ProKareliakin on noteerannut Pravdan hyökkäyksen Ahtisaarta vastaan. Ikävä kyllä kannanottoon on taas pitänyt lykätä aivan harhaista tekstiä:
Meillä on hyvin usein kummallinen tapa hyväksyä neuvottelun aloittamislähtökohdat. Se aloitetaan siitä pisteestä, mihin vahvempi osapuoli on jo päässyt aggressioillaan ja siitä yritetään tinkiä jotain. Se on täysin väärä lähtökohta. Pitää lähteä siitä olotilasta, joka oli ennen vääryyden tekemistä ja se pitää pyrkiä mahdollisimman hyvin palauttamaan.
On selvää, ettei ihmishenkiä voida palauttaa, eikä tuhottua omaisuutta. Mutta jo muinaisessa Foinikiassa oli keksitty korvike näille asioille – raha. Pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on yksinkertainen ja vain tahdosta riippuva asia. Aiheutettujen vahinkojen ja luvattoman käytön korvaamiselle on yksinkertainen keino: maksaa aiheuttamansa vahingot.
Siitä ProKarelian loputtomasti jauhamasta win-winista ei oikeasti koskaan löydy merkkiäkään. Kyllä, voisi kuvitella, että Karjalan palauttaminen olisi rakennettavissa yhteistyöprojektiksi, joka hyödyttäisi Venäjääkin. Mutta sellaiseen yhteistyöhön eivät sovellu vaatimukset, joiden tarkoituksena on hyödyttää vain toista osapuolta. Sellaisia voisi esittää vain, jos olisi jokin mahdollisuus oikeasti uhata Venäjää. Moista mahdollisuutta ei ole eikä tule, ja siihen liittyisi kohtuuttomia terveysriskejä. Pelkkää kiltteyttään Venäjä tai mikään muukaan valtio ei taatusti tee mitään. Sitäpaitsi sodassa taloudellisia vahinkoja kärsineet ihmiset ovat käytännössä nyt ihan yhtä kuolleita kuin kaatuneetkin, rauhansopimuksessa Suomi luopui kaikista vaatimuksista, ja Suomi on nykyään oikeasti paljon rikkaampi maa kuin Venäjä. Vaihtoehtoja on edelleenkin vain kaksi: joko Venäjä palauttaa Karjalan eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja tai sitten Venäjä ei palauta Karjalaa eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja. ProKareliassa jostain syystä kuvitellaan, että umpihullut ja epärealistiset vaatimukset ovat hyvä lähtökohta neuvotteluille. Niin on korkeintaan silloin, kun omat neuvotteluasemat ovat todella vahvat. Muuten moinen vain estää neuvottelut.
Meillä on hyvin usein kummallinen tapa hyväksyä neuvottelun aloittamislähtökohdat. Se aloitetaan siitä pisteestä, mihin vahvempi osapuoli on jo päässyt aggressioillaan ja siitä yritetään tinkiä jotain. Se on täysin väärä lähtökohta. Pitää lähteä siitä olotilasta, joka oli ennen vääryyden tekemistä ja se pitää pyrkiä mahdollisimman hyvin palauttamaan.
On selvää, ettei ihmishenkiä voida palauttaa, eikä tuhottua omaisuutta. Mutta jo muinaisessa Foinikiassa oli keksitty korvike näille asioille – raha. Pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on yksinkertainen ja vain tahdosta riippuva asia. Aiheutettujen vahinkojen ja luvattoman käytön korvaamiselle on yksinkertainen keino: maksaa aiheuttamansa vahingot.
No comments:
Post a Comment