Suomen antifasistisen komitean nimellä esiintyvä sekopäälauma on ihan erityisen ihastunut neuvostoliittolaiseen sotapropagandaan ja julkaissut sitä niin paperilla kuin netissäkin. Nyt komitean hölmö ja paritussyytteestä katkeroitunut pastorikin on innostunut siitä:
Arvokas dokumentti Suomen fasistien hirmuteoista
Suomessa tilanne ei ole vielä edennyt yhtä vakavaksi fasistisessa kehityksessä, vaikka uhkatekijöitä on ilmaantunut toistuvasti. Fasistinen historian uudelleen kirjoittaminen on kansallinen uhkatekijä, jota vastaan on vain yhä uudestaan toistettava vanhoja dokumentteja fasismin vakavista seurauksista. Äskettäin toimitettiin Venäjällä uudestaan vanha teos, joka pitäisi saattaa nyt taas suomalaisten luettavaksi suomeksi. S. Sulimin, I. Truskinov ja N. Shitov (Сулимин С., Трускинов И., Шитов Н.) laativat jo vuonna 1945 yhteensä 304 sivua paksun dokumentin Suomen hyökkääjien vakavista julmuuksista Karjalan alueella. Kirjassa esitetään vuosilta 1944–1945 tutkintavaliokunnan kokoamat sotarikokset, joita Suomi aiheutti Karjalassa 1941-1945. Esipuheen jälkeen teoksessa on komission tunnistamat ja tutkitut natsien ja suomalaisten hyökkääjien julmuuden Karjalan suomalaisessa neuvostotasavallassa. Tämän jälkeen on kiehtova pääkirjoitus Pravda-lehdestä 18.8.1944: К ответу финских извергов! Vastaus Suomen hirviöille!
Pastori jatkaa sitten Karjalan palautukseen liittyvistä asioista, mutta ei valitettavasti juuri erottele omia ajatuksiaan venäläisistä lähteistä, mutta voihan olla, että ero ei ole oleellinen:
Suomalaisessa mediassa ja kouluopetuksessa ei juuri tehdä selväksi, että Karjalan ja Leningradin alue on ollut venäläistä aluetta vuodesta 1323. Tämä ilmenee vuoden 1323 rauhansopimuksesta Novgorodin ja Ruotsin välillä (johon kuului myös itäinen maakunta, johon vasta paljon myöhemmin syntyi Suomi). Vuosisatojen ajan tuolla alueella asusti karjalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, inkerinmaalaisia. Vuosien 1700–1721 Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi palautti Karjalan kannaksen, Viipurin ja Pohjois-Laatokan sekä muita alueita Venäjälle ”ikuisella luovuttamattomalla omistusoikeudella” «вечное неотрицаемое владение и собственность», mihin liittyi myös maksettu valtava rahallinen korvaus alueesta.
Pähkinäsaaren rauhassa Viipurin alue kyllä sovittiin kuuluvaksi nimenomaan Ruotsiin, ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen venäläisetkin sanoivat nykyistä luovutetun Karjalan aluetta nimenomaan Suomeksi.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
Niin tuli. Kotitehtävä: Mitä tämä merkitsikään Karjalalle?
Hitlerin tultua valtaan Saksa aloitti kuitenkin Neuvostoliiton vastainen kampanja. Keväällä 1935 neuvostoliittolainen tiedustelupalvelu sai luotettavasti tietoon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon. Yksi suurimmista uhka-alueista oli juuri Suomessa. Leningradin suunnassa Neuvostoliiton läntinen raja oli kaikkein suojattomin. Siksi huhtikuusta 1938 marraskuuhun 1939 Moskovan ja Helsingin välillä käytiin neuvotteluja. Neuvostoliiton ehdotuksiin sisältyi erilaisia vaihtoehtoja – alkaen keskinäisen avunannon sopimuksesta siihen, että rajaa siirrettäisiin 50–70 kilometriä koskematta edes Viipuriin. Fedorov ei osannut kirjoituksessaan lausua, mutta suomalaisena rauhanihmisenä on helppo oivaltaa, että sisällissotansa ratkaisumalleissa elävät suomalaiset johtajat päättivät kulkea toista tietä, voimankäytön tietä, vasta pari vuosikymmentä aiemmin koetun ja hyvin muistissa olevan oman sisällissodan väkivaltaisia ratkaisumalleja taas kerran toistaen. Suomi toteutti 10.10.1939 liikekannallepanon, joka oli naamioitu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Suomen hallitus kieltäytyi tämän jälkeen mistä tahansa sopimuksesta. 13.11.1939 Suomi keskeytti kaikki neuvottelut yksipuolisesti. 15.11.1939 Stalin päätti sotatoimien valmisteluista Suomea vastaan. Itse sota alkoi 30.11.1939, mutta eteni alussa Suomen hyvällä menestyksellä, kunnes voimasuhteet kääntyivät Suomea vastaan.
Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940. Suomen oli pakko palauttaa Karjalan kannas, Pohjois-Laatokka, Petsamo ja eräitä muita alueita Neuvostoliitolle.
Tästä nyt puuttuu koko liuta aika oleellisia asioita, kuten Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus lisäpöytäkirjoineen, Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus. Lisäksi neuvottelut katkaisi Neuvostoliitto, ja voimasuhteet olivat alusta alkaen vahvasti Suomea vastaan. Vain Petsamon kohdalla voitaisiin puhua palauttamisesta Neuvostoliitolle, mutta se oli kyllä vasta 1944.
Herra pastori on kyllä ihan yhtä älykäs kuin rehellinenkin.
Arvokas dokumentti Suomen fasistien hirmuteoista
Suomessa tilanne ei ole vielä edennyt yhtä vakavaksi fasistisessa kehityksessä, vaikka uhkatekijöitä on ilmaantunut toistuvasti. Fasistinen historian uudelleen kirjoittaminen on kansallinen uhkatekijä, jota vastaan on vain yhä uudestaan toistettava vanhoja dokumentteja fasismin vakavista seurauksista. Äskettäin toimitettiin Venäjällä uudestaan vanha teos, joka pitäisi saattaa nyt taas suomalaisten luettavaksi suomeksi. S. Sulimin, I. Truskinov ja N. Shitov (Сулимин С., Трускинов И., Шитов Н.) laativat jo vuonna 1945 yhteensä 304 sivua paksun dokumentin Suomen hyökkääjien vakavista julmuuksista Karjalan alueella. Kirjassa esitetään vuosilta 1944–1945 tutkintavaliokunnan kokoamat sotarikokset, joita Suomi aiheutti Karjalassa 1941-1945. Esipuheen jälkeen teoksessa on komission tunnistamat ja tutkitut natsien ja suomalaisten hyökkääjien julmuuden Karjalan suomalaisessa neuvostotasavallassa. Tämän jälkeen on kiehtova pääkirjoitus Pravda-lehdestä 18.8.1944: К ответу финских извергов! Vastaus Suomen hirviöille!
Pastori jatkaa sitten Karjalan palautukseen liittyvistä asioista, mutta ei valitettavasti juuri erottele omia ajatuksiaan venäläisistä lähteistä, mutta voihan olla, että ero ei ole oleellinen:
Suomalaisessa mediassa ja kouluopetuksessa ei juuri tehdä selväksi, että Karjalan ja Leningradin alue on ollut venäläistä aluetta vuodesta 1323. Tämä ilmenee vuoden 1323 rauhansopimuksesta Novgorodin ja Ruotsin välillä (johon kuului myös itäinen maakunta, johon vasta paljon myöhemmin syntyi Suomi). Vuosisatojen ajan tuolla alueella asusti karjalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, inkerinmaalaisia. Vuosien 1700–1721 Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi palautti Karjalan kannaksen, Viipurin ja Pohjois-Laatokan sekä muita alueita Venäjälle ”ikuisella luovuttamattomalla omistusoikeudella” «вечное неотрицаемое владение и собственность», mihin liittyi myös maksettu valtava rahallinen korvaus alueesta.
Pähkinäsaaren rauhassa Viipurin alue kyllä sovittiin kuuluvaksi nimenomaan Ruotsiin, ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen venäläisetkin sanoivat nykyistä luovutetun Karjalan aluetta nimenomaan Suomeksi.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
Niin tuli. Kotitehtävä: Mitä tämä merkitsikään Karjalalle?
Hitlerin tultua valtaan Saksa aloitti kuitenkin Neuvostoliiton vastainen kampanja. Keväällä 1935 neuvostoliittolainen tiedustelupalvelu sai luotettavasti tietoon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon. Yksi suurimmista uhka-alueista oli juuri Suomessa. Leningradin suunnassa Neuvostoliiton läntinen raja oli kaikkein suojattomin. Siksi huhtikuusta 1938 marraskuuhun 1939 Moskovan ja Helsingin välillä käytiin neuvotteluja. Neuvostoliiton ehdotuksiin sisältyi erilaisia vaihtoehtoja – alkaen keskinäisen avunannon sopimuksesta siihen, että rajaa siirrettäisiin 50–70 kilometriä koskematta edes Viipuriin. Fedorov ei osannut kirjoituksessaan lausua, mutta suomalaisena rauhanihmisenä on helppo oivaltaa, että sisällissotansa ratkaisumalleissa elävät suomalaiset johtajat päättivät kulkea toista tietä, voimankäytön tietä, vasta pari vuosikymmentä aiemmin koetun ja hyvin muistissa olevan oman sisällissodan väkivaltaisia ratkaisumalleja taas kerran toistaen. Suomi toteutti 10.10.1939 liikekannallepanon, joka oli naamioitu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Suomen hallitus kieltäytyi tämän jälkeen mistä tahansa sopimuksesta. 13.11.1939 Suomi keskeytti kaikki neuvottelut yksipuolisesti. 15.11.1939 Stalin päätti sotatoimien valmisteluista Suomea vastaan. Itse sota alkoi 30.11.1939, mutta eteni alussa Suomen hyvällä menestyksellä, kunnes voimasuhteet kääntyivät Suomea vastaan.
Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940. Suomen oli pakko palauttaa Karjalan kannas, Pohjois-Laatokka, Petsamo ja eräitä muita alueita Neuvostoliitolle.
Tästä nyt puuttuu koko liuta aika oleellisia asioita, kuten Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus lisäpöytäkirjoineen, Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus. Lisäksi neuvottelut katkaisi Neuvostoliitto, ja voimasuhteet olivat alusta alkaen vahvasti Suomea vastaan. Vain Petsamon kohdalla voitaisiin puhua palauttamisesta Neuvostoliitolle, mutta se oli kyllä vasta 1944.
Herra pastori on kyllä ihan yhtä älykäs kuin rehellinenkin.
3 comments:
Paritussyyte? Kuulostaa mehevältä juorulta. Vaadimme saada kuulla kaikki pornografiset yksityiskohdat.
Ei ikävä kyllä ole yksityiskohtia. Muistin vain lehdissä olleen tapauksen heti, kun olin vähän aikaa lukenut pastorin levottomia juttuja. Pastori kertoo itsekin netissä olleensa 2001 syytteessä parituksesta.
Kirkkoherra Juha Molari on oman näkemykseni mukaan lähinnä äärimmäisen monipuolinen, kyvykäs ja rohkea henkilö.
Hänellä ei tietääkseni ole moniivina muu kuin totuuden etsiminen. Tuskin voitte osoittaa mitään muuta motiivia hänen toiminnassaan?
Olen itse pitkään suhtautunut luterilaiseen kirkkoinstitutioon kyynisesti, mutta Molari yksin on kyllä pelkällä olemassaolollaan palauttanut uskoani.
Itsehän olen mystikko, joten maallistuneet institutionaliset kirkolliset rakenteet eivät erityisen vahvasti houkuttele minua.
Yrittäkää nyt vain tekin tehdä Molarin esimerkin mukaan oikeaa työtä, älkääkä vain tyytykö sanojen vääntelyyn, ja vanhojen jo virheelliseksi osoitettujen käsistysen toisteluun. Yrittääkää edes löytää joitain uusia alkuperäislähteitä jne. Niistä olisi hyötyä kaikille. Ettekä vaikuttaisi niin säälittäviltä.
Vai uskotteko te todella ihmisten tyhmyyteen niin lujasti, että kuvittelette, ettei totuus koskaan pääse esiin? Voi teitä reppanoita.
Post a Comment