Wednesday, January 28, 2009
Tuesday, January 27, 2009
Apua, antifasisteja!
Ystävämme Suomen Antifasistinen Komitea on julkaissut kuvia Uusi Karjala -järjestön mielenosoituksesta:
Karjalan Tasavallan pääkaupungin Petroskoin antifasistinen järjestö "Uusi Karjala" järjesti viime kesänä esimerkillisen mielenilmauksen Suomen "konsulaatin" edessä Petroskoissa. Uusi Karjala ilmoitti vastustavansa "Karjalan palauttajia" ja muuta huuhaasakkia, joka luulee saavansa maata Venäjältä. Uusi Karjala kutsui tätä porukkaa revansisteiksi yms. Vieressä Safkalle lähetettyjä aiemmin julkaisemattomia valokuvia mielenosoituksesta. Valitettavasti antifasisteilla ei mene Petroskoissa kovin hyvin, sillä miliisi keskeytti tilaisuuden sen kestettyä n. 2 minuuttia. Plakaateihin on kirjoitettu seuraavia iskulauseita:
Karjalan Tasavallan pääkaupungin Petroskoin antifasistinen järjestö "Uusi Karjala" järjesti viime kesänä esimerkillisen mielenilmauksen Suomen "konsulaatin" edessä Petroskoissa. Uusi Karjala ilmoitti vastustavansa "Karjalan palauttajia" ja muuta huuhaasakkia, joka luulee saavansa maata Venäjältä. Uusi Karjala kutsui tätä porukkaa revansisteiksi yms. Vieressä Safkalle lähetettyjä aiemmin julkaisemattomia valokuvia mielenosoituksesta. Valitettavasti antifasisteilla ei mene Petroskoissa kovin hyvin, sillä miliisi keskeytti tilaisuuden sen kestettyä n. 2 minuuttia. Plakaateihin on kirjoitettu seuraavia iskulauseita:
EMME ANNA TULKITA HISTORIAA UUDELLEEN
EMME LUOVUTA MAITAMME
EI SUOMALAISELLE REVANSISMILLE
Silmiinpistävää, että Suomella on enää vain "konsulaatti", aivan kuin porukan kielenkäytössä Virolla on vain "suurlähettiläs". Mielenosoitus ei edes ole kovin vaikuttava, ja viranomaisetkaan eivät tunnu pitävän siitä.
Uuden Karjalan nuoret ovat fiksua ja rohkeaa porukkaa. Heidän Suomi-tietonsa on kuitenkin melko puutteellinen, sillä ko. mielenilmaus järjestettiin juhannusaattona konsulaatin edessä. Laitos oli siis ihan tyhjä. Mutta ei se mitään. Uusi Karjala voisi ihan hyvin osoittaa Suomen "konsulaatin" edessä mieltä myös Viron apartheid-politiikkaa vastaan. Suomihan on siitä vastuussa, sillä Viro on Suomen apartheid-protektoraatti suursuomalaisen etnisen puhdistuksen hengessä. Venäläiset eivät vielä tiedä tätä, mutta pian tietävät.
Ylläoleva antaa ehkä viitteitä koko safkan olemassolon tarkoituksesta: Levittää propagandaa venäläisille. Suomessa on aika harvassa niin taukkeja, että pystyvät lukemaan safkalaisten tekstejä vakavalla naamalla, mutta venäläiset saattavat olla ulkomaiden asioista huonosti perillä. Mahtavatkohan kyseiset nuoret edes tietää, mistä on kysymys? Venäjällä asiasta on niin paljon epäselvyyttä, että jopa eräät safkalaisetkin ovat sen huomanneet:
Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".
Joka tapauksessa on mielenkiintoista jälleen kerran nähdä, että Karjalan palautuspuheet ovat venäläisille ongelma. Ne tuskin olisivat sitä, jos ne olisivat täysin epärealistisia.
Silmiinpistävää, että Suomella on enää vain "konsulaatti", aivan kuin porukan kielenkäytössä Virolla on vain "suurlähettiläs". Mielenosoitus ei edes ole kovin vaikuttava, ja viranomaisetkaan eivät tunnu pitävän siitä.
Uuden Karjalan nuoret ovat fiksua ja rohkeaa porukkaa. Heidän Suomi-tietonsa on kuitenkin melko puutteellinen, sillä ko. mielenilmaus järjestettiin juhannusaattona konsulaatin edessä. Laitos oli siis ihan tyhjä. Mutta ei se mitään. Uusi Karjala voisi ihan hyvin osoittaa Suomen "konsulaatin" edessä mieltä myös Viron apartheid-politiikkaa vastaan. Suomihan on siitä vastuussa, sillä Viro on Suomen apartheid-protektoraatti suursuomalaisen etnisen puhdistuksen hengessä. Venäläiset eivät vielä tiedä tätä, mutta pian tietävät.
Ylläoleva antaa ehkä viitteitä koko safkan olemassolon tarkoituksesta: Levittää propagandaa venäläisille. Suomessa on aika harvassa niin taukkeja, että pystyvät lukemaan safkalaisten tekstejä vakavalla naamalla, mutta venäläiset saattavat olla ulkomaiden asioista huonosti perillä. Mahtavatkohan kyseiset nuoret edes tietää, mistä on kysymys? Venäjällä asiasta on niin paljon epäselvyyttä, että jopa eräät safkalaisetkin ovat sen huomanneet:
Suomessa esimerkiksi vaadittiin "Karjalaa" takaisin jopa kenraalien toimesta. Se oli hyvin vaarallista, koska Venäjällä sana "Karjala" ymmärretään paljon suuremmaksi alueeksi. Siellä ei kukaan ymmärrä, että suomen kielen sana "Karjala" tarkoittaakin useimmiten Karjalankannasta, joka taas venäläisille ei ole mikään "Karjala".
Joka tapauksessa on mielenkiintoista jälleen kerran nähdä, että Karjalan palautuspuheet ovat venäläisille ongelma. Ne tuskin olisivat sitä, jos ne olisivat täysin epärealistisia.
Monday, January 19, 2009
Pastori saarnaa neuvostopropagandaa
Suomen antifasistisen komitean nimellä esiintyvä sekopäälauma on ihan erityisen ihastunut neuvostoliittolaiseen sotapropagandaan ja julkaissut sitä niin paperilla kuin netissäkin. Nyt komitean hölmö ja paritussyytteestä katkeroitunut pastorikin on innostunut siitä:
Arvokas dokumentti Suomen fasistien hirmuteoista
Suomessa tilanne ei ole vielä edennyt yhtä vakavaksi fasistisessa kehityksessä, vaikka uhkatekijöitä on ilmaantunut toistuvasti. Fasistinen historian uudelleen kirjoittaminen on kansallinen uhkatekijä, jota vastaan on vain yhä uudestaan toistettava vanhoja dokumentteja fasismin vakavista seurauksista. Äskettäin toimitettiin Venäjällä uudestaan vanha teos, joka pitäisi saattaa nyt taas suomalaisten luettavaksi suomeksi. S. Sulimin, I. Truskinov ja N. Shitov (Сулимин С., Трускинов И., Шитов Н.) laativat jo vuonna 1945 yhteensä 304 sivua paksun dokumentin Suomen hyökkääjien vakavista julmuuksista Karjalan alueella. Kirjassa esitetään vuosilta 1944–1945 tutkintavaliokunnan kokoamat sotarikokset, joita Suomi aiheutti Karjalassa 1941-1945. Esipuheen jälkeen teoksessa on komission tunnistamat ja tutkitut natsien ja suomalaisten hyökkääjien julmuuden Karjalan suomalaisessa neuvostotasavallassa. Tämän jälkeen on kiehtova pääkirjoitus Pravda-lehdestä 18.8.1944: К ответу финских извергов! Vastaus Suomen hirviöille!
Pastori jatkaa sitten Karjalan palautukseen liittyvistä asioista, mutta ei valitettavasti juuri erottele omia ajatuksiaan venäläisistä lähteistä, mutta voihan olla, että ero ei ole oleellinen:
Suomalaisessa mediassa ja kouluopetuksessa ei juuri tehdä selväksi, että Karjalan ja Leningradin alue on ollut venäläistä aluetta vuodesta 1323. Tämä ilmenee vuoden 1323 rauhansopimuksesta Novgorodin ja Ruotsin välillä (johon kuului myös itäinen maakunta, johon vasta paljon myöhemmin syntyi Suomi). Vuosisatojen ajan tuolla alueella asusti karjalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, inkerinmaalaisia. Vuosien 1700–1721 Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi palautti Karjalan kannaksen, Viipurin ja Pohjois-Laatokan sekä muita alueita Venäjälle ”ikuisella luovuttamattomalla omistusoikeudella” «вечное неотрицаемое владение и собственность», mihin liittyi myös maksettu valtava rahallinen korvaus alueesta.
Pähkinäsaaren rauhassa Viipurin alue kyllä sovittiin kuuluvaksi nimenomaan Ruotsiin, ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen venäläisetkin sanoivat nykyistä luovutetun Karjalan aluetta nimenomaan Suomeksi.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
Niin tuli. Kotitehtävä: Mitä tämä merkitsikään Karjalalle?
Hitlerin tultua valtaan Saksa aloitti kuitenkin Neuvostoliiton vastainen kampanja. Keväällä 1935 neuvostoliittolainen tiedustelupalvelu sai luotettavasti tietoon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon. Yksi suurimmista uhka-alueista oli juuri Suomessa. Leningradin suunnassa Neuvostoliiton läntinen raja oli kaikkein suojattomin. Siksi huhtikuusta 1938 marraskuuhun 1939 Moskovan ja Helsingin välillä käytiin neuvotteluja. Neuvostoliiton ehdotuksiin sisältyi erilaisia vaihtoehtoja – alkaen keskinäisen avunannon sopimuksesta siihen, että rajaa siirrettäisiin 50–70 kilometriä koskematta edes Viipuriin. Fedorov ei osannut kirjoituksessaan lausua, mutta suomalaisena rauhanihmisenä on helppo oivaltaa, että sisällissotansa ratkaisumalleissa elävät suomalaiset johtajat päättivät kulkea toista tietä, voimankäytön tietä, vasta pari vuosikymmentä aiemmin koetun ja hyvin muistissa olevan oman sisällissodan väkivaltaisia ratkaisumalleja taas kerran toistaen. Suomi toteutti 10.10.1939 liikekannallepanon, joka oli naamioitu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Suomen hallitus kieltäytyi tämän jälkeen mistä tahansa sopimuksesta. 13.11.1939 Suomi keskeytti kaikki neuvottelut yksipuolisesti. 15.11.1939 Stalin päätti sotatoimien valmisteluista Suomea vastaan. Itse sota alkoi 30.11.1939, mutta eteni alussa Suomen hyvällä menestyksellä, kunnes voimasuhteet kääntyivät Suomea vastaan.
Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940. Suomen oli pakko palauttaa Karjalan kannas, Pohjois-Laatokka, Petsamo ja eräitä muita alueita Neuvostoliitolle.
Tästä nyt puuttuu koko liuta aika oleellisia asioita, kuten Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus lisäpöytäkirjoineen, Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus. Lisäksi neuvottelut katkaisi Neuvostoliitto, ja voimasuhteet olivat alusta alkaen vahvasti Suomea vastaan. Vain Petsamon kohdalla voitaisiin puhua palauttamisesta Neuvostoliitolle, mutta se oli kyllä vasta 1944.
Herra pastori on kyllä ihan yhtä älykäs kuin rehellinenkin.
Arvokas dokumentti Suomen fasistien hirmuteoista
Suomessa tilanne ei ole vielä edennyt yhtä vakavaksi fasistisessa kehityksessä, vaikka uhkatekijöitä on ilmaantunut toistuvasti. Fasistinen historian uudelleen kirjoittaminen on kansallinen uhkatekijä, jota vastaan on vain yhä uudestaan toistettava vanhoja dokumentteja fasismin vakavista seurauksista. Äskettäin toimitettiin Venäjällä uudestaan vanha teos, joka pitäisi saattaa nyt taas suomalaisten luettavaksi suomeksi. S. Sulimin, I. Truskinov ja N. Shitov (Сулимин С., Трускинов И., Шитов Н.) laativat jo vuonna 1945 yhteensä 304 sivua paksun dokumentin Suomen hyökkääjien vakavista julmuuksista Karjalan alueella. Kirjassa esitetään vuosilta 1944–1945 tutkintavaliokunnan kokoamat sotarikokset, joita Suomi aiheutti Karjalassa 1941-1945. Esipuheen jälkeen teoksessa on komission tunnistamat ja tutkitut natsien ja suomalaisten hyökkääjien julmuuden Karjalan suomalaisessa neuvostotasavallassa. Tämän jälkeen on kiehtova pääkirjoitus Pravda-lehdestä 18.8.1944: К ответу финских извергов! Vastaus Suomen hirviöille!
Pastori jatkaa sitten Karjalan palautukseen liittyvistä asioista, mutta ei valitettavasti juuri erottele omia ajatuksiaan venäläisistä lähteistä, mutta voihan olla, että ero ei ole oleellinen:
Suomalaisessa mediassa ja kouluopetuksessa ei juuri tehdä selväksi, että Karjalan ja Leningradin alue on ollut venäläistä aluetta vuodesta 1323. Tämä ilmenee vuoden 1323 rauhansopimuksesta Novgorodin ja Ruotsin välillä (johon kuului myös itäinen maakunta, johon vasta paljon myöhemmin syntyi Suomi). Vuosisatojen ajan tuolla alueella asusti karjalaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, inkerinmaalaisia. Vuosien 1700–1721 Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi palautti Karjalan kannaksen, Viipurin ja Pohjois-Laatokan sekä muita alueita Venäjälle ”ikuisella luovuttamattomalla omistusoikeudella” «вечное неотрицаемое владение и собственность», mihin liittyi myös maksettu valtava rahallinen korvaus alueesta.
Pähkinäsaaren rauhassa Viipurin alue kyllä sovittiin kuuluvaksi nimenomaan Ruotsiin, ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen venäläisetkin sanoivat nykyistä luovutetun Karjalan aluetta nimenomaan Suomeksi.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
Niin tuli. Kotitehtävä: Mitä tämä merkitsikään Karjalalle?
Hitlerin tultua valtaan Saksa aloitti kuitenkin Neuvostoliiton vastainen kampanja. Keväällä 1935 neuvostoliittolainen tiedustelupalvelu sai luotettavasti tietoon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon. Yksi suurimmista uhka-alueista oli juuri Suomessa. Leningradin suunnassa Neuvostoliiton läntinen raja oli kaikkein suojattomin. Siksi huhtikuusta 1938 marraskuuhun 1939 Moskovan ja Helsingin välillä käytiin neuvotteluja. Neuvostoliiton ehdotuksiin sisältyi erilaisia vaihtoehtoja – alkaen keskinäisen avunannon sopimuksesta siihen, että rajaa siirrettäisiin 50–70 kilometriä koskematta edes Viipuriin. Fedorov ei osannut kirjoituksessaan lausua, mutta suomalaisena rauhanihmisenä on helppo oivaltaa, että sisällissotansa ratkaisumalleissa elävät suomalaiset johtajat päättivät kulkea toista tietä, voimankäytön tietä, vasta pari vuosikymmentä aiemmin koetun ja hyvin muistissa olevan oman sisällissodan väkivaltaisia ratkaisumalleja taas kerran toistaen. Suomi toteutti 10.10.1939 liikekannallepanon, joka oli naamioitu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi. Suomen hallitus kieltäytyi tämän jälkeen mistä tahansa sopimuksesta. 13.11.1939 Suomi keskeytti kaikki neuvottelut yksipuolisesti. 15.11.1939 Stalin päätti sotatoimien valmisteluista Suomea vastaan. Itse sota alkoi 30.11.1939, mutta eteni alussa Suomen hyvällä menestyksellä, kunnes voimasuhteet kääntyivät Suomea vastaan.
Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940. Suomen oli pakko palauttaa Karjalan kannas, Pohjois-Laatokka, Petsamo ja eräitä muita alueita Neuvostoliitolle.
Tästä nyt puuttuu koko liuta aika oleellisia asioita, kuten Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus lisäpöytäkirjoineen, Mainilan laukaukset ja Terijoen hallitus. Lisäksi neuvottelut katkaisi Neuvostoliitto, ja voimasuhteet olivat alusta alkaen vahvasti Suomea vastaan. Vain Petsamon kohdalla voitaisiin puhua palauttamisesta Neuvostoliitolle, mutta se oli kyllä vasta 1944.
Herra pastori on kyllä ihan yhtä älykäs kuin rehellinenkin.
Monday, January 05, 2009
ProKarelia hukkaa Karjalan palautuksen
ProKarelia pyöriskelee siinä umpikujassa, johon on varoituksista huolimatta hakeutunut. Uusin idea on vedota ns Pinheiron periaatteisiin:
YK-RESOLUUTIO VAHVISTAA KARJALAN PALAUTUKSEN - I
- Kaikilla pakolaisilla oikeus palata
- Pinheiron periaatteet
- Pinheiron periaatteet ja Käsikirja
- Omaisuuden palautusoikeus vai paluu-oikeus?
- Paluu- ja palautusoikeudet tunnustettu laajasti
- Pakolaisia kymmeniä, ehkä satoja miljoonia
- Paluu- ja palautusoikeus antavat toivoa
- Jo sata vuotta paluuta ja palautusta
- Pinheiron periaatteiden laillinen sitovuus?
- Evakot kuuluvat Resoluution määrittelyn alle
- Myös kaupallinen omaisuus suojattu
- Kuinka kauan paluu- tai palautusoikeus kestää?
- Pakolaisella paluu-oikeus ja oikeus omaisuuteensa
- Lopettaako paikallinen integroituminen paluu-oikeudet?
- Resoluutio vahvistaa omaisuuden palautusvelvoitteen
- YK:n ihmisoikeusjulistus vahvistaa Resoluution periaatteet
- Valtioiden sallittava vapaaehtoinen palaaminen
- Eduskunta ja valtioneuvosto eivät tunne resoluutiota?
On esiksikin kovin kyseenalaista, voiko periaatteiden katsoa koskevan karjalaisia:
1.2 The Principles on housing and property restitution for refugees and displaced persons apply equally to all refugees, internally displaced persons and to other similarly situated displaced persons who fled across national borders but who may not meet the legal definition of refugee (hereinafter “refugees and displaced persons”) who were arbitrarily or unlawfully deprived of their former homes, lands, properties or places of habitual residence, regardless of the nature or circumstances by which displacement originally occurred.
Tämä voisi koskea karjalaisia, koska pakolaisen määritelmän täyttämistä ei edellytetä, mutta Karjalan luovutuksesta on Suomen eduskunnan hyväksymät rauhansopimukset ja lait. Ne toki hyväksyttiin pakkotilanteessa, mutta tämä tuskin oikeuttaa ilmaukseen "arbitrarily or unlawfully". Pahempaa on kuitenkin periaatteiden varsinainen sisältö, ja se, että ProKarelia todella nielee sen nikottelematta:
Pinheiron periaatteet eivät siten aikatekijän osalta millään lailla sulje suomalaisten evakkojen oikeuksia pois resoluution piiristä. Periaatteiden mukaisesti evakoilla on täysi oikeus palata omalle kotiseudulleen, omiin koteihinsa ja saada omat kiinteistönsä takaisin.
Tässähän ei enää puhuta Karjalan palautuksesta. Riittää, että evakot tai pikemminkin evakoiden jälkeläiset saavat halutessaan muuttaa Venäjälle ja kiinteistönsä takaisin tai vastaavasti korvauksia (mielenkiintoista, miten tähän vedotessa pitäisi suhtautua Suomen evakoille menetetyistä kiinteistöistä maksamiin korvaukseen, joita eräät aina muistavat halveksivasti "korvauksiksi" nimittää).
Ei, minä en halua muuttaa asumaan vieraaseen maahan, jossa en ole koskaan edes käynyt enkä halua takaisin omaisuutta, jota ei koskaan ole ollutkaan. Haluaisin, että Karjala olisi jälleen osa Suomea. Enkä usko olevani mielipiteideni kanssa aivan yksin.
YK-RESOLUUTIO VAHVISTAA KARJALAN PALAUTUKSEN - I
- Kaikilla pakolaisilla oikeus palata
- Pinheiron periaatteet
- Pinheiron periaatteet ja Käsikirja
- Omaisuuden palautusoikeus vai paluu-oikeus?
- Paluu- ja palautusoikeudet tunnustettu laajasti
- Pakolaisia kymmeniä, ehkä satoja miljoonia
- Paluu- ja palautusoikeus antavat toivoa
- Jo sata vuotta paluuta ja palautusta
- Pinheiron periaatteiden laillinen sitovuus?
- Evakot kuuluvat Resoluution määrittelyn alle
- Myös kaupallinen omaisuus suojattu
- Kuinka kauan paluu- tai palautusoikeus kestää?
- Pakolaisella paluu-oikeus ja oikeus omaisuuteensa
- Lopettaako paikallinen integroituminen paluu-oikeudet?
- Resoluutio vahvistaa omaisuuden palautusvelvoitteen
- YK:n ihmisoikeusjulistus vahvistaa Resoluution periaatteet
- Valtioiden sallittava vapaaehtoinen palaaminen
- Eduskunta ja valtioneuvosto eivät tunne resoluutiota?
On esiksikin kovin kyseenalaista, voiko periaatteiden katsoa koskevan karjalaisia:
1.2 The Principles on housing and property restitution for refugees and displaced persons apply equally to all refugees, internally displaced persons and to other similarly situated displaced persons who fled across national borders but who may not meet the legal definition of refugee (hereinafter “refugees and displaced persons”) who were arbitrarily or unlawfully deprived of their former homes, lands, properties or places of habitual residence, regardless of the nature or circumstances by which displacement originally occurred.
Tämä voisi koskea karjalaisia, koska pakolaisen määritelmän täyttämistä ei edellytetä, mutta Karjalan luovutuksesta on Suomen eduskunnan hyväksymät rauhansopimukset ja lait. Ne toki hyväksyttiin pakkotilanteessa, mutta tämä tuskin oikeuttaa ilmaukseen "arbitrarily or unlawfully". Pahempaa on kuitenkin periaatteiden varsinainen sisältö, ja se, että ProKarelia todella nielee sen nikottelematta:
Pinheiron periaatteet eivät siten aikatekijän osalta millään lailla sulje suomalaisten evakkojen oikeuksia pois resoluution piiristä. Periaatteiden mukaisesti evakoilla on täysi oikeus palata omalle kotiseudulleen, omiin koteihinsa ja saada omat kiinteistönsä takaisin.
Tässähän ei enää puhuta Karjalan palautuksesta. Riittää, että evakot tai pikemminkin evakoiden jälkeläiset saavat halutessaan muuttaa Venäjälle ja kiinteistönsä takaisin tai vastaavasti korvauksia (mielenkiintoista, miten tähän vedotessa pitäisi suhtautua Suomen evakoille menetetyistä kiinteistöistä maksamiin korvaukseen, joita eräät aina muistavat halveksivasti "korvauksiksi" nimittää).
Ei, minä en halua muuttaa asumaan vieraaseen maahan, jossa en ole koskaan edes käynyt enkä halua takaisin omaisuutta, jota ei koskaan ole ollutkaan. Haluaisin, että Karjala olisi jälleen osa Suomea. Enkä usko olevani mielipiteideni kanssa aivan yksin.
Subscribe to:
Posts (Atom)