Tuesday, December 09, 2008

ProKarelia vs SAFKA

Nettiin on ilmestynyt uusi ilmiö, vastenmielisyydessään naurettava tai naurettavuudessaan vastenmielinen, Suomen Antifasistinen Komitea. Siihen kuuluu tuttua väkeä: pari vanhaa stallaria, sosiologi, jolla on ilmeisesti kompleksi siitä että on liian nuori vanhaksi stallariksi ja pappi, joka vaikuttaa yksinkertaisesti hölmöltä.

Muutama päivä sitten pappi hyökkäsi blogissaan Karjalan palauttajia vastaan, ProKarelia vastasi ja pappi jatkoi hyökkäystä SAFKAN blogissa. Keskustelua on aika vaikea seurata, koska papin lainausmerkkeihin laittamat lauseet eivät esiinny ainakaan ProKarelian kannanotossa. SAFKAlla ja ProKarelialla on itse asiassa paljon yhteistä. Oikeaa keskustelua ei juuri suosita, vaan väärinajattelevat julistetaan ihmisoikeuksien kieltäjiksi jne. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sama asianajaja on kusettanut kumpaakn osapuolta, ja pappi on asian jopa tajunnut. Kun muisti palailee pätkittäin, taidan arvata mistä oikeudenkäynnistä on kysymys, ja se ehkä selittää hieman papin levottomia juttuja

PS Tässä blogissa arvostellaan ProKareliaa usein ja ankarasti, eikä valitettavasti syyttä. Kun nyt jostain asiasta ollaan suunnilleen samaa mieltä kirjattakoon se rehellisesti ylös: ProKarelian ennuste Venäjän tulevaisuudesta tuntuu aika oikeaan osuvalta.

2 comments:

Panu said...

sosiologi, jolla on ilmeisesti kompleksi siitä että on liian nuori vanhaksi stallariksi

:D Onko tämä siis ystävämme Helsingin yliopiston vääryystieteen desantti?

Sven Laakso said...

Antifasistisen komitean ydinidea on ihmisarvon kysyminen ja säilyttäminen. Toisin sanoen, ihmisarvon kiistämään pyrkivän toiminnan ja rakenteiden tutkiminen, analysoimine ja purkaminen. Stalinismin ja Venäjän kanssa antifasismilla on vähän suoranaista tekemistä. On kuitenkin totta, että Venäjällä kaiken muun ohella tavataan myös voimakasta antifasistista asennoitumista, niin kuin monessa muussa maassa, kuten esimerkiksi Saksassa.

*


IHMISEN ITSEISARVO
Ihmisellä voi olla välineellistä käyttöarvoa, kuluttajana, työntekijänä, seksuaaliobejktina - tai sitten ei. Mutta onko ihmisellä itseisarvo? Mikä voisi olla ihmisen itseisarvo, miten se määrittyy, ja kenelle se arvo näkyy? Onko ihmisellä itseisarvo kauniina olentona, ilman, että hän olisi kuluttaja, työntekijä tai seksuaaliobjekti? Entä, jos ihminen onkin ruma, tai vain kasvoiltaan ruma, kuten Leo Tolstoi (omasta mielestään). Vai onko ihmisellä itseisarvo henkisenä olentona - onko ihmisen itseisarvo mystinen, kuten Gurdjieff biologisen elämän itseisarvon määrittelee. Entä onnistuiko Tolstoi tai Gurdjieff todistamaan ihmisen arvon elämällään ja romaanituotannollaan? Sen, että vaikka ihminen olisi näennäisen hyödytön, jostakin lyhytnäköisestä maallisesta perspektiivistä, hänellä on ihmisarvo? Siis ainakin ellei hän ole pohjimmiltaan paha. Minulle kyllä, koska olen hyväuskoinen. Mutta luulen, ettei kaikille. Entä onnistuivatko natsit todistamaan ihmisen arvottomuuden. Sen, että ihminen on aina kokonaan arvoton, ellei hän pysty itse joka hetki uudelleen todistamaan omaa arvoaan kuluttajana, työntekijänä tai seksiobjektina? Voiko pohjimmiltaan paha ihminen - siis sellaisella, joka pystyy aamusta iltaan, päivästä toiseen, kuukaudesta kuukauteen murhaamaan keskitysleirillä pikkulapsia kärsimättä pienimmistäkään tunnontuskia tai heikotusta - olla itsessään arvokas? Vai eikö hän juuri olekin arvoton - kaikessa muussa suhteessa, kuin kuluttajana, työntekijänä tai seksiobjektina. Hänellä ei ainakaan voi olla mitään muuta kuin negatiivista mystistä merkitystä - karman lakia ei tarvitse tuntea kovin syvällisesti ymmärtääkseen tämän. Juuri hänellä ja niillä jotka häntä ihailevat siis on motiivi osoittaa, että "kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja", eikä kenelläkään muulla. Siksi on myös ymmärrettävä, että on olemassa fasistista taidetta, joka pyrkii osoittamaan juuri tämän. Samasta asiasta seuraa myös metafysiikan ja mystiikan kieltäminen.

Käsitteillä "pohjimmiltaan hyvä" ja "pohjimmiltaan paha" en siis tarkoita sitä, että ensin mainittu olisi kokonaan hyvä ja jälkimmäinen kokonaan paha. Ensimmainittu voi olla sotapsykoottinen murhamies siinä missä muutkin ihmiset, mutta lopulta hän kärsii, eikä enää pysty. Hän on pakotettu käännökseen, koska hän ei pohjimmiltaan pysty. Pohjalle on kuitenkin pitkä matka - ja sitä ennen jokainen ihminen on hyvä tai paha satunnaisesti. Pohjimmainen paha taas ei pois sulje pinnallista "hyvyyttä" ja kaikenlaista naamiopeliä. Siksi pohjimmiltaan pahat ihmiset länsimaissa harvoin jos koskaan löytyvät vankilasta, kuten Tolstoi Ylösnousemuksessa osoittaa. Pohjimmiltaan paha ei pääse koskaan pahuutensa pohjalle, vaan mitä syvemmälle hän uppoaa, sen enemmän hän nauttii pahuudesta. Hänellä on aina nationalistiset ja uskonnolliset retoriikat pohjimmaisen nautintoa tuottavan pahuutensa välineinä. Lopputuloksena on ihminen, joka haaveilee ikuisuudenkestoisesta lastentappamisorgiasta avaruusaluksessa - ties millä edistysuskojargonilla naamioituna. Erään uuden tutkimuksen (lähdeviite myöhemmin) mukaan 1700-1800 luvulla Saksassa oli yleisessä käytössä jälkiabortti. "Lebensraum" -retoriikkaa edelsi ratkaisumalli, jolla elintilaa raivattiin omia lapsia teurastamalla. Tämä käytöntö oli ällistyttävän yleinen, niin, että tiettyinä aikoina Saksassa yli puolet syntyneistä lapsista "jälkiabortoitiin" jollakin esieugenistisella periaatteella, jossakin iässä. Aktion T-4 eutanasiaohjelma on vain tämän varhaisen tradition systematisointi. Ei hyvä karma! arvioisin.

Antifasismi on sen osoittamista, että ihmisellä - ellei hän ole pohjimmiltaan paha - on itseisarvo (jollain aina uudelleen määrittelemättömällä tavalla) kauniina, henisenä, mystisenä olentona. Tämän osoittaminen on vaikeaa. Se ei voi lähteä massojen manipuloinnista. Se ei voi lähteä populismista. Koska se ei voi olla mitään muuta kuin kulttuuristen ratkaisumallien esittämistä. Sen esittämistä, miten väkivaltainen negatiivinen ratkaisumalli on aina korvattavissa kauniilla positiivisella ratkaisumallilla, silloin, kun lähdetään uskosta, etteivät kaikki ihmiset ole pohjimmiltaan pahoja. Tämä "usko" kiteytyy käytännössä yhteen nyrkkisääntöön tai tabuun. Ihmisen ominaisuus - se, että hän ei ole pohjimmiltaan paha - on yhteisössä aina asetettava korkeampaan sosiaaliseen merkitykseen kuin mikä tahansa merkitys kuluttajana, työntekijänä tai seksiobjektina. Muussa tapauksessa pohjimmiltaan paha ihminen nujertaa yhteisössä ihmisen, joka ei ole pohjimmiltaan paha. Tämän tabun asettaminen on yhteisön rationaalinen velvollisuus.

On kuitenkin lakkaamatta pidettävä mielessä, että edes Leo Tolstoi ei kaikille ihmisille kykene todistamaan ihmisen pohjimmaista hyvyyttä - edes itsestään. Tämä perustuu symmetriaan: 1) edes Tosltoi ei ole täydellinen, 2) ne jotka häntä eivät ymmärrä, eivät ymmärtäisi myöskään täydellisyyttä. Mutta kuten Tolstoikin ehkä ymmärsi, on turha yrittää vakuutta kaikkia. Pääasia, että yritämme vakuutta ne, joissa maailman kaikki toivo on.

*

ROSKASAKKI

”Pelottavaa on vain se, että poliisi ei vallitsevassa mediailmapiirissä voi ampua luotia päähän kiviänakkelevalle ihmissaastalle. Itse vasemmistohuligaanihan on vain liikaa amerikkalaisia elokuvia nähnyt hyytelötytinä, joka kaatuu puhaltamalla.”
Jussi Halla-aho


Natseilla on yleensä taipumus tappaa ihmisistä parhaat, eli ne, joita he itse salaa kadehtivat. Natseja voisi verrata keskinkertaisiin urheilijoihin, jotka haluavat tappaa huippu-urheiljat. Koska olisi jotenkin aika kunniatonta ja "epäsotilaallista" hyökätä itseään parempien kimppuun, natsit keksivät kaikenlaisia "rotuperusteita" ja muita syitä, joilla voivat hyökätä "huonojen urheilijoiden", eli ns. "roskasakin" kimppuun. Toiminnan varsinainen syy on kuitenkin tappaa hyvät urheilijat, siinä kaiken hässäkän sivussa. On tietenkin sanomattakin selvää, että se todellinen epäsotilaallinen "roskasakki" ovat natsit itse: nämä kaikki ensimmäiseksi väkivallalla hekumoivat puolisotilaallisia järjestöjä organisoivat toimijat. Totta kai on helpompi tarttua aseeseen ja tappaa itseä kehittyneemmät ihmiset, kuin tehdä jotain omalle patologiselle laiskuudelle ja itse aiheutetulle tyhmyydelle. Suosittelisin näille "sotilaille" kuitenkin edes alkeellistä ryhtiä ja edes yritystä jonkinlaiseen kunniallisuuteen. Nämä vetelät ja laiskat kunniattomat kalasnikovien kanssa hilluvat vellihousut ovat valmiita häpäisemään vaikka isänmaansa ennen kuin opettelevat edes alkeelliset käytöstavat (olen kuullut heidät kokeilevat puolisotilaallisia heittiöporukoita mukaisänmaallisessa hengessä), joilla voisivat kommunikoida niiden ulkomaalaisten kanssa, jotka meille kaikille voisivat opettaa jotakin (valitettavasti kaikki ulkomaalaiset eivät ole tällaisia). Totta kai on selvää, että ulkomaalaisviha yleisenä ilmiönä on olemasssa vain, jotta voitaisiin sen varjolla vihata kaikkia niitä yksilöitä, jotka ovat jossain asiassa natseja ahkerampia, tunnollisempia, aistillisempia, kehittyneempiä, parempia, lahjakkaampia, kauniimpia ja henkisempiä.