Taas on kaivettu esiin näkemyksiä, joiden mukaan Karjalan menetys ja sen palautuksen mahdottomuus johtuvat Kannaksella kulkevan rajan aiheuttamasta hirmuisesta uhasta Leningradin/Pietarin kaupungin turvallisuudelle.
Ensinnäkin olisi jo aika lopullisesti romuttaa kommunistien propagandamyytti, jonka mukaan talvisota aluemenetyksineen olisi muka johtunut tuosta "uhasta" ja suomalaisten jääräpäisestä haluttomuudesta sitä korjata. Neuvostoliiton ekspansiivinen politiikka bolshevismin levittämiseksi, jo kauan ennen rajaneuvottelujen aloittamista tehdyt suunnitelmat Suomen miehittämiseksi, Ribbentrop-sopimuksen salainen lisäpöytäkirja, Baltian maiden kaappaus, Mainilan laukausten lavastaminen, Kuusisen hallituksen asettaminen jne. osoittavat selvästi mistä Stalinin ulkopolitiikassa oli kysymys. Leningradin turvallisuus oli pelkkä kömpelö veruke, suunnilleen yhtä uskottava kuin jos Saksan hyökkäystä Puolaan olisi perusteltu huolella Breslaun turvallisuudesta.
Nykyaikaan siirrettynä argumentti Pietarin turvallisuudesta muuttuu täydellisen absurdiksi. Ydinaseiden, itsemurhaterroristien ja elektronisen sodankäynnin aikakaudella ei todellakaan ole mitään sotilaallista merkitystä sillä kulkeeko pienen, rauhallisen naapurimaan raja muutama kymmenen kilometriä lähempänä vai kauempana suurvaltanaapurin isosta kaupungista. Maailmassa on varmasti tuhansia paikkoja, joissa valtioiden välinen raja kulkee lähellä jotakin jomman kumman osapuolen tärkeää asutuskeskusta - ei se ole mikään omituinen poikkeustilanne, jota pitää ruveta aseita kalistamalla korjaamaan. Sitä paitsi ne Karjalan-palautussuunnitelmat, joita tässä blogissa on koetettu kehitellä, eivät edes edellytä rajan tunkemista Pietarin esikaupunkien tuntumaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment