Karjalan liitto, ProKarelia ja HS

Jotain pitää taas kommentoida, vaikka eihän tässä mitään uutta ole.

Toiseksi lause kuvaa, että asiassa toimitaan presidentti Urho Kekkosen viitoittamalla polulla. Kekkonen teki parhaansa saadakseen Karjalan takaisin. Mutta hän kielsi tiukasti kansaa osallistumasta palautusasiaan millään lailla. Hän yksin päätti hoitaa asian.

Kekkonen ei kyennyt palauttamaan Karjalaa, koska häneltä puuttui kansan aktiivinen tuki asiassa. KL kieltää jäseniään osallistumasta palautusasiaan. Liiton johto hoitaa palautuksen salaisissa keskusteluissa asiaa täysin vastustavan poliittisen johdon kanssa.

WTF? Missä mielikuvatusmaailmassa kirjoittaja elää? Miten "kansan aktiivinen tuki" olisi kääntänyt Brezhnevin ja politbyroon päät? Sitäpaitsi saattaa olla luojan lykky, että Kekkonen epäonnistui. Mitään ei tule ilmaiseksi, ja Neuvostoliiton aikaan Karjalan hinta olisi saattanut olla liian kova. Muistakaa, mitä tapahtui pian sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli luovuttanut Vilnan Liettualle.

Artikkelista voidaan ottaa vielä esille Suomen ja Venäjän vastavuoroisuus: ”Vanhat karjalaisten jälkeläiset ostaisivat tai vuokraisivat mielellään kesämökkipaikkoja entisiltä kotiseuduiltaan”.

Onko tämä sitaatti väärinymmärrys? Miten muuten voisi olla ymmärrettävissä, että maan suurimman karjalaisen järjestön kunniapuheenjohtaja kehottaa valtiovaltaa ja kansalaisia ostamaan omaa omaisuuttaan?

Onneksi suurin osa karjalaisista varmaankin omaa sen verran todellisuudentajua, ettei kuvittele omistavansa enää mitään. Vaikea kuvitella parempaa pitkän tähtäimen toimintaa Karjalan palautuksen puolesta kuin suomalaisten läsnäolon lisääminen Karjalassa. Siihen tarvitaan maanomistusta, tässä kohtaa ProKarelian harhat ovat todella tuhoisia.

Onko Japanin hallitus räyhähallitus, kun se on hallitusohjelmaan ja omaan aktiiviseen toimintaansa liittänyt Kuriilien palautuksen? Onko Kiinalla räyhäjohto, kun se on vaatinut omia alueitaan takaisin? Onko Venäjällä räyhähallitus, kun se haluaa pitää ryöstämänsä alueet itsellään?


Japanin ja Kiinan hallitukset ovat merkittävästi todellisuudentajuisempia kuin ProKarelia. Ja kyllä, Venäjällä on räyhähallitus.

Jatkokertomus aasinajajasta ja Wikipediasta jatkuu

Viimekertaisen aihetta käsitelleen postauksen jälkeen tieto lisurin olemassaolosta on palautettu Wikipediaan parhaan mahdollisen lähdeviitteen, eli tiedekuntaneuvoston pöytäkirjan kera. Vanha tuttavamme 217.71.151.201 Eduskunnasta yritti hetikohta poistaa tiedon, mutta turhaan, se palautettiin saman tien. Seuraavaksi taisi tulla vähän hätä käteen: jotta tieto lisurin olemassaolosta saataisiin pois aasinajajan uh^H^Hasiakkaiden näkyviltä, anonyymi tuttavamme ehdotti keskustelupuolella koko artikkelin poistamista. Arvostelukyvyn pettämistä kuvastaa pahemman kerran linkistä näkyvä yritys väärentää allekirjoitus. Wikipedian ylläpitäjiä tuollainen ei petä, koska se näkyy sivuhistoriasta heti.

Alkaa tosiaan ihmetellä, kuka tuo Eduskunnasta kirjoitteleva tyyppi on. Aasinajaja itse tuskin käyttäisi Eduskunnan koneita. Suurin osa koneelta tehdyistä muutoksista Wikipediaan käsittelee aasinajajaa, loput ovat lähinnä juridiikkaa, politiikkaa, urheilua ja sappiaineenvaihduntaa (!). Kaikki saattavat olla saman henkilön tekemiä, eivät kuitenkaan välttämättä. Googlettamalla voi todeta, että muualle tuolta koneelta on kirjoitellut nimimerkki c_howdy, joka on kiinnostunut Itä-Aasiasta, kirjoitellut myös amiksen koneilta eikä taida olla ihan hetero.

Jokohan kirkko pääsisi eroon tyhmimmästä pastoristaan?

Suomen tyhmimmästä pastorista on taas tehty vaatimattomat 17 kantelua tuomiokapitulille, ja nyt juttu on lähdössä kurinpitoasiamiehelle. 16.4. tyhmä pastori sai jo varoituksen eikä totisesti parantanut tapojaan. Jos pastorille ei nyt anneta fuduja, hän pistää aina vain pahemmaksi.

Jatkoa edellisiin: Wikileaks, Putin ja Halonen, Karjala ja Kuriilit

HS on nyt julkaissut lisää samansuuntaista materiaalia:

Vaikka Putinin mielestä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli virhe, hän sanoi, että hänen mielestään, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Suomen ja Venäjän välistä rajaa ei voi muuttaa. Putin kytki Karjalan aseman tilanteeseen Japanin pohjoisella alueella ja esitti kiistan pääsyynä sille, miksi Venäjä ei voi nyt ryhtyä muutoksiin Suomen kanssa.

Mielenkiintoista jälleen, että tämä ei ole ehdoton ei. Suomi voisi, ja Suomen pitäisi yrittää neuvotella Karjalan palautuksesta niin, että se ei vaikuttaisi Venäjän ja Japanin suhteisiin. Toisaalta, japanilaisilla on paljon rahaa, se se saattaa tehdä jonain hetkenä Kuriilien palautuksen houkuttelevaksi. Silloin toki pitäisi yritttää ottaa Karjala samalla esille. Aina, jos venäläisten kannanotoissa näkyy jonkilainen rako, sitä pitää yrittää avartaa tulemalla vastaan.

Verrataanpa ylläolevaa siihen, mitä Juri Derjabin kirjoitti aiheesta vuonna 2005:

Thus many people overlook one principal thing. If Kuriles can be regarded as "disputable territories", and the decision is connected to the conclusion of a peace treaty with Japan which has been delayed some decades, and prospects are not yet in sight, so the situation with Finland is quite other.

Ensi näkemältä tämä on oikeastaan täysin vastakkainen Putinin kannalle: Kuriileista voidaan ehkä joskus neuvotella, mutta Karjalasta ei koskaan. Yllättäen Derjabin jatkaakin näin:

One of the main motives why the majority of Finns do not want returning the lost territories , are enormous expenses for their restoration. In 30th years these areas were in high economic development. After war their economy has come to decline. These territories became one of those, where consequences of social and economic crisis in the postSoviet Russia have especially sharply affected.

And so, some Finnish experts have counted up, that, if to talk about restoration of ceded areas, it would required 15-20 billions euro (some people speak even about 30 billions!). The present state budget of Finland makes 37,4 billions euro.

If to continue to argue theoretically, there is a very important for Russia question - the destiny of three generations of present inhabitants of these areas. In this connection it is necessary to remind, that according to the Russian Constitution and norms of the international law, exists the principle of taking into account the will of the population of those areas which borders change. After the war the ceded territories have been populated mostly by Russians, Ukrainians, and Byelorussians (frequently under compulsion), and some people from the Soviet Karelia. In June, 2000 here were 426 000 of the Russian-speaking population.

Yhtäkkiä Derjabin puhuukin mahdollisen palautuksen käytännön ongelmista: suomalaisten huolesta palautuksen kalleudesta ja nykyisten asukkaiden oikeuksista. Tähän voisi ja pitäisi vastata, tulla vastaan sekä Suomea että Venäjää kummassakin asiassa. Palautussuunnitelma on yritys siihen suuntaan. Omaisuuden restituutiovaatimus sen sijaan ei ole.

Wikipediassa tarvittaisiin paljon lisää avoimuutta

Blogissa on jo pitkään seurattu omaisuudenpalautushölmöilyn, merivaltaushölmöilyn ja sotasyyllisyystuomioiden purun tuotteistaneen aasinajajan seikkailuja. Yksi merkittävä juonikuvio on ollut aasianajajasta kertovan Wikipedia-artikkelin parantelu. Viimeisin episodi asiassa on, että tieto aasinajajan lisurin olemassaolosta on jälleen poistettu. Aasinajajalla itsellään on jo porttikielto Wikipediaan, ja tämän muutoksen onkin tehnyt nimimerkki Mahikko, joka on selvästikin luotu vain yhden ja saman artikkelin parantelua varten.

Ei ole ihme, että aasianajaja ja ProKarelia yrittävät kaikin voimin pimittää tiedon lisurin olemassaolosta. Aasinajajan bisnes näyttäisi juuri niin epärehelliseltä ja ProKarelian politiikka juuri niin typerältä kuin se on, jos tieto lisurin olemassaolosta leviäisi. Ihme on se, miten hyvin pimittäminen onnistuu. Mikään muu taho kuin tämä blogi ja ajoittain Wikipedia ei ole kiinnittänyt huomiota lisurin olemassaoloon. Juristit ovat selvästi kollegiaalisia, korppi ei noki korpin silmää. Ainoa aasinajajan toimia kommentoinut oikeustieteilijä päätyi uhatuksi kunnianloukkaussyytteellä, onneksi toki tuloksetta. Tämän takia varmaan useimmat tiedotusvälineet varovat aasinajajaa aivan kuten vääryystieteen desanttiakin. Aina vaan mielenkiintoisempaa on se, että ne tahot, joiden eniten luulisi vastustavan aasinajajaa, hörönaurettavaa antifasistinen komitea ja Venäjä, ovat visusti hiljaa tällaisesta herkkupalasta. Käsittämätöntä olisi, jos siitä ei oltaisi tietoisia. Kertoiskohan tämä jotain siitä, minkä verran moinen hölmöily todellisuudessa edistää Karjalan palautusta?

Iltalehti, Putin ja Karjala

Pakko jatkaa edellisestä postauksesta, koska Tuomas Keskinen kirjoitti aiheesta Ilalehdessä:

Nyt väitetään Wikileaksinin vuotoon vedoten (IS), että "Putin jyrähti Karjalasta" tavatessaan Tarja Halosen Pietarissa 2004. Tuon otsikon jälkeen on yllättävää lukea Yhdysvaltain diplomaattien raportti asiasta. Sen mukaan Putin oli ainoastaan todennut, että jos Suomen ja Venäjän nykyistä rajaa ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös monet muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi.
Uutinen on se, että Putin ei jyrähtänyt.
Hän toi esiin yhden usein esitetyn näkökulman ja melkein pyysi Haloselta neuvoa, miten se voitaisiin eliminoida ja pitää asia vain Suomen ja Venäjän välisenä. Jos se onnistuisi, Karjalan palautus olisi tämän välikäsien kautta kootun raportinsirpaleen mukaan ehkä OK.
Tiedossa ei ole, mitä Halonen vastasi. Yrittikö hän todistella, että Karjalan palautus ei aiheuttaisi ketjureaktiota Venäjän muilla rajoilla?

Tulkinta on ehkä hiukan yltiöoptimistinen. Tuskin Putin sentään pyysi tuollaista vastausta. Sellainen vastaus Halosen kuitenkin olisi pitänyt antaa. Sellainen vastaus meidän kaikkien pitäisi antaa.

Mitä Putin sanoi Karjalasta, ja mitä meidän pitäisi vastata

Wikileaksin kautta tullut tieto siitä, että Putin oli ottanut Halosen kanssa Karjalan palautuksen puheeksi, ansaitsee kommentin. Näinhän se meni:

The Finns had not intended to raise the issue of Karelia, but Putin did, saying that if the Finnish/Russian border, fixed at the end of World War II, were to be revised, then other borders in Eastern Europe could be challenged as well.

Perustelu palautusta vastaan on lievästi yllättävä, koska suurin osa noista mahdollista rajanmuutosvaatimuksista koskisi muita maita kuin Venäjää: lähinnä Ukrainaa, Valko-Venäjää Liettuaa ja Puolaa. Venäjällä on Karjalan (ja muiden Suomelta vietyjen alueiden) lisäksi vain todella merkityksettömät Petseri, Ivangorod ja Abrene sekä Itä-Preussi, jota Saksa tuskin haluaisi.

Tästä kannattaisi muistuttaa, mutta vielä tärkeämpää olisi yrittää korostaa sitä, että palautus olisi ennen kaikkea poliittinen prosessi, ei oikeudellinen. Se ei muodostaisi ennakkotapausta, jonka perusteella kukaan voisi vaatia mitään. Ainoastaan ennakkotapauksen, jota voisi käyttää esimerkkinä, jos haluaisi hakea molempia osapuolia tyydyttävän kompromissin johonkin muuhun aluekiistaan.

Tästähän voisi käyttää nimitystä Win-Win, jonka ProKarelia aina muistaa mainita, uppoutuakseen sen jälkeen takaisin enemmän tai vähemmän kuvitteellisen kansainvälisen oikeuden pariin. Sen enempää Venäjälle kuin Suomellekaan ei olisi oikeasti tarjolla mitään. Edes omaisuuden restituutio evakoiden lapsenlapsille ei hyödyttäisi juuri ketään, koska parissa sukupolvessa omistus olisi pirstoutunut niin pieniin osiin, että niillä ei olisi merkitystä juuri kenellekään.