Isänmaa

(Vastaus Panu Höglundille)
Suomalaisten - kaikkien itämerensuomalaisten kansojen - kohtalona on ollut joutua kahden voimakkaan kulttuuripiirin puristukseen ja jakamaksi. Suomen itäraja on siirtyillyt edestakaisin idän ja lännen kulloistenkin intressien ja voimasuhteiden ehdoilla. En osaa asennoitua mihinkään rajalinjaan ainoana mahdollisena, oikeana tai lopullisena, olipa se sitten määritelty Pähkinäsaaressa, Tartossa tai Pariisissa. Kuitenkin se isänmaa johon olen samaistunut käsittää olennaisina osinaan sellaisiakin paikkoja kuin Viipuri, Kannas, Laatokka. Niin syvällä ovat kansani ja kulttuurini juuret noissa maisemissa, että ilman niitä tuntuu tästä maasta jotakin puuttuvan. Koen aivan luonnolliseksi toivoa rajan taakse jääneiden alueiden takaisin saamista ja pohtia siihen keinoja. En pidä mitenkään mahdottomana sen toteutumistakaan, historia on täynnä yllättäviä käänteitä, eilispäivän mahdottomuudet ovat tämän päivän mahdollisuuksia ja huomisen itsestäänselvyyksiä. Vaikuttiko vielä 1980-luvun alussa siltä, että kymmenen vuoden kuluttua Viro on itsenäinen?
Karjalan palautuksessa ei ole kysymys mistään historian taaksepäinkelauksesta. On selvä asia ettei jotakin 30-luvun Viipuria voida palauttaa entiselleen, sen enempää kuin vaikkapa 50-luvun Helsinkiä, eikä kukaan läheskään täysijärkinen sellaista suunnittelekaan. 2000-luvun Suomelle palautettu Karjala olisi jotakin aivan uutta, jotakin mitä ei koskaan ennen ole ollut, ja minua kovasti kiinnostaisi nähdä millaiseksi se kehittyisi.
Karjalan palautuksen kannattajan ei välttämättä tarvitse tuntea karjalaista kulttuuria ja perinnettä. Karelianismi on eri asia kuin Karjalan palautus. Vaikka itse olenkin perehtynyt kalevalaiseen kansanrunouteen ja opiskellut mm. karjalan kieltä, en näe mitään syytä pitää niistä asioista tietämättömiä itseäni kelvottomampina Karjalan palauttajina. Toisaalta ei kulttuurin tuntemus varmasti ainakaan haitaksi ole. Sen sijaan se porukka joka mesoaa Karjalaa takaisin fasismin, rasismin, militarismin, patologisen ryssävihan, seksuaalisten traumojen, toivottoman typeryyden ja suoranaisen hulluuden merkeissä, on syvästi vastenmielinen ilmiö. Paitsi että kyseiset ominaisuudet itsessään ovat inhottavia, tuollaisella esiintymisellä aiheutetaan vahinkoa koko asian uskottavuudelle ja sitä kautta sen toteutumismahdollisuuksille.