Karjala takaisin kiristämällä?

Remeksensä lukeneet muistanevat kirjat Karjalan lunnaat, Itäveri ja Pääkallokehrääjä (ne, jotka ette ole vielä lukeneet, lukekaa, mutta jättäkää tuo keskimmäinen väliin ja lukekaa sen sijaan Pedon syleily). Kahdessa ensimmäisessä hankitaan Karjala takaisin. Kolmannessa ei tarvitse, se tapahtuu vaihtoehtomaailmassa, jossa suurhyökkäystä ei pysäytetty 1944: Karjala on tallella, mutta Suomi on Neuvostoliiton satelliitti. Siksi tarvitsee häätää neuvostojoukot koko Suomesta. Kaikissa kolmessa kirjassa menetelmä on kiristys, välineenä myrkky, Venäjän presidentin salaisuudet tai ydinpommi.

Merivaltaushölmöilyn keksineet liikemiehet ja heidän asianajanansa ovat nyt avoimesti paljastaneet lukeneensa liikaa Remestä, he yrittävät avoimesti kiristää 'valtauksellaan' Karjalaa takaisin. ProKarelian valittama hiljaisuus merivaltaushölmöilyn ympärillä on nyt tipotiessään, asia on esillä jokseenkin joka tiedotusvälineessä. Eihän tällaiseen kukaan täysijärkinen usko. Kiristäjien neuvottelijaksi kuuluttama Martti Ahtisaari ei tietenkään halua sekaantua moiseen:

- En halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa, Ahtisaari toteaa lehdistölle välittämässään viestissä.

Ehkä tästä farssista seuraa lopulta hyvääkin. Parhaassa tapauksessa asiassa huseeraavan asianajajan touhu joutuu julkisuuden valokeilaan, ja joku muukin kuin me kiinnittää huomiota asianajajan mystiseen lisuriin ja käsittämättömään sekoiluun Wikipediassa. Lopulta jopa ProKarelia saattaa tulla järkiinsä tai vaihtoehtoisesti kuolla pois haittaamasta järjellistä toimintaa Karjalan palauttamiseksi. Ainakin Venäjällä on syntynyt mielenkiintoista keskustelua:

Uutisen kirvoittamassa nettikeskustelussa nimimerkki Richard iloitsee siitä, että oma datsha sijaitsee Karjalankannaksella. Katty puolestaan on valmis liittymään Suomeen vaikka datshaa ei olekaan. Olegin mielestä Suomen hallussa Viipuri kukoistaisi - halvat hinnat, kunnon asunnot, kauniita huviloita, ei roistomaisia poliiseja.

Niin, ja tämä blogi on tänään tehnyt kaikkien aikojen lukijaennätyksen.

Molotov-Ribbentrop -sopimus, rikos vai jotain pahempaa?

Lähes jokainen poliittinen bloggeri on kokenut tarpeelliseksi muistaa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 70-vuotispäivää. Ajattelin nostaa esiin jostain syystä harvemmin käsitellyn näkökulman. Lähtökohdaksi voi ottaa vaikka Suomen tyhmimmän pastorin näkemyksen, saakoon pastori vaikka lisää aineistoa tieteelliseen analyysiinsä. Pastori varustaa varmuuden vuoksi salaisen lisäpöytäkirjan kysymysmerkillä, ja siteeraa itseään Gennadi Zhuganovia:

”Jos Suuri isänmaallinen sota olisi alkanut Viron rajoilta, jossa tänään vaikuttavat paikalliset SS-ryhmien seuraajat, fasistit olisivat olleet Leningradista vain 140 km:n päässä. Stalin voitti sopimuksella tilaa ja aikaa, mikä oli yksi tae suureen voittoon vuonna 1945. Politiikassa viisaus on suuri asia”

Ajatellaanpa hetkinen. Kun Saksan hyökkäys sitten alkoi, Saksan ja Neuvostoliiton joukot olivat vastakkain yhteisymmärryksessä sovitulla Euroopan jakolinjalla. Yllätyshyökkäys upposi Neuvostoliittoon kuin veitsi voihin. Etulinjan joukot jäivät joukoittain saarroksiin ja tuhoutuivat. Baltiassa odotettiin vuoden neuvostokomennon jälkeen vuosisataista perivihollista, Saksaa, vapauttajana. Suomi oli katkeroitunut Karjalan menetyksestä, aseistautunut voimakkaasti, ja päästänyt Saksan joukot maahan. Neuvostoliitto oli varjellut suhteitaan Saksaan eikä puuttunut Saksan läsnäoloon Suomessa. Vaikka rajat olivat kauempana Leningradista, vihollinen oli paljon lähempänä rajoja. Jos Neuvostoliitto olisi laajentumishalun sijasta keskittynyt pitämään reunavaltiot puolueettomina, yllätys olisi ollut mahdoton. Tavalla tai toisella Saksa olisi joutunut paljastamaan korttinsa, ja Neuvostoliitolla olisi ollut aikaa reagoida ennen kuin kranaatit olisivat tosissaan alkaneet putoilla. Siksi voidaan sanoa, että sopimus lisäpöytäkirjoineen ja Neuvostoliiton aggressiivinen laajentumis- ja sortopolitiikka oli todellakin jotain pahempaa kuin rikos. Se oli virhe.

Mene pois paha tietäjä, shamaani!

Jokin aika sitten jouduin kommenteissa Panun kanssa keskusteluun Suomen tyhmimmästä pastorista. Tulin esittäneeksi seuraavan profetian:

Tulevaisuudessa pastori yllytetään tekemään jotain niin tyhmää, että kenkää tulee (peppupanoesitelmä Pohjan kirkossa olisi hoitanut asian, mutta seurakuntaneuvosto torppasi sen). Sen jälkeen Venäjällä voidaan esitellä fasististen tshuhna-svinjojen russofobian poloista uhria.

Mitäs onkaan tapahtumassa:

Minua vastaan tehdyt tutkimukset ovat edenneet. Kerron tässä äkäisiä ja huvittuneita tunnelmiani. Revanssihenkisen ProKarelian ja Espoon tuomiokapitulin yhteisyritys erottaa minut pappisvirasta ilman että olisin tehnyt mitään rikosta tai virkarikkomusta kulkee seuraavaa epärehellistä tietä. Tämä prosessi on kuin juna, joka on kulkenut kevään ja kesän aikana kovaa vauhtia eteenpäin: (1) Tuomiokapituli aloitti tutkimuksen; (2) Kapitulista soitettiin jokaiselle luottamushenkilölle ja päätöksentekijälle sekä kerrottiin, mitä heidän pitää sanoa kirkkoherrasta; (3) Tämän jälkeen noin koottu instanssi antaa ”tuomion” kirkkoherralle; (4) Tuomiokapituli toteaa ”arvostelulautakuntaan” vedoten, että kirkkoherran toimintaedellytykset ovat päättyneet seurakunnassa. (5) Tuomiokapituli oli viaton ja pesi kätensä, kun pappi "mestattiin".

Nyt olemme kohdassa 3.

Ja toinenkin osa profetiaa on jo alkanut toteutua:

Финские националисты вынуждают известного священни...

читать дальше:

Комсомольская правда: Финские националисты вынуждают известного священника покинуть родину. Юха Молари намерен переехать жить и работать в Россию.
и
Interfax
и
BaltInfo.Ru — информационный веб-сервер «Балтийской Медиа Группы».
и
Инфопортал Baltija
и
"НОВАЯ ПОЛИТИКА"
и
Яндекс
и
Культурная эволюция

Pohjimmiltaan surullinen tapaus. Sanotaan, että kaikki maailman ihmiset tuntevat toisensa korkeintaan kuuden ihmisen välityksellä. Minun ja pastorin välillä on vain kaksi. Ilmeisesti pastori on ihan hyvä pappi. Ikävää, että hän on tuhonnut uransa antamalla Venäjän viedä kuin litran mittaa.