venäjästä joskus alkaa lipsua. Silloin Venäjän lievästi sanotusti kaksinaamainen suhtautuminen alueelliseen koskemattomuuteen saattaa toden teolla tulla silmille. Silloin ei enää puhuta Karjalan palautuksesta, vaan Venäjästä irronneen Karjalan federaatiosta Suomen kanssa. Kuten pariinkin otteeseen on tässä blogissa todettu, Karjalan tasavaltaan kuuluu tällä hetkellä alueita, jotka katkaisisivat Venäjän yhteyden Kuolan niemimaalle. Toisaalta Viipuri ja Käkisalmi, eivät kuulu siihen. Toivokaamme aluevaihtoa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Jutun kuvituksena olevaan karttaan on merkitty Karjalan tasavalta, ei luovutettua Karjalaa. Mielenkiintoiseksi tilanne tulee jos ja kun Putinin ote Venäjästä joskus alkaa lipsua. Silloin Venäjän lievästi sanotusti kaksinaamainen suhtautuminen alueelliseen koskemattomuuteen saattaa toden teolla tulla silmille. Silloin ei enää puhuta Karjalan palautuksesta, vaan Venäjästä irronneen Karjalan federaatiosta Suomen kanssa. Kuten pariinkin otteeseen on tässä blogissa todettu, Karjalan tasavaltaan kuuluu tällä hetkellä alueita, jotka katkaisisivat Venäjän yhteyden Kuolan niemimaalle. Toisaalta Viipuri ja Käkisalmi, eivät kuulu siihen. Toivokaamme aluevaihtoa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Tuesday, March 11, 2014
Miten on desantin oman muistin laita?
Vääryystieteen desantti on saanut kutsun vaalitarkkailijaksi Krimille. Hänellä onkin kokemusta tarkkailemisesta niin Venäjältä kuin Syyriastakin, ja missä desantti tarkkailee, siellä on taatusti kaikki hyvin. Iltsari meni kysymään desantilta Karjalastakin:
K: Vertauksen vuoksi, mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkiksi Karjalassa järjestettäisi kansanäänestys liittymisestä Suomeen? Olisiko tällainen mahdollista? V: En tunne mitään sellaista historiallista Karjalaa, jonka liittäminen Suomeen olisi jotenkin oikeudellisesti perusteltu. Karjalan Tasavalta esimerkiksi ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Jos puhutaan esimerkiksi Viipurista, se on vanha ruotsalaisten perustama linnoitus. Suomelle se on kuulunut vain mitättömän lyhyen ajan pitkästä historiastaan. Matti Klingekin on kirjoittanut muistaakseni, että Viipurihan oli savolainen kaupunki. Ei siellä ole mitään Karjalaa. Yleensäkin Suomessa maantiedon tuntemus on aika heikkoa näissä Karjalan asioissa ja varsinkin kansainvälisen oikeuden suhteen. Esimerkiksi tämän Kosovon osalta on nyt podettu pahaa muistinmenetystä.
Muistaakseni Savo on kyllä ollut osa Suomea. Karjala voidaan ymmärtää monellakin tavalla, ja joukossa on kieltämättä sellaisia, joiden perusteella Viipuri oli enemmän Suomea kuin Karjalaa. Desantti on kuitenkin ehkä hiukan edistynyt pitäessään Viipuria ruotsalaisena, viitisen vuotta sitten hän piti sitä venäläisenä (Uusi Suomi ansaitusti heittänyt alkuperäiset postaukset bittikaivoon, niitä oli kommentoitu tuoreeltaan täällä, täällä ja täällä.)
K: Vertauksen vuoksi, mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkiksi Karjalassa järjestettäisi kansanäänestys liittymisestä Suomeen? Olisiko tällainen mahdollista? V: En tunne mitään sellaista historiallista Karjalaa, jonka liittäminen Suomeen olisi jotenkin oikeudellisesti perusteltu. Karjalan Tasavalta esimerkiksi ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Jos puhutaan esimerkiksi Viipurista, se on vanha ruotsalaisten perustama linnoitus. Suomelle se on kuulunut vain mitättömän lyhyen ajan pitkästä historiastaan. Matti Klingekin on kirjoittanut muistaakseni, että Viipurihan oli savolainen kaupunki. Ei siellä ole mitään Karjalaa. Yleensäkin Suomessa maantiedon tuntemus on aika heikkoa näissä Karjalan asioissa ja varsinkin kansainvälisen oikeuden suhteen. Esimerkiksi tämän Kosovon osalta on nyt podettu pahaa muistinmenetystä.
Muistaakseni Savo on kyllä ollut osa Suomea. Karjala voidaan ymmärtää monellakin tavalla, ja joukossa on kieltämättä sellaisia, joiden perusteella Viipuri oli enemmän Suomea kuin Karjalaa. Desantti on kuitenkin ehkä hiukan edistynyt pitäessään Viipuria ruotsalaisena, viitisen vuotta sitten hän piti sitä venäläisenä (Uusi Suomi ansaitusti heittänyt alkuperäiset postaukset bittikaivoon, niitä oli kommentoitu tuoreeltaan täällä, täällä ja täällä.)
Monday, March 03, 2014
Persu hakkaa päätä seinään
Olen jättänyt eduskunnassa tänään 3.3.2014 hallituksen vastattavaksi
seuraavan kirjallisen kysymyksen viime sotien suomalaisevakkojen
omaisuuden palauttamisesta eli restituutiosta:
Suomalaisevakkojen omaisuuden restituutio
Eduskunnan puhemiehelle
Talvi- ja jatkosodan seurauksena lähes 450 000 suomalaista menetti käytännössä kaiken kiinteän omaisuutensa ja suurimman osan irtaimesta omaisuudestaan Neuvostoliitolle pakkoluovutetulla alueella joutuessaan useimmiten hyvin lyhyellä varotusajalla pakenemaan kotoaan muualle Suomeen. Suomalaisten kotimaan pakolaisten eli evakkojen omaisuutta ei Neuvostoliitto tai Venäjä ole missään vaiheessa palauttanut tai korvannut, joten omaisuuden restituutio ei miltään osin ole toteutunut. Suomen valtion varoista on pakkoluovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta maksettu sosiaali- ja yritystukena korvauksia pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti.
Kotiläksyt on tehty alusta alkaen huonosti. Korvaukset maksettiin korvauslakien mukaan. Pika-asutuslailla ja maanhankintalailla hankittiin maata siirtoväen asuttamiseen.
On huomioitava, että restituutio-oikeus ja pakkoluovutetun alueen palauttaminen ovat kaksi eri asiaa.
Tämä on toki totta. Totta on myös se, että restituutio on ja pysyy suomalaisten enemmistölle EVVVK:na ja sen vaatiminen vain haittaa Karjalan palautusta.
Pariisin rauhansopimuksen 27 artikla määrää: ”Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla”. Tämä artikla selventää, että kaikkien suomalaisten omaisuus ja oikeudet palautettiin rauhansopimuksella vuonna 1947.
VMP. Tähän vetoaminen on aina osoitus täydellisestä todellisuudentajun puutteesta.
Porkkalan palautuessa Porkkala-komitea pyysi lausunnon vuonna 1955 seitsemältä juridiselta asiantuntijalta. Heistä kuusi katsoi, ettei aluemuutoksella ole kansainvälisen oikeuden perusteella vaikutusta omistusoikeuden pysyvyyteen. Yksi asiantuntija ei ottanut kantaa asiaan. Porkkala-komitean päätöksenä oli, ettei Porkkalan siirtyminen Neuvostoliiton perustuslain ja suvereniteetin piiriin vaikuttanut suomalaisten omistusoikeuteen. Lainsäätäjä eli eduskunta oli samalla kannalla, minkä vuoksi se sääti restituutioon perustuvan Porkkala-lain.
Valheella on taatusti tässäkin lyhyet jäljet. Kuten monta kertaa, mm. täällä on kerrottu, Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden lakanneen. Y.J. Hakulinen, Paavo Kastari ja Erik Castrén katsoivat sen säilyneen. Perusteluna oli se, että Suomen suvereniteetti ei ollut katkennut koska Porkkala oli ollut vain vuokralla, Kastarin mukaan lisäksi omistusoikeus olisi lakannut jos Porkkala olisi ollut vuokralla sukupolvien yli. Komitean kanta kallistui omistusoikeuden lakkaamisen puolelle, omistusoikeus palautettiin Porkkalan palautuslailla, joka nimenomaan sääti, että ennen lain voimaantuloa Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskevat oikeustoimet eivät olleet päteviä. Sven Högström jätti tästä eriävän mielipiteen. Kaikki lausunnonantajat olivat myös yksimielisiä siitä, että omaisuuden palautuksen ehtona piti olla saatujen korvausten maksaminen takaisin.
Suomella ja suomalaisilla evakoilla on täysi oikeus vaatia restituution toteuttamista eli omaisuutensa palauttamista. Mikäli palauttaminen ei ole mahdollista, on Venäjän korvattava täysimääräisesti aiheuttamansa vahingot. Lisäksi korvattavaksi jää omaisuuden lähes 70 vuoden käyttö. Suomen valtion velvollisuus on perustuslakinsa mukaisesti tehdä kaikkensa evakkojen omistukseen liittyvien oikeuksien toteuttamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä talvi- ja jatkosodan suomalaisevakkojen omaisuuden, erityisesti kiinteän omaisuuden, takaisinsaamiseksi Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamalla alueella, entä mistä syystä suomalaisomaisuuden restituutiota ei vielä ole käynnistetty?
Helsingissä 3. päivänä maaliskuuta 2014
Olli Immonen /ps
Uskallan ennustaa, että roskiin lentää.
Suomalaisevakkojen omaisuuden restituutio
Eduskunnan puhemiehelle
Talvi- ja jatkosodan seurauksena lähes 450 000 suomalaista menetti käytännössä kaiken kiinteän omaisuutensa ja suurimman osan irtaimesta omaisuudestaan Neuvostoliitolle pakkoluovutetulla alueella joutuessaan useimmiten hyvin lyhyellä varotusajalla pakenemaan kotoaan muualle Suomeen. Suomalaisten kotimaan pakolaisten eli evakkojen omaisuutta ei Neuvostoliitto tai Venäjä ole missään vaiheessa palauttanut tai korvannut, joten omaisuuden restituutio ei miltään osin ole toteutunut. Suomen valtion varoista on pakkoluovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta maksettu sosiaali- ja yritystukena korvauksia pika-asutuslain ja maanhankintalain mukaisesti.
Kotiläksyt on tehty alusta alkaen huonosti. Korvaukset maksettiin korvauslakien mukaan. Pika-asutuslailla ja maanhankintalailla hankittiin maata siirtoväen asuttamiseen.
On huomioitava, että restituutio-oikeus ja pakkoluovutetun alueen palauttaminen ovat kaksi eri asiaa.
Tämä on toki totta. Totta on myös se, että restituutio on ja pysyy suomalaisten enemmistölle EVVVK:na ja sen vaatiminen vain haittaa Karjalan palautusta.
Pariisin rauhansopimuksen 27 artikla määrää: ”Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla”. Tämä artikla selventää, että kaikkien suomalaisten omaisuus ja oikeudet palautettiin rauhansopimuksella vuonna 1947.
VMP. Tähän vetoaminen on aina osoitus täydellisestä todellisuudentajun puutteesta.
Porkkalan palautuessa Porkkala-komitea pyysi lausunnon vuonna 1955 seitsemältä juridiselta asiantuntijalta. Heistä kuusi katsoi, ettei aluemuutoksella ole kansainvälisen oikeuden perusteella vaikutusta omistusoikeuden pysyvyyteen. Yksi asiantuntija ei ottanut kantaa asiaan. Porkkala-komitean päätöksenä oli, ettei Porkkalan siirtyminen Neuvostoliiton perustuslain ja suvereniteetin piiriin vaikuttanut suomalaisten omistusoikeuteen. Lainsäätäjä eli eduskunta oli samalla kannalla, minkä vuoksi se sääti restituutioon perustuvan Porkkala-lain.
Valheella on taatusti tässäkin lyhyet jäljet. Kuten monta kertaa, mm. täällä on kerrottu, Veli Merikoski ja Tauno Suontausta katsoivat omistusoikeuden lakanneen. Y.J. Hakulinen, Paavo Kastari ja Erik Castrén katsoivat sen säilyneen. Perusteluna oli se, että Suomen suvereniteetti ei ollut katkennut koska Porkkala oli ollut vain vuokralla, Kastarin mukaan lisäksi omistusoikeus olisi lakannut jos Porkkala olisi ollut vuokralla sukupolvien yli. Komitean kanta kallistui omistusoikeuden lakkaamisen puolelle, omistusoikeus palautettiin Porkkalan palautuslailla, joka nimenomaan sääti, että ennen lain voimaantuloa Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskevat oikeustoimet eivät olleet päteviä. Sven Högström jätti tästä eriävän mielipiteen. Kaikki lausunnonantajat olivat myös yksimielisiä siitä, että omaisuuden palautuksen ehtona piti olla saatujen korvausten maksaminen takaisin.
Suomella ja suomalaisilla evakoilla on täysi oikeus vaatia restituution toteuttamista eli omaisuutensa palauttamista. Mikäli palauttaminen ei ole mahdollista, on Venäjän korvattava täysimääräisesti aiheuttamansa vahingot. Lisäksi korvattavaksi jää omaisuuden lähes 70 vuoden käyttö. Suomen valtion velvollisuus on perustuslakinsa mukaisesti tehdä kaikkensa evakkojen omistukseen liittyvien oikeuksien toteuttamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä talvi- ja jatkosodan suomalaisevakkojen omaisuuden, erityisesti kiinteän omaisuuden, takaisinsaamiseksi Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamalla alueella, entä mistä syystä suomalaisomaisuuden restituutiota ei vielä ole käynnistetty?
Helsingissä 3. päivänä maaliskuuta 2014
Olli Immonen /ps
Uskallan ennustaa, että roskiin lentää.
Subscribe to:
Posts (Atom)