Tyrmistyttävää tyrmistystä

Viipurin järjettömän oikeudenkäynnin tuomari on yllättäen vaihdettu. ProKarelian tiedote asiasta onnistuu taas alleviivaamaan tilanteen järjettömyyttä:

Toinen tyrmistyttävä asia oli EIT:n 09.02.2007 antaman venäjänkielisen päätöksen sanamuoto: ”että Karjalan suomalaiset kiinteistönomistajat eivät ole käytäneet kaikkia sisäisiä oikeusturvakeinoja loppuun”. Hakijan olisi pitänyt ensin käydä läpi kaikki oikeusasteet Venäjällä.

Mistä lähtien Venäjän oikeusasteet ovat olleet Suomen valtion sisäisiä oikeusturvakeinoja? Päätöksen sanamuoto osoittaa joko perusteellista tiedon puutetta EIT:ssä suomalaisesta oikeusjärjestelmästä tai kuvitelmasta, että Suomen oikeusjärjestelmä on jotenkin alisteinen Venäjän oikeusjärjestelmälle. Ehkä EIT:ssä oleville suomalaisille juristeille on jäänyt autonomian tai syvä suomettumisen aika jotenkin vaikuttamaan päätöksentekoon?

Eikö suomettumiskortin käytöllä ole mitään rajoja? Kiinteistöt valitettavasti sijaitsevat Venäjällä, jos niitä yrittää vaatia takaisin, se on tietenkin tehtävä venäläisessä oikeudessa. Varmaan Suomen valtiokin vielä haastetaan, ennen kuin tämä farssi loppuu?

Mitä sitten on jäljellä? ProKarelia on mennyt halpaan ja lyönyt kaikki rahansa vetoa kuolleen hevosen puolesta. Koko Karjalan palautus saattaa saada lopullisen kuoliniskun. Me voimme ainakin sanoa, että yritimme kaikin voimin puhua järkeä.

Suomi24 ja eräs keskustelija lähes ylittävät itsensä

Suomi24:ssä on vaihteeksi ajauduttu kiistaan omistuskysymyksestä. Muuan keskustelija (ei tarvita Sherlock Holmesia arvaamaan oikea nimi) vaati lähdetiedolla varustettua sitaattia, ja jopa sai sen:

Kansainvälisen oikeuden dosentti Tauno Suontausta
Lakimies-lehdessä 1955:

"Mutta voidaan huomauttaa, ja on huomautettukin, että omistusoikeuden menetyksestä ei voi olla kysymys senkään vuoksi, että missään laissa ei ole nimenomaista säännöstä omistusoikeuden menetyksestä. Tätä huomautusta tarkasteltaessa on ensinnäkin otettava huomioon, että Suomen oikeuden mukaan, joka tässä suhteessa on samalla kannalla kuin muiden maiden oikeusjärjestykset yleensä, pakkolunastus tai muu puuttuminen yksityisiin oikeussuhteisiin voi tapahtua, paitsi lain nojalla, myös välittömästi itse lailla. Tällaisena lakina tulee kysymykseen 23.9.1944 välirauhansopimuksen voimaansaattamisesta annettu laki (AsK n:o 645/1944), joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, ja jonka mukaan välirauhansopimuksen määräykset, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, ovat voimassa niin kuin niistä on sovittu. Jos lähdetään siitä edellä esitetystä kannasta, että välirauhasopimuksen määräyksiin välttämättömäsi sisältyi puuttuminen yksityisiin omistussuhteisiin Porkkalan alueella, on sinä lakina, jolla tuo pakko-oton luontoinen puuttuminen omistussuhteisiin on tapahtunut, pidettävä juuri välirauhansopimksen voimaansaattamislakia. Jos yksityisten omistussuhteiden säilyminen johdetaan siitä, ettei ole annettu mitään lakia, jossa omistussuhteiden raukeamisesta olisi nimenomaan säädetty, niin on pakko tulla siihen omituiseen tulokseen, että koko Porkkalan vuokra-alueen luovutus on oikeudellista perustaa vailla, koska myöskään ei ole annettu erityistä lakia, jolla alueen omistajat olisi velvoitettu alistumaan edes omaisuuden käyttöoikeuden rajoituksiin, jotka ovat mahdollisia vain lain nojalla tai lailla. On siis pakko todeta, että muodollisoikeudellisilla perusteilla ei voida sitovasti osoittaa, että Porkkalan alueen omistussuhteet olisivat säilyneet. Päinvastoin voidaan todeta, että välirauhansopimuksen voimaansaattamislain lisäksi ei erityinen Porkkalan alueen kiinteistöjä koskeva pakkoluovutuslaki ollut tarpeen."

Suontaustan kanssa on eri mieltä Kansainvälisen oikeuden professori Erik Castrén, joka vastineessaan toteaa:

"Sen johdosta, että tohtori Suontausta edellä olevan kirjoituksen alaviitassa 10 vetoaa käsityksensä tueksi eräisiin allekirjoittaneen teoksiin, haluan huomauttaa seuraavaa. Hänen mainitsemissaan kohdissa on kysymys ainakin ensi sijassa omaisuuden kohtalosta niillä alueilla, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle lopullisin vaikutuksin, ja joilla Neuvostoliiton oikeusjärjestys tuli rajoituksitta voimaan."

No eihän luupäihin mikään pysty eikä nurinkurisintakaan argumenttia hävetä:

Niin? Kyse on tuossa Porkkalan VUOKRA-alueesta, ei LUOVUTETUSTA Karjalasta.

Käsitykseni Venäjän oikeuslaitoksesta ei ole kovin korkea, mutta ei edes sitä saisi kiusata täysin järjetöntä argumentaatiota vaativilla hölynpölyjutuilla.

Sleepy Sleepers

Bändin taiteellisesta tasosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta Karjalan palautuksesta laulaminen silloin kun aihe oli mahdollisimman epämuodikas ja poliittisesti arka, on kunnioitusta ansaitseva provokaatio. Anarkiaa Karjalassa-biisin ohella muistettakoon vielä kappaleet IC:llä Karjalaan ja Kaapataan lentokone Moskovaan.

Edelleen pihalla kuin lintulauta

ProKarelia näyttää jatkavan järkähtämättä todellisuudesta vieraantumista: kun ei Suomi eikä Venäjä innostu Karjalan palautuksesta, nostetaan aina vain vaatimuksia. Nyt ei sotakorvauksien palautus enää riitä, nyt vaaditaan jo Venäjää korvaamaan sotavahinkoja:

Neuvoksen puhe on ymmärrettävissä monella tavalla, myös siten, että Venäjä kokee ahdistavana sen, että se Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vuoksi joutuu suhtautumaan maahan eri lailla kuin aikaisemmin. Koska positiiviset haasteet nyt ovat muodissa, voidaan asiaa katsella positiivisena siten, että Venäjä sen jälkeen ryhtyy korjaamaan Stalinin aikaisia aggressioita, palauttaa Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet ja sopii Suomen kanssa sodan kustannusten ja sotakorvausten hoitamisesta.

Ei minulla toki periaatteessa olisi mitään moista vastaan. En kuitenkaan jaksa uskoa Venäjän hyvyyteen, ei se suostuisi ilman pakkoa. Yrityksiin pakottaa Venäjää taas liittyy kiistattomia terveysriskejä. Ehkä kuitenkin pitäisi tyytyä realistisempiin tavoitteisiin ja jatkuvan vaatimusten korottamisen sijasta yrittää löytää sellaisia kompromisseja, että ne kelpaisivat sekä Suomelle että Venäjälle. Yksi asia on näyttää valitettavasti varmalta. Jos Karjala joskus palautuu, ProKarelia huutaa: "Väärin palautettu!"

Tervetuloa todellisuuteen

ProKarelialla on edelleen vaikeuksia elää samassa maailmassa kuin me muut:

Sotakorvausten palauttaminen on vielä sopimatta. 45 000 km2 palauttaminen ja 60 vuoden käyttö on sopimatta. Luottamus rakennetaan vain luottamusta herättävistä teoista.

Totta kai olisi oikein, jos Venäjä palauttaisi Karjalan, maksaisi takaisin sotakorvaukset, ja vielä maksaisi Karjalan käytöstäkin. Ikävä kyllä maailma ei ole oikeudenmukainen eikä joulupukkia ole olemasssa. Jos Karjala oikeasti halutaan takaisin, on valitettavasti tehtävävä ennennäkemättömiä kompromisseja. Niiden, joille moinen ei kelpaa, jää vaihtoehdoiksi Karjalasta luopuminen tai lopullinen irtautuminen todellisuudesta.

Keventävä historiapläjäys

Youtubestä löytyy rohkea ja omaperäinen Karjala-keskustelun avaus syvimmän suomettumisen ajalta. SNS veti tästä herneet nenään.

Häivähdys haircutia

Kun tänään olin kotimatkalla, bussikuskilla oli radio auki. Yhtäkkiä tajusin, että siellä ensin luettiin päiväkäsky n:o 4, ja sitten soitettoiin Karjalan jääkärien marssi. Tuntui vähän, että olen harrastanut näitä juttuja liikaa. Spooky.

Asiallista?

ProKarelia julkaisee oman ilmaisunsa mukaan asiallisia lukija-artikkeleita. Nyt se julkaisi Karjala-lehdessäkin ilmestyneen kirjoituksen. Kirjoitus sinänsä ei ole kirjoittajansa kauheimpia, mutta yksi kohta tökkää todella rajusti silmään:

Koivisto haikaili Suur-Venäjää ja väheksyi suomalaisten omia ihmisoikeuksia.

Koivistoa voi ihan perustellusti syyttää ylivarovaisuudesta ja näkemyksen puutteesta. Ylläolevalla sen sijaan ei ole minkäänlaista oikeutusta, ja sen julkaiseminen on jälleen yksi osoitus siitä, miten ProKarelia irrottautuu todellisuudesta ja rikkoo välinsä kaikkiin todellisiin päättäjiin.

Laki ja oikeus

Kuten yleensäkin ihmisten välisessä kommunikoinnissa, myös Karjala-keskustelua sotkevat monenlaiset käsitesekaannukset. Yksi tärkeimmistä liittyy oikeudenmukaisuuteen; monilla keskustelijoilla menevät sekaisin moraalinen oikeus, juridinen päätöksenteko ja poliittinen realismi. Jos joku sanoo, ettei Karjalaa todennäköisesti saada takaisin vetoamalla kansainvälisiin tuomioistuimiin, hänet leimataan palautuksen vastustajaksi. Jos joku mainitsee Pariisin rauhansopimuksen olemassaolon, hänen väitetään hyväksyvän Karjalan miehityksen. Jos joku muistuttaa Karjalan nykyisten asukkaiden normaaleista ihmisoikeuksista, häntä pidetään venäläistämisen kannattajana. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Moraaliselta kannalta Karjalan ryöstäminen Suomelta oli ehdottomasti ja yksiselitteisesti väärin. Sen vahvistanut rauhansopimus oli tehty pistooli ohimolla, eikä se siksi olisi pätevä normaalissa siviilioikeudessa, mutta valitettavasti tämä ei päde valtioiden välisiin sopimuksiin - eikä varsinkaan rauhansopimuksiin, joista suurin osa on tehty pakon edessä. Sitä paitsi, vaikka tällainen sopimus olisikin kansainvälisen oikeuden silmissä juridisesti pätemätön, ei ole olemassa sellaista mahtia, joka oikeasti voisi pakottaa suurvallan noudattamaan lakia. Siksi ei oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen vetoaminen ole järkevä tapa yrittää saada Karjalaa takaisin - ei ainakaan ennen kuin Venäjän yksinvaltiaana on joku erityisen herkkäomatuntoinen Suomen ystävä. Sitä ennen on vain yritettävä käydä asiasta kauppaa, oli se moraaliselta ja juridiselta kannalta kuinka väärin tahansa.

Keskiarvo tiedetään, mutta mikähän mahtaa olla mediaani?

Suomi24:n mutapaini on taas laskeutunut ennennäkemättömiin sfääreihin. Esimerkiksi suomalainen oikeustiede pannaan järjestykseen suorastaan ainutlaatuisella asiattomuudella:

Moskovan YYA-totuuden suodattamat oikeustieteilijät ovat varmasti samalla kannalla kuin Moskovan saneleman totuuden sisäistäneet vallankäyttäjät ja historioitsijatkin: Suomi oli yksin syyllinen kaikkeen siihen, josta karjalaiset joutuivat maksamaan korkeimman hinnan, eikä kenelläkään suomalaisilla ole ikinä mitään oikeuksia, joita puolustaa ja joiden perään kysellä.

Keskustelu nosti kuitenkin esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Koska Toisella korvauslailla korvattiin myös suurten yritysten menetyksiä, korvauksien jakauma on varmasti perin omituinen, ja keskiarvo kuvaa huonosti sitä, missä määrin tavallisen karjalaisen menetyksiä korvattiin. Mediaani sopisi tarkoitukseen paremmin, mutta tilastoja on yllättävän vaikea löytää.

Korvausasteikkohan meni näin:

Omaisuuden arvo	Korvaus alarajalla	Korvaus % ylimenevästä osasta
500,000-1,000,000	500,000	50
1,000,000-2,000,000	750,000	45
2,000,000-4,000,000	1,200,000	30
4,000,000-8,000,000	1,800,000	15
8,000,000-16,000,000	2,400,000	6
16,000,000-32,000,000	2,880,000	2
32,000,000-	3,200,000	10

Virallisella rahanarvokertoimella noista saisi euroja suunnilleen kymmenellä jakamalla, mutta se ei kerro hirveän paljon mitä omaisuus todella merkitsi tuohon aikaan.