Hyviä ja huonoja uutisia

Hyvät uutiset: Blogistaniin on ilmestynyt uusi Karjalan palautusta ajava blogi, joka on linkittänyt tännekin, karjalablogi.

Huonot uutiset: Blogistin asiallisuuteen pyrkivä linja lipsuu välittömästi kammottavan hölynpölyn ja tunteisiin vetoavan retoriikan puolelle:

- Karjalaiset saisivat omat maansa takaisin. Tämä käsitys herättää kritiikkiä. Sen mukaan Suomen valtio "osti" karjalaisilta maat antamalla pakolaisille hätäapua, "korvauksia". Käsitys ei kuitenkaan ole realistinen. Eihän Suomen valtio voinut "ostaa" sellaisia alueita, jotka olivat samaan aikaan tiukasti Neuvostoliiton hallussa! Ennakkotapausten valossa on kuitenkin realistista, että karjalaisilla olisi kuin olisikin oikeus saada omat maansa takaisin ilman erityistä lunastusmaksua. Kannattaa muistaa, että karjalaiset ostivat maansa Suomen valtiolta 1860-1939. Kerran ostettu on aina oma. Lisäksi on kysyttävä, millainen on pakolaisuuden, vieraan heimon keskellä kärsityn pilkan ja kiusaamisen ja kodin tuhoamisen hinta. Jos sitä ei korvata, miksi karjalaisten pitäisi vielä kerran maksaa omastaan? Toive on realistinen, oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Ei jää epäselvyyttä siitä, kuka blogisti on. Karjala-keskustelun tason nousua ei ole odotettavissa.

Aika esittää perusteluja!

Vaikka mikään oikeusistuin ei ole samaa mieltä, ProKarelia jaksaa edelleen väittää samaa:

Karjalan ja muu pakkoluovutettu alue on julkisoikeudellisesti Venäjän hallinnon alaista aluetta. Yksityisoikeudellisesti alueiden kiinteistöt ovat edelleen suomalaisten omistamia. Venäjä hallinnoi siten suomalaista omaisuutta, mutta vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

Tämä väite on kovin uusi ja aika vallankumouksellinen. Minusta se kaipaisi kunnon perusteluja, mutta kun kesällä kyselin niitä, ProKarelian vastaus oli melko ikimuistoinen:
Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.

Kuten juuri kerroin, omaisuuden palautuksen tuotteistaneen asianajajan lisuri on jätetty arvosteltavaksi jo keväällä. Opinnäytteet ovat julkista tietoa, joten ProKarelialla pitäisi nyt olla käytettävissään tieteellisesti ja lähdeviittein perusteltu selvitys väitteittensä tukena. Olisi aika julkaista vähintään valittuja paloja. Muuten saattaa syntyä jompikumpi seuraavista epäilyistä:

1) Lisuria ei olekaan hyväksytty. Tämä olisi melko poikkeuksellista, ja antaisi huonon kuvan monen muun lisäksi oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

2) Lisuri päätyy todellisuudessa ihan eri johtopäätöksiin, kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Tästä saattaisi tulla pientä sanomista asiakkaiden taholta.

Kummassakin tapauksessa ProKarelialle tulisi todella kiire palauttaa palautuksen uskottavuus.

Jäämme mielenkiinolla odottamaan. Viimeistään silloin, kun tiedekuntaneuvoston pöytäkirja ilmestyy nettiin, tiedämme jotain lisää.

Yllättävä käänne

Joudun alkajaisiksi tunnustamaan olleeni väärässä. Elokuussa väitin, että erään tunnetun asianajajan lisurista, jonka piti valmistua jo pari vuotta sitten, ei ole kuulunut mitään. Tämä johtuikin vain siitä, että oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirjat ilmestyvät webiin vasta noin puolen vuoden kuluttua. Tosiasiassa tiedekuntaneuvoston kokouksessa 24.4. määrättiin
lisensiaatintutkimuksen ”Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmällä pitäen Karjalaa” tarkastajiksi professori Jarno Tepora ja professori Vesa Majamaa.

Todettiin, että opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskevan johtosäännön 27 §:n mukaan tarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen arvostelulausunto.

Tarkastuksen tulos on siten ollut tiedossa heinäkuussa, ja julkaistu syyskuun kokouksen pöytäkirjassa, jota valitetettavasti eri ole vielä webissä. Kummallista, että ProKarelia ei ole mainostanut asiaa laajemmin, eikä siitä ole mainintaa ko asianajajan kotisivuillakaan. Niiltä muuten puuttuu myös maininta siitä, että sen enempää KKO kuin EIT:kään eivät ole kelpuuttaneet asianajajan juttuja edes hylättäviksi.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan pöytäkirjaa, ja ehkä julkaisemme tulevaisuudessa katkelmia lisuristakin.

Viipurin poika

Kun Ahtisaari mainitsi Nobel-puheessaan olevansa sotapakolainen Viipurista, hän näin muistutti arvovaltaisella kansainvälisellä foorumilla Suomen nykyisen itärajan tulleen vedetyksi Stalinin ja Hitlerin keskinäisten kähmintöjen ja Neuvostoliiton voimapolitiikan seurauksena. Ahtisaari osoitti tässä ihailtavaa suoraselkäisyyttä. Venäjän asenne Ahtisaaren palkitsemista kohtaan oli alun alkaenkin käsittämättömän kielteinen - ilmeisesti pelkän Kosovon takia. Viipurin mainitseminen ei varmaan paranna asiaa, mutta jokin järki ja kohtuus pitäisi tuomitsemisessakin olla. Ahtisaaren leimaaminen sodanlietsojaksi on jo niin älytöntä, ettei sen pitäisi edes Venäjällä mennä läpi. Taitaa kuitenkin mennä, mikä paljastaa jotain sikäläisen poliittisen kulttuurin tasosta.

Realismi ei olisi koskaan pahitteeksi

ProKareliakin on noteerannut Pravdan hyökkäyksen Ahtisaarta vastaan. Ikävä kyllä kannanottoon on taas pitänyt lykätä aivan harhaista tekstiä:

Meillä on hyvin usein kummallinen tapa hyväksyä neuvottelun aloittamislähtökohdat. Se aloitetaan siitä pisteestä, mihin vahvempi osapuoli on jo päässyt aggressioillaan ja siitä yritetään tinkiä jotain. Se on täysin väärä lähtökohta. Pitää lähteä siitä olotilasta, joka oli ennen vääryyden tekemistä ja se pitää pyrkiä mahdollisimman hyvin palauttamaan.

On selvää, ettei ihmishenkiä voida palauttaa, eikä tuhottua omaisuutta. Mutta jo muinaisessa Foinikiassa oli keksitty korvike näille asioille – raha. Pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on yksinkertainen ja vain tahdosta riippuva asia. Aiheutettujen vahinkojen ja luvattoman käytön korvaamiselle on yksinkertainen keino: maksaa aiheuttamansa vahingot.

Siitä ProKarelian loputtomasti jauhamasta win-winista ei oikeasti koskaan löydy merkkiäkään. Kyllä, voisi kuvitella, että Karjalan palauttaminen olisi rakennettavissa yhteistyöprojektiksi, joka hyödyttäisi Venäjääkin. Mutta sellaiseen yhteistyöhön eivät sovellu vaatimukset, joiden tarkoituksena on hyödyttää vain toista osapuolta. Sellaisia voisi esittää vain, jos olisi jokin mahdollisuus oikeasti uhata Venäjää. Moista mahdollisuutta ei ole eikä tule, ja siihen liittyisi kohtuuttomia terveysriskejä. Pelkkää kiltteyttään Venäjä tai mikään muukaan valtio ei taatusti tee mitään. Sitäpaitsi sodassa taloudellisia vahinkoja kärsineet ihmiset ovat käytännössä nyt ihan yhtä kuolleita kuin kaatuneetkin, rauhansopimuksessa Suomi luopui kaikista vaatimuksista, ja Suomi on nykyään oikeasti paljon rikkaampi maa kuin Venäjä. Vaihtoehtoja on edelleenkin vain kaksi: joko Venäjä palauttaa Karjalan eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja tai sitten Venäjä ei palauta Karjalaa eikä korvaa aiheuttamiaan vahinkoja. ProKareliassa jostain syystä kuvitellaan, että umpihullut ja epärealistiset vaatimukset ovat hyvä lähtökohta neuvotteluille. Niin on korkeintaan silloin, kun omat neuvotteluasemat ovat todella vahvat. Muuten moinen vain estää neuvottelut.

Rauhanpalkinto hiertää

Ahtisaaren rauhanpalkinto on herättänyt pahennusta monellakin taholla, mm. täällä, täällä ja täällä, kaikki yhtä merkittäviä kuin kunnioitettaviakin tahoja. Nyt on tullut Karjalan palautuksen kannalta mielenkiintoinen kannanotto, sanoisimmeko ylemmästä portaasta:

Venäläislehti Pravda mollaa verkkoversiossaan presidentti Martti Ahtisaarta sodanlietsojaksi. Artikkeli on otsikoitu Kaikkien aikojen kyseenalaisin Nobel-palkittu.

Jutussa käsitellään happamasti Ahtisaaren uraa ja ihmetellään, kuinka Nobel on voitu myöntää "sodanlietsojalle".

Venäläisille Kosovon itsenäistynminen on myrkkyä ja Ahtisaaren suurin synti on lehden mielestä Kosovon Serbiasta irrottanut sopimus.

Ahtisaaren Nobel-palkinnolla länsi vain yrittää lehden mukaan legitimoida Ahtisaaren toimet.

Lehti kertoo myös Ahtisaaren kannattavan Suomen Nato-jäsenyyttä. Se arvioi, ettei Ahtisaari lepää niin kauan kuin Ahtisaaren syntymäkaupunki, Viipuri, on osa Venäjää.

Vaikka Ahtisaari mainitsikin Viipurin puheessaan, Pravdan tulkinta lienee liioiteltu. Se kuitenkin osoittaa, että Karjalan kysymys on jatkuvasti olemassa Venäjälle. Toivottavasti Ahtisaari on edelleen voimissaan, kun nykyinen autoritaarinen kausi Venäjällä päättyy, ja ovi Karjalan palautukselle saattaa aueta.

ProKarelia vs SAFKA

Nettiin on ilmestynyt uusi ilmiö, vastenmielisyydessään naurettava tai naurettavuudessaan vastenmielinen, Suomen Antifasistinen Komitea. Siihen kuuluu tuttua väkeä: pari vanhaa stallaria, sosiologi, jolla on ilmeisesti kompleksi siitä että on liian nuori vanhaksi stallariksi ja pappi, joka vaikuttaa yksinkertaisesti hölmöltä.

Muutama päivä sitten pappi hyökkäsi blogissaan Karjalan palauttajia vastaan, ProKarelia vastasi ja pappi jatkoi hyökkäystä SAFKAN blogissa. Keskustelua on aika vaikea seurata, koska papin lainausmerkkeihin laittamat lauseet eivät esiinny ainakaan ProKarelian kannanotossa. SAFKAlla ja ProKarelialla on itse asiassa paljon yhteistä. Oikeaa keskustelua ei juuri suosita, vaan väärinajattelevat julistetaan ihmisoikeuksien kieltäjiksi jne. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että sama asianajaja on kusettanut kumpaakn osapuolta, ja pappi on asian jopa tajunnut. Kun muisti palailee pätkittäin, taidan arvata mistä oikeudenkäynnistä on kysymys, ja se ehkä selittää hieman papin levottomia juttuja

PS Tässä blogissa arvostellaan ProKareliaa usein ja ankarasti, eikä valitettavasti syyttä. Kun nyt jostain asiasta ollaan suunnilleen samaa mieltä kirjattakoon se rehellisesti ylös: ProKarelian ennuste Venäjän tulevaisuudesta tuntuu aika oikeaan osuvalta.